tiistai 27. helmikuuta 2018

Kasa treenejä viime viikoilta

En varmaan jatkossa jaksa enää kirjoittaa tänne yhteenvetoa jokaisista treeneistä, joten tulen kirjoittamaan enemmän yleiskatsauksia ja koulutuksellisia pohdintoja. Ja toki välillä myös ihan sitä tylsää treenipostaustakin, katsotaan. Tässä olis kuitenkin joitain parin viime viikon treenejä:


Tiistaina otin Saimaan kanssa irtovuoron Juhalle. Rata oli tosi hauska ja saimme hyvät treenit! Mieleen jäi nyt ainakin se, että 4-19 oli meille tosi sopivaa pätkää ja 11-12 suullinen välistäveto toimi superhienosti ilman rytmitystä ja ehdin juosta vaikka mihin. Puomilta Saimaa haki herkästi hypyn 16, jos en painanut kunnolla liikkeellä neloselle. Melkein koko treeni menikin sitten kohdan 18-21 hiomiseen, kun Saimaa tykitteli putkesta 19 kaikkialle muualle paitsi hypylle 20 :D Ja minä en malttanut rytmittää sekä lähteä ajoissa liikkeelle, vaan tein aina vain toisen näistä, hups. Kyllä se lopulta sujui, mutta helppoa ei ollut!

Torstain aksakimpassa treenasimme isolla puolella. Tein molemmille tytöille hyppytekniikkaa, sitä samaa korkeuden arviointia pk-hyppy-tavoitteella. Sätkä teki vain aksahypyllä, tällä kertaa en meinannut millään saada sitä rentoutumaan ellen itse ollut edessä palkalla. Katsotaan löytääkö Petra siitä jotain fyysistä ongelmaa, ja jos ei, niin lienee syytä lähteä Vapulle. Saimaa vaihtoi aksahypyn nopeasti pk-hyppyyn, joka sujui 8ft välillä 75cm korkeuteen saakka hyvin. Homma alkoi kuitenkin näyttää ahtaalta, joten siirsin hypyn 12ft päähän perussarjasta ennen nostoa 80cm. Nyt tekniikka alkoi vähän hajota. Reippaasti Saipe kuitenkin hyppyä ylitti, joten tämä on varmaan nyt se ensimmäinen treenattava korkeus.

Viikonloppu oli ihanan lenkkipainotteista, kun metsäilyä oli lauantaina yhteensä 5h, ja sunnuntaina kävimme vielä porukalla Vaakkoissa parin tunnin umpihankilenkillä & illalla pitkällä kaupunkilenkillä. Vaakkoin lenkin jälkeen kävin hallin parkkiksella tokoilemassa Saimaan kanssa. Myös Sätkän piti tokoilla, mutta neiti otti autossa aika paljon kuumaa, koska näki mun ja Saimaan treenit, ja hän puraisi sitten ison vekin kieleen ja louskutti verta ympäri takakonttia. Eli Sätkän treeniaika meni veriroiskeiden siivoamiseen...
Saipe aloitti ruudulla. Viimeviikkoisen ruudun etuosaan stoppaamisen seurauksena tein vähän pohdintaa, ja aion nyt ainakin joitain kertoja treenata about sillä metodilla, jonka Maarit Hellman neuvoi meille ringin koulutuspäivässä. Vein siis pallon ruudun taakse ja annoin Saimaan juosta sille muutamia kertoja, sitten lyhensin lähetysmatkaa ja stoppasinkin Saimaan ruutuun. S tulkitsi tämän niin, että nyt tehdään taas häiriötreeniä ja alkoi seuraavilla toistoilla tarjota kaikkea muuta paitsi ruutua :D Muutama kilpajuoksu lelulle antoi taas uskoa siihen, että lelusta ei aina tarvitsekaan luopua. Muutenkin tykkäsin kilpajuoksun tuomasta voimasta, joten pelaamme tällä varmasti jatkossa lisää. Piipe teki myös jäävien erottelua (sujui kivasti), luoksetulon stoppia (liukas parkkis ei ollut paras paikka treenata), kaukoja (muutama helppo m-i-toisto 5m matkalla) ja edestä sivulle siirtymiä. Sekoittelin mukaan muutaman sosiaalisen palkan ilman lelua, koska näissä täytyy taas rutinoitu

Maanantaina iltatokot kylmässä hallissa. Tein Saimaalle ekaa kertaa ikinä kunnon treenisuunnitelman, mikä sitten kostautui heti kättelyssä. Kesken tokojen tapahtui yllättävä juttu, jota pitikin treenata, ja sen lisäksi treenasin koko tehtävälistani läpi eli koiralle tuli ihan liikaa kaikkea. No, näistä oppii, ensi kerralla osaan muokata alkuperäistä suunnitelmaa.
Sätkä teki luoksetuloja, ja Veeran inspiroimana testailin sanoa sille ”käsky” luoksetulokutsun sijaan. Aika nopeasti lakkasi nykimästä! Lisäksi otin yhden kokonaisen evl-luoksarin ja palkkailin muutamia stoppeja. Sämpylä teki myös todella hienon evl-ruudun, ainahan se <3 Pääasiassa kuitenkin treenasimme pikkukentällä kontakteja, koska Sämi menee keskiviikkona Sannan kanssa kisaamaan!!! Keinu on yhä ihan superhieno, A toimii mutkitta ja puomilla Sätkä himmaa alastulon. Niin ne taidot rapistuvat kun niitä ei treenaa.
Saimaa ja suunnitelma. Alkuun juoksimme kilpaa ruudun takana olevalle pallolle, sekaan muutama lähetys ilman kilpajuoksua ja muutama stoppi ruutuun ennen vapautusta pallolle. Hienoja! Sitten paikkamakuu. Olin nyt ekaa kertaa 2x20s pätkät piilossa, Saipe oli vähän levoton mutta valitsi kuitenkin pysyä. Häiriötreeni olisi varmaan hyvä kikka tähän. Jäävien erottelu sujui aika kivasti, ja sitten Veera liikkuroi meille muutaman liikkeestä seisomisen. Ja jee, saimme muutamien stiplujen lisäksi useita onnistumisia! Veera nimittäin havaitsi mitä mä teen eri tavalla: kun liikutan käsivarsiani rennosti, seisomisen kanssa on ongelmia, mutta stabiileilla käsillä homma toimii.
Tässä välissä tapahtui sitten se ylläri, kun Saimaa otti painetta oveen paukautetusta nyrkistä, jonka tarkoitus oli hiljentää oven takana olevaa koiraa. Itse en huomannut tilannetta, mutta Saimaa vähän luimisteli ja siirtyi musta kauemmaksi. Sain tilannetta purettua juoksemalla Saimaan kanssa kilpaa pallolle, jonka jälkeen otin seuraamista ja Saimaa vaikutti iloiselta (ja seurasi paljon paremmin kuin ennen insidenttiä, ei keulinut hulluna :D ). Ideaalisti en joutuisi itse aktivoimaan koiraa tällaisissa tilanteissa, mutta pallollejuoksu on nyt ensimmäinen keino, joka on toiminut. Ja sinänsä olen iloinen, että passivoitumista saa nyt esiin tällaisena lievänä muotona ”tavistreeneissä”, jolloin sitä pääsee treenaamaan.
Sitten ohjattua. Aloitin ottamalla suuntia (kapulat ensin suoraan sivulla, josta siirsin niitä joka toistolla vähän taaemmas), muutamaan hämyyn Saimaa meni ja alkoi sitten tsempata. Seuraavaksi Veera tuli tekemään liikkurihäiriöitä (houkutteli väärälle kapulalle), mikä sujui yllättävän kivasti. Ainoa ongelma oli ruskeiden kapuloiden häviäminen geopad-pohjaan :D Ihan loppuun otin vielä muutaman liikkeen putkeen kokeenomaisesti.

Keskiviikkona kävimme Veeran kanssa tekemässä parkkisjäljet & lenkkeilemässä jäällä. Saimaan jälki sujui alkuun ihan kivasti, mutta kun jälki poistui parkkiksen laitamilta kohti keskellä olevaa ihmisten ja koirien jälkien sekamelskaa, olimme molemmat vähän vaikeuksissa (mun askelia ei erottanut kiitettävästi tampatulta lumelta). Selvisimme kuitenkin takaisin parkkiksen laitamille ja pääsin kokeilemaan taukokäyttäytymistä niissä tilanteissa, joissa Saimaa olisi halunnut lähteä keulimaan. Kokeilu nro 1 oli lupaava, jatkossa vain parempi struktuuri tauoille! Eli vaikka jälki itsessään ei ollut niin loistava, sain hyvää infoa taukojen hyödyllisyydestä ja totesin myös, että Saimaa ilmaisee nyt hyvin katkaistuja tulitikkuja.
Illalla Sätkä kisasi aksassa ekan kerran sitten syyskuun 2016. Sanna ja Sätkä eivät ole treenanneet yhdessä, mutta kaksikon yhteys oli yhä tallessa ja kisat sujuivat kotihallin pakkasessa varsin hienosti! Ekalta radalta vielä vähän hapuileva HYL, kun Sannalle tuli yllätyksenä Sätkän uusi kyky kääntyä hypyillä. Tokalta radalta sitten vitonen muurilta ja muuten puhtaasti maaliin.

tiistai 20. helmikuuta 2018

Lisää nenäjuttuja

Purkkiradat olivat hetken tauolla, mutta toissa lauantaina starttailin hommaa uudestaan. Muutama kaveri oli meillä viettämässä iltaa ja hyödynsin heidän kenkiään käyttämällä vanulappuja niiden pohjissa. Kavereita taisi kyllä vähän naurattaa nää mun touhut :D Illan päätyttyä iskin vanulaput purkkeihin (1 oman kengän haju, 2 kavereilta saatua ja 1 tyhjä, kaikki hajut samanikäisiä) ja päästin Saimaan hommiin. Alkuun se tietenkin halusi ilmaista kaikkia kenkähajuja, koska aikaisemmin olemme treenanneet vain kengänpohjan hajun erottamista ruokahajuista. Nopeasti Sipe kuitenkin keksi hakea nimenomaan mun hajua ja saimme oikein onnistuneen treenisession. Aamulla otin vielä uuden session samoilla lapuilla, nyt tuli alusta saakka onnistumisia.

Samana päivänä kävimme Veeran kanssa tekemässä lumijälkitreenit hyödyntäen paria eri parkkista. Kaikki jäljet ajettiin melko tuoreina, ensi kerralla pitää kyllä malttaa vanhentaa jälkiä. Saimaa teki pienet lämmittelyt tarkkuusruudussa (1x1m) katkaistulla tulitikulla, jonka jälkeen lähdimme jäljelle. Halusin kokeilla Elinan ehdottamaa häiriöjälkitreeniä, joten Veera ylitti mun jäljen neljä kertaa samalla kun tein sitä. Ohuessa lumikerroksessa risteykset erottuivat hyvin ja pääsin tarkkailemaan koiran työskentelyä koko ajan. Kuljin ihan Saimaan lähellä, jotta pääsin palkkaamaan sopivissa kohdissa. Saipa jäljesti ihan superhienosti, se eteni matalalla nenällä eikä edes tarkistanut häiriöjälkiä! Palkkasin aina risteyskohdan jälkeen nakkaamalla muutaman namin askeleelle, ja pari kertaa Saimaa pysähtyi mun sosiaalisesta palkasta vähän sillä ilmeellä, että heitäs muija sitä ruokaa äläkä vaan lässytä. Nopeasti se kuitenkin tottui kehuihin. Häiriösuoran jälkeinen kulma oli perfect, mutta lopun tulitikulla oli vähän epäselvyyttä ilmaisussa, tätä pitää treenata! Seuraavalla kerralla haluan kokeilla sitä, että häiriöjäljet ovat selvästi tuoreempia kuin varsinainen jälki, se on varmaan kaikkein haastavinta.
Sämpylän jälki oli vähän pidempi. Tarkoitus oli tehdä sille häiriöiden puolesta helppo jälki, mutta lyhyen vanhenemisen aikana jäljen yli ajoi autoja & kulki ihminen, ja joku lapioi sen päälle lunta. Hups. Sätkälle lumijäljet ovat erittäin hyvää treeniä, se kun ei ole ollenkaan niin luontainen jälkikoira kuin Sipe ja joutuu lumella ihan kunnolla työstämään aivonystyröitään rikotun maan hajun puuttuessa. Sämpylän vahvuus on keppi-ilmaisuissa, nytkin se ilmaisi sätkämäisellä innolla kaikki kolme katkaistua tulitikkua, vaikka emme ole aikaisemmin käyttäneet mitään niin pientä jäljellä & lumi oli osittain peittänyt tikkuja. Sätkällä oli vaikeuksia kaikissa kulmissa sekä niissä kohdissa, joissa auto oli ajanut jäljen päältä, mutta haasteiden myötä se tsemppasi vikalle suoralle ja paransi työskentelyään hienosti. Jatkossa yritän muistaa hyödyntää taukokäyttäytymistä niissä kohdissa, joissa Sämpyllä on vaikeuksia.

Viime viikko oli tenttiviikko joten en ehtinyt tehdä kunnon jälkitreeniä, mutta muutama tarkkuusruutu tuli lenkkien ohessa tallottua. Saimaa tarkensi alueelle jo tosi hienosti, mutta puuterilumeen hukkunut tulitikku aiheutti yhdessä välissä vähän turhaumaa :D Hyödynsin taukokäyttäytymistä ja yritin katsoa, että ruudussa tehtiin hommia vain hyvässä mielentilassa, toimi! Ruutujen yhteydessä olen päässyt treenaamaan sitä, että voin seistä ihan koiran lähellä sen tehdessä nenähommia (jos siirryn Saimaan lähelle jäljellä, se alkaa kiihdyttää vauhtia ja painaa liinaa vasten, kun ideaalisti se voisi tässäkin asetelmassa jäljestää löysällä liinalla).

Purkkiratatreenejäkään ei mahtunut viikkoon kuin kaksi, joista ensimmäisellä esittelin Saimaalle ekaa kertaa eri-ikäisiä hajuja (oma kengänpohja 3h vanha, kaksi Artun kengänpohjaa ihan tuoreita, yksi tyhjä). Saipe suoriutui hienosti, vaikka näki, että nyt piti ihan oikeasti tehdä purkeilla duunia. Tokalla kerralla aloitin sitten suunnittelemani tunnaritreenin. Saimaa on kyllä tehnyt tunnaria nuorempana, jolloin käytin Mirja Leinikan erottelumetodia ja Saimaa oppi ilmaisemaan oman nenäkosketuksella. Teimme kotitreeninä ihan kokonaisiakin tunnareita hyvällä menestyksellä, mutta en koskaan vienyt hommaa halliin ja korkeampaan vireeseen. Toki Saimaa on myös pennusta pitäen ongelmitta hakenut käpymereen heittämiäni käpyjä, joten nenän puolesta mistään haastavasta tehtävästä ei tunnarissa ole kysymys. Lähinnä haluan vain varmistaa, ettei homma ekan vuoden jälkeen kosahda malttamattomuuteen niin kuin kävi Sätkän kanssa :D Joten. Nyt ajattelin edetä niin, että laitan purkkeihin yhden oman tulitikun ja kolme häiriötulitikkua (enkä itse koske purkkeihin) ja sheippaan tähän erottelun. Sitten alan lähettää Saimaata perusasennosta purkkiradalle kauempaa ja kauempaa, ja palkkaan oikean ilmaisun kädessä olevaan leluun, jotta saan vahvistettua vauhdikasta paluuta ilman varsinaista noutovaihetta. Lisäksi Saimaa (toivottavasti) oppii, että vaikka palkka olisi kiihdyttävä, haisteluduuni pitää silti tehdä maltilla. Seuraava vaihe olisi viedä purkkiradan hallille ja käyn samat vaiheet läpi siellä & otan mukaan liikkurin. Ja vasta kun kaikki tämä toimii vaikkapa hampurilaisena kahden ruutuliikkeen välissä, vaihdan purkkiradan kapuloihin ja opetan tunnarin nouto-osuuden. Ehkä häiriökapuloita voisi ennen tätä ripotella purkkiradan ympärille? Nyt ekan treenin aikana etenimme siihen pisteeseen, että lähetin Saimaata purkkiradalle parin metrin päästä ja liitin mukaan ohjaajan täyskäännöksen aina ennen lähetystä. Saimaa ei ihan tajunnut aina hakea purkkirataa vaan tarjoili kaikkea muutakin, joten ensi kerralla lyhennän ainakin alkuun lähetysmatkaa.

tiistai 13. helmikuuta 2018

Saimaa ja Jonna kisoissa

Viime viikko oli aika lenkkipainotteinen, koska pakkanen ja kylmä halli ja paljon lunta. Keskiviikkona kävin Marielin&Muusin kanssa IHAH:in hallilla treenaamassa vähän tokoa. Hyödynsin uutta hallia ja otin Saimaalle alkuun pienen kisamaisen liikkurisetin, liikkeinä ruutu, seuraaminen ja liikkeestä seisominen. Ruudun takana ollut seinä taisi olla Saipelle haaste, koska se stoppasi vähän liikaa ruudun etuosaan. Tarjosi kuitenkin ihan kivasti paikansiirtoa taakse. Emme ole pahemmin tehneet ruudun loppuosaa ja se näkyi, koska Saimaa hypähti ohi kävellessäni mun mukaan. Uudella yrityksellä pysyi, seuraamaantulo oli hieno. Seuraaminen oli muistaakseni ihan ok, Saipe oli intensiivinen ja voimakas. Halusin kolmanneksi liikkeeksi liikkeestä seisomisen, koska vaikka se muuten on Saimaan vahvin jäävä, liikkurin kanssa (=kisoissa) emme ole vielä kertaakaan saaneet sitä onnistumaan. Nytkin Saipe tarjosi useamman istumisen, jonka seurauksena otin muutaman liikkeestä seisomisen ilman liikkuria (alkuun vähän helpotettuna, jotta sain rikottua istumisluupin) ja sitten uuden yrityksen liikkurin kanssa. Näin saimme onnistumisen & pääsin pitämään lelubileet. Tää homma menee nyt ykköseksi kimppatreenilistalle! Kokeenomaisen treenin puute näkyi meissä molemmissa, ja havaitsin, että Saipe on tottunut saamaan lelupalkkaa vähän joka vaiheessa, koska sen puute aiheutti haukkumista. Yritin nollata tilannetta käsitargetilla, mutta Saimaapa haukkui samalla kun painoi nenää kämmeneen :D Treenisuunnitelmaa pitänee vähän kehitellä.

Ruutua fiksasin laittamalla lelun seinän viereen ruudun taakse, jotta Saimaa sai kokeilla seinää päin juoksemista. Lisäksi otin muutaman toiston paikan korjaamista läheltä. Sitten treenasimme supervaikeita ohjatun suuntia: heitin kapulat molemmin puolin koiraa ja lähdin syöksyvalmiina liikkumaan kohti väärää kapulaa & juttelin samalla koiralle ”kato täällä on tosi siisti kapula, kohta mennään sille”. Muutaman kerran Sai meni lankaan, mutta sitten se muisti leikin idean ja haki hienosti oikeaa kapulaa. Saipea on vaikea saada huijattua väärälle kapulalle, mutta tämä jännittynyt hiipiminen kohti kapulaa (liike ei loppunut lähetyksen aikana) oli selvästi haastava häiriö! Muistin lähettää kerran myös hetsatulle kapulalle ja tarkistaa, että koira oikeasti kuunteli. Lopuksi Mariel vielä liikkuroi meille pari voittajaluokan ohjattua. Ekalla kerralla Saipe kiepsahti väärää kautta ympäri, vilkaisi väärää kapulaa ja haki kuitenkin oikean, toisella kerralla koko homma onnistui hyvin. Halli oli kapea, joten kapulat olivat aika lähellä toisiaan ja molemmat koirat tunsivat vetoa kohti helpompaa (=ei seinän vieressä olevaa) kapulaa. Ihan loppuun Saimaa teki vielä fiilistelyeteenmenon lelulle, se kyllä luopuu seuruussa niin hienosti lelusta!

Torstaina olin taas Jonnan kyydillä liikenteessä, joten pelkkä Saimaa pääsi kimppistreeneihin. Ensin teimme puomia niin, että seisoin suoraan puomin edessä melko lähellä alastuloa ja naama kohti puomia. Ideana olisi vähitellen rakentaa koiralle parempaa ymmärrystä siitä, että puomin kriteeri on sama, vaikka minä olen edessä ja kontaktissa koiraan. Lähtöpaikka oli ensin ihan kontaktipinnan vierestä ja siirtyi vähitellen ylemmäs, ja Jonna naksutteli vain alimpaan palaseen tulleet osumat. Haastetta tuli lisää, kun joko siirryin lähemmäs alastuloa tai lähdin peruuttamaan. Tykkään kyllä niin paljon mun ja Jonnan suosikkitreenityylistä, jossa treenaamme Saimaata ja Linkiä vuorotellen viisi toistoa kerrallaan. Koirat saavat hyvin taukoja, ja onnistumisia tulee paljon maratontreenejä enemmän.
Anni oli rakentanut kivan radanpätkän, josta oli vaikea selvitä ilman itsenäisiä takaakiertoja. Viime viikon treeni taisi olla Saimaalle aika oivaltava, koska nyt se onnistui suullisissa takaakierroissa heti ekalla yrityksellä! Lisäksi se teki joka kerta todella upean putki-keppi-erottelun jyrkällä umpikulmalla mun ollessa ulkopuolella ohjaamassa, vaikka annoin sen välissä kerran juosta putkeen. Keinu sen sijaan oli vähän, öh, huono, eikä ihme, kun en vieläkään tiedä mikä mun kriteeri siinä on...

Lauantaina kisasimme Vantaalla kaksi starttia. Ekalla radalla Saipe tuli omia aikojaan lähdöstä ja se vähän sekoitti pakkaa, joten minä olin koko ajan ihan väärässä paikassa ja ohjailin koiraa väärille esteille. Ei mitään katastrofaalista. Toka rata oli kokonaisuutena tosi kiva, vaikka A mentiin kahteen kertaan ja molemmilla toistoilla tuli alasmenofemmat. Lisäksi Sai tiputti kaksi rimaa. Mutta flow oli hyvä!

Maanantaina meni kartturi vaihtoon eli Jonna kisasi Saimaan kanssa kotikisoissa kaksi starttia. Saimaa oli Jonnan kanssa tosi kivassa mielentilassa ja kaksikko teki molemmilla radoilla hienon suorituksen! Ekalla radalla Sai tiputti muurinpalikan ja kaksi rimaa, toka rata oli muuten virheetön, mutta A:lta tuli taas femma. Tokan radan loppu oli todella vaikea ja onnistuakseen vaati sitä, että ohjaaja pystyi jättäytymään kepeillä reilusti koiran taakse, ja Jonna ja Saimaa taisivat tehdä illan sujuvimman suorituksen! Näistä kahdesta tulee kyllä hieno pari, varsinkin, koska Jonna lupasi treenata Saimaan A:n takaisin kondikseen :D Tokan radan video: 


Sämpylä ei auto-ongelmien takia päässyt viime viikolla hallitreeneihin, joten sen viikon ohjelma oli sunnuntain jälkitreenejä lukuun ottamatta lenkkeily-, olkkaritoko- ja temppupainotteista. On kyllä niin sääli, että Sätkää ei uskalla jättää mihinkään muuhun autoon kuin äitini Volvoon, siltä jää usein treenit väliin sen takia :( Mun pieni stressipupuni. 

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

PK-hypyn treenaaminen on alkanut

Plaah. Kirjoitin pitkän yhteenvedon viimeaikaisista treeneistä ja se katosi jonnekin bittiavaruuteen, enkä ole jaksanut aloittaa alusta. Katsotaan miten nyt käy :D

Viime viikon maanantaina mulla oli auto-ongelmia —> menin Jonnan kyydillä hallille —> vain Saimaa pääsi mukaan. Saipe sai treenata Heidin kanssa kovavauhtisia keppilähestymisiä niin, että ohjaaja ei tukenut sisäänmenoa rytmittämällä, erittäin tarpeellinen treeni kamikaze-Saimaalle. Kouluttamisen jälkeen jäimme vielä hallille tekemään puomia. Treenasimme nyt namimaatin (kokeilu 2 was a success, kun en tuonut lelua edes halliin) kanssa loivahkoja käännöksiä niin, että ohjaaja liikkui edellä, tosin sekä Saimaan että Linkin kanssa piti nöyrästi vähentää ohjaajan liike aika minimiin. Tietynasteiset loivat käännökset tuntuvat olevan monelle juoksarikoiralle haasteellisia, ehkä koska kulmaa on sen verran että ei voi edetä suoraan, mutta niin vähän, että kokoaminen ei olisi tarpeellista?
Jossain välissä pyörähdin tokopuolella osallistumassa paikkamakuuseen, koiraihmisen tähtihetkiä koettiin taas kun makoilin geopadin seassa putken takana piilossa. Treenin jälkeen Veera tuli kysymään oliko Saimaa ollut yhtään outo. Ei ollenkaan, kuinka niin? Kuulemma joku oli käyttänyt naulapyssyä hallin ilmoitustaululla about koko treenin ajan, ja Veera ei halunnut sanoa mulle asiasta, jotta en itse alkaisi reagoida paukkeeseen. Ja kappas kepponen, kun minä en reagoi, ei Saimaakaan reagoi :DD

Torstaina treenasimme alkuun pikkukentällä Annin suunnittelemia tekniikkajuttuja. Ykkösteemana olivat takaakierrot. Ideana oli saada koira suoran putken jälkeen takaakiertoon niin, että ohjaaja on reilusti jäljessä eikä voi ohjata takaakiertoa kuin suullisesti. Lyhyen takaperinketjutussession avulla Saimaa alkoi hakea takaakiertoja todella hienosti, jee! Lisäksi teimme kepeille muutamia vaikeita takaaleikkauksia ja jyrkkiä avokulmia, joista jälkimmäiset sujuivat toiselta puolelta keppejä todella hyvin ja toiselta pakka taas hajosi ja Saimaa tarjosi kakkosväliä & ekan kepin kiertämistä. En ole vielä keksinyt syytä näille satunnaisille hahmotusongelmille.
Lopputreenin vietin isolla puolella hyppytekniikan parissa. Päätin aloittaa pk-hypyn treenaamisen ilman itse pk-hyppyä eli tekemällä korkeudenarviointia aksahypyllä, sarjan välit 6ft-6ft-9ft. Saipe selvitti kaikki korkeudet hyvin (45cm-55cm-60cm-65cm-45cm), mutta Sätkällä oli enemmän ongelmia. Se on nuorena treenannut hyppytekniikkaa todella paljon ja on siinä varsin taitava ja monipuolinen, mutta jo silloin Vappu totesi, että Sätkä jännittää korkeuksia. Teknisesti ja fyysisesti korkeat rimat eivät ole ongelma, mutta Sämin henkinen kantti ei kestä ja silloin rentous katoaa ja tekniikka hajoaa. Ahkeralla treenillä tilanne parani, mutta nyt emme ole treenanneet ht:ta ja korkeudenjännitys on pahentunut. 60cm sujui vielä, mutta 65cm kohdalla Sätkä alkoi rikkoa askelta jo alun perussarjalla ja otti apulaukan ennen rimaa & hyppäsi rumasti. Kun laskin rimaa ja laitoin Veeran etupalkalle, saimme muutaman rennomman toiston. Sätkä ei siis treenaa varsinaista pk-hyppyä ennen kuin olen saanut 65cm rimahypyt rennoiksi.

Lauantaina kisasin Saimaan kanssa Sipoossa kaksi starttia. Eka oli yhtä ylimääräistä hyppyä lukuunottamatta hyvä, toka sitten aika katastrofi. Sekoilin alussa hölmöjä ja koira ei tajunnut = se alkoi haukkua mulle ja kadotti ekaa kertaa elämässään estehakuisuutensa. Fiksasin tilanteen tekemällä oman, lyhennetyn version radan lopusta ja pääsin palkkaamaan koiraa hienosta puomista. Nyt tuntui ekaa kertaa siltä, että emme ikinä tule nousemaan kakkosiin, eihän meillä ole edes kovin montaa läheltä piti -vitosta plakkarissa.
Nielin harmistukseni ja ajelin Malminkartanon nurtseille tekemään Saimaalle ensimmäiset tarkkuusruututreenit. Talloin neljä 1x1m ruutua lumeen ja piilotin jokaisen vasempaan etunurkkaan viiden sentin kolikon. En ollut miettinyt lähestymisiä loppuun saakka, joten ekat kaksi ruutua Saimaa tuli ruutuun aika vauhdilla ja pyöri ympäri ruutua ennen kuin löysi kolikon. Kahteen viimeiseen ruutuun toin Saipen pantakuljetuksella ja osoitin itse kiinnostusta ekaan askeleeseen, ja näin Saipe alkoi tarkastella ruutua haluamastani kohdasta. Mietin treenin jälkeen, että tuskin jaksan treenata lähestymiset ym niin systemaattisesti, että Saipe oppisi aina käymään ruudun läpi tietyssä järjestyksessä, joten taidan kuitenkin tyytyä vapaamuotoisempaan versioon.
Lopuksi kävimme vielä hallilla treenaamassa toisen setin hyppytekniikkaa. Sätkälle nostin riman muutamalla toistolla 60 senttiin ja otin tälle korkeudelle erilaisia toistoja (vaihtelin omaa sijaintiani sekä korkean hypyn etäisyyttä alun perussarjaan). Suurin osa toistoista oli Sätkäksi oikein rentoja, ja saimme monet hyvät bileet pallon kanssa. Saipen rima nousi muutamalla toistolla 65 senttiin, ja tämä sujui helposti, joten vaihdoin tilalle pk-hypyn. Alkuun Saimaa yritti kiertää hyppyä, joten takaperinketjutin perussarjan alle, jotta sain neidin hakemaan hyppyä. Ekoilla toistoilla S esitteli tyypillistä pk-koirien hyppytekniikkaa (ponnistetaan liikaa ylös eli hyppykaari on liian lyhyt, jalat roikkuvat vatsan alla, voimaa haetaan niskasta jne), mutta pian se tajusi rentoutua, jolloin hyppykaari piteni, painonsiirto parani ja jalat asettuivat oikein. Nyt hyppy oli korkeimmillaan 60cm.

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Nenäjuttuja ja kasvattajan jälkivinkkejä

Viikonloppuna kävimme Saimaan kasvattaja Elinan ja Noki-äipän & Hiili-veljen kanssa jäljestämässä. Elina on perehtynyt paljon nenäjuttuihin mm. Hundcampuksella ja osaa esimerkiksi jäljestysjuttuja ihan eri levelillä kuin tällainen tavis pk-harrastaja. On kyllä niin huippua, kun on noin taitava (ja muutenkin ihana) kasvattaja, joka jaksaa opastaa ja selittää juttuja. Oli myös hienoa seurata Nokin ja Hiilen jäljestämistä, ne ovat valtavan taitavia nenäkoiria! Näytimme Saimaan kanssa Elinalle vähän missä mennään tekemällä minijäljen nurtsilla ja saimme ison kasan loistavia vinkkejä. Saipe jäljesti ekan suoran tosi kivasti, mutta kulmien kanssa oli vaikeuksia ja loppujälki ei ollut niin sujuvaa.  Kepit se kyllä ilmaisi ilolla 😄 Elina kommentoi, että Saimaa on lahjakas jälkikoira (ei kai tässä pentueessa voi olla kuin hyviä nenänkäyttäjiä, kun molemmat vanhemmat ovat niin luontaisia 😂), mutta se ei vain osaa vielä riittävästi. Lisäksi mun käyttämät normikokoiset jälkikepit ovat siitä hankalia, että niistä painuu hajua vähän minne sattuu, mikä saattaa selittää tiettyjä ongelmia jäljellä. Kyllä tällä jäljestämisellä voisi kuulemma alokasluokkaan mennä, mutta kun mä haluan opettaa homman kunnolla, niin se tietää treeniä. Jee!

Oli mielenkiintoista kuulla pohdintaa Frontex-tyyppien ja Hundcampus-tyyppien metodieroista. Molemmilla tyyleillä saadaan oikein taitavia jälkikoiria, joten mistään ”oikein-väärin”-asetelmasta ei ole kyse, on vain kaksi erilaista lähestymistapaa. Rajapuolella koirat jäljestävät itselleen, eivät ohjaajalle, eikä ohjaaja pahemmin puutu jäljestämiseen. Koira ratkoo ongelmat itse. Koirat opetetaan jäljelle esineiden kautta eli homma muistuttaa monelta osin sitä ajatusmaailmaa, joka mulla on Saimaan kanssa ollut (kaikki tehdään heillä toki systemaattisemmin ja paremmin). Toisella lähestymistavalla taas koira ja ohjaaja jäljestävät yhdessä ja koiralla on usko siihen, että ohjaajakin tietää asioita jäljestä. Siispä opetusvaiheessa ohjaaja aina tietää missä jälki kulkee. Alkuopetuksessa ohjaaja on ensin itse kiinnostunut maassa olevista askeleista ja sen myötä koirakin kiinnostuu niisä (mä niin näen itseni kyykyssä askeleiden vieressä nenä kiinni maassa, yass 😂). Koiraa palkataan paljon sosiaalisesti. Yhdessä jäljestäminen näkyi esim. Hiilen kanssa niin, että kun se jäljen alussa ylitti kulman, Elina pyysi siltä taukokäyttäytymistä —> Hiili huilasi hetken ja jatkoi sen jälkeen paremmalla mielentilalla. Eli ohjaaja tiesi missä jälki kulkee ja auttoi koiraa vaikeassa paikassa. Hiili petrasi tästä hienosti ja jäljesti loput kulmat tosi siististi. Mietin, että voisin ihan mielenkiinnosta kokeilla Saipen kanssa tätä yhdessä jäljestämistä, neidillä kun tuota itsenäisyyttä ja päätöksentekokykyä löytyy omasta takaa aika rutkasti.

Kirjoitan nyt itselleni ylös saamiani vinkkejä & omia kommentteja/pohdintoja, en lupaa että olen ymmärtänyt kaikkea (vielä) oikein, lähinnä siis hlökohtaiset muistiinpanot.
  • Kaikki nenätyöskentely tukee jäljestämistä. Mä miellän tän tavallaan lihakseksi: eri treenimuodot voivat kehittää saman lihaksen voimaa ja hermotusta, ja kehitystä voi tapahtua jossain treenimuodossa tekemällä muita treenimuotoja.
  • Esineet pienemmiksi. Esim. pienet kolikot ovat aika jees, toki parempi olisi mennä vielä pienemmäksi ja käyttää vaikkapa konginmuruja. Näin esineistä painuva haju ei vaikuttaisi jäljestämiseen niin paljoa ja koira menisi esineelle saakka maavainulla.
    • Pienten esineiden (ja jäljen) alkeet voisi tehdä miniruuduilla: alkuun esine löytyy aina esim vasemmasta etukulmasta, jotta koira oppii aloittamaan siitä, ja sitten siirretään eteenpäin. Tällä saa opetettua myös tarkempaa kulmatyöskentelyä.
  • Opeta koiralle hyvä taukokäyttäytyminen jäljelle. Koiran tauottaminen muissa lajeissa on aika rutiinia, mutta jäljellä käy helposti niin, että koira saa taukoja ainoastaan esineillä. Varsinkin aloittelevan koiran kanssa olisi tärkeää pitää reilusti taukoja, ihan niin kuin mitä tahansa muuta uutta juttua opeteltaessa. Tauko ei saa olla koiralle rangaistus, joten se pitää alusta saakka opettaa kivaksi tapahtumaksi. Tauon aikana koira kerää itsensä, ja jäljelle lähdetään uudestaan vasta, kun mielentila on hyvä. Taukoa voikin käyttää koiran kiihtyessä liikaa (esim. kun Hiili ylitti kulman) sekä ennen vaikeaksi arveltua pätkää, jotta koiralla olisi parhaat mahdolliset edellytykset selvittää haasteet.
  • Häiriöjälkiä kannattaa treenata niin, että koira saa jäljen aikana monta toistoa esim. jäljen ylittävästä häiriöstä. Jos häiriöylityksiä on jäljellä vain yksi tai kaksi, ei koira varsinkaan alkuun ehdi oppia homman jujua (sama homma kuin muissakin uusissa asioissa, tarvitaan toistoja). Eli häiriöjäljen tekijä voisi kulkea siksakkia jäljen yli ja merkata ylityskohtansa, jotta ohjaaja tietää tarkkaan missä jälki risteää. Ohjaajan pitäisi myös pystyä olemaan ihan koiran vieressä, jotta risteyskohdassa voisi toimia oikein. Eli kun koira tulee risteykseen, sitä ei liinalla päästetä kuin tyyliin yhden askelen verran tarkastamaan häiriöjälkeä, ja oman jäljen valinnasta kehutaan, löysätään liinaa & yritetään ehtiä palkkaamaan (namin heitto askeleen päälle, lelupalkka, mitä nyt haluaa). Yleensä koira on lopun ylityskohdilla jo parempi kuin alussa. 
  • Lunta vois hyödyntää nyt talvella monestakin syystä. Lumella koira joutuu käyttämään enemmän ominaishajua ja vähemmän rikotun maan hajua, ja lisäksi pieneen lumikerrokseen tai vaikka parkkiksen tiiviiseen lumikerrokseen voi tehdä jälkiä, joilla ohjaaja näkee askeleet, mutta koira ei (toivottavasti) hahmota niitä silmällä.
Olen jo aikaisemmin miettinyt, että haluaisin (uudelleen)opettaa Saimaalle tunnarin purkkiradan avulla. Nyt aion hyödyntää purkkirataa myös häiriöerottelussa, ja samalla tulee ylipäätään tehtyä Saimaalle nenätreeniä. Tiina teki meille hienon purkkitelineen tyhjentämilleni Piltti-purkeille, ja olemme tämän viikon ajan tehneet noseworkin alkeita melkein joka ilta! Saimaa keksi homman jujun todella nopeasti, ja koska emme tavoittele kisaamista tmv tässä lajissa, olen uskaltanut edetä aika nopeasti. Käytän tällä hetkellä etsittävänä hajuna mun jalan hajua pienillä variaatioilla, eli olen käyttänyt vanulappua kumpparissa sisällä, pyyhkinyt jalkapohjaani sillä ja pitänyt sitä hetken muutaman eri kengän pohjan alla. En tiedä pitäisikö hajun kanssa olla systemaattisempi, mutta hyvin on ainakin vielä funkannut. Alkuun klikkasin kädessä olevan purkin haistelusta (&lyhyestä ilmaisusta eli pidempikestoisesta nenäkosketuksesta), ja sitten laitoin sen purkkiradalle kahden tyhjän hajun kanssa. Tässä ekan treenikerran tulos:


Myöhemmin olen lisännyt mukaan neljännen purkin ja häiriöhajuja. Eka häiriöhaju oli kasvisliemijauhe, jolla hajustin kaikki kolme muuta vanulappua. Viimeisimmässä treenissä mulla oli kaikissa kolmessa häiriöpurkissa eri hajut (kahvi, kaakao, tee, kaikki tunnin vanhoja). Samaisissa treeneissä lisäsin mukaan myös taukokäyttäytymisen eli annoin Saimaalle ”käy siihen”-vihjeen ja palkkailin jonkin aikaa maahan ennen kuin vapautin takaisin hommiin. Ongelmaksi osoittautui se, että Sai alkoi tarjota maahanmenoa myös vapautuksen jälkeen ja yritti haistella purkkeja maasta käsin. Ensi kerralla yritän varmaan sheipata ”etsi”-vihjeelle seisten haistelua :D Mutta kaiken kaikkiaan aika kivasti homma edennyt viidellä treenillä!

Seuraavaksi tarkoitus olisi hakea häiriöhajuja sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät tule tekemään Saimaalle jälkiä. Aion siis lähteä minigrip-pussein varustettuna yliopistolle ja pyytää kavereilta kengänpohjasipaisuja vanulapuilleni. Crazy dog lady strikes again. Lisäksi ajattelin käyttää mm. Sätkän, Rommin ja Tyyne-kissan hajuja eläinhäiriöinä. Ja jos metsälenkillä sattuu näkemään vaikkapa rusakon tai hirven jälkiä, voisi niissäkin olla hauska käyttää vanulappua.

perjantai 2. helmikuuta 2018

Viime viikon hallitreenejä

Höh, heti tammikuussa alkaa lipsua hyvä päivitystahti! Katsotaan mitä on jäänyt mieleen viime viikon treeneistä. Lumien myötä treenit ovat muuttuneet hallipainotteisiksi.

Maanantaina aksasin Saimaan kanssa HAUn iltavuorolla. Treenasimme ylläri puomia, käännökset oikealle etenivät apuvälineillä taas kivasti (tein kokonaista puomia ja lopulta poistin apuvälineet, 2/3 mielettömän hyvää toistoa!). Mulla on kummallinen huono omatunto siitä, että olen ”sortunut” apuvälineiden käyttöön, vaikka tulos on ollut miljoona kertaa parempaa kuin kaikki lukuisat naksutteluyritykset. En vain saanut pelkällä naksuttimella kerrottua Saimaalle, että pyllyä ei pitäisi heittää vasemmalle. Ja toisaalta kyllähän esimerkiksi hyppytekniikkasarjoilla autetaan koiraa välineiden (tietyllä tavalla asetettujen hyppyjen) avulla ymmärtämään mikä olisi paras tapa käyttää kroppaa hypätessä. Ihmismieli on hassu!
Yritin lopuksi aloittaa 2x2-keppien sheippaamista, mutta alun jälkeen Saips keksi yhtäkkiä ihan saman paineistumishomman kuin lauantain kisoissa. En vieläkään tiedä mikä sen laukaisi, koska ainakaan omaan korvaan ei kuulunut mitään outoja ääniä tmv. No, musta tuli tietenkin heti tosi outo, mikä ei auttanut tilannetta. Saimaa lähti kyllä putkiin hyvin, mutta se ei halunnut leikkiä mun kanssa eikä muutenkaan tulla lähelle. Pohdimme Veeran kanssa, että tavallaan joo ikävä, kun näin kävi, mutta samalla koulutuksellisesti varmaan hyvä, että tätä saa esille normitreeneissäkin. Jos vain tietäisin miten toimia näissä tilanteissa...


Tiistaina treenasimme taas Juhan valvovan silmän alla rataa. Tämän viikon rata sopi meille älyttömän hyvin ja saimme Saimaan kanssa tehtyä muutamia todella hienoja pätkiä. Juhakin totesi, että parhaimmillaan olemme kyllä aika jäätäviä, ja niitä parhaita pätkiä näkee koko ajan enemmän. Mua harmittaa entistä enemmän se, että joudun taloudellisista syistä jättämään viikkotreenit nyt tästä viikosta alkaen pois. Yritän toki ostaa satunnaisia irtovuoroja, jotta taidot eivät heti pääse ruostumaan :D

Torstaina aksasimme ja tottistelimme. Sämpylä teki hyppykäännöksiä ja muutaman puomin, Saimaa puomikäännöksiä (ensin taas apuvälineillä ja sitten ilman, sujui hyvin). Hommasin nyt viimeisillä pennosillani magneettisen pk-hypyn, koska mulla ei muuten ole mahdollisuutta treenata millään muulla kuin puisella, ja päädyin siihen, että sellaiseen en koiriani riko. Tarkoitus olisi nyt hallikaudella hyppytekniikkasarjaa hyödyntäen opettaa Saimaa hyppäämään metristä ja kehittää Sätkän tekniikkaa paremmaksi. Tein torstaina pienen tasotarkistuksen, koska en malttanut olla kokeilematta uutta härpäkettäni: Sätkä halusi alkuun ottaa ponnua hypystä ja tajusi sitten jättää tämän pois, Saimaa taas hyppäsi 80cm hyvin kevyesti ja ihan ok tekniikalla, korkeammalle en mennyt. Jatkossa laitan alkuun pätkän perussarjaa ja opetan molemmille parempaa tekniikan sekä itsevarmuutta.

Noki ja Saimaa 

Viikonloppu oli hoitokoirapainotteista, kun saimme Saimaan äiti Nokin yökylään ja sunnuntaina puolisisko Juju kävi vielä muutaman tunnin hoitopätkällä. Saimaa oli aivan pähkinöinä äipän visiitistä, ja kaksikolla synkkasi tosi hyvin sekä ulkona että sisällä. Elekieli ja leikkityyli olivat hyvin samannäköisiä, vaikka kaksikkoa ei muuten ehkä heti arvaisi äidiksi ja tyttäreksi :D Noki on kyllä aivan valtavan ihana koira, ja oli kiva tutustua siihen taas lisää! Superhelppo hoidokki, joka tuli toimeen Saimaan lisäksi myös Sätkän ja Rommin (ja metsälenkillä Linkin ja Jujun) kanssa ja painautui jokaista ihmistä vasten silitettäväksi uimatta kuitenkaan liiveihin. Jujun lyhyt hoitopätkä sujui luonnollisesti myös hyvin, ja tytöt makoilivat mun kainalossa toistensa päällä ilman mitään konfliktia.

JJ ja Saipe haluaisivat palat banaania :D 

Lauantaiaamuna kävimme Jonnan kanssa hallilla treenaamassa puomikäännöksiä Saimaan ja Linkin kanssa. Kokeilin nyt pitkästä aikaa Jonnan namimaattia. Edellinen yrityssarja kaatui siihen, että Saimaa ei ollut missään kohtaa oikein kiinnostunut namimaatin ruuasta, mutta nyt mukana oli parempia nameja ja ahneemmaksi muuttunut koira. Toki lelun ollessa mukana jäi namimaatti täysin kakkoseksi, eli ensi kerralla lelu ei tule edes halliin. Kokeilin ensin muutaman käännöksen vasemmalle, ja ne toimivat hyvin. Sitten oikealle, satunnaisia hyviä ja satunnaisia ei-niin-hyviä, mutta koiralla oli kivaa ajatusta eli kokeilu jatkuu.