keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Valoa ampumistunnelin päässä


Mulla oli maanantaina vapaapäivä, ja sain Matildan mukaani metsään. Halusin kokeilla Saimaalle Jirkan ampumistreeniä, ja samalla tuli treenattua vähän maastoja. Ja hitto, nyt tuntui ekaa kertaa siltä, että ampumistreenissä oli jotain järkeä! Ehkä se Jirka jotain jostain tietää, jännä juttu :D Kokeilin tätä metodia jo viime vuonna, mutta silloin Saimaa ei vastannut siihen ollenkaan, syynä näin jälkikäteen ajatellen liian pieni etäisyys ampujaan & huonot palkat. Nyt ampuja oli about 100m päässä metsikön takana, ja palkkana käytin lihapullia. Eli Saimaa tarjoaa perusasentoa —> heitän neljäsosalihapullan sivuun —> Saimaa käy syömässä sen —> tarjoaa itse aktiivisesti uutta perusasentoa. Saimaa tunnisti taas treenin jo ennen sen alkamista, mutta ilmeisesti palkka oli kuitenkin huippuhyvä, koska fiilis säilyi iloisena ja rennon avoimena. Ja nyt Saimaa sai itse valita olla aktiivinen! Laukaus tuli sopivasti juuri, kun Saimaa oli palaamassa perusasentoon, ja toistoilla ei ollut eroa ennen ja jälkeen laukauksen. Lopuksi Saipe sai juosta eteenmenopallolle, ja sen jälkeen leikimme vetoleikkiä! Heittelin sille palloa Matildan tuloon saakka, ja Saimaa tuntui täysin normaalilta. Jes!

Ampumistreenin ohella Saipe treenasi pienimuotoisesti viestiä ja jälkeä. Viestillä halusin kokeilla miten Saimaa juoksee täysin ilman muita koiria, joten se pääsi metsään yksin. Matkat pidettiin lyhyinä: 100m, 200m ja 300m. Mun päähän Saimaa juoksi joka kerta hyvin, mutta Matildan päähän se ei tajunnut lähteä, tarjosi vain keppia ja kiven päälle kiipeämistä. Käytin ekaa kertaa ikinä ääniapua, ja Matildan ”Saimaa”-huudolla koira lähti joka kerta kuin tykin suusta. Itse juoksumatkoissa jälkineen ei ollut ongelmaa. En haluaisi käyttää ääniapua jatkossa, joten täytynee mennä esim pellolle ja sheipata lähtöjä siellä niin, että Saimaa näkee toisen pään.

Jälki oli 500m pitkä ja 1,5h vanha neljällä kepillä. Maasto oli vaihtelevaa: jonkin verran kalliota, jonkin verran perusmetsää ja jonkin verran ryteikköä. Polkuja risteili joka suuntaan, mutta harhoja tuskin on tähän aikaan vuodesta vielä mahdottomasti. Saimaa sai nähdä jäljentekijän lähdön, mutta se ei vaikuttanut janakäyttäytymiseen, neiti tökkäsi nenän taas tantereeseen lähetysyrityksellä :D Tykkään kyllä siitä, että se alkaa heti aktiivisesti etsiä jälkeä, mutta kohta mun on oikeasti opetettava sille janan idea eli suoraan eteneminen. Itse jälki sujui huippuhienosti! Saimaa suoritti lähes kaikki mutkat ja kulmat näppärästi, vaikka mulla iski usein epäusko (”siis menitkö oikeasti tosta ylös?”). Luota koiraan, once again. Muutama pieni kulmasäätö ja vikan kepin ohitus olivat ainoat miinukset, mutta Saimaa selviytyi yleisesti ottaen tosi hienosti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti