Saimaa


Ilmiliekin Saimaa
"Saimaa"
bordercollienarttu
synt. 29.11.2014
toko: VOI1
agility: maksi2
PK: BH
näyttely: T

Saimaa saapasteli elämääni vähän spontaanisti. Olin miettinyt toista koiraa ehkä vuoden päähän, mutta sitten sain kuulla kotia etsivästä Saimaasta, ja viikkoa myöhemmin matkasin Turusta Helsinkiin kymmenviikkoinen mustavalkoinen lepakko sylissäni. Tuo lepakko on osoittautunut parhaaksi ja isokorvaisimmaksi päähänpistoksekseni ikinä!


Saipe on hyvin persoonallinen ja hauska tyyppi, joka harvemmin jättää ketään kylmäksi. Hän on omasta mielestään the most awesome being in the universe, sellainen itsenäinen ja omilla jaloillaan seisova koira. Samalla se on mun pieni, supersosiaalinen sylikoirani, joka rakastaa painautua ihan kiinni ihmisen kainaloon, antaa pusuja ja nukkua pää jalan päällä. Vieraiden koirien kanssa Saimaa on usein alkuun vähän keesi pystyssä pörhistelemässä, mutta hetken kuluttua se haastaa jo virne naamalla leikkiin. Melkein kuka tahansa kelpaa leikkikaveriksi, ja Saimaa saa usein vähän välinpitämättömämmätkin koirat huijattua mukaan pieneen ralliin. Se on kyltymätön leikkijä, joka tulee toimeen myös sosiaalisesti vähän haastavampien tyyppien kanssa. Saipe lukee erilaisia koiria hienosti ja osaa esimerkiksi antaa epävarmoille koirille sopivasti tilaa. Hän on kyllä muutenkin melkoinen kukkaistyttö, joka haluaa ystävystyä kaikkien eläinten kanssa lajirajoihin katsomatta.


Saimaa on ihanan hyväpäinen koira, jota eivät pienet myllerrykset hetkauta. Sen voi hyvillä mielin jättää uuteen paikkaan hoitoon tai hotellihuoneeseen hengailemaan, ja treenitilanteissa sillä on lähes aina on/off-nappi omasta takaa. Isoin haaste Saimaan kanssa on ollut koirien ohittaminen hihnassa, koska Saimaa kiihtyy näissä tilanteissa ja varsinkin nuorempana haukkui & pyrki kohti ohitettavaa koiraa. Haaste on onneksi jo osin selätetty ja ohitukset sujuvat nykyään pääasiassa hyvin. Siims tykkää kyllä muutenkin kovasti omasta äänestään, ja haukkuminen on oiva ratkaisu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ääntä on hyvä käyttää innostuessa, ilahtuessa, jännittäessä, vahtiessa, turhautuessa... Esimerkiksi ihmis- ja koirakaverit otetaan aina vastaan kovaäänisellä riemuhaukulla. Onneksi Saimaa on työskennellessä hiljainen (paitsi jos minä teen jotain epäloogista, mistä seuraa yleensä kiroilua), eikä se piippaile turhia.

Ääniin Saipe ei yleensä reagoi juuri ollenkaan, mutta kuusmillinen ahdistaa sitä. Paukkuaran Sätkän myötä reagoin itse ampumiseen aika voimakkaasti, ja Saimaan ollessa pentu yritin aina ammuttaessa maanisesti leikittää ja kannustaa sitä. Ilmeisesti tämän lopputuloksena Saimaa on oppinut väistämään minua ampumistreeneissä, vaikka se ei arkielämässä välitä ilotulituksista, ukkosesta, ampumaratojen paukkeesta eikä muustakaan äänestä.


Harrastuskoirana Sipendeeros on ihan kultaa, pieni lapsineroni. Sillä on mahtava työmoottori ja se on nopea oppimaan ja oivaltamaan. Usein sen ajatukset kulkevat kuitenkin hiukan eri rataa kuin keskiverto koiralla, ja sen kanssa saakin keksiä vähän omalaatuisia tapoja opettaa asioita. Saimaa on huumorinaisia, kaikki on aina hauskaa ja mitään ei oteta turhan vakavasti. Pidän erityisesti Saipan sähäkkyydestä ja nopeudesta, joiden avulla sille saa näyttävyyttä sekä nopea- että hidastempoisiin lajeihin. Saimaa on erittäin lahjakas kropankäyttäjä: se kääntyy pennin päällä, tekee vauhdista käsittämättömän liukkaita suunnanmuutoksia ja taipuu ihan joka suuntaan. Ja vaikka pikkuneiti vääntyilee ja törmäilee työkseen, on se fyssarilla sellainen pienen vaivan koira.



Saimaa harrastaa agilitya, tokoa, pk-jälkeä, pk-viestiä ja paimennusta. Agilityn piti olla meille sivulaji, mutta Saimaa-aksa on niin koukuttavaa, että toisin kävi. Saipe on lähes täydellinen agilitykoira, jolta löytyy nopeutta, elastisuutta ja voimaa. Se lukee rataa loistavasti ja on samalla kevyt ohjattava. Ainoa isompi haaste sen kanssa on rimojen pudottelu, koska pieni musta haluaisi lähinnä edetä kovaa, jolloin hyppykaari jää herkästi vajaaksi ja maha hipoo rimoja.
Tokoa Siims on tehnyt melko vähän, mutta vähäiselläkin treenillä on edetty kivasti. Liikkeistä saa helposti näyttäviä ja vauhdikkaita, ja Saimaa on mulle loistava opettaja, koska se ilmoittaa hyvin nopeasti haukahtamalla, kun kriteeri on epäselvä tai asiat tapahtuvat liian hitaasti.
Jäljellä Saimaa on hyvin luontainen ja rauhallinen. Se työskentelee itsenäisesti ja on ollut kaikin puolin helppo kouluttaa. Toki tekeminen on vielä melko epätasaista, mutta suhteessa treenimäärään olemme voineet edetä varsin kivasti. Viestillä Saimaan lapsinerous on ollut huipussaan ja juoksumatkat ovat kasvaneet kuin varkain lähelle koemittaa.
Saimaa on paimentanut melko vähän. Se on hyvin kiltti ja helppo pieni paimenkoira, jonka kanssa lampaat ovat rentoja ja luottavaisia. Mun kokemattomaan silmään Saimaalla on aika kivasti palikoita lajiin, mutta mikään intensiivisyyden huippu se ei ole. Sai on joutunut kärsimään mun hitaudesta ja huonosta hahmotuskyvystä, mikä on harmillisesti tuonut sille jonkin verran epävarmuutta.



Hedelmälepakko, Queen Saimaa, Maissilapsi, Little One, Saima Harmaja, Biibs, Pipe, Miss Awesome... Saimaa on kerännyt itselleen huikean lempinimikavalkadin. Ja huikea on kyllä itse koirakin, sellainen maailmaa syleilevä hassuttelija ja Qweeeeen of the world. Koira, jonka kuningatarunet vaativat henkilökohtaisen tyynykasan mutta jonka mielestä pulikointi joulukuisessa jäähilejoessa on erinomainen idea. Koira, jonka painosta ainakin kaksi kiloa on korvissa. Mun täydellinen pieni timanttini 💎