perjantai 7. syyskuuta 2018

Kuulumisia


Kesä oli koirajuttujen osalta aika leppoisaa aikaa. Hulluilla helteillä ei voinut kuin lenkkeillä, ja sitäkin vain myöhään illalla. Onneksi koirat saivat olla paljon saaressa vanhempieni kanssa! Nyt olemme taas alkaneet kaivella treenikamoja esiin, ja mulla on sellainen kutina, että tästä syksystä tulee tosi kiva harrastussyksy :) Sämppäri treenaa nyt vakkariryhmässä aksaa kaverini Heidin kanssa, ja mun kanssa sen syksyyn tulee kuulumaan nenäjuttuja ja tokoa. Erityisesti tokotreeneissä Sämpy on ollut ihan liekeissä (okei missä treeneissä se ei ole?), ja se on muun muassa oppinut tekemään kaukoja etupalkalla ilman, että kyttäily iskee päälle.

Saipen kanssa olisi tarkoitus kisata syksyn aikana ainakin kolmessa eri lajissa! Agilityssa katkaisimme kisatauon jo viime viikonloppuna seuran omissa kisoissa, ja Saimaa sai juosta peräti kuusi starttia. Lauantain starteista yksi oli aika kaoottinen, mutta rehellisyyden nimissä Saimaa mm. varasti lähdöstä myös niillä kahdella paremmalla radalla. Sunnuntaina mun ainoa tavoitteeni oli saada onnistuneet lähdöt, ja pienen lämppätreenin jälkeen Saimaa istuikin kaikki kolme lähtöä kuin tatti, vaikka huutelin kaiken maailman hämysanoja ennen vapautusvihjettä. Vikalta radalta sijoituimme hyvällä rimavitosella toiseksi, ja lauantainakin kävimme palkintopallilla, vaikka keräsimme radalta muutaman kiellon, yhden riman ja kontaktivirheen A:lta :D Molemmat sijoitukset tulivat nopeimmalla ajalla, Salama-Saipe.
Meidät valittiin Saimaan kanssa HAU:n Future Stars -huippisryhmään, joten pääsemme nyt ekaa kertaa treenaamaan kouluttajallisessa vakkariryhmässä! Asetin meille ensimmäisen jakson (syys-marraskuu) lopputavoitteeksi nollien tekemisen kakkosissa. Tämän tavoitteen saavuttamista varten meillä on muutamia välitavoitteita: Inka opettelee rohkeampaa liikkumista, kun taas Saimaa opettelee rimavarmemmaksi. Lisäksi pistämme kontaktit kondikseen (puomi on hajonnut, A:lla aion lisätä alastulolle ylimääräisen laukan, keinu vaatii haastetreeniä). Viikottaiset ratatreenit tulevat tekemään meille niiiiiin hyvää! Lisäksi pääsemme jatkossakin välillä jakamaan Jonnan yksäriä Jänesniemen Elinalle, mikä on huippua, koska olen tähän mennessä tykännyt Elinan treeneistä todella paljon.

Sunnuntain hypäri

Harhauduin myös ilmoittamaan Saimaan HAU:n tokojoukkueeseen piirinmestiskisoihin, koska sinne tarvittiin vähintään yksi ylempien luokkien koirakko. Saimaa ei suinkaan ole valmis voittajaluokkaan,  mutta en usko kokeesta olevan haittaa, koska Sai ole mikään herkkiskoira, jota epäonnistuminen häiritsisi. About puhtaasti positiivisin menetelmin koulutettu, perusluonteeltaan hyvin itsevarma koira on niin ihana asia! Saipelle on koko sen elämän ajan toitotettu vain miten upea ja paras se on, sen maailmankuva ei varmaan edes sisällä käsitettä epäonnistuminen :D Olisi kyllä tästä huolimatta kiva mennä joskus tokokokeeseen niin, että koira olisi oikeasti valmis... Mutta me emme ilmeisesti harrasta moista fiksuutta!
Kokeeseen on nyt alle kaksi viikkoa aikaa, ja Saimaalla on paljon liikepuutteita. Paikkiksessa olen ollut piilossa pisimmillään 20 sekuntia, kaukoissa en voi olla puolta metriä kauempana, tunnari on ihan kesken... Projekteja riittää! Kaukot ovat olleet erityisen haastava juttu, koska en ole millään saanut Saimaata ymmärtämään takajalkojen tarkkaa kriteeriä. Nyt keksin alkaa tehdä vaihtoja häiriön kautta (koska ylläri, ylläri, se on aina oikea ratkaisu luopumismestari Saimaan kanssa). Sain i-s-vaihdon toimimaan koe-etäisyydellä kolmessa keittiötreenissä: yritän houkutella Saimaata tulemaan vaihdossa eteenpäin esim. heiluttelemalla lelua, vetämällä namilla tai juoksemalla itse eteenpäin, ja Saimaan tehtävä on luopua häiriöstä ja nousta ”takapainoisesti” seisomaan. 10m etäisyydestä tuli nopeasti hyvin helppo häiriö! Nyt olen alkanut käydä samaa projektia läpi m-s-vaihdon kanssa, toivottavasti saan homman pelittämään kokeeseen mennessä. Nopeiden tulosten lisäksi tämän treenin hyötynä on ollut hauskuus, kun olen saanut keksiä kaikennäköisiä häiriöitä, joilla yritän Saimaata hämätä :D

**Edit! Kirjoitettuani tämän kävimme tokotreeneissä ja testasin 2min piilopaikkista, joka sujui hyvin. Kaukotkin alkavat valmistua, joten ainoa isompi puute on se tunnari. Täytyy keksiä joku häiriötreeni siihen, jotta saan sen opetettua Saipelle pikavauhtia ;)

Jälki on kolmas laji, jossa haluaisin vielä tämän vuoden puolella kisata. Ampuminen on ollut viime kokeen jälkeen tauolla, ja sen kasaan saaminen on varmasti ratkaiseva tekijä kisasuunnitelmien kannalta. Ja johonkin kokeeseen mahtuminen :D Aloitamme tokokokeen jälkeen taas ampumistreenit, ja sen lisäksi pitäisi ylläpitää esineruutua & lopultakin opettaa Saimaalle ne janat. Olemme tehneet jo kaksi janatreeniä! Jäljellä olen havainnut, että Saimaan motivaatio jäljellä pysymiseen ei ole riittäväm suuri. Nenätyöskentely sinänsä näyttää hyvältä, mielentila on sopiva ja Saipe tekee todella intensiivisesti duunia matalalla nenällä, mutta se ei pidä jäljestä riittävän hyvin kiinni. Metsäjäljellä tämä ei suoranaisesti haittaa, mutta haaveilen vähän FH-jäljestä ja siinä ei saisi olla niin suurpiirteinen. Treenisuunnitelma mietinnässä!

Saimaa on kyllä ihan huikea koira. Sillä on loistava keskittymiskyky, loputon stamina ja erinomainen hermorakenne, ja on hauska seurata miten erilainen mielentila sillä on eri lajeissa. Opetetuissa lajeissa eli tokossa ja agilityssa Saipe on sähäkkä, kiihkeä ja nopea, kun taas luontaisemmissa lajeissa eli nenähommissa ja paimennuksessa se on rauhallinen ja ajattelevainen. Ja vaikka se tekee monia asioita korkeassa vireessä, se ei tehdessä vingu eikä piippaa. Lähinnä vain haukkuu, jos jokin asia on epäselvä :D Saimaa on ominaisuuksiltaan aika lähellä mun ihannekoiraani, ja lisäksi se on ihan älyttömän hauska persoona!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti