torstai 3. toukokuuta 2018

Saimaan eka oikea esineruutu


Ja taas pk-juttuja 🙈 Viime torstaina kävimme Tiian ja Gavan kanssa puuhailemassa esineitä ja tottista ennen aksatreenejä. Esineruutu tehtiin pienelle metsäpläntille, kokoa oli ehkä 10x30m. Sämpylä sai käydä ensin ruudussa etsimässä takaesineen, toinen oli vaihteeksi taas niin fiiliksissä! Saipe katsoi Sätkän ja Gavan treenit ja haki sen jälkeen molemmilla kiekoilla Tiian esineen, sujui ihan kivasti.

Sitten siirryimme Hurtan ulkokentälle tottistelemaan, ja Saimaa teki ekat 650g noutonsa hypyn yli. 80cm saakka tekniikka oli ok, mutta siitä ylöspäin hyppytyyli vähän hajosi sekä mennessä että tullessa. Sain parannettua tekniikkaa ottamalla hyppyä enemmän agilitymaisesti ja etupalkalla, mutta kyllä tässä vielä tekemistä riittää ennen kuin olen tyytyväinen. Toisaalta Tiia sanoi hyvän pointin siitä, että jos tyytyisi huonompaan tekniikkaan, voisi toistoja tehdä huomattavasti vähemmän ja sitä kautta rasittaa koiraa vähemmän. Metrinen on kuitenkin pienelle koiralle aina iso fyysinen ponnistus & isku, ja perustreenit vinoine heittoineen ym voi ihan hyvin tehdä matalammalla hypyllä.
Saimaa teki paikkamakuuta sekä Gavan hyppytreenin aikana että lopuksi, kun teimme vuorotellen seuruuta&eteenmenoa. Muuten ok, mutta Gavan hyppytreenin aikana Saimaa haukahti muutaman kerran. Seuruu oli ihan jees, ja kokeilin sen jälkeen eteenmenoa ekaa kertaa niin, että Saimaa ei nähnyt etupalkan vientiä. Lähtö oli hyvä, sitten Saimaa koukkasi vähän kohti sivussa ollutta kiertotötsää, mutta valitsi kuitenkin luopua siitä ja palasi linjalle, jee! Loppuun vielä yksi eteenmeno yhdessä viedylle pallolle.

Lauantaina vedimme Veeran kanssa taas megatreenit Luukissa. Jälkien vanhetessa teimme esineruudun (25x50m) kumpuilevaan maastoon: vasemmassa takakulmassa teippirulla, oikeassa sukka, keskellä edempänä liimapuikko. Päätin jo etukäteen että Sätkä hakisi kaksi esinettä, ja ylläri pylläri Sämpylä päätyi molempiin takaesineisiin. Saimaan kanssa kokeilin ekaa kertaa niin, että toin sen suoraan autosta ruutuun ja lähetin ilman apuja. Videolta näkee mitä tapahtui, mutta noin yleisesti ottaen olin tyytyväinen, koska Saimaa ymmärsi mitä olimme tekemässä ja teki nenä auki duunia ruudussa. Suorissa pistoissa olisi vielä hiottavaa :D Ja jatkossa en heittele Sätkälle pallopalkkaa etulinjan taakse, ettei mun selän taakse meneminen pääse hajujen puolesta vahvistumaan. Lopulta Saimaa nosti esineen, joka oli se hankalimmassa paikassa ollut teippirulla. Seuraavaksi Veera kävi "viemässä" sukan, nyt lähetyksessä tapahtui jotain hassua ja Saipe seikkaili ihan muualle & osui lopulta liimapuikolle. Lopuksi käytiin hakemassa haju takakulman sukasta, näin lähetys oli hyvä. Treenattavaa riittää, mutta aika kiva kokeilu joka tapauksessa!


Sitten se jälki, jota ajettiin ihanasti vähän yllättäen alkaneessa sateessa. 800m, ikää 1,5h, 4 keppiä. En ottanut janaa ollenkaan, vaan lähestyimme jälkeä about sen kulkusuunnassa ja Saipe nosti jäljen omia aikojaan. Pääasiassa Saimaa jäljesti tosi kivasti, mutta kulmien jälkeen se teki joka kerta vähän isomman hukan. Toisaalta tarkkuus parani loppua kohden, mikä oli kiva huomata. Ihan lopussa Veera oli kulkenut jonkin aikaa isompaa polkua pitkin, ja Saimaa oli sitä mieltä, että jälki ei todellakaan voi kulkea polulla :D Siirryin Saimaan viereen henkiseksi tueksi ja kehuin joka kerta, kun Sai teki duunia polulla, mutta vaikeaa oli! Heti polun jälkeen homma taas helpotti, ja onneksi vika keppi ei ollut kaukana. Kolmoskeppi jäi jonnekin hukkapätkälle, mutta kohdalle osuneet kolme Saimaa nosti hyvin. Olin kyllä ylpeä pikkumustasta, kun se selvitti ekan yli 500m pitkän jälkensä näin hienosti! Treenilistalle kulmanjälkeinen elämä & polut.

Sämpylää odotti ~3h vanha peltojälki, jossa oli kaksi kulmaa vasemmalle ja lopussa tulitikku. Suht navakka sivutuuli tuotti haastetta ekalla ja vikalla suoralla, mutta keskimmäisellä suoralla myötätuulessa Sämi jäljesti ihan superhienosti, nenä oli matalalla ja etenimme jäljen päällä kuin juna! Mun ilmavainuinen juoksujäljestäjäni! Sämppä on kyllä nyt useita kertoja väläytellyt sellaista peltojälkityyliä, että oksat pois. Ja jos se voi olla noin hyvä ilman mitään tekniikkatreeniä, millaisen siitä voisi hyvällä treenillä leipoakaan? Nyt yritän vahvistaa hyvää tekniikkaa tekemällä seuraavan jäljen myötätuuleen, ja lisäksi pitäisi työstää esineilmaisu.

Lopuksi oli vuorossa Saimaan ampumistreeni sekä asfalttiruutu. Veera ampui yhden laukauksen puiden takaa 200m päästä, ja Saimaa teki taas perusasennon tarjoamista lihapullilla. Hitto, kun se tuntui taas hyvältä! Uskalsin ottaa vähän seuruuta loppuun, häntä heilui ja meininki oli katossa.

Saipe pääsi ekana asfalttiruutuun. Elina oli Hiili-veljen kanssa ollut Norjan erikoiskoirajoukkojen kovien pintojen jälkileirillä (ja kaksikko oli voittanut paras jälkikoirakko-palkinnon kaikkien virkakoiramalien ja -sakujen joukosta, vau!), ja sain kasan hyviä vinkkejä asfalttijäljen opettamiseen. Esineinä jäljellä käytetään konginmurusia, koska ne eivät murene pieninäkään paloina ja ihminen erottaa punaisen värin paljon paremmin kuin koira. Hommassa edetään hyvin samaan tapaan kuin etenin aikanaan metsäjäljen kanssa eli esineruutujen kautta. Nyt talloimme 1,5x1,5m kokoisen alueen parkkiksen takalaidalle ja laitoimme sinne kolme konginmurusta. Saipe oli tutustunut uusiin esineisiin jo edellisenä päivänä ensin purkkiradalla ja sitten matolla, ja se saikin heti ideasta kiinni ja nuuskutteli ruudun hienosti.
Sämpylä yllätti jo toisen kerran samana päivänä ja hetken juoksentelun jälkeen tarkensi ruutuun ja merkkasi esineet, vau! En olisi uskonut, että se voisi kylmiltään kyetä noin tarkkaan nenätyöhön, mutta aliarvioin tyypin täysin.

Aion nyt kokeilla asfalttijälkitreenejä molempien tyttöjen kanssa, ja olemme jo tehneet kaksi uutta asfalttiruutua (tai siis kolmiota). Elina ohjeisti aloittamaan tuoreilla ruuduilla, koska ne ovat leviävien hajujen takia kaikkein vaikeimpia ja koira oppii heti tarkentamaan paremmin. Tosi mielenkiintoista puuhaa!

Kirjattakoon vielä ylös, että Saimaa teki vapun jälkeen kolmannen ampumistreeninsä Jirkan metodilla, nyt ampuja oli 150m päässä ja ampui ekaa kertaa kaksi laukausta. Tein taas osan perusasennon tarjoamisista seuruun tarjoamisina, ja loppuun otin muutamia vapaamuotoisia hyppyjä 80cm hypyn yli. Treeni kesti kokonaisuudessaan ehkä 4min, joten ampumisista ei todellakaan ollut kauaa kun pyysin Saimaata hyppäämään takaisin autoon, ja se ei hypännyt ekalla pyynnöllä! Takakontti on ollut Saimaan turvapaikka ampumistreeneissä, joten se, että Saimaa ei halua takakonttiin vaan jatkaisi mieluummin treenaamista, on ihan tosi iso juttu! Jes!!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti