perjantai 5. tammikuuta 2018

Lähettävien liikkeiden virittelystä

Olen viime aikoina pohdiskellut tokon ja tottiksen lähettävien liikkeiden virittelyä. Haluan, että koira saa jo etukäteen tiedon siitä, mihin liikkeeseen olen sitä lähettämässä ja mielellään niin, että se saa itse merkata kohteen katseellaan. Toisaalta haluan, että koira ei jumiudu kohteeseen vaan on avoin mun suuntaan. Tokossa olisi ok, jos kohteen merkkauksen jälkeen koira ei siirtäisikään katsetta takaisin ohjaajaan, pk-puolella taas kontakti on melko välttämätön. Tähän asti olen molempien koirieni kohdalla tehnyt niin, että olen ”missä X” -virittelyn (tmv virittelysanan) jälkeen odottanut, että koira itse luopuu kohteesta ja siirtää kontaktin minuun, sama homma noudoissa heiton jälkeen. Kontaktilla ne pyytävät lupaa lähteä.

Nyt olen kuitenkin ajatellut laajentaa työkalupakkia ja opettaa kaksi erillistä toimintoa: ”missä X” -virittelyn jälkeen koiran kuuluu lukita kohde katseella, ja kielen naksauksella katse tulee siirtää minuun. Näin koirilla on kaksi erilaista tapaa pyytää lupaa lähetykseen, ja minä voin kertoa kumpaa tapaa milläkin kerralla käytetään. Esim. tokon eteenmenossa haluan, että koiran katse on eteenpäin, tottiksen eteenmenossa taas haluan kohteesta aktiivisesti luopuvan koiran. Tokon kiertonoutohässäkässä haluan todennäköisesti eteenpäin lukitun katseen, samoin ohjatussa. Toisaalta noudoissa haluan koiran luopuvan heitetystä kapulasta, mutta koska en voi sitä heiton jälkeen suullisesti merkata, täytyy heiton itsessään toimia vihjeenä luopumisesta.

Testasin tätä kerran käytännössä iltalenkin aikana Saimaan kanssa. Teimme eteenmenon alkeita niin, että jätimme yhdessä kepin maahan ja kävelimme kauemmas. Odotin, että Saimaa tarjosi perusasentoa, sitten kysyin aikaisemmista beibitreeneistä tutun virittelykysymyksen ”Ready?”, kehuin kun katse siirtyi eteenpäin, naksautin hetken päästä kielellä ja vapautin kepille, kun Saimaa nosti kontaktin. Muutaman tällaisen sekaan otin myös niitä toistoja, joissa lähdinkin seuruuttamaan kohti keppiä ja vapautin eteen, kun Saimaa ei keulinut vaan tarjosi paikan siirtoa taaksepäin. Alkuun sain kävellä aika pitkään ennen kuin Saimaa keksi tarjota hyvää seuraamista, mutta muutaman toiston jälkeen aika liikkeellelähdöstä hyvän paikan tarjoamiseen lyheni huomattavasti.

Nämä pikkujutut ovat niitä asioita, jotka mun mielestä tekevät tokosta ja tottiksesta niin mielenkiintoista puuhaa. Saan rauhassa miettiä käyttäytymisketjuja, purkaa niitä palasiksi ja varmistaa, että jokainen askel on koiralle hyvin opetettu ja selkeä. Koiran tulee oivaltaa ja ymmärtää, ja mun tulee olla kartalla siitä, mitä se osaa ja millaisilla asioilla voin sitä haastaa. Esim. viime aikoina olen laiminlyönyt erottelutreeniä, ja se näkyy molempien koirien kuuntelutaidoissa Erottelua on siis lähiaikoina tiedossa lisää!

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen juttu, kun olen juuri miettinyt samoja asioita! Miten olet alunperin opettanut kohteen etsimisen katseella? Siis, onko teillä arjessa ennestään käytössä "missä x" -tehtävä, vai oletko opettanut sen suoraan tokoon ja miten? Musta tuntuu, että omalla koiralla on vielä epäselvyyttä, mitä siltä odotetaan - siis eteen katsominen, katsekontakti vai peräti jo lähtö - joten mun pitäisi palastella sitä paremmin.

    Miten olet päättänyt, mihin tehtäviin haluat katsekontaktin palautuksen ja mihin et? Tästäkin kun on eri mielipiteitä, onko ok jos koira jää katsomaan. Onkohan kiinni siitä, jääkö koira "jumiin"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen opettanut ”missä x” -virittelyn suoraan tokoon! Aloitin opettelun muistaakseni merkillä, jonka kiertämisen olin Saimaalle sheipannut ja liittänyt mukaan ”kierrä”-vihjeen. Vein Saimaan merkin lähelle pannasta kiinni pitäen (pantakuljetus on opetettu sille positiiviseksi tapahtumaksi), ja kun se katsoi merkkiä, päästin irti pannasta ja se lähti tarjoamaan merkinkiertoa. Seuraava steppi oli kehua katsomista rauhallisesti suullisesti ennen vapautusta, sitten liittää vapautuskohtaan ennestään tuttu ”kierrä”-vihje. Seuraavaksi aloin ennen vapautusta kysyä ”missä kierrä” ja vapauttaa heti, kun katse osui merkkiin, ja sitten taas samat stepit eli kehu ennen vapautusta ja vähitellen pidensin katsomisaikaa ennen vapautusta. Kun Saimaa osasi ”missä kierrä”-vihjeestä alkaa etsiä kohdetta katseella, siirsin treenin perusasentoon ilman pannasta kiinni pitoa. Eli ”missä kierrä”, ja välittömästi kun katse löysi merkin, toin ylhäältä namin nokan eteen (eli palkan suunta sama kuin halutun katseen suunta). Jonkinnäköistä vahvisteaikataulua noudatellen pidensin aikaa virittelyn ja lähetysvihjeen välillä, ja aloin liittää ”missä x” -virittelyä muihinkin lähetyksiin, jotta Saimaa yleistäisi sitä. Treeni eteni hyvin nopeasti! Ja jos Saimaa otti ”missä x” -vihjeen lähetysvihjeenä eli lähti ennen aikojaan, annoin sen mennä ja palasin seuraavalla toistolla edelliseen opetusvaiheeseen tai yritin antaa palkan niin nopeasti, että Sai ei ehtinyt lähteä.

      Tällä hetkellä mulla on molemmille koirille vähän eri säännöt riippuen juuri tuosta mainitsemastasi ”jumiin jäämisestä”. Sätkä jää helposti jumiin kohteeseen, joten en halua sen kanssa liikaa vahvistaa kyttäämistä. Se saa tokossa olla ottamatta katsekontaktia vain eteenlähetyksessä (katsekontakti saa sen etenemään herkemmin vinoon). Esim. ohjatussa se saa katsoa kapuloiden viennin, mutta en anna vapautusvihjettä merkille ennen kuin se on siirtänyt katseen minuun.
      Saimaa taas on opetettu luopumaan paljon paremmin, joten se ei jää samlla tavalla kyyläämään. Sille kohteen lukitsemisesta ennen lähetystä on hyötyä myös siinä, että lähtöhaukku jää pois (Saimaa saattaa haukahtaa lähetyksessä, jos tehtävä on sille epäselvä). Uskon myös, että evl:n kiertonoutohässäkässä on hyötyä kontaktittomuudesta, koska voin näin varmistaa, että Saimaa tietää lähtevänsä merkille eikä esim hypylle (näen mitä se lähetystilanteessa katsoo ja voin merkata oikean kohteen kehumalla, kun katse siirtyy siihen). Eli aion käyttää katseen lukitsemista ainakin eteenlähetyksessä ja kiertonoutohässäkässä, mahdollisesti myös ohjatussa ja ennen evl:ään siirtymistä ruudussa.

      ”Missä x” -vihjettä käytän aina suoraan edessä olevalle kohteelle, koska sekä tokossa että tottiksessa kaikki lähetykset tapahtuvat suoraan eteenpäin. Haluan, että koira osaa virittelyn avulla valita esim. samanlaisten tokomerkkien rivistä sen suoraan edessä olevan, ja sen takia en ikinä lähetä koiraa vinoon. Kysyn ”missä x” -kysymyksen yleensä, kun lähestyn kohdetta ennen liikkeen alkamista (koira kulkee vapaamuotoisesti sivulla ja saa jo kävellessä hakea kohdetta katseella), ja sen takia lähestyn kisoissakin ruutua/merkkiä suoraan, en sivusta päin. Jos edellinen liike on päättynyt lähestymisen kannalta huonoon paikkaan, koukkaan oman liikkeeni niin, että voin kävellä kohti lähetyspaikkaa niin, että kohde on suoraan koiran edessä ja saan viritellä sitä kävellessä rauhassa & varmistaa, että se löytää kohteen katseella.

      Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä :)

      Poista
  2. Ok! Aiheuttiko virittelyn harjoittelu ja pannasta pitäminen liikaa kiihtymistä, ja jos niin miten työstit sitä? Hauska kuulla, että kohteen lukitseminen auttoi lähtöhaukahdukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun koirista kumpikaan ei ole kiihtynyt virittelyharjoituksista, ja en päästäisi koiraa kohteelle, jos se esimerkiksi nojaisi pantaan tai ääntelisi. Molemmat koirat ovat oppineet, että pannassa ei lähetystilanteessa roikuta. Jos kiihtymistä esiintyisi, lyhentäisin lähetysmatkaa eli veisin koiran esim ihan kiertotötsän viereen ja kasvattaisin matkaa vähitellen.

      Poista