keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Valoa ampumistunnelin päässä


Mulla oli maanantaina vapaapäivä, ja sain Matildan mukaani metsään. Halusin kokeilla Saimaalle Jirkan ampumistreeniä, ja samalla tuli treenattua vähän maastoja. Ja hitto, nyt tuntui ekaa kertaa siltä, että ampumistreenissä oli jotain järkeä! Ehkä se Jirka jotain jostain tietää, jännä juttu :D Kokeilin tätä metodia jo viime vuonna, mutta silloin Saimaa ei vastannut siihen ollenkaan, syynä näin jälkikäteen ajatellen liian pieni etäisyys ampujaan & huonot palkat. Nyt ampuja oli about 100m päässä metsikön takana, ja palkkana käytin lihapullia. Eli Saimaa tarjoaa perusasentoa —> heitän neljäsosalihapullan sivuun —> Saimaa käy syömässä sen —> tarjoaa itse aktiivisesti uutta perusasentoa. Saimaa tunnisti taas treenin jo ennen sen alkamista, mutta ilmeisesti palkka oli kuitenkin huippuhyvä, koska fiilis säilyi iloisena ja rennon avoimena. Ja nyt Saimaa sai itse valita olla aktiivinen! Laukaus tuli sopivasti juuri, kun Saimaa oli palaamassa perusasentoon, ja toistoilla ei ollut eroa ennen ja jälkeen laukauksen. Lopuksi Saipe sai juosta eteenmenopallolle, ja sen jälkeen leikimme vetoleikkiä! Heittelin sille palloa Matildan tuloon saakka, ja Saimaa tuntui täysin normaalilta. Jes!

Ampumistreenin ohella Saipe treenasi pienimuotoisesti viestiä ja jälkeä. Viestillä halusin kokeilla miten Saimaa juoksee täysin ilman muita koiria, joten se pääsi metsään yksin. Matkat pidettiin lyhyinä: 100m, 200m ja 300m. Mun päähän Saimaa juoksi joka kerta hyvin, mutta Matildan päähän se ei tajunnut lähteä, tarjosi vain keppia ja kiven päälle kiipeämistä. Käytin ekaa kertaa ikinä ääniapua, ja Matildan ”Saimaa”-huudolla koira lähti joka kerta kuin tykin suusta. Itse juoksumatkoissa jälkineen ei ollut ongelmaa. En haluaisi käyttää ääniapua jatkossa, joten täytynee mennä esim pellolle ja sheipata lähtöjä siellä niin, että Saimaa näkee toisen pään.

Jälki oli 500m pitkä ja 1,5h vanha neljällä kepillä. Maasto oli vaihtelevaa: jonkin verran kalliota, jonkin verran perusmetsää ja jonkin verran ryteikköä. Polkuja risteili joka suuntaan, mutta harhoja tuskin on tähän aikaan vuodesta vielä mahdottomasti. Saimaa sai nähdä jäljentekijän lähdön, mutta se ei vaikuttanut janakäyttäytymiseen, neiti tökkäsi nenän taas tantereeseen lähetysyrityksellä :D Tykkään kyllä siitä, että se alkaa heti aktiivisesti etsiä jälkeä, mutta kohta mun on oikeasti opetettava sille janan idea eli suoraan eteneminen. Itse jälki sujui huippuhienosti! Saimaa suoritti lähes kaikki mutkat ja kulmat näppärästi, vaikka mulla iski usein epäusko (”siis menitkö oikeasti tosta ylös?”). Luota koiraan, once again. Muutama pieni kulmasäätö ja vikan kepin ohitus olivat ainoat miinukset, mutta Saimaa selviytyi yleisesti ottaen tosi hienosti.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Kun treeni ei mene putkeen, syntyy hyviä jatkosuunnitelmia

Lisää pk-treeniä! Kirjaan nyt ylös vain Saimaan treenejä, koska sen kanssa puuhastelu on tänä keväänä tavoitteellisempaa, vaikka Sämi on toki treenannut about saman verran.

Lauantaina kävin lähikentällä ottamassa ekat noudot pk-hypyllä. Käytin ohjatun kapulaa näin alkuun, ja nouto sujui hyvin ihan metriin saakka. Jatkamme toki hyppytekniikkatreenejä, mutta halusin vähän tsekata missä nyt mennään. Tekniikassa on vielä kehitettävää, mutta Saimaa hyppää jo tosi kivalla ja rennolla asenteella molempiin suuntiin! Magneetti taisi tippua kerran. Otin loppuun seuruukaavion & jäävät niin, että eteenemenopallo oli valmiina odottamassa, Saimaa luopui tosi hienosti ja teki vahvan eteenmenon.

Sunnuntaina vedimme Veeran kanssa tuplamaastot. Jälkien vanhetessa ajoimme Vaakkoihin treenaamaan viestiä: B-A 300m, A-C 400m, C-A 400m, A-D 600m ja D-A 600m. Edellisten treenien teoria vahvistui, kun yritimme juoksuttaa Saimaata ekana ja lähdöissä oli ongelmia. A-D-matkalle Saimaa sai lähteä tokana, jolloin lähtö sujui täysin ongelmitta. Saimaahan on oppinut viestijutut vähän noiden vanhempien koirien kyljessä, koska se on sujunut näppärästi eikä ole tarvinnut erikseen treenata. No, yllättäen Saimaa on siis yhdistänyt viestin siihen, että toinen koira juoksee ensimmäisenä ja Sai vasta toisena tai kolmantena 😀 "Vie"-vihje ei merkitse neidille mitään 😄 Kannustamalla se kyllä lähtee juoksemaan, samoin toisen koiran imussa, ja itse juokseminen & jäljestäminen sujuvat hyvin.
Treenisuunnitelmia kehittyi heti useita:
1. Lyhyitä matkoja pelkän Saimaan kanssa.
2. Toinen koira lähtee ekana, mutta viivettä ennen Saimaan vuoroa kasvatetaan. Nyt Saimaa on lähtenyt about heti, kun toisesta päästä on kuitattu ekan saapuneen perille, jolloin välissä ei ole montaa minuuttia kulunut.
3. Saimaalle vaihdetaan viestivihje niin, että mun päähän lähdetään "Inka"-vihjeellä ja toiseen päähän "Veera" (tai kuka nyt onkin) -vihjeellä.

Sitten vuoden ekat metsäjäljet, joilla oli ikää reilut 2h. Mun ongelma jäljellä on todella lyhyt pinna, jota ei esiinny missään muussa lajissa. En toimi jäljellä yhtään loogisesti, hermostun koiralle & vaadin epäreiluja asioita. Not good. Siispä kehitimme Veeran kanssa kaikennäköisiä suunnitelmia (esim. että mun pitää syödä rangaistukseksi lihaa joka kerta, kun hermostun), joista käyttöön otettiin Johanna Franzenin luennolta poimittu idea liinankäytöstä. Ajatuksena siis on, että minä tiedän missä jälki kulkee ja pysyn itse sillä koko ajan. Jos Saimaa poistuu jäljeltä, se saa liinanmitan verran tarkastella elämää. Näin mulla on selkeä toimintasuunnitelma = en hermostu. Myöhemmin voimme palata taas systeemiin, jossa koiralla on vastuu jäljestä, ja lisäksi jatkamme naksuttelutreenejä pellolla.
Sunnuntain jälki oli 250m pitkä kahdella kepillä ja kolmella kulmalla/kaarella, minijanan päässä kokeilumielessä pallo (Saimaa ei ole treenannut janoja). Saimaan "jana" ei ehkä ollut vauhdikkaimmasta päästä, mutta ainakin sillä oli nenä hyvin auki ja maassa 😂 Alkuun Saipella oli vaikeuksia kiinnittyä jälkeen, mutta 50m jälkeen homma alkoi näyttää hyvältä. Molemmat kepit nousivat ongelmitta, ja mun liinankäyttöni oli loogista ja Saimaa vastasi siihen hyvin. Ekan kepin pallopalkan jälkeen Saimaa vähän haki jälkeä, joten voisin harkita palkan vaihtamista ruokaan. Toisaalta tykkään tosi paljon Saimaan keppimotivaatiosta enkä haluaisi riskeerata sitä vaihtamalla palkkaa. Mietitään.

Ylipäätään ihanaa treenata metsässä, niin paljon kivempaa kuin sisällä aksahallissa! Tämän kevään agilitytreenien määrän voi varmasti laskea yhden käden sormilla :D

Kotimatkalla pysähdyimme treenaamaan tarkkuusruuta & ampumaan Saimaalle. Ampuja oli nyt n. 100m päässä ja minä seurautin Saimaata. Saimaa tunnisti treenin jo ampujan lähtiessä, joten se ei seurannut ihan niin intensiivisesti kuin yleensä, mutta nyt en joutunut antamaan lisävihjeitä laukauksen kohdalla enkä oikeastaan edes huomannut koirassa mitään reaktiota. Palkkana taas maksalaatikko. Tämä olisi vielä ollut ihan ok treeni, mutta valitettavasti joku paukutteli kenkiä tmv yhteen parkkiksen toisella puolella samaan aikaan kun hengailimme autolla, ja Saimaa oli sitä mieltä, että tyhmä paukkutreeni jatkuu = meitsi menee autoon turvaan. Tylsää. Ylipäätään mua harmittaa se, että en ole onnistunut löytämään treeniä, jossa Saimaalla olisi oikeasti hyvä olla. En haluaisi kiusata sitä ahdistavilla treeneillä yhtään enempää. Seuraava ajatus olisi tehdä sitä perusasennon tarjoamista jollain superpalkalla kuten lihapullilla (maksalaatikkoa vaikea heittää :D ), tai sitten kehittelen jonkun treenin, jossa Saimaa saa itse valita ammutaanko vai ei. Valinnanvapaus ja omaehtoisuus olisivat mielestäni paras vaihtoehto, mutta toteutus on haastavaa.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Saimaan viestikoesuunnitelmia


Selailin ohimennen vähän Virkkua ja huomasin, että bortsujen ja kelpieiden pk-rotumestaruus järjestetään kesäkuun puolivälissä Hyvinkäällä. Siitä syntyi sitten vähän kreisi ajatus, että Saipe ilmoitettaisiin viestille ykkösluokkaan. Olin alun perin ajatellut katsella pk-kokeita syksylle, mutta viestikokeita järjestetään vuoden aikana vain muutamat, ja tämä koe olisi järkevän matkan päässä & luonnollisesti avoin bortsuille. Ilmo sulkeutuu onneksi vasta toukokuun lopulla, ja koska viestille nyt harvemmin on ihan hirveästi tunkua, voinen rauhassa katsella tilannetta sinne saakka. Treenit on jo aloitettu, mutta tekemistä kyllä riittää.

Esineruutua on treenattu nyt kaksi kertaa. Ekalla kerralla tein 50x10m kaistaleen lumiseen metsään, kaksi esinettä (sukka ja teippirulla) keskellä ja takana. Keskellä olleen sukan Saimaa sai tehdä hajunhakuna, ja takana olleesta teippirullastakin kävimme hakemassa hajun, mutta sitten vein Saipen autoon ja otin Sätkän välissä treenaamaan. Saimaa lähti ensin juoksemaan kohti sukan paikkaa, mutta kohdalle päästyään havaitsi esineen hävinneen ja jatkoi suurin piirtein hidastamatta kohti takareunan rullaa. Oikein hyvä!
Tokalla kerralla tein 30x5m kaistaleen Viilarin tottiskentän viereiselle metsikköpläntille, esineenä lelu (muuta ei ollut mukana) takareunassa kumpareen takana. Nyt Saimaa sai nähdä vientiä, kunnes viejä katosi kumpareen taakse, jonka jälkeen neiti taas autoon ja treenasin Sätkän välissä. Hyvin oli vienti muistissa, Saipe irtosi hienosti kumpareen taakse kulkematta sivussa menneitä viejän jälkiä pitkin.
Suunnitelmana olisi nyt osittain jatkaa näitä helppoja treenejä ja lisätä mukaan ihan ”oikeita” lähetyksiä. Tämä saadaan ihan varmasti valmiiksi kesäkuulle.

Hyppytekniikkaa on tehty tasaisen harvoin eli viimeisen kuukauden aikana pari kertaa, ja viimeksi Saipelle nostettiin korkeus ekaa kertaa metriin. Ekalla toistolla taisi tulla kosketus & magneettihyppy ”tippui”, muuten jees. Tekniikka vähän kärsi uutuudenjännityksen kustannuksella, mutta sama homma kävi alkuun 80cm:llä ja tekniikka parani itsevarmuuden myötä nopeasti, toivottavasti tässäkin. Nyt hypyn etäisyys perussarjasta oli alun säädön jälkeen 12ft. Matalammilla korkeuksilla kokeilin itse siirtyä eteen seisomaan, mikä vähän taas sotki tekniikkaa. Selän kääntö auttoi. Seuraavaksi tehdään enemmän kokeiluja esine suussa hyppäämiselle ja vahvistetaan hyvää tekniikkaa metrissä & siirretään mua vähitellen eteen.

Tottista on treenattu kerran. Kävimme Veeran kanssa Viilarissa ja treenasimme pareilla Sätkä&Dot ja Saimaa&Rinna. Saimaa teki ensin paikkamakuuta Rinnan treenatessa eteenmenoa. Kovaa juokseva koira ei itsessään ollut mikään ongelma, mutta mulla on yhä vähän epäluottavainen olo koko liikkeen suhteen. Nyt olin kylki koiraan päin jotta näin mitä tapahtuu, ja kävin muutaman kerran palkkaamassa & kehuin suullisesti. Vieressä treenaava koira ei ole ongelma, joten ehkä jatkossa hyödynnän treenikavereita ennemmin suoraan koiraan kohdistuvien häiriöiden tuojana. Saimaata voisi houkutella möyrimään, jotta se pääsisi luopumaan häiriöistä ja hiffaisi, että möyriminen ei ole tavoite :D
Paikkiksen lisäksi teimme vinoestenoutoa. Sips oli talven aikana unohtanut vinoesteen, joten kiipesin itse harjalle ja kannustin koiran yli muutamaan kertaan. Maan tasalta otin vielä muutaman vapaamuotoisen ylityksen lisää, jonka jälkeen kokeilin noutoa ohjatun kapulalla, hyvin sujui vinoista heitoista huolimatta. Loppuun otin vielä eteenmenon yhdessä viedylle lelulle, ja Veera naksutteli tyhjää starttipistoolia kentän laidalla samalla, no problem. Siirryimme Veeran luokse ja nyt naksuttelu vähän haittasi Saimaata, koska se siirtyi lelun kanssa kauemmaksi istumaan. Veera lopetti naksuttelun ja kutsuin Saimaan luokse & otin muutaman tasamaanoudon, ei ongelmaa.

Ampumisten kanssa olemme nyt edenneet niin, että Saimaa syö kissanruokaa kentän toisessa päässä ja ampuja on toisessa. En ole nähnyt Saimaassa mitään reaktiota, ja se on syönyt hyvällä ruokahalulla loppuun. Kokeilimme seuraavaksi niin, että minä olin ampujana, mutta Saimaa vähän hämmentyi tilanteesta ja keskeytti syömisen melko pian laukauksen jälkeen & juoksi mun luokse. Sinänsä kiva, että se halusi tulla mua kohti eikä väistää :D Viimeisimmällä ampumiskerralla teimme niin, että ampuja oli vähän matkan päässä puiden takana ja minä seurautin Saimaata. Laukauksen kohdalla Sai siirtyi kävelemään mun taakse, josta se tuli kuitenkin kivasti takaisin seuraamaan uudella seuruuvihjeellä. Palkkasin maksalaatikolla. Haluaisin kuitenkin edetä tässä koiran aktiivisuuden kautta, joten ajattelin seuraavaksi kokeilla Jirkan perusasennontarjoamistreeniä niin, että ampuja on tosi kaukana eikä Saimaan reaktiokynnys ylity.

Viestiä treenasimme ekaa kertaa viime sunnuntaina. Matkat olivat B-A 200m, A-C 300m, C-A 300m, A-D 400m ja D-A 400m. Saimaa juoksi ekat kolme matkaa viimeisenä ja kaksi vikaa matkaa ensimmäisenä. Viimeisenä se juoksi tosi varmanoloisesti & käyttäytyi ainakin mun pään lähdöissä hyvin (pieni seuruupätkä & 20s odotus), mutta ekana juostessa oli vähän tuumailtavaa. Sekä mun että Veeran pään lähetyksessä neiti pomppasi ”vie”-vihjeestä eteen hyppelehtimään. Mun päästä lähti kyllä heti tosi hienosti, kun kysyin ”Missä Veera?”, ja Veerankin päästä oli lähtenyt kevyellä kannustamisella. Ehkä ihan ymmärrettävää kokemattoman koiran epävarmuutta näin kauden ekoissa treeneissä, varsinkin, kun viime vuonna treenattiin neljä kertaa :D Ja oli se silti päivän paras juoksija!

Isoin kysymysmerkki on siis ampuminen, jota pitäisi päästä treenaamaan säännällisesti ja riittävän usein. Tottis ja esineruutu ovat jo nyt hyvin lähellä ”no kyllä tällä kokeeseen kehtaa lähteä”-meininkiä, toki olisi kiva saada ne ihan ”voisi jopa saada hyviä pisteitä” -kondikseen. Maasto on sitten toinen kysymysmerkki, koska Saimaa ei ole koskaan juossut koematkaa, ei treenannut vieraiden koirien kanssa, ei treenannut ohituksia, kohtaamisia, ihmishäiriöitä, pitkiä odotuksia tai mitään sellaista. Ja lapsinero-Saimaankin kapasiteetilla on varmasti jokin yläraja :D