sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Kun treeni ei mene putkeen, syntyy hyviä jatkosuunnitelmia

Lisää pk-treeniä! Kirjaan nyt ylös vain Saimaan treenejä, koska sen kanssa puuhastelu on tänä keväänä tavoitteellisempaa, vaikka Sämi on toki treenannut about saman verran.

Lauantaina kävin lähikentällä ottamassa ekat noudot pk-hypyllä. Käytin ohjatun kapulaa näin alkuun, ja nouto sujui hyvin ihan metriin saakka. Jatkamme toki hyppytekniikkatreenejä, mutta halusin vähän tsekata missä nyt mennään. Tekniikassa on vielä kehitettävää, mutta Saimaa hyppää jo tosi kivalla ja rennolla asenteella molempiin suuntiin! Magneetti taisi tippua kerran. Otin loppuun seuruukaavion & jäävät niin, että eteenemenopallo oli valmiina odottamassa, Saimaa luopui tosi hienosti ja teki vahvan eteenmenon.

Sunnuntaina vedimme Veeran kanssa tuplamaastot. Jälkien vanhetessa ajoimme Vaakkoihin treenaamaan viestiä: B-A 300m, A-C 400m, C-A 400m, A-D 600m ja D-A 600m. Edellisten treenien teoria vahvistui, kun yritimme juoksuttaa Saimaata ekana ja lähdöissä oli ongelmia. A-D-matkalle Saimaa sai lähteä tokana, jolloin lähtö sujui täysin ongelmitta. Saimaahan on oppinut viestijutut vähän noiden vanhempien koirien kyljessä, koska se on sujunut näppärästi eikä ole tarvinnut erikseen treenata. No, yllättäen Saimaa on siis yhdistänyt viestin siihen, että toinen koira juoksee ensimmäisenä ja Sai vasta toisena tai kolmantena 😀 "Vie"-vihje ei merkitse neidille mitään 😄 Kannustamalla se kyllä lähtee juoksemaan, samoin toisen koiran imussa, ja itse juokseminen & jäljestäminen sujuvat hyvin.
Treenisuunnitelmia kehittyi heti useita:
1. Lyhyitä matkoja pelkän Saimaan kanssa.
2. Toinen koira lähtee ekana, mutta viivettä ennen Saimaan vuoroa kasvatetaan. Nyt Saimaa on lähtenyt about heti, kun toisesta päästä on kuitattu ekan saapuneen perille, jolloin välissä ei ole montaa minuuttia kulunut.
3. Saimaalle vaihdetaan viestivihje niin, että mun päähän lähdetään "Inka"-vihjeellä ja toiseen päähän "Veera" (tai kuka nyt onkin) -vihjeellä.

Sitten vuoden ekat metsäjäljet, joilla oli ikää reilut 2h. Mun ongelma jäljellä on todella lyhyt pinna, jota ei esiinny missään muussa lajissa. En toimi jäljellä yhtään loogisesti, hermostun koiralle & vaadin epäreiluja asioita. Not good. Siispä kehitimme Veeran kanssa kaikennäköisiä suunnitelmia (esim. että mun pitää syödä rangaistukseksi lihaa joka kerta, kun hermostun), joista käyttöön otettiin Johanna Franzenin luennolta poimittu idea liinankäytöstä. Ajatuksena siis on, että minä tiedän missä jälki kulkee ja pysyn itse sillä koko ajan. Jos Saimaa poistuu jäljeltä, se saa liinanmitan verran tarkastella elämää. Näin mulla on selkeä toimintasuunnitelma = en hermostu. Myöhemmin voimme palata taas systeemiin, jossa koiralla on vastuu jäljestä, ja lisäksi jatkamme naksuttelutreenejä pellolla.
Sunnuntain jälki oli 250m pitkä kahdella kepillä ja kolmella kulmalla/kaarella, minijanan päässä kokeilumielessä pallo (Saimaa ei ole treenannut janoja). Saimaan "jana" ei ehkä ollut vauhdikkaimmasta päästä, mutta ainakin sillä oli nenä hyvin auki ja maassa 😂 Alkuun Saipella oli vaikeuksia kiinnittyä jälkeen, mutta 50m jälkeen homma alkoi näyttää hyvältä. Molemmat kepit nousivat ongelmitta, ja mun liinankäyttöni oli loogista ja Saimaa vastasi siihen hyvin. Ekan kepin pallopalkan jälkeen Saimaa vähän haki jälkeä, joten voisin harkita palkan vaihtamista ruokaan. Toisaalta tykkään tosi paljon Saimaan keppimotivaatiosta enkä haluaisi riskeerata sitä vaihtamalla palkkaa. Mietitään.

Ylipäätään ihanaa treenata metsässä, niin paljon kivempaa kuin sisällä aksahallissa! Tämän kevään agilitytreenien määrän voi varmasti laskea yhden käden sormilla :D

Kotimatkalla pysähdyimme treenaamaan tarkkuusruuta & ampumaan Saimaalle. Ampuja oli nyt n. 100m päässä ja minä seurautin Saimaata. Saimaa tunnisti treenin jo ampujan lähtiessä, joten se ei seurannut ihan niin intensiivisesti kuin yleensä, mutta nyt en joutunut antamaan lisävihjeitä laukauksen kohdalla enkä oikeastaan edes huomannut koirassa mitään reaktiota. Palkkana taas maksalaatikko. Tämä olisi vielä ollut ihan ok treeni, mutta valitettavasti joku paukutteli kenkiä tmv yhteen parkkiksen toisella puolella samaan aikaan kun hengailimme autolla, ja Saimaa oli sitä mieltä, että tyhmä paukkutreeni jatkuu = meitsi menee autoon turvaan. Tylsää. Ylipäätään mua harmittaa se, että en ole onnistunut löytämään treeniä, jossa Saimaalla olisi oikeasti hyvä olla. En haluaisi kiusata sitä ahdistavilla treeneillä yhtään enempää. Seuraava ajatus olisi tehdä sitä perusasennon tarjoamista jollain superpalkalla kuten lihapullilla (maksalaatikkoa vaikea heittää :D ), tai sitten kehittelen jonkun treenin, jossa Saimaa saa itse valita ammutaanko vai ei. Valinnanvapaus ja omaehtoisuus olisivat mielestäni paras vaihtoehto, mutta toteutus on haastavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti