tiistai 31. heinäkuuta 2018

Käsivarren vaellus osa 1


Meidän piti alun perin lähteä roadtripille Norjaan Trolltindenin seudulle, mutta suunnitelmat muuttuivat ja yhtäkkiä olimme autossa matkalla kohti Kilpisjärveä. Lyhyestä varoitusajasta huolimatta koko hetken mielenjohteesta kasattu reissuporukka pääsi matkaan. Koirien lisäksi mukaan lähtivät Arttu, Lauri ja veljeni Jaakko, joista Lauri oli elämänsä ensimmäisellä vaelluksella ja Jaakon edellinen reissu oli vaellusripari kymmenen vuotta takaperin.

Suunnitelmissa oli kävellä Kilpisjärveltä Haltille ja Haltilta Lossujärvelle, josta matka jatkuisi Norjaan. Sama reitti jonka siis vaelsimme Emman ja Sätkän kanssa elokuussa 2015. Valitsimme tämän reitin, koska halusin ehdottomasti avotunturiin viimekesäisen UKK:n vaelluksen hyttysinfernon jälkeen. Heinäkuun loppu kun ei ole hyttysten välttelyn kannalta parasta aikaa. Valinta osui nappiin, ja hyttyset kiusasivat meitä vain kahdessa ekassa leiripaikassa, ja silloinkin vain tavallisen ärsyttävissä määrin.

Koirat saivat taas molemmat kantaa rinkkoja. Minä kannoin koirien EA-kamat, fleecet, tossut ja kupit, koirille taas pakkasin kaikki ruuat. Näin jälkikäteen voin todeta, että vaikka valitsin rasvaista ja korkeaenergistä nappulaa, ovat määrät niin suuria, että en jatkossa laita koiria kantamaan kuin maksimissaan kolmen päivän ruokia kerralla.

Kilpisjärvi-Tsahkaljärvi 2km

Lähdimme ajamaan maanantaiaamuna neljältä ja olimme perillä Kilpisjärvellä kasin aikaan illalla. Söimme illallisen parkkiksen laidalla ja pakkailimme vielä rinkkoja, joten kello oli lopulta yli kymmenen, kun lähdimme maastoon. Vastaantulijat kertoivat, että porukkaa oli tosi paljon liikkeellä, joten luovuimme alkuperäisestä suunnitelmasta kävellä Saarijärvelle ja pistimmekin teltat pystyyn Tsahkaljärven rannalle muutaman kilometrin päähän parkkikselta. Päätös oli erinomainen, sillä aikainen aamu ja pitkä ajomatka painoivat kaikkia muita paitsi Sätkää ja Saimaata, jotka rinkoista päästyään vetivät kunnon rallit leiripaikan ympärillä. Kömmimme kaikki iltapesujen jälkeen onnellisina makuupusseihimme ja nukahdimme puron solinaan Saanan valvoessa untamme.

Mitä neljä vegaania syövät illalliseksi? No makkaraa tietenkin!

Aurinko laskee Saanan taakse.



Tsahkaljärvi-Kuonjarjoki 20km

Ensimmäinen leiripaikka Saanan kupeessa.

Koirat ja aamuauringossa kuumunut teltta herättivät minut puoli seitsemältä, joten aloin hiljakseen puuhailla kamoja kasaan ja laittaa puuroa turpoamaan muiden heräämistä odotellessani. En erityisemmin pidä puurosta, mutta eräreissuilla se valitettavasti on erittäin kätevä aamupala. Onneksi tuunaus esimerkiksi manteleilla ja kuivatuilla banaaneilla hiukan parantaa tilannetta (käytimme tosin ekstrahärpäkkeitä niin säästeliäästi, että niistä jäi lopulta puolet yli, mitä tuhlausta!), ja mulla oli mukana myös mehukeittopussit muutamalle aamulle. Sämpylä sen sijaan oli sitä mieltä, että pelkkä puuro on vallan erinomaista herkkua, ja neiti kävi vetämässä kannen alla turpoamassa olleen neljän hengen puurosatsin sillä välin, kun itse pakkailin kamoja teltan luona. Olin kotona lisännyt kaurahiutaleiden joukkoon pellavansiemenrouhetta, joten Sämppä taisi kerralla vetää koko reissun kuiduntarpeet :D

Yksi versio aamupalapuurosta.


Pojat ja reissukoirat.


Lähdimme liikkeelle kymmenen pintaan, ja vaikka Lapin helleaalto oli teoriassa jo ohi, oli aurinko sen verran paahtava, että vaihdoimme kaikki jo 500 metrin jälkeen shortsit jalkaan. Oli ihanaa olla tunturissa! Keli oli täydellinen, aurinko paistoi ja kevyt tuulenvire viilensi mukavasti. Silmä lepäsi kivisessä ja karussa tunturimaisemassa ja askel tuntui kevyeltä. Päivän snäkkinä ollut pussi pehmeitä, kuivattuja aprikooseja taisi olla koko reissun paras naposteltava. Koirat käyttäytyivät todella hienosti, kulkivat rinkkoineen meidän vauhtiamme ja väistivät vastaantulijoita kielen naksauksella. Muutama sata metriä ennen Saarijärven tupaa pysähdyimme syömään lounasta, jonka jälkeen jatkoimme kohti Kuonjarjokea.




Mäkäräisiä oli, mutta ei ollenkaan samoja määriä kuin UKK:lla viime vuonna.

Lounaspaikka

Lounaaksi perunamuusia, soijarouhetta, sipulirouhetta ja herneitä.

Jaakko ja Saimaa


Saarijärven jälkeinen pitkä nousu oli raskas, mutta onneksi tajusimme puolessa välissä urakkaa siirtää mun rinkasta trangian ja muuta yhteistä tavaraa kovakuntoisempien poikien rinkkoihin. Etenemisvauhti kasvoi tämän jälkeen aika tavalla :D Loppumatka sujui joutuisasti, ja olimme hetkessä Kuonjarjoen tuvalla. Tarkoituksena oli jatkaa Meekonjärvelle saakka, mutta huhut heinäkuun lopun ihmismassoista eivät houkuttaneet, joten kävelimme Kuonjarjoen tuvalta vain muutaman kilometrin eteenpäin ja pistimme teltat pystyyn ihanalle paikalle kauniin puron varteen. Tytöt olivat edellisiltaa väsyneempiä, joten iltaralli jäi lyhyeksi ja hetken kuluttua kaksikko vetelikin jo sikeitä.


Tyypillinen marssijärjestys.

Uninen Sämpylä <3

Illalliseksi nyhtökauracurrya couscousilla ja kookosmaitojauheella.

Arttu ja kattilacurry




Yöllä päälle iski reilun sateen lisäksi ukkonen, mikä tietenkin aiheutti Sätkässä vahvaa pelkotilaa. Valvoin pahimman ukkosen yli sen kanssa ja lähinnä yritin estää sitä kaivautumasta ulos teltasta. Selvisimme yöstä, mutta aikaisemmin teltassa viihtynyt koira alkoi tämän kokemuksen jälkeen pitää telttaa melko ahdistavana paikkana. Saimaa onneksi nukkui sikeästi koko hässäkän läpi, sitä eivät Sätkän äänipelot hetkauta.

Kuonjarjoki-Pihtsusjärvi 18km

Aamupuuron keittelyt

Sade oli aamuun mennessä lakannut, ja sää oli taas aurinkoinen. Lähdimme liikkeelle vasta yhdentoista aikaan. Osuus Kuonjarjoelta Meekonjärvelle on reitin helpoin, joten saavuimme Meekonkoskea ylittävälle sillalle hetkessä. Heitimme rinkat selästä ja pulahdimme turkoosiin jokeen pienen putouksentapaisen juureen uimaan. Vesi oli kylmää sellaisella ihanan kesäisellä tavalla, ja vedestä noustessa ei palellut ollenkaan. Söimme joen äärellä vielä ensimmäiset reissumakkarat, täydellistä!








Wheatyn Merguez-seitannakit taisivat olla makuraadin suosikkeja!

Saimaan päivittäinen (tunnittainen) halihetki.


Aikamme hengailtuamme lähdimme jatkamaan matkaa. Tässä vaiheessa meille valkeni, miten paljon ihmisiä reitillä oli liikkeellä, sillä trafiikki Meekonjärven varaustuvan molemmin puolin oli melkoinen. Saimme kuitenkin lounastaa rauhassa joen varrella, ja rinkkoja pakatessa alkoi taivas tummua ja tunsimme ensimmäiset sadepisarat. Tempaisimme siis kuorivaatteet niskaan ja sadesuojat rinkkojen päälle, ja hyvä niin, koska kevyenä alkanut viaton pikku sade muutti ensimmäisen tunnin jälkeen muotoaan ikävällä tavalla. Vuomakasjoen sillan kohdalla sade alkoi yltyä oikein toden teolla, ja hetken päästä yllämme jylisi ukkonen. Sätkä-raasu oli kauhuissaan, aina pysähtyessään sen takajalat tärisivät niin paljon, että hyvä kun eivät pettäneet alta. Erikoista kyllä, se kykeni kuitenkin etenemään meidän mukanamme eikä lähtenyt pakenemaan ukkosta. Ehkä liikkuminen antoi sille mahdollisuuden toteuttaa pelkoreaktiota riittävällä tavalla? Olin jatkuvasti valmis kytkemään sen, mutta luulen, että omaan tahtiin eteneminen oli sille tilanteen kannalta paras vaihtoehto. Noustuamme Vuomakasjärveltä oli ukkonen onneksi jo ohi, mutta vettä tuli entistä kovempaa ja tuuli piiskasi sivusuunnasta. Pysähdyimme lounaspaikan ja Pihtsusjärven välillä kaksi kertaa, ensin neuvottelemaan pistämmekö teltan pystyyn vai jatkammeko, ja toisen kerran ukkosen kohdalla arpomaan, olisiko nouseminen ylöspäin kovin järkevää. Taisimme olla ainoat hullut, jotka vaelsivat siinä kelissä :D




Välillä kivikossa pääsi kulkemaan ihan pitkospuita pitkin, mitä luksusta!


Lounaspaikka

Kätevä tapa saada lisää kasviksia vaellusruokaan: pasta, jossa on valmiiksi mukana porkkanaa tai parsakaalia.

Pihtsusjärven tuvalle päästyämme oli sade lakannut ja saimme vaihtaa vaatteita ja pystyttää telttoja kastumatta enempää. Mun vanha kuoritakkini oli pettänyt täysin, ja shortseissa vaeltaneiden Jaakon ja Laurin kengät olivat tietenkin likomärät sisältä. Teltan pystytys oli hiukan hankalaa kohmeisilla sormilla suht navakassa tuulessa. Koira-raasutkin olivat ihan poikki, ja ne kävivät nukkumaan heti, kun sain vaihdettua rinkat fleeceihin. Me kaikki taisimme nukahtaa illallisen jälkeen aika nopeasti.



Illalliseksi kikhernenuudeleita ja kasviksia.

1 kommentti: