maanantai 15. tammikuuta 2018

Iltatokot ja aksakisat


En ole ikuisuuksiin tokoillut näin ahkerasti, mikä lie kärpänen päässyt puraisemaan!

Perjantaina suuntasin siis tyttöjen kanssa lähikentälle pikaisiin hämärätokotottiksiin. Saimaa aloitti ruutuhäiriöillä: ripottelin matkalle leluja ja noutokapulan, ensin lähetyslinjan sivuille ja sitten kunnolla lähetyslinjalle. Parilla ekalla toistolla Saipe kokeili napata ihanan Kehun mukaansa, jolloin kutsuin sen ”jätä”-vihjeellä takaisin ja käytin käsitargettia resettinä. Sitten Saip keksi leikin idean ja juoksi joka kerta hienosti häiriöiden läpi ruutuun. Setin lopuksi tein vielä kolmannen sheippaussession ruudun paikan korjaamisessa, nyt Saimaa osasi joka kerta tarjota paikan korjaamista ruudun keskelle ilman haukkumista!
Seuraavan setin aloitin hakemalla noutoon lisää voimaa ylipitkillä matkoilla ja vauhtipalkalla, Saimaa rrrrrakasti tätä. Lopuksi otin vielä vinoja tuonteja jättämällä koiran kapulan kanssa seisomaan ja siirtymällä parin askeleen päähän kylki/selkä koiraa päin. Ihan täydellisesti Sai ei vielä korjaa vinoutta, joten luulen, että siirrän tämän kotitreeniksi vähäksi aikaa hakeakseni parempaa ymmärrystä tehtävään.
Vikaan settiin otin seuraamisen paikan taaksesiirtoa käsitargetin kanssa, mikä sujui kivasti. Lopuksi aloittelin seuraavaa vaihetta eteenmenotreenissä: koiran tulee eteenlähetyksessä edetä suoraan edessä olevalle kohteelle, vaikka rivissä olisi muita vastaavia kohteita. Käytin nyt kahta lelua about parin metrin etäisyydellä toisistaan ja tein lähetykset pannasta kiinni pitäen ja hyvin läheltä. Ongelmaksi osoittautui se, että Saimaan mielestä Kehu oli paljon kivempi lelu kuin patukka, joten se yritti alkuun joka kerta koukata Kehulle. Ja kun se tajusi, että halusin sen etenevän patukalle, se kävi nappaamassa patukan suuhunsa, tiputti sen ja juoksi sitten Kehulle :D Mulle on täysin ok, että Saipella on eriarvoisia palkkoja, joten en aio heti alkumetreillä haastaa sitä tällaiseen erotteluun = täytyy ensi kerralla käyttää samanarvoisia leluja.

Sämpylän kanssa tein yhden ruutuunlähetyksen häiriökujan läpi ihan testimielessä, ja tietenkin Sämi tykitti rakkaaseen ruutuunsa ilman mitään ongelmaa. Sitten keskityimme tärkeimpään eli noutoihin. Treenasin taas uutta luovutustyökalua eli valmiiksi kädessä roikkuvaa lelua, ja nyt Sätkä osasi jo hyvin luopua lelusta ja pitää kapulaa rennosti. Palkkailin myös jonkin verran heiton jälkeistä katsekontaktia, koska S niin hienosti sitä tarjosi <3 Vinoissa tuonneissa Sätkä myös kehittyi, kun otin oikein ylivinoja eli selkä koiraan päin, ja näiden jälkeen myös hiuksenhienot vinot suoristuivat.
Seuruussa aloitin Sätkälle käsitargettitreenin. Ensin se sai tarjota nenää käteen perusasennossa, ja kun tämä tuntui about heti helpolta, siirsin toiminnon seuraamiseen. Homma toimi, kun Sätkä huomasi käden ilmaantumisen housunsaumaan, mutta jos käden siirtoliike meni siltä ohi, se ei oikein tajunnut hakea targettia. Vähitellen, vähitellen.
Lopuksi Sätkä sai myös kokeilla eteenmenon kohde-erottelua, ja kappas vain, sillä oli sama ongelma kuin Saimaalla :D Eteenmenoon rutinoituneena se kyllä juoksi aina suoraan patukalle, mutta vaihto Kehuun tapahtui hyvin nopeasti. Ensi kerralla taidan ottaa mukaan kasan tennispalloja!

____

Lauantaiaamuna kisasimme Saimaan kanssa JAU:lla kahden aksastartin verran. Eka rata oli tosi hyvä, ja suoritimme ensimmäiset 14 estettä puhtaasti, mutta mulla kävi joku aivopieru ja hihkaisin puomilla ”eteen”, vaikka tarkoitus oli kääntyä putkeen. Saipe juoksi hienosti tyhjyyteen eteen, josta sitten kiljaisin sen takaisin putkeen, ja kieltohan tästä napsahti. Mua nauratti tämä hauska hetki sen verran, että en ohjannut loppupätkää kunnolla ja Saimaa juoksi svikan hypyn ohi kohti maalissa odottavaa palkkaa. Tuloksena HYL, mutta kaikki rimat pysyivät ja meno tuntui hyvältä, jee!
Toka rata oli sitten vähän hasardimpi tapaus. Rimoja tuli alas kolme ja keinu oli niin vauhdikas, että ratavirheitä kertyi lopulta 20. Saimaa oli toki 4s nopeampi kuin voittaja, mutta hullulla etenemällä ei paljoa tee ilman virheetöntä suoritusta :D Mun kisapää on kyllä niin surkea! Treeneissä sujuu niin hyvin, rimat pysyvät ja minä ohjaan kunnolla, mutta kisoissa koira painaa baanaa ja ohjaaja pökkelöi perässä. No, tärkein on toki kunnossa eli meillä on hauskaa, ja keräämme varmasti ihmetteleviä katseita, kun leikimme ja halailemme Saimaan kanssa täysillä niiden huonompienkin ratojen jälkeen <3 Eihän Saimaa-aksa voi ikinä harmittaa, vaikka pieniä kauneusvirheitä esiintyisikin siellä täällä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti