perjantai 2. helmikuuta 2018

Viime viikon hallitreenejä

Höh, heti tammikuussa alkaa lipsua hyvä päivitystahti! Katsotaan mitä on jäänyt mieleen viime viikon treeneistä. Lumien myötä treenit ovat muuttuneet hallipainotteisiksi.

Maanantaina aksasin Saimaan kanssa HAUn iltavuorolla. Treenasimme ylläri puomia, käännökset oikealle etenivät apuvälineillä taas kivasti (tein kokonaista puomia ja lopulta poistin apuvälineet, 2/3 mielettömän hyvää toistoa!). Mulla on kummallinen huono omatunto siitä, että olen ”sortunut” apuvälineiden käyttöön, vaikka tulos on ollut miljoona kertaa parempaa kuin kaikki lukuisat naksutteluyritykset. En vain saanut pelkällä naksuttimella kerrottua Saimaalle, että pyllyä ei pitäisi heittää vasemmalle. Ja toisaalta kyllähän esimerkiksi hyppytekniikkasarjoilla autetaan koiraa välineiden (tietyllä tavalla asetettujen hyppyjen) avulla ymmärtämään mikä olisi paras tapa käyttää kroppaa hypätessä. Ihmismieli on hassu!
Yritin lopuksi aloittaa 2x2-keppien sheippaamista, mutta alun jälkeen Saips keksi yhtäkkiä ihan saman paineistumishomman kuin lauantain kisoissa. En vieläkään tiedä mikä sen laukaisi, koska ainakaan omaan korvaan ei kuulunut mitään outoja ääniä tmv. No, musta tuli tietenkin heti tosi outo, mikä ei auttanut tilannetta. Saimaa lähti kyllä putkiin hyvin, mutta se ei halunnut leikkiä mun kanssa eikä muutenkaan tulla lähelle. Pohdimme Veeran kanssa, että tavallaan joo ikävä, kun näin kävi, mutta samalla koulutuksellisesti varmaan hyvä, että tätä saa esille normitreeneissäkin. Jos vain tietäisin miten toimia näissä tilanteissa...


Tiistaina treenasimme taas Juhan valvovan silmän alla rataa. Tämän viikon rata sopi meille älyttömän hyvin ja saimme Saimaan kanssa tehtyä muutamia todella hienoja pätkiä. Juhakin totesi, että parhaimmillaan olemme kyllä aika jäätäviä, ja niitä parhaita pätkiä näkee koko ajan enemmän. Mua harmittaa entistä enemmän se, että joudun taloudellisista syistä jättämään viikkotreenit nyt tästä viikosta alkaen pois. Yritän toki ostaa satunnaisia irtovuoroja, jotta taidot eivät heti pääse ruostumaan :D

Torstaina aksasimme ja tottistelimme. Sämpylä teki hyppykäännöksiä ja muutaman puomin, Saimaa puomikäännöksiä (ensin taas apuvälineillä ja sitten ilman, sujui hyvin). Hommasin nyt viimeisillä pennosillani magneettisen pk-hypyn, koska mulla ei muuten ole mahdollisuutta treenata millään muulla kuin puisella, ja päädyin siihen, että sellaiseen en koiriani riko. Tarkoitus olisi nyt hallikaudella hyppytekniikkasarjaa hyödyntäen opettaa Saimaa hyppäämään metristä ja kehittää Sätkän tekniikkaa paremmaksi. Tein torstaina pienen tasotarkistuksen, koska en malttanut olla kokeilematta uutta härpäkettäni: Sätkä halusi alkuun ottaa ponnua hypystä ja tajusi sitten jättää tämän pois, Saimaa taas hyppäsi 80cm hyvin kevyesti ja ihan ok tekniikalla, korkeammalle en mennyt. Jatkossa laitan alkuun pätkän perussarjaa ja opetan molemmille parempaa tekniikan sekä itsevarmuutta.

Noki ja Saimaa 

Viikonloppu oli hoitokoirapainotteista, kun saimme Saimaan äiti Nokin yökylään ja sunnuntaina puolisisko Juju kävi vielä muutaman tunnin hoitopätkällä. Saimaa oli aivan pähkinöinä äipän visiitistä, ja kaksikolla synkkasi tosi hyvin sekä ulkona että sisällä. Elekieli ja leikkityyli olivat hyvin samannäköisiä, vaikka kaksikkoa ei muuten ehkä heti arvaisi äidiksi ja tyttäreksi :D Noki on kyllä aivan valtavan ihana koira, ja oli kiva tutustua siihen taas lisää! Superhelppo hoidokki, joka tuli toimeen Saimaan lisäksi myös Sätkän ja Rommin (ja metsälenkillä Linkin ja Jujun) kanssa ja painautui jokaista ihmistä vasten silitettäväksi uimatta kuitenkaan liiveihin. Jujun lyhyt hoitopätkä sujui luonnollisesti myös hyvin, ja tytöt makoilivat mun kainalossa toistensa päällä ilman mitään konfliktia.

JJ ja Saipe haluaisivat palat banaania :D 

Lauantaiaamuna kävimme Jonnan kanssa hallilla treenaamassa puomikäännöksiä Saimaan ja Linkin kanssa. Kokeilin nyt pitkästä aikaa Jonnan namimaattia. Edellinen yrityssarja kaatui siihen, että Saimaa ei ollut missään kohtaa oikein kiinnostunut namimaatin ruuasta, mutta nyt mukana oli parempia nameja ja ahneemmaksi muuttunut koira. Toki lelun ollessa mukana jäi namimaatti täysin kakkoseksi, eli ensi kerralla lelu ei tule edes halliin. Kokeilin ensin muutaman käännöksen vasemmalle, ja ne toimivat hyvin. Sitten oikealle, satunnaisia hyviä ja satunnaisia ei-niin-hyviä, mutta koiralla oli kivaa ajatusta eli kokeilu jatkuu.

2 kommenttia:

  1. Mä kyllä käyttäisin mielummin apuvälinettä kuin ilman, jos se auttaa koiraa. Ja sitten häivyttää sitä satunnaisesti pois. :) Esim tokoruudussakin vaikka olisin alustan häivyttänyt tarpeen vaatiessa sillä voi helpottaa, että onnistuu. Tai muistutella. Tai jos siinä treenissä koiralla on muutakin vaikeata niin varmistaa ruudun onnistuminen alustalla. Tai kepeissä ohjureilla se että ne voi ottaa radallekin, vs tehdä ilman pahaa liikehäiriötä ilman ohjureita. Muistelisin myös Ruutin juoksari aikaan, että Trkmankin opetti käännöksiä kepin kanssa. Jota taisi lyhentää. Alustan kanssa oon häivyttänyt että se otetaan välillä kokonaan pois.
    Saimaalla on kyllä kivaa sukua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä käytän myös jonkin verran kohteita, mutta koen että ne on vähän eri juttu kuin tollaset fyysiset liikkeenmuuttajat (eli puomilla meillä se siiveke blokkaamassa takapään heittoa vasemmalle). Ohjurit menee tähän samaan kategoriaan, samoin verkot. Olis toki ollut kiva saada Saimaa oivaltamaan oikealle käännökset ilman sitä siivekettä, mutta mun taidot loppuivat kesken ja treenit oli lähinnä turhauttavia, joten oon tyytyväinen tähän ratkaisuun! :)
      Ja joo, Saimaan suku on best!

      Poista