tiistai 4. huhtikuuta 2017

Juha Pasasen Jälkikoira-seminaari

Sunnuntaina pääsin kuuntelemaan Koirakoulu Vision järjestämää Rajavartiolaitoksen Juha Pasasen Jälkikoira-seminaaria. Suora lainaus seminaarin kuvauksesta:

"Koiratoiminnan opettaja Juha Pasanen työskentelee Rajavartiolaitoksessa Raja- ja merivartiokoululla rajaturvallisuuden opetusyksikössä. Hänen työnsä on monipuolista. Se sisältää erilaisten koiranohjaajien kurssien ja koulutuksien suunnittelua ja johtamista, sekä EU:n rajaturvallisuusviraston Frontexin kansainvälisiä tehtäviä. Hän kuuluu "EUBG K9 instructor" -teamiin, jonka myötä hän on kiertänyt koiransa kanssa eri EU maissa kouluttajana Frontexin järjestämillä koiranohjaajakursseilla.
Juha Pasasen koulutusmenetelmät perustuvat operanttiin ehdollistamiseen. Hän keskittyy koulutuksessa todella paljon koiran ja ohjaajan väliseen suhteeseen, johon kuuluu hyvä hallinta, koiran hyvän motivaation sekä keskittyneen työskentelyn, koiran oppimishalun sekä ongelmaratkaisunkyvyn kehittäminen, mutta myös koiran sosiaalisuus ja ympäristökoulutus."

Mielestäni on aivan mahtavaa, että rajakoirakoulutuksessa on otettu operantit metodit käyttöön tällä tavalla! Ja tulokset puhuvat puolestaan, kun koirat valmistuvat virkatehtäviin nopeammin, niillä on pidempi virkaikä ja mikä tärkeintä, niiden hyvinvointi on parantunut. Toivottavasti näiden hyvien tulosten myötä tämä tapa kouluttaa koiria valuisi enemmän ja enemmän myös harrastuspuolelle.

Muistiinpanoni neljän tunnin Jälkikoira-luennolta:
  • Muutama vuosi sitten virkakoirakouluttajat tulivat siihen tulokseen, että jäljenopetusmetodi (lähtöhaju, hajuerottelu, itse jäljen vahvistus jne jne) ei ole niin oleellinen kuin mielentila, joka jäljelle rakennetaan.
  • Pasasen termistössä mielentila = stressitaso.
    • Voi olla liian alhainen, sopiva tai liian korkea.
  • Kaikki lähtee liikkeelle neljästä peruspalikasta, joiden tulee olla kunnossa:
    • 1. Koiran ja ohjaajan välinen suhde
      • Koiran kanssa luodaan hyvä suhde jo ennen koulutuskentille siirtymistä. Hyvinvoivan koiran elämään kuuluu ruuan, liikunnan ja virikkeiden lisäksi ei-aktiivista hengailua ohjaajan kanssa.
      • Tottelevaisuus (koiralla on selkeät rajat, hyvä luopuminen ja hyvä hallinta).
        • Koiraa ei kouluteta paineen tai konfliktien kautta.
    • 2. "Operantti" koira, jolla on halu oppia
    • 3. Koiran sosiaalisuus
      • Muut koirat, ihmiset ym.
      • Viittauksena ykköseen koiran ja ohjaajan suhde ei ole hyvä, jos toisten koirien kohtaamisessa ohjaaja nykii hihnaa ja äksyilee koiralle.
    • 4. Ympäristöoppi
      • Mikä tahansa ympäristö on koiralle ok, pennun sosialistaminen eri ympäristöihin.
  • Näiden peruspalikoiden läpikäymiseen Pasanen käytti paljon aikaa. Heillä koirakko ei pääse varsinaiseen koulutukseen ennen kuin nämä ovat kunnossa.
    • He testaavat koirakon välistä suhdetta seuraavasti: koira tuodaan kentälle ja päästetään vapaaksi, ohjaaja jää seisomaan hiljaa paikalleen. Koiran tulisi olla heti aktiivinen ohjaajaa kohtaan eikä esim. juoksennella ympäriinsä (tai hyppiä ohjaajaa vasten, jolloin joo koira on aktiivinen ohjaajaa kohtaan, mutta stressitaso on liian korkea). Ja jos koiralle heitetään pallo, sen tulisi palata pallon kanssa kohti ohjaajaa samaa vauhtia kuin millä se pallolle juoksi.
  • Palkkaa koiraa esineistä aina sen mielestä parhaalla palkalla. Näin sillä on paras mahdollinen motivaatio, minkä seurauksena se on aktiivinen ja halukas oppimaan.
    • Saalispalkka nostaa kyllä stressitasoa, mutta jos 4 peruspalikkaa ovat kunnossa, koira osaa palautua jäljelle (esim. esineilmaisu ---> saalispalkka ---> irrotus ---> istu ---> jälki, jolle koira lähtee hyvän luopumisen ansiosta hyvällä stressitasolla).
  • Jos koira jäljestää liian kovassa stressissä, se menettää palkan, kun jälki hukkuu koheltaessa (negatiivinen rankaisu).
    • Kun susi jäljestää nälkäisenä hirveä, koheltaako tai vinkuuko se? Ei. Tämä ei tarkoita etteikö sen motivaatio olisi kohdillaan, susi vain tietää, että koheltaessa se menettää jäljen ja hirven.
    • Palkan on oltava riittävän arvokas, jotta sen menetys on koiralle merkitsevää (ei esim. niin, että koira hukkaa jäljen ---> ohjaaja lähtee viemään koiraa autolle ---> koira on että jee kivaa metsälenkki eikä välitä siitä, että se menetti palkkansa).
  • Nuuskutus vs. tavallinen hengittäminen:
    • Kun koira nuuskuttaa, hajureseptorit kohtaavat enemmän molekyylejä ja välittävät enemmän infoa aivojen hajualueille kuin tavallisesti hengitettäessä.
    • Pennulle voi opettaa nuuskuttamisen kannattavuutta kaikennäköisellä nenätyöllä, esim. ruuan etsimisellä maasta.
    • Nuuskuttaminen on fyysisesti rankempaa, kun happi ei kulje normaalisti, ja helteellä/pitkillä jäljillä koiran on välillä avattava suutaan hengittääkseen voimakkaammin.
  • Rajakoiria tauotetaan kesken jäljen yllättävän vähän. Näin pk-harrastajan näkökulmasta 2km jälki on jo pitkä, mutta tietenkin heidän näkökulmastaan 2-3km jälki on lyhyt, kun edes 5km jälki ei ole mitenkään pitkä.
  • Pitkän jäljen määritelmä ei tietenkään ole yksinkertainen, koska se riippuu niin paljon ympäristöstä. Jäljen haastavuuteen vaikuttavat jäljen ikä, millä pohjalla jälki kulkee, millaiset ovat sääolosuhteet jne jne.
    • Pehmeämpi alusta on helpompi.
    • Jälkeä vaikeuttavat mm. tuuli, pakkanen (haiseeko pakastemansikka samalta kuin tuore?) ja kuivuus.

  • Motivaatio = kohdennettua energiaa.
  • Stressi = kohdentamatonta energiaa.
    • Tähän kategoriaan kuuluvat kaikki kulman ylitykset, esineen ohitukset ym.
    • Stressi ei aina ole seurausta ikävästä asiasta.
      • Tyypillinen stressin aiheuttaja on odotusarvon nouseminen ("jee kohta jäljestetään") ---> mennään liian kovaa ja huolimattomasti.
      • Odotusarvoa kyllä tarvitaan, mutta se voi olla stressitilan suhteen kompastuskivi. Jos paras mahdollinen palkka aiheuttaa liian kovaa odotusarvoa, ongelma piilee yleensä jossain neljästä peruspalikasta (esim. huono luopuminen).
    • Mikä siis aiheuttaa liian kovaa stressiä?
      • Aikaisemmat epämiellyttävät kokemukset, liian vaikea harjoitus, liian kova odotusarvo jne.
      • Lopputulos on joka tapauksessa huono.
    • Koira käsittelee stressiä neljän F:n kautta:
      • Flirt (mielistelevä, "flirttaileva" koira)
      • Flight (väistävä koira)
      • Freeze (usein ajatellaan tietyissä piireissä virheellisesti, että "onpa kova koira kun vastustaa, lisää painetta kehiin")
      • Fight
    • Paineen kautta koulutettaessa koira oppii pelkäämään virheitä. Koira työskentelee flirtin alla ja itse jälkisuoritus voi olla ok, mutta tässä pitäisikin miettiä miltä koirasta tuntuu. Toisin sanoen paineen kautta koulutus = bullshit.

  • Seuraavaksi pohdittiin koiran hajukuvaa eli sitä, mitä koira on oppinut jäljestämään.
    • Jäljestäessään koiralla on alustasta riippuen tarjolla useita eri hajuja, tärkeimpinä rikottu maa ja jäljentekijän haju.
    • Pehmeälle pohjalle tehdyllä jäljellä pätee yhden teorian mukaan pari nyrkkisääntöä:
      • Ensimmäiset 30min saakka päähajuna on rikottu maa.
      • Ihmisen haju on suurimmillaan 1-3h vanhalla jäljellä.
    • Me emme koskaan voi olla varmoja mitä koira haistaa ja mitä hajuja se oppii seuraamaan.
    • Ihmisen hajulle opettaminen on turvallinen vaihtoehto, koska silloin ympäristöolosuhteilla on pienempi vaikutus koiran työskentelyyn.
    • Vanha metodi eli namijälki: jokaiselle askeleelle nami, jonka jälkeen koira tuodaan suht nopeasti jäljelle, jotta linnut/muurahaiset eivät ehdi päästä käsiksi nameihin.
      • Seurauksena koiran oppima hajukuva on rikottu maa + ruoka.
    • Ensin opittua hajukuvaa on vaikeampi muokata.
      • Esim. rikotun maan hajua hakeva koira voidaan kyllä opettaa asfaltille, mutta ongelma voi ilmetä samalla jäljellä tapahtuvissa siirtymissä. Asfaltilta pehmeälle maalle koira siirtyy sujuvasti, mutta takaisin asfaltille paluu on haastavaa, kun "vanha tuttu" rikottu maa toimii niin isona vahvisteena.
    • Siksi jäljestystä opetettaessa tulisi miettiä, mitä jälkitreeni vahvistaa.
      • Pehmeälle pohjalle tehtyä ruutua/jälkeä tulisi vanhentaa vähintään tunti.
      • Kovalla pohjalla tämä ei ole niin tarkkaa.

  • Rajakoirat opetetaan nykyään yleensä jäljestämään esineiden kautta.
    • Esineelle luodaan kova motivaatio.
    • Koira opetetaan etsimään esinettä ohjaajan edestä, oli jälkeä tai ei, ja varsinainen tallaaminen & jälki otetaan mukaan myöhemmin.
    • Esineille opetetaan "jälki"-vihje, ja tuleva jäljestäminen on esineiden etsimistä.
  • Ruokaakin käytetään yhä jonkin verran, mutta erona vanhaan namijälkeen on se, että namit laitetaan askelten väliin, ei askeleille, jotta ei vahvisteta rikkoutuneen maan hajua.
    • Tätä käytetään koirille, jotka eivät luonnostaan laita nenää maahan.
    • Pennulle voi namiruutua käyttää muutaman kerran vahvistamaan ajatusta siitä, että "jälki"-vihje tarkoittaa nenän laittamista maahan (n. 1x1m ruutu, vähintään tunnin vanha).

Jäljen opetus
  • Kun koiralla on kova motivaatio esineeseen ja ilmaisu valmiiksi sheipattu, se opetetaan etsimään esinettä ohjaajan edestä n. 3x3m kokoiselta alueelta (ei tallattu).
    • Ohjaaja on koiran takana ja tiputtaa (riittävän pienen) esineen koiran eteen ---> esine häviää pohjaan ---> koira vapautetaan etsimään ---> palkataan ilmaisusta.
    • Seuraavassa vaiheessa tiputus feikataan ---> koira etsii ---> koira ei löydä heti esinettä ja lähtee kauemmas ---> ohjaaja vaivihkaa tiputtaa esineen eteensä ---> koira palaa takaisin ja löytää esineen ---> palkka ilmaisusta. Tällä treenillä koiran etsintäkesto ohjaajan edessä olevalla alueella paranee.
    • Seuraavana haasteena ohjaaja voikin kääntyä ympäri ja tiputtaa esineen vasta nyt eteensä, jolloin koira oppii taas etsimään ohjaajan edestä.
    • (Iso pussi miniklemmareita on hyvä hankinta, koska sieltä voi antaa myös vieraille jäljentekijöille esineitä ennen kuin he lähtevät tekemään omalle koirallesi jälkeä. Esimerkkivideolla nähty jäljestävä labbis ilmaisi konginmurusia.)
  • Perusteet varsinaiseen jäljestämiseen opetetaan tallattujen ruutujen avulla (n. 1x1m). Ruututreeni aloitetaan nurtsilta, ja haastetta lisätään aika reilua vauhtia (erilaiset alustat, ruudun ikä, erilaiset sääolosuhteet, omatekemät ja muiden tekemät häiriöt jne.). Ruudulla voi koiralle opettaa about kaiken oleellisen mielentilasta alkaen.
    • Ruututreenin ideana on opettaa koiralle vertailua oikean hajun ja väärien hajujen välillä.
    • Pentu päästetään haistelemaan tyhjää ruutua, ja pennun näkemättä ruutuun tiputetaan yksittäisiä nameja, joita pentu sitten löytää pysyessään alueella. Vertailua voi tehdä esim. 10-15min, kuitenkin niin, että pentu ei väsy (mä en tiedä mikä superpentu jaksaa aktiivisesti haistella kymmentä minuuttia, ehkä ne on ne malit :D).
      • Ruuan etuna tässä harjoituksessa on se, että treeni ei katkea samalla tavalla kuin lelulla palkatessa.
    • Ruututreeniin on helppo palata vanhemmankin koiran kanssa, jos jäljellä ilmenee esim. kaahotusongelmia.
    • Kun koira osaa etsiä esinettä ohjaajan edestä, esineet otetaan mukaan ruututreeniin. Idea on sama kuin nameilla tehdyssä ruudussa eli kun koira vertailee tyhjää ruutua ympäröivään alueeseen, ruutuun tiputetaan pieni esine (esim. miniklemmari) koiran huomaamatta. Koira löytää ja ilmaisee esineen ---> palkka.
      • Esineen ei kannata olla valmiiksi ruudussa, koska koira saa siitä kyllä hajun jo ruutuun mentäessä eikä joudu tekemään vertailua.
    • Talloja menee ruutuun ja palaa ruudusta aina samaa reittiä.
    • Ruuduilla voi treenata kaiken maailman haasteita, kuten yllä jo mainitsin.  Yhtenä esimerkkinä Pasanen käytti seuraavaa: edellisenä iltana tallotaan ruutu ---> seuraavana päivänä tullaan koiran kanssa tekemään harjoitus ---> koiran tehdessä vertailua ohjaaja kävelee ristiin rastiin ruudun ulkopuolella ---> koira oppii, että samankin tallojan hajut ovat eri juttu, kun toiset askeleet ovat 12h vanhoja ja toiset tuoreita.
      • "Älä treenaa pelkästään omatekemiä jälkiä tai koirasi ei osaa jäljestää muiden hajuja" on myytti. Muiden tekemät jäljet ovat lähinnä haaste ohjaajalle, kun ei voi tiedostamattaan auttaa koiraa.
    • Pennun kanssa voi myös kokeilla seuraavaa harjoitusta: kun pentu oikein himoitsee päästä ruutuun, sitä pidetään kesken ruututyöskentelyn hetki rinnan ympäri kiinni ennen kuin se päästetään takaisin ---> pentu oppii, että epämiellyttävästä estämisestä pääsee eroon, kun oikein yrittää pitää kiinni hajusta/jäljestä (negatiivinen vahvistaminen). Myöhemmin varsinaisia jälkiä tehdessä koira seuraa liinasta vetävää ohjaajaa paitsi jos se on hajulla, jolloin se vastustaa liinan vetoa.
    • Pasanen itse tekee ruutua niin, että hän näyttää koiralle etukäteen, että kato hei mulla on täällä purutyyny, sitten päästää koiran ruutuun ja esineilmaisusta palkkaa purutyynyllä. Palkkana kuulemma toimii myös täydessä varustuksessa oleva maalimies, ja kyseisen koiran paras koskaan ajama jälki oli sellainen, jossa maalimies kulki mukana :D
    • Jos koira kääntyy ilmaisussa (rajakoirilla esineen tuijottaminen) vinoon, ohjaaja siirtyy koiran taakse ennen kuin palkkaa.
  • Kun ruututreeniä on tehty riittävästi, voidaan ruutua vähitellen kaventaa ja pidentää.
    • Tallotaan yhä koko alue, ei tarvitse miettiä askelten suuntaa tässä vaiheessa.
      • Tallottaessa ruutua sieltä yhä tullaan pois samaa reittiä kuin sinne mennään, jotta ruudusta ei poistu tekijän jälkiä kuin lähestymissuunnassa.
      • Kun ruutu on leveydeltään about kengän luokkaa, voi tallomisessa kulkea esim. sivuttain alusta loppuun ja lopusta alkuun = edestakaisin.
      • Tallominen ei tarkoita mitään maan potkimista tai tamppaamista (ei vahvisteta rikotun maan hajua).
    • Pyöriminen jää nopeasti pois, koska koira on oppinut työskentelemään ohjaajan edessä.
  • Kulmien opettaminen
    • Pitkäksi ja kapeaksi muuttunutta ruutua edetään, kunnes tallottu alue loppuu. Tallotun alueen lopussa ei ole esinettä ja koira todennäköisesti menee rajasta yli. Kun koira lähtee ei-tallatulle alueelle, ohjaaja tiputtaa esineen ruudun päähän ---> koira löytää esineen ja saa palkan heti palatessaan ruutuun.
    • Näin koira oppii reagoimaan hajun loppumiseen, ja tästä rakentuu myöhemmin kulmatyöskentely.
  • Kun koira osaa pyörähtää takaisin heti rajalle tultuaan, jälkeä voi alkaa talloa normaalimmilla askeleilla.

  • Jälkitreeni alkaa jo silloin, kun koira otetaan autosta, ja treeni jatkuu koko matkan autolta jäljelle (ja tietenkin varsinaisella jäljellä).
    • Suurin osa epäonnistumisista harjoituksissa tapahtuu tällä välillä, koska siirtymän aikana koiran stressitaso nousee liian korkeaksi.
      • Tämä näkyy esim. ääntelynä tai jäljelle kiskomisena.
    • Koiraa voisi esimerkiksi syöttää tiheästi koko matkan sopivan mielentilan ylläpitämiseksi.
    • Nuorelle koiralle voi laittaa vähän ruokaa jäljen alkuun merkiksi aloituksesta.
    • Pentua ei koskaan nosteta jäljeltä pois ja kanneta muualle (negatiivinen rankaisu), koska koiralle tulee seuraavalla kerralla kiire + stressi ("apua voin menettää tän hetkenä minä hyvänsä"). Jäljeltä voi poistua samalla tavalla kuin jäljelle tultiinkin eli syötellen.
  • Jos koira tuodaan jäljelle aina niin, että jälki lähtee suoraan eteenpäin, voi koira tehdä aina lähetettäessä syöksähdyksen ja päätyä silti jäljelle (sama pätee namijäljillä, kun nameja harvennetaan: ei haittaa vaikka ei haistelisi tyhjiä, koska kohta taas törmää namiin).
    • Koira voidaan tuoda/lähettää jäljelle niin, että sen nenä ja ohjaajan rintamasuunta ovat poikittain jäljen kulkusuuntaa vastaan. Jos koira nyt syöksähtää lähetyksessä, edessä ei olekaan jälkeä jolle vahingossa päätyä. Jos koira jatkaa työskentelyä nenä maassa, ohjaaja antaa sen tehdä hommia. Kun koira tajuaa, että hitto ei tässä olekaan jälkeä (nostaa päätään?), palkkalelu tiputetaan maahan ja koira viedään autoon = menettää jäljen ja mahdollisuuden palkkaan. Hetken päästä se saa uuden mahdollisuuden samanlaisella setupilla, ja tämä toistuu kunnes koira aloittaa nenätyöskentelyn jo lähetyksessä ja löytää jäljen heti.
      • Toisin sanoen näitä juttuja treenatessa voi joutua varmuuden vuoksi tekemään valmiiksi vaikka 10 samanlaista pientä jälkeä.
      • Joskus jälki jatkuu vasemmalle, joskus oikealle. Etäisyyttä jälkeen kasvatetaan vähitellen.
      • Jos koira ryntää, ohjaaja juoksee kiltisti perässä: "Ai sä haluut että juostaan? No okei!"
      • Jos koira valitsee takajäljen, toimitaan samalla periaatteella. Jos koira kuitenkin jatkaa takajäljen ajamista, sitä seurataan kiltisti autolle saakka.
    • Sama homma pätee kulmatyöskentelyssä. Jos koira menee kulmasta yli, ohjaaja seuraa perässä, ja kun koira tajuaa, että eihän se jälki täällä ole, se viedään autoon.
      • Taas monta samanlaista lyhyttä jälkeä yhdellä kulmalla valmiina odottamassa.
      • Esine (=palkka) odottaa melko pian kulman jälkeen.
    • 4-6 toistoa todennäköisesti riittää, jotta koira tajuaa, että jäljellä ei kannata hötkyillä.
    • Toki tämän treenin onnistuminen vaatii sitä, että palkka on koiralle niin arvokas, että sen menettäminen kirpaisee.
    • Kun koira on ilmaissut jäljellä olevan esineen ja se on saanut palkkansa, se kannattaa laittaa istumaan/maahan siihen kohtaan, jossa esine oli, koska tiedetään, että jälki jatkuu siitä. Mutta koiraa ei tässäkään tarvitse aina laittaa suoraan nokka kohti jälkeä, vaan sille voi tehdä yllä mainitun jäljennostamistreenin kaltaisia "huijauksia" ja laittaa se eri suuntiin vinoon & yrittää lähettää tyhjään. Koiran tulisi aina paikata nämä ohjaajan virheet ja nostaa jälki uudestaan oikein.
    • Treenaa vain yhtä haastetta kerrallaan.

3 kommenttia:

  1. Tosi hyvä seminaari ja hyviä pointteja! Jälki on itselle jotenkin niin vieras laji miettiä maalaisjärjellä. :) Löytyi paljon hyvinä vinkkejä. Naurahdin ettei Ruuti tai Nova pääsisi varmaan niiden koulutukseen ainakaan pallolle meno vauhdissa vs palautuksessa. :D Erityisesti tykkään siitä, että voi treenata lyhyillä treenillä oikeaa asennetta ja antaa koiran hoksata itse, mitä pitää tehdä.

    Jäin miettimään, kun Gavalle jos joskus jälkeä saadaan tehtyä. Oon ajatellut helpomman kautta että noutaa esineen. Klemmaria en taas uskaltaisi antaa kantaa. Ehkä vain sitten nameja, joiden pitäisi muistaa olla super hyviä. Lelu on meille usein vielä parempi palkka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oli kyllä mielenkiintoista! Yritin kirjoittaa about kaiken ylös, koska moni tuttu olisi halunnut tulla kuuntelemaan, mutta eivät aikataulusyistä päässeet.
      Rajan koirat tosiaan ilmaisee tuijottamalla esinettä, mutta luennolla joku kysyi noudolla ilmaisusta ja Pasanen sanoi, että sitten pitää valita sellainen esine, jota koira ei vahingossa niele :D Mulla molemmat koirat tuo esineen, joten ajattelin testata tätä esim risuilla tai muilla pienemmillä "kepeillä".

      Poista
  2. Kiitos hyvistä muistiinpanoista! Oli kiva lukea noi ja tossahan oli juttuja taas pohdittavaksi :)

    VastaaPoista