sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Nenäjuttuja ja kasvattajan jälkivinkkejä

Viikonloppuna kävimme Saimaan kasvattaja Elinan ja Noki-äipän & Hiili-veljen kanssa jäljestämässä. Elina on perehtynyt paljon nenäjuttuihin mm. Hundcampuksella ja osaa esimerkiksi jäljestysjuttuja ihan eri levelillä kuin tällainen tavis pk-harrastaja. On kyllä niin huippua, kun on noin taitava (ja muutenkin ihana) kasvattaja, joka jaksaa opastaa ja selittää juttuja. Oli myös hienoa seurata Nokin ja Hiilen jäljestämistä, ne ovat valtavan taitavia nenäkoiria! Näytimme Saimaan kanssa Elinalle vähän missä mennään tekemällä minijäljen nurtsilla ja saimme ison kasan loistavia vinkkejä. Saipe jäljesti ekan suoran tosi kivasti, mutta kulmien kanssa oli vaikeuksia ja loppujälki ei ollut niin sujuvaa.  Kepit se kyllä ilmaisi ilolla 😄 Elina kommentoi, että Saimaa on lahjakas jälkikoira (ei kai tässä pentueessa voi olla kuin hyviä nenänkäyttäjiä, kun molemmat vanhemmat ovat niin luontaisia 😂), mutta se ei vain osaa vielä riittävästi. Lisäksi mun käyttämät normikokoiset jälkikepit ovat siitä hankalia, että niistä painuu hajua vähän minne sattuu, mikä saattaa selittää tiettyjä ongelmia jäljellä. Kyllä tällä jäljestämisellä voisi kuulemma alokasluokkaan mennä, mutta kun mä haluan opettaa homman kunnolla, niin se tietää treeniä. Jee!

Oli mielenkiintoista kuulla pohdintaa Frontex-tyyppien ja Hundcampus-tyyppien metodieroista. Molemmilla tyyleillä saadaan oikein taitavia jälkikoiria, joten mistään ”oikein-väärin”-asetelmasta ei ole kyse, on vain kaksi erilaista lähestymistapaa. Rajapuolella koirat jäljestävät itselleen, eivät ohjaajalle, eikä ohjaaja pahemmin puutu jäljestämiseen. Koira ratkoo ongelmat itse. Koirat opetetaan jäljelle esineiden kautta eli homma muistuttaa monelta osin sitä ajatusmaailmaa, joka mulla on Saimaan kanssa ollut (kaikki tehdään heillä toki systemaattisemmin ja paremmin). Toisella lähestymistavalla taas koira ja ohjaaja jäljestävät yhdessä ja koiralla on usko siihen, että ohjaajakin tietää asioita jäljestä. Siispä opetusvaiheessa ohjaaja aina tietää missä jälki kulkee. Alkuopetuksessa ohjaaja on ensin itse kiinnostunut maassa olevista askeleista ja sen myötä koirakin kiinnostuu niisä (mä niin näen itseni kyykyssä askeleiden vieressä nenä kiinni maassa, yass 😂). Koiraa palkataan paljon sosiaalisesti. Yhdessä jäljestäminen näkyi esim. Hiilen kanssa niin, että kun se jäljen alussa ylitti kulman, Elina pyysi siltä taukokäyttäytymistä —> Hiili huilasi hetken ja jatkoi sen jälkeen paremmalla mielentilalla. Eli ohjaaja tiesi missä jälki kulkee ja auttoi koiraa vaikeassa paikassa. Hiili petrasi tästä hienosti ja jäljesti loput kulmat tosi siististi. Mietin, että voisin ihan mielenkiinnosta kokeilla Saipen kanssa tätä yhdessä jäljestämistä, neidillä kun tuota itsenäisyyttä ja päätöksentekokykyä löytyy omasta takaa aika rutkasti.

Kirjoitan nyt itselleni ylös saamiani vinkkejä & omia kommentteja/pohdintoja, en lupaa että olen ymmärtänyt kaikkea (vielä) oikein, lähinnä siis hlökohtaiset muistiinpanot.
  • Kaikki nenätyöskentely tukee jäljestämistä. Mä miellän tän tavallaan lihakseksi: eri treenimuodot voivat kehittää saman lihaksen voimaa ja hermotusta, ja kehitystä voi tapahtua jossain treenimuodossa tekemällä muita treenimuotoja.
  • Esineet pienemmiksi. Esim. pienet kolikot ovat aika jees, toki parempi olisi mennä vielä pienemmäksi ja käyttää vaikkapa konginmuruja. Näin esineistä painuva haju ei vaikuttaisi jäljestämiseen niin paljoa ja koira menisi esineelle saakka maavainulla.
    • Pienten esineiden (ja jäljen) alkeet voisi tehdä miniruuduilla: alkuun esine löytyy aina esim vasemmasta etukulmasta, jotta koira oppii aloittamaan siitä, ja sitten siirretään eteenpäin. Tällä saa opetettua myös tarkempaa kulmatyöskentelyä.
  • Opeta koiralle hyvä taukokäyttäytyminen jäljelle. Koiran tauottaminen muissa lajeissa on aika rutiinia, mutta jäljellä käy helposti niin, että koira saa taukoja ainoastaan esineillä. Varsinkin aloittelevan koiran kanssa olisi tärkeää pitää reilusti taukoja, ihan niin kuin mitä tahansa muuta uutta juttua opeteltaessa. Tauko ei saa olla koiralle rangaistus, joten se pitää alusta saakka opettaa kivaksi tapahtumaksi. Tauon aikana koira kerää itsensä, ja jäljelle lähdetään uudestaan vasta, kun mielentila on hyvä. Taukoa voikin käyttää koiran kiihtyessä liikaa (esim. kun Hiili ylitti kulman) sekä ennen vaikeaksi arveltua pätkää, jotta koiralla olisi parhaat mahdolliset edellytykset selvittää haasteet.
  • Häiriöjälkiä kannattaa treenata niin, että koira saa jäljen aikana monta toistoa esim. jäljen ylittävästä häiriöstä. Jos häiriöylityksiä on jäljellä vain yksi tai kaksi, ei koira varsinkaan alkuun ehdi oppia homman jujua (sama homma kuin muissakin uusissa asioissa, tarvitaan toistoja). Eli häiriöjäljen tekijä voisi kulkea siksakkia jäljen yli ja merkata ylityskohtansa, jotta ohjaaja tietää tarkkaan missä jälki risteää. Ohjaajan pitäisi myös pystyä olemaan ihan koiran vieressä, jotta risteyskohdassa voisi toimia oikein. Eli kun koira tulee risteykseen, sitä ei liinalla päästetä kuin tyyliin yhden askelen verran tarkastamaan häiriöjälkeä, ja oman jäljen valinnasta kehutaan, löysätään liinaa & yritetään ehtiä palkkaamaan (namin heitto askeleen päälle, lelupalkka, mitä nyt haluaa). Yleensä koira on lopun ylityskohdilla jo parempi kuin alussa. 
  • Lunta vois hyödyntää nyt talvella monestakin syystä. Lumella koira joutuu käyttämään enemmän ominaishajua ja vähemmän rikotun maan hajua, ja lisäksi pieneen lumikerrokseen tai vaikka parkkiksen tiiviiseen lumikerrokseen voi tehdä jälkiä, joilla ohjaaja näkee askeleet, mutta koira ei (toivottavasti) hahmota niitä silmällä.
Olen jo aikaisemmin miettinyt, että haluaisin (uudelleen)opettaa Saimaalle tunnarin purkkiradan avulla. Nyt aion hyödyntää purkkirataa myös häiriöerottelussa, ja samalla tulee ylipäätään tehtyä Saimaalle nenätreeniä. Tiina teki meille hienon purkkitelineen tyhjentämilleni Piltti-purkeille, ja olemme tämän viikon ajan tehneet noseworkin alkeita melkein joka ilta! Saimaa keksi homman jujun todella nopeasti, ja koska emme tavoittele kisaamista tmv tässä lajissa, olen uskaltanut edetä aika nopeasti. Käytän tällä hetkellä etsittävänä hajuna mun jalan hajua pienillä variaatioilla, eli olen käyttänyt vanulappua kumpparissa sisällä, pyyhkinyt jalkapohjaani sillä ja pitänyt sitä hetken muutaman eri kengän pohjan alla. En tiedä pitäisikö hajun kanssa olla systemaattisempi, mutta hyvin on ainakin vielä funkannut. Alkuun klikkasin kädessä olevan purkin haistelusta (&lyhyestä ilmaisusta eli pidempikestoisesta nenäkosketuksesta), ja sitten laitoin sen purkkiradalle kahden tyhjän hajun kanssa. Tässä ekan treenikerran tulos:


Myöhemmin olen lisännyt mukaan neljännen purkin ja häiriöhajuja. Eka häiriöhaju oli kasvisliemijauhe, jolla hajustin kaikki kolme muuta vanulappua. Viimeisimmässä treenissä mulla oli kaikissa kolmessa häiriöpurkissa eri hajut (kahvi, kaakao, tee, kaikki tunnin vanhoja). Samaisissa treeneissä lisäsin mukaan myös taukokäyttäytymisen eli annoin Saimaalle ”käy siihen”-vihjeen ja palkkailin jonkin aikaa maahan ennen kuin vapautin takaisin hommiin. Ongelmaksi osoittautui se, että Sai alkoi tarjota maahanmenoa myös vapautuksen jälkeen ja yritti haistella purkkeja maasta käsin. Ensi kerralla yritän varmaan sheipata ”etsi”-vihjeelle seisten haistelua :D Mutta kaiken kaikkiaan aika kivasti homma edennyt viidellä treenillä!

Seuraavaksi tarkoitus olisi hakea häiriöhajuja sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät tule tekemään Saimaalle jälkiä. Aion siis lähteä minigrip-pussein varustettuna yliopistolle ja pyytää kavereilta kengänpohjasipaisuja vanulapuilleni. Crazy dog lady strikes again. Lisäksi ajattelin käyttää mm. Sätkän, Rommin ja Tyyne-kissan hajuja eläinhäiriöinä. Ja jos metsälenkillä sattuu näkemään vaikkapa rusakon tai hirven jälkiä, voisi niissäkin olla hauska käyttää vanulappua.

2 kommenttia: