sunnuntai 11. helmikuuta 2018

PK-hypyn treenaaminen on alkanut

Plaah. Kirjoitin pitkän yhteenvedon viimeaikaisista treeneistä ja se katosi jonnekin bittiavaruuteen, enkä ole jaksanut aloittaa alusta. Katsotaan miten nyt käy :D

Viime viikon maanantaina mulla oli auto-ongelmia —> menin Jonnan kyydillä hallille —> vain Saimaa pääsi mukaan. Saipe sai treenata Heidin kanssa kovavauhtisia keppilähestymisiä niin, että ohjaaja ei tukenut sisäänmenoa rytmittämällä, erittäin tarpeellinen treeni kamikaze-Saimaalle. Kouluttamisen jälkeen jäimme vielä hallille tekemään puomia. Treenasimme nyt namimaatin (kokeilu 2 was a success, kun en tuonut lelua edes halliin) kanssa loivahkoja käännöksiä niin, että ohjaaja liikkui edellä, tosin sekä Saimaan että Linkin kanssa piti nöyrästi vähentää ohjaajan liike aika minimiin. Tietynasteiset loivat käännökset tuntuvat olevan monelle juoksarikoiralle haasteellisia, ehkä koska kulmaa on sen verran että ei voi edetä suoraan, mutta niin vähän, että kokoaminen ei olisi tarpeellista?
Jossain välissä pyörähdin tokopuolella osallistumassa paikkamakuuseen, koiraihmisen tähtihetkiä koettiin taas kun makoilin geopadin seassa putken takana piilossa. Treenin jälkeen Veera tuli kysymään oliko Saimaa ollut yhtään outo. Ei ollenkaan, kuinka niin? Kuulemma joku oli käyttänyt naulapyssyä hallin ilmoitustaululla about koko treenin ajan, ja Veera ei halunnut sanoa mulle asiasta, jotta en itse alkaisi reagoida paukkeeseen. Ja kappas kepponen, kun minä en reagoi, ei Saimaakaan reagoi :DD

Torstaina treenasimme alkuun pikkukentällä Annin suunnittelemia tekniikkajuttuja. Ykkösteemana olivat takaakierrot. Ideana oli saada koira suoran putken jälkeen takaakiertoon niin, että ohjaaja on reilusti jäljessä eikä voi ohjata takaakiertoa kuin suullisesti. Lyhyen takaperinketjutussession avulla Saimaa alkoi hakea takaakiertoja todella hienosti, jee! Lisäksi teimme kepeille muutamia vaikeita takaaleikkauksia ja jyrkkiä avokulmia, joista jälkimmäiset sujuivat toiselta puolelta keppejä todella hyvin ja toiselta pakka taas hajosi ja Saimaa tarjosi kakkosväliä & ekan kepin kiertämistä. En ole vielä keksinyt syytä näille satunnaisille hahmotusongelmille.
Lopputreenin vietin isolla puolella hyppytekniikan parissa. Päätin aloittaa pk-hypyn treenaamisen ilman itse pk-hyppyä eli tekemällä korkeudenarviointia aksahypyllä, sarjan välit 6ft-6ft-9ft. Saipe selvitti kaikki korkeudet hyvin (45cm-55cm-60cm-65cm-45cm), mutta Sätkällä oli enemmän ongelmia. Se on nuorena treenannut hyppytekniikkaa todella paljon ja on siinä varsin taitava ja monipuolinen, mutta jo silloin Vappu totesi, että Sätkä jännittää korkeuksia. Teknisesti ja fyysisesti korkeat rimat eivät ole ongelma, mutta Sämin henkinen kantti ei kestä ja silloin rentous katoaa ja tekniikka hajoaa. Ahkeralla treenillä tilanne parani, mutta nyt emme ole treenanneet ht:ta ja korkeudenjännitys on pahentunut. 60cm sujui vielä, mutta 65cm kohdalla Sätkä alkoi rikkoa askelta jo alun perussarjalla ja otti apulaukan ennen rimaa & hyppäsi rumasti. Kun laskin rimaa ja laitoin Veeran etupalkalle, saimme muutaman rennomman toiston. Sätkä ei siis treenaa varsinaista pk-hyppyä ennen kuin olen saanut 65cm rimahypyt rennoiksi.

Lauantaina kisasin Saimaan kanssa Sipoossa kaksi starttia. Eka oli yhtä ylimääräistä hyppyä lukuunottamatta hyvä, toka sitten aika katastrofi. Sekoilin alussa hölmöjä ja koira ei tajunnut = se alkoi haukkua mulle ja kadotti ekaa kertaa elämässään estehakuisuutensa. Fiksasin tilanteen tekemällä oman, lyhennetyn version radan lopusta ja pääsin palkkaamaan koiraa hienosta puomista. Nyt tuntui ekaa kertaa siltä, että emme ikinä tule nousemaan kakkosiin, eihän meillä ole edes kovin montaa läheltä piti -vitosta plakkarissa.
Nielin harmistukseni ja ajelin Malminkartanon nurtseille tekemään Saimaalle ensimmäiset tarkkuusruututreenit. Talloin neljä 1x1m ruutua lumeen ja piilotin jokaisen vasempaan etunurkkaan viiden sentin kolikon. En ollut miettinyt lähestymisiä loppuun saakka, joten ekat kaksi ruutua Saimaa tuli ruutuun aika vauhdilla ja pyöri ympäri ruutua ennen kuin löysi kolikon. Kahteen viimeiseen ruutuun toin Saipen pantakuljetuksella ja osoitin itse kiinnostusta ekaan askeleeseen, ja näin Saipe alkoi tarkastella ruutua haluamastani kohdasta. Mietin treenin jälkeen, että tuskin jaksan treenata lähestymiset ym niin systemaattisesti, että Saipe oppisi aina käymään ruudun läpi tietyssä järjestyksessä, joten taidan kuitenkin tyytyä vapaamuotoisempaan versioon.
Lopuksi kävimme vielä hallilla treenaamassa toisen setin hyppytekniikkaa. Sätkälle nostin riman muutamalla toistolla 60 senttiin ja otin tälle korkeudelle erilaisia toistoja (vaihtelin omaa sijaintiani sekä korkean hypyn etäisyyttä alun perussarjaan). Suurin osa toistoista oli Sätkäksi oikein rentoja, ja saimme monet hyvät bileet pallon kanssa. Saipen rima nousi muutamalla toistolla 65 senttiin, ja tämä sujui helposti, joten vaihdoin tilalle pk-hypyn. Alkuun Saimaa yritti kiertää hyppyä, joten takaperinketjutin perussarjan alle, jotta sain neidin hakemaan hyppyä. Ekoilla toistoilla S esitteli tyypillistä pk-koirien hyppytekniikkaa (ponnistetaan liikaa ylös eli hyppykaari on liian lyhyt, jalat roikkuvat vatsan alla, voimaa haetaan niskasta jne), mutta pian se tajusi rentoutua, jolloin hyppykaari piteni, painonsiirto parani ja jalat asettuivat oikein. Nyt hyppy oli korkeimmillaan 60cm.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti