keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

BH Saimaa

Oma seura järkkäsi Talin kentällä BH-kokeen, joten houkuttelin Jonnan ja Linkin mukaan ja ilmoitin Saimaan. Kolmessa viikossa ei kyllä ihmeitä tehdä, varsinkin jos yhden niistä viikoista on reissussa :D Onneksi pääsimme käymään koekentällä pariin otteeseen rakentamassa hyvää fiilistä! Saimaan seuraaminen oli vielä vuosi sitten ihan tajuttoman hienoa, mutta kun ei treenaa, asioilla on taipumus unohtua. Nyt seuraamisen paikka on aika eläväinen ja usein turhan edessä, ja täyskäännökset ovat vähän levottomia. Ennen koetta keskityin siis lähinnä naksuttelemaan hyvää paikkaa, ja varsinkin vikoissa treeneissä kokeiltu käsikosketuksen pyytäminen ennen palkkaa siirsi koiraa taaksepäin. Suurin haaste oli kuitenkin paikkamakuu. Mulla on näköjään isoja vaikeuksia opettaa hyvää paikallaoloa, sillä molemmat koirani ovat tajunneet liikkeen idean vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa. Sätkä on tavoilleen uskollisena ollut lampun syttymisen jälkeen hyvin varma paikallaolija, mutta Saimaan kanssa on vielä matkaa luotettavaan paikallaoloon. Se tuntuu aina jossain kohtaa tuumaavan, että mitäs ihmettä mä täällä teen, ja sitten se juoksee iloisesti luokseni. Välillä tämä tapahtuu jo jättövaiheessa, välillä yli minuutin jälkeen, ja Saimaa kestää hyvin ulkopuolisia häiriöitä kuten lelulla leikkiviä ja juoksevia koiria. Eli mun tulkinnan mukaan se ei vain tajua paikallaolon ideaa. Olen jo pidempään yrittänyt tehdä niin, että kun Saimaa (tiheämmästä palkkaamisesta huolimatta) juoksee mun luokse, lähden kävelemään kohti jättöpaikkaa ja odotan, että Saimaa tarjoaa maahanmenoa siellä ennen kuin kävelen takaisin. Tämä ei ole tuntunut auttavan, koska Saimaa pitää takaisin paikalle siirtymistä hauskana ja pomppuisana tapahtumana. Nyt mulla on uusi, vähän hiotumpi lähestymistapa, joka toivottavasti ratkaisee ongelman: jos Saimaa juoksee mun luokse, napsautan sen hihnaan ja kävelen neutraalisti takaisin & otan koko liikkeen alusta. Kokeilin hihnametodia vikoissa treeneissä ennen koetta, ja Saimaa vastasi siihen todella hyvin. Lisäksi olen alkanut palkata namin sijaan lelulla, mikä on Saimaan mielestä niiiiin paljon siistimpää.

No, sitten itse kokeeseen. Arvoin meidät ekaan pariin, ja Saimaa oli ekana paikkamakuussa. Parin hihnaseuruun aikana Saimaa oli kuulemma noussut nenänsä perässä muutamana otteeseen ylös ja palannut hetken päästä takaisin makaamaan, jotain ihan uutta ja jännittävää siis :D Jumppailu siirsi sitä lopulta yli 3m, jolloin tuomari pyysi mua hakemaan koiran, tästä ei pisteitä ja arvosana puutteellinen. Hihnaseuruusta saimme arvosanan hyvä, koska Saimaa oli hlöryhmässä turhan kiinnostunut ruohosta ja muista ihmisistä ja jouduin antamaan lisäkäskyn. Vapaana seuruussa oli vähän samaa ongelmaa, mutta nyt Saimaa oli paremmin hommissa, joten arvosana erittäin hyvä. Liikkeestä istuminen ja liikkeestä maahanmeno & luoksetulo molemmat erinomaisia. Ylipäätään olin todella tyytyväinen, Saimaa jaksoi molemmat seuruut hyvällä intensiteetillä ja ongelmat henkilöryhmässä ja paikkamakuussa menivät treenaamattomuuden piikkiin. Tuomarikin kehui Saimaata ja totesi, että koira on selvästi tavannut sääntökirjaa, kun on niin täsmällinen ja nopea. Hyvänä huomiona tuli lähtöperusasentojen vinous, jota en ole itse tajunnut. Tuloksena kuitenkin hyväksytty.

Kaupunkiosuus sujui ilman ongelmia, ja näin ollen Saimaa sai ensimmäisen tittelinsä ja oikeuden startata pk-kokeissa. Alustava suunnitelma olisi lähteä jälkikokeeseen syyskuun lopulla, mutta ensin pitäisi treenata maastot sekä esteet (ja paikkamakuu!) kondikseen, ja siltikään en tiedä miten ampumisen kanssa käy.

2 kommenttia:

  1. Jee hienoa! :) Ai mikä tottis, ei mekään olla sitä treenattu. :D Ne pitkät seuraukset olisi meillä taas suurin työ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä pitää sit yhdessä mennä treenaamaan nyt kesällä :D Ja Saimaa vois ottaa oppia Novan paikallaoloskillseista!

      Poista