torstai 11. tammikuuta 2018

Tokon ja agilityn treenimuistiinpanoja

Maanantaina molemmat tytöt pääsivät koulutettavieni aksatreeneihin saikulla olevia koiria tuuraamaan. Ryhmä treenasi Silvia Trkmanin kasitreeniä, ja oli hauska nähdä miten erilaisia Sätkä ja Saimaa treeneissä olivat. Kun Sätkä vuosi sitten alkoi treenata Jonnan ja vähän munkin kanssa Trkmanin juttuja, sen irtoaminen käännöshypyille oli tooooodella hakusessa. Sämpy irtoaa putkiin ja suorille hypyille paremmin kuin hyvin, mutta käännöshyppyjä se ei jotenkin ole tajunnut. Säännöllisen epäsäännöllinen treeni tässä on kuitenkin auttanut, ja maanantaina Sätkä haki molemmat putken päissä olleet käännöshypyt todella vaivattomasti ja kokosi niille kauniilla tekniikalla. Heidi sai Sätkän myös tulemaan haltuun poispäinkääntöjä varten, vau!
Saipe taas oli sitä mieltä, että uuden ohjaajan kanssa turvallinen ratkaisu on hakeutua kohti ohjaajaa. Sen kanssa piti alkuun tehdä paljon duunia, jotta se irtosi hypyille oikein (alkuun Saimaa kääntyi putkesta kohti ohjaajaa ja lähti sen jälkeen ”siksik”-vihjeellä hakemaan käännöshyppyä eli haki sen väärältä puolelta). Saimaan ratkaisu epäselviin tilanteisiin on yleensäkin ohjaajaa kohti hakeutuminen, mikä on agilityssa sekä heikkous että vahvuus. Ja kun luottoa uuteen ohjaajaan alkoi lyötyä, Saipen irtoaminen ja itsenäisyys paranivat selvästi.

Illan päätteeksi kävin vielä pyörähtämässä ison kentän tokotreeneissä. Laiskotti, joten en jaksanut hakea treenikamoja autosta ja päätin treenata mitä sattuu, ja ylläri tämä ei ollut niin hyvä idea. Onneksi treeneihin mahtui paljon hyvääkin. Saimaan luoksetulo etenee todella kivasti. Juoksutin sitä putken kautta ja pysäyttelin ensimmäistä kertaa pelkällä käsimerkillä, ja hitto että Saimaa väläytteli hienoja lukkostoppeja! Saipsu on siitä hauska, että se ei ennakoi stoppia himmailemalla ja hiipimällä, vaan se juoksee iloisesti kohti ja saattaa yhtäkkiä vetää liinat kiinni eli tarjota oikein hienoa stoppia ilman stoppivihjettä. En halua joutua tasapainoilemaan ennakoinnin kanssa tyylillä 90% läpijuoksuja, joten treenaan luoksetuloja nyt niin, että pääasiassa pysäytän ja välillä teen läpijuoksuja testatakseni koiran kuuntelua, en ylläpitääkseni vauhtia. Nyt Saimaa tuntuu vastaavan tähän treenityyliin hyvin.
Lopultakin uskallan ehkä sanoa, että paikallaolon ongelmat on selätetty! Saimaa ei ole moneen kuukauteen noussut tai vaihtanut asentoa, halleluja. Voisin joskus kirjoittaa oman yhteenvedon paikkistreenistä, koska homma ratkesi niin yksinkertaisella keinolla ja opin itse prosessin aikana paljon. Nyt olen muutaman kerran kokeillut piilossa käymistä, ja maanantaina olin piilossa kaksi yli 10s pätkää, ei ongelmaa.
Seuraavaksi hyödynsin treenikaverin ruutua ja kokeilin taas ruudun paikan tarjoamista. Tämä oli se treenien huonosti suunniteltu osuus, koska en malttanut edetä riittävän pienissä paloissa. Yllättävän hyvin Saimaa kuitenkin haki ruudun paikkaa, voiko se yhdellä treenillä parantua näin paljon? Seuraavaksi tein vielä ruutuunlähetyksiä kauempaa. Saimaa juoksi pitkästä aikaa kunnon banaanilla ruutuun, joten kavensin etureunaa ja lyhensin lähetysmatkaa, kunnes banaani suoristui. Loppuun vielä yksi lähetys kauempaa ruutuun jätetylle lelulle tasapainoksi aivotreenille.

____


Tiistaina Juhan ratatreenit, joissa teimme Gold Rushin finaalirataa. Muutama huomio: Saimaa ei hae pituutta ollenkaan niin hyvin kuin muita esteitä, vaan juoksee herkästi ohi; kohta 6-7 oli meille Xtreme Foundations -treenin myötä helppo, vaikka jouduin ohjaamaan sen takaaleikkauksella; puomilta kepeille vienti toimi parhaiten, kun rytmitin linjan hyppyjen välistä riittävän ajoissa (Saimaa ei näin ehtinyt lukita hyppyä). Muuten rata sujui yllättävän hyvin, lähinnä työstimme ohjausvalintoja. Rimoja tuli alas yksi tai kaksi, jee!

____

Keskiviikkona kävin aamulenkin yhteydessä Saimaan kanssa kentällä snadisti tokoilemassa. Työstin seuruun paikkaa taaemmas käyttämällä käsitargetin tarjoamista (edistyi hyvin), opetin perusasennosta seisomaannousua etujalat paikoillaan peruutusta varten (vein namin avokädellä Saimaan nenän eteen ja pyysin seisomaan, minkä jälkeen vapautin namille, Saipe sai tosi nopeasti juonen päästä kiinni), tein muutaman jäävän erottelun (ei virheitä) ja otin supervinoja luoksetuloja lyhyeltä matkalta (Saimaa suoristaa eteentulon oikealta hyvin, vasemmalta jää vajaaksi, sama homma kuin Sätkällä siis).

5 kommenttia:

  1. Haluan kuulla lisää paikkiksesta! :) Kerran ei livenä ole ehtinyt näkemään!

    Xtreme foundatios treenejä pitäisi itsekin käydä läpi, paljon tosi hyviä jäänyt treenaamatta. Käytitkö siinä jotain "come to hand" esteen ohituskäskyä tms. Niitä juttuja ei olla yhtään tehty. Vain takaakiertoja out ja in.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee no mä kirjotan pian jotain paikkiksesta! :)

      Ja joo käytin come to handia, se on ihan älyttömän kätevä, suosittelen :D Muistankin kun teit niitä Xtreme foundationsin juttuja, siellä on kyllä vaikka mitä hauskaa jos vaan olis aikaa treenata.

      Poista
    2. Pitääkin katsoa dvd uusiksi, kun sain sen lainasta.Toi come to hand jäi ehkä sen takia vähän auki, kun ei ollut niin selkeä tekniikka tai opetustapa. Varmaan enemmän myös kuuntelun ja erehdyksen kautta.:D

      Poista
    3. Se come to hand taidetaan opettaa Foundations-dvd:llä tarkemmin, Xtreme Foundations lähinnä sit haastaa ja kehittää!

      Poista
  2. Okei, se onkin katsomatta. Joo siitä näytettiin enemmän treenikohtia. Pitääkin miettiä jos shoppailisi uuden dvd:n.:D

    VastaaPoista