torstai 25. tammikuuta 2018

Tampere-viikonloppu


Vietimme Saimaan kanssa viime viikonlopun Tiinan ja Saipen puolisisko Jujun luona Tampereella. Mukaan lähti myös Matilda. Viikonloppu oli aivan ihana, sellainen täydellinen kombo treeniä, ulkoilua, syömistä ja hengailua (joka tapahtui pääosin niin, että kaikki ihmiset ja koirat loikoilivat pitkin poikin olohuoneen karvalankamattoa, koska why not?). Olimme Matildan kanssa kuin kaksi höpsöä turistia ja ihailimme ensin Tiinan upeaa kotia, sitten Tampereen sadunomaista talvimaisemaa, marketin vegaanivalikoiman laajuutta, treenihallia, ulkoilumaastoja... You name it.

Siskosten yhdessäolo oli jälleen ihanan mutkatonta, ulkona juostiin spurtteja auringonlaskuun ja sisällä pötköteltiin ketarat taivasta kohti. Jujun lisäksi Saimaa luonnollisesti ihastui Tiinan Temppu-kissaan, ja kaikki neidin coolius ropisi pois, kun hän liehitteli Temppua kunnon fanitytön tavoin. Saimaa lukee hienosti eläintä kuin eläintä, ja Tempunkin kanssa se osasi olla juuri sopivan varovainen ja kohtelias. Ylipäätään ihailin viikonloppuna molempien tyttöjen elämistä ja olemista, erilaisista tempperamenteista huolimatta ne ovat hiton hyviä koiria!


Lauantaina kisasimme Saimaan kanssa pari aksastarttia. Ekalla radalla kaikki rimat pysyivät (!!), mutta Saips suoritti yhden putken väärästä suunnasta ja loikkasi puomilta kummallisesti eli HYL. Tokalta radalta tuli ensin muurinpalikka, sitten ohjasin takaaleikkauksen niin paskasti, että Sai ohitti hypyn ja juoksi suoraan putkeen, ja putken jälkeen pamahti vielä rengas, HYL. Puomiin olin todella tyytyväinen, vaikka infosinkin Saimaata jatkosta huonosti ja se joutui kyselemään. Harmillisesti hallilla sattui kuitenkin ikävä juttu ääniin liittyen, kun kuulutuslaitteiden kanssa oli ongelmia ja kajarit päästelivät ikäviä pamahduksia. Sai ei alkuun reagoinut niihin (ainakaan niin, että minä olisin huomannut), mutta kun olimme lämppäämässä sivukentällä, olin ottamassa sitä jalkojen väliin suoraan kajareiden alapuolella ja hätkähdin itse pamausta. Seuraavaksi aloin tietenkin kytätä Saimaan reaktiota, ja se kyllä lämppäsi kivasti ja teki ekan radan normaalinoloisena, mutta radanjälkeinen leikki oli vähän ponnetonta. Nyt Saimaa reagoi satunnaisiin pamahduksiin hätkähtämällä, ja se alkoi vältellä mua katseellaan & siirtyi kauemmas makaamaan. Eli ihan sama homma kuin kuusmillisen laukausten kanssa, Saimaa ei varsinaisesti yritä paeta ääntä, ahdistuu vain musta ja siirtyy kauemmas & passivoituu. Olen tässä tekstissä avannut asiaa tarkemmin. Ekaa kertaa näin tämän reaktion muun kuin kuusmillisen äänen kanssa, ja väkisinkin pistää miettimään, onko Saimaa niin äänivarma kuin olen antanut itseni kuvitella. Toisaalta reagoin kyllä tähänkin ääneen ensin itse, koiran reaktio tuli jälkijunassa.
Hengailimme jonkin aikaa maalialueella, mutta Saimaa ei näyttänyt palautumisen merkkejä. Sitten Tiina ehdotti että menisimme takakentälle tokoilemaan, ja siellä Saimaa lähtikin todella hyvin hommiin ja tuntui hetken normaalilta. Tekemisen loputtua se ahdistui kuitenkin taas, joten Matilda ja Tiina veivät tytöt metsään juoksemaan (no problem) rataantutustumisen ajaksi. Radan jälkeen Saimaa tuntui lopulta rentoutuvan täysin ja saimme kunnon vetoleikit aikaiseksi.

Seuraavaksi siirryimme lähimetsään esineruututreeneihin. Olimme talloneet lumiseen metsään 20x50m suikaleen, josta Juju kävi ensin hakemassa pari esinettä ja sitten hain Saikkumaisan kehiin. Eka esine oli minipehmolelu ruudun etuosassa, ja otimme sen hajunhakuna. Ekalla yrityksellä Sai ei ollutkaan saanut hajua esineestä, joten vein sen esineelle uudestaan, tällä kertaa niin lähelle, että Sipe ihan näki esineen. Esine oli pienen kummun päällä, ja lähetyksessä Saimaa juoksi sen ohi & kävi tarkistamassa ruudun takaosaa, ja vasta palatessa se sai hajun ja tarkensi nyt hienosti ensimmäisen vähän korkeammalla olleen esineensä. Tokalla esineellä (minicrocsi) Saimaa näki viennin ja kävi hienosti hakemassa sen kummun takana olleesta takakulmasta. Kolmas esine (patalappu) oli keskellä kuopassa, taas Saipe sai nähdä viennin. Kovasta duunista huolimatta se ei kuitenkaan saanut hajua kuoppaesineestä, joten kävimme yhdessä hakemassa hajun ja nyt uudella lähetyksellä esine löytyi heti. Hieno pieni Saimaa! Se teki ruudussa todella sitkeästi duunia, uskalsi upota näkymättömissä olleeseen takareunaan ja palasi hienosti alueelle ylitettyään rajan. Esineen luovutukset olivat myös siistejä. Saimaa ei kovin montaa esineruutua ole elämänsä aikana tehnyt, joten on se kyllä aikamoinen kone.


Sunnuntaina pääsimme Annen talvitarhaan vähän paimentamaan. Saimaa kohtasi uudet lampaat kivasti, mitä nyt vähän alkuun hätäili ottaessaan niitä irti lampolan ovelta. Ekalla kiekalla yritin ohjata Saimaata takaa ja työntää lampaita vetoa vastaan metsään, mutta flänkit eivät oikein toimineet ja Saipe meni liian vaikeassa ajotilanteessa sijaistoiminnolle eli söi kakkaa. Tokalla kiekalla menin sitten itse useammin lampaille tai annoin Saimaan tuoda ne mulle, nyt flänkit aukesivat vähän paremmin ja ajokin oli vähän varmempaa. Ihan lopussa Saimaa sai muiden koirien kanssa pitää lampaita poissa kaurojen laittamisen ajan, mutta noobie S ei ihan keksinyt homman jujua ja muiden koirien poistuttua lampaat vain tyynenviileästi kävelivät Saimaan ohi kauroille :D Mitäs jätin sen yksin moiseen tilanteeseen. Eli on meillä kyllä työnsarkaa aika tavalla edessä, mä olen niin hiton tumpelo tässä jutussa.



Kaiken kaikkiaan oli kyllä hauska ja rentouttava viikonloppu! Höpöttelimme kaikkea mahdollista koirista ja kouluttamisesta, ja yksi ilta kului ihan muita kuin koirajuttuja pohdiskellen. Olen kyllä niin iloinen, että olen voinut koirameiningeistä löytää sellaisia tyyppejä, joista on tullut ihan oikeita ystäviä.

5 kommenttia:

  1. Kuulostaapa täydelliseltä viikonlopulta :) Ja ihania kuvia, varsinkin tuo eka. Gava on joihinkin ääniin herkempi esim ei tykkää palohälyttimen piippauksesta (yksittäinen piippaus) tai uusi kovalevy joka pitää joskus sen pedin lähellä epäilyttävää ruksutusta. Mielummin poistuu hyvän sään aikaa turvallisempaan paikkaan kotona. Samoin kun imuria väistellään. Samoin se kyllä reagoi jos itsellä on jotain kummallista päällä tai käyttäydyn epänormaalisti. Osa vain signaaliherkkyyttä, mutta senkin puolesta tottelee niin pienestä kehotuksesta ja välillä lukeekin ajatuksia. Hyvät ja huonot puolet kaikessa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo Tiina otti kivoja kuvia, ja saatiin vielä ihana auringonlasku tyttöjen yhteiskuvaan :)

      Kiinnostavaa kuulla, että Gavallakin on jotain äänijuttuja. Se ei kuitenkaan esim pelkää laukauksia? Tätä tää varmaan herkän paimenkoiran kanssa on, kolikon kääntöpuolella on näitä ikävämpiä juttuja. Saimaa ei tähän mennessä ole reagoinut muihin ääniin kuin kuusmilliseen ja nyt kajariin, ja olisi erittäin kiinnostava tietää onko kyse synnynnäisestä ääniarkuudesta vai opitusta reaktiosta mun stressiin. Jänniä juttuja!

      Poista
    2. Laukauksista on nyt jonkin verran aikaa. Mutta n. 1-2v kyllä katsoi ääntä, mutta luopui siitä leikin tai treenauksen vuoksi. Kovimpiin ilotulituksiin reagoi, toki Ruutikin on niitä pelännyt.

      Poista
  2. Meette ihan pikakelauksella videolla! Cool!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäköhän versiota sä oikein katot, Saipe oli tavallista hitaampi :D

      Poista