sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Mitä ihmettä, omatoimiset tokotreenit!


Suuret suunnitelmani ahkeran treenin lomaviikosta kariutuivat, kun sairastin sängynpohjalla keskiviikosta eteenpäin koko loppuviikon. Saipe ja Sämpylä joutuivat siis tyytymään kalsaritokoihin. Jumppatemppujen ohella tytöt harjoittelivat erottelua tuolinkierron ja teippirullan noutamisen välillä, ja luopujamestari Saimaata ei alun jälkeen oikein millään huijaushetsauksillakaan meinannut saada lankaan. Vaihdoin sille teippirullan tilalle lelun, jolla sai jo vähän haastetta.

Tänään vointi oli sen verran parempi, että lähdin kentälle tokoilemaan. Saimaalle sheippasin ruudun paikkaa jättämällä sitä ruudun eri kulmiin ja antamalla sen tarjota keskelle siirtymistä. Kun tämä sujui, annoin sen hakea paikkaa vähän kauempaa. Nostin vaikeusastetta liian nopeasti, koska Saimaa alkoi haukkua toistoilla, mutta päätin testimielessä jatkaa, ja haukkuminen väheni merkittävästi oivalluksen lisääntyessä.
Seuraavaksi kokeilin tehdä erottelutreeniä noutokapulalla ja ruudulla. Onnistumisprosentti ei ollut ihan yhtä korkea kuin kalsaritokojen erottelutreenillä, mutta olin kuitenkin tyytyväinen, että Saimaa pystyi ohittamaan heitetyn kapulan matkalla ruutuun. Toisin päin erottelussa ei ollut ongelmia :D
Lopuksi tein vielä pk-eteenlähetyksiä niin, että hyödynsin uutta virittelylogiikkaani, ja se toimi kuin unelma! Muutamien toistojen jälkeen kokeilin jättää lelun Saimaan huomaamatta kentän laidalle ja tein välissä zetan (Saimaan elämän ensimmäinen kokonainen zeta, oli tosi hieno!) ja sen jälkeen virittelin & lähetin eteen. Ihan ei neiti vielä tajunnut vaan lähti kiitämään kohti ruutua :D No, eipä siinä, näillä lelutoistoilla olen lähinnä halunnut hakea hyvää fiilistä eteenpäin juoksemiseen ja testailla alustavan osuuden seuruun luopumista, varsinainen oivallustreeni tehdään joko Maaritin nenäkosketustyylillä tai etujalkatargetilla.

Sämpylä treenasi eteenmenoja teemalla ”ohita ruutu”. Ei mikään pk-puolen realistinen haaste, mutta kivaa treeniä ruutuhullulle Sätkälle. Siirryimme vähitellen lähemmäs ja lähemmäs ruutua, ja ruudun ollessa oikealla puolella kaikki sujui hyvin, mutta kun siirryimme ruudun toiselle puolelle, Sätkä ei heti tajunnut leikin ideaa. Se joko juoksi onnellisena ruutuun tai väisti ruutua iiiiisolla banaanilla, höntti :D Siirryin treenaamaan hyvin lyhyellä matkalla ja pidensin sitä vähitellen, kunnes Sätkä kykeni juoksemaan suoraan ruudun ohi. Lopuksi Sämpy sai vielä juosta ruutuun pari kertaa. Iloitsen kyllä niin paljon Sätkän voimankäytöstä! Vaikka Saimaakin on nopea jaloistaa, se ei lähetyksissä ikinä pistä niin paljon voimaa ja tarkoitusta takapäähän kuin hullu-Sätkä, enkä ikinä löydä hiekasta niin syviä lähtökuoppia kuin Sätkän kanssa.
Seuraavaksi Sätkä treenasi noutoja. Paineistuessaan Sätkällä on tapana mälviä kapulaa ohjaajaa kohti tultaessa, mutta normitreeneissä Säm ei ikinä paineistu, joten mun on ollut vaikea päästä treenaamaan mielentilajuttuja luovutuksiin. Kokeilen nyt lisätä työkalupakkiin lelusta luopumisen: mulla roikkuu lelu toisessa kädessä koiran tuodessa kapulaa, ja kun koira on istunut kapulan kanssa eteen, vapautan sen lelulle. Katsotaan jos tällä voisi tehdä mun lähelle tulemisesta painetilanteessa hauskemman ja selkeämmän tapahtuman. Näin paineetta toimi ainakin kivasti. Lopuksi treenasin vielä vinojen lähestymisten korjaamisia heittelemällä kapulaa ihan minne sattuu ja antamalla Sätkän tarjota luovutusten suoristamista. Oikealle heitetyt vinot palautuivat täydellisen suoraan, vasemmalle heitetyissä ei päästy vielä ihan yhtä hyville prosenteille.
Sämpylän kapulastaluopuminen on kyllä parantunut huimasti, kun olen alkanut palkata heiton jälkeistä luopumista lelulla ennen kuin vapautan kapulalle! Palkkaaminen kapulalle vapautuksella ei saanut Sätkää luopumaan kapulasta riittävästi (katse saattoi olla mussa, mutta koira oli jännittynyt ja piti painoa etupäällä), mutta nyt kun mulla on jotain vielä parempaa, on luopuminenkin kannattavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti