perjantai 3. maaliskuuta 2017

Koiran kanssa vaeltamisesta


Siivosin koneelta kuvia ja törmäsin vanhoihin reissuotoksiin, joista inspiroituneena kokosin juttua koirien kanssa vaeltamisesta. Kun isäni aikanaan tutustutti minut eräilyn saloihin, oli selvä homma, että Rommi kulki Lapissa mukana. Viime vuosina olen taas innostunut vaeltamisesta, ja Sätkä ja Saimaa ovat molemmat saaneet opetella rinkkaa raahaavan ihmisen tahdissa kävelyä. Lokakuussa 2014 teimme Saaran ja Sätkän kanssa parin yön reissun Repovedelle, elokuussa 2015 kävelimme Emman ja Sätkän kanssa viikon Käsivarren erämaassa ja saman vuoden lokakuussa Saimaa pääsi ekalle yhden yön minireissulleen Helvetinjärven kansallispuistoon mun, Saaran ja Sätkän kaverina. Viime vuoden Norjan-reissu Lofooteille jäi koirilta väliin, koska pikkuiseen autoomme ei olisi mahtunut neljän ihmisen ja tavaroiden lisäksi about grammaakaan ylimääräistä. Tänä kesänä olisi kuitenkin tarkoitus suunnata taas nokka kohti Lappia ja Saimaan ensimmäistä oikeaa vaellusta.

Repovesi 2014



Saara ja Sätkä Olhavan juurella 



Saara, Sätkä ja rinkkatorni





Kilpisjärvi-Halti-Kilpisjärvi 2015

Jäimme bussista pysäkin liian myöhään, joten kävely alkoi useamman kilometrin asfaltintallomisella Kilpisjärven viertä.

Saana pilkistää puiden takaa.



Aurinko paistoi koko viikon lähes pilvettömältä taivaalta, ja "kaiken varalta"-shortsit olivat jatkuvassa käytössä. Jouduimme pitämään helteen takia paljon taukoja, mutta onneksi reitti kulki vesistöjen viertä eikä koiralle tarvinnut juurikaan kantaa ylimääräistä vettä. Sätkä kävi myös paljon uimassa. 
Voin tunnustaa, että Sätkä kulki lähes koko reissun vapaana, ja remmi roikkui rinkan päällä lähinnä koristeena. Toki aina muita ihmisiä kohdatessamme pyysin Sätkän vierelle, ja iltaisin tuvilla varmistin muilta reissaajilta, että koiran läsnaolo oli ok (ja että ei haitannut, vaikka se ei ollut kytkettynä). Muutaman kerran yövyimme teltan sijaan tuvassa sisällä, tietenkin kanssanukkujien luvalla. Hyvin käyttäytyvä koira ei tuntunut haittaavan ketään, päinvastoin, moni ihasteli Sätkää ja olisi halunnut tehdä lähempää tuttavuutta. Sätkä tietenkin aristeli lähes kaikkia, mutta kepinheitto kyllä kelpasi.

Ekat pari päivää Sätkä paineli kaukana edellä ja juoksi varmasti ainakin kolminkertaisen kilometrimäärän meihin nähden. Ja kun meidän mittariimme kertyi ekana päivänä 15km ja tokana 18km, oli Sätkän urakka aikamoinen. Virheestä viisastuneena en todellakaan enää antaisi koiran kiskaista tuollaisia kilometrejä heti alkureissusta, vaan ottaisin sen hihnaan osaksi aikaa, vaikka hitaan ihmisen tahtiin kulkeminen onkin koiralle raskasta.
Kolmantena päivänä Pihtsusjärvelle saavuttaessa Sätkä alkoi ontua toista etujalkaa. Syynäsin sen läpikotaisin enkä löytänyt ulkoisia vammoja tai tuntenut kuumotusta, ja koska ontuminen oli melko satunnaista & ilmeni erityisesti levon jälkeen, tuumin sen olevan lihasperäistä. Pieni ahdistus ehti iskeä, koska olimme reissun kaukaisimmassa pisteessä ja usean päivämatkan päässä Kilpisjärveltä, joten vaihtoehtoina oli kävely tai helikopteri. Ontuminen ei ollut pahaa, joten päädyimme yrittämään jalkaisin. Teimme myös seuraavalle päivälle suunnitellun Haltin huiputuksen sillä ajatuksella, että minä ja Sätkä palaisimme takaisin tuvalle, jos ontuminen alkaisi kunnolla taas.
En tiedä oliko syynä yleinen väsymys vaiko kipeä jalka, mutta Halti-päivästä alkaen Sätkä sovitti vauhtinsa meidän vauhtiimme ja piti vapaaehtoisesti taukoa silloin, kun mekin pysähdyimme. Sämpylä oli todella hellyyttävä, kun se kartanlukutauoillakin alkoi heti kaivaa maahan pientä kuoppaa pesäpaikakseen & nukahteli vähänkin pidemmillä tauoilla. Teltassa saimme yleensä niin omaa etäisyyttä vaativan koiran ihan kylkeen rapsuteltavaksi.

Halti-päivänä Emmaa ja Sätkää vähän väsytti, vaikka mukana oli vain puolityhjä rinkka.

Haltin näköala

 Reissukolmikko edustuskunnossa...

...ja reissukolmikko todellisuudessa.


Sätkä selviytyi näppärästi monen kilometrin kivikosta sekä ylös että alas mentäessä. Temppukoiran kropanhallinta hyötykäytössä.



Pihtsusjärvi

Sätkälle kelpasivat vain pienimmät kepit. Tai siis.

Emma ja Sätkä Pihtsusjärveltä lähdettäessä

Sinne jäi tupa.

Mun ja Sätkän hellyyshetki

Pihtsusköngäs 



Viimeinen etappi edessä. 

Raja-aita ei meitä pysäyttänyt, kun siirryimme Norjan puolelle.

Tässä(kin) on hyvä vetää päikkärit, tuumi Sämpylä.


Norjan puolella Suomen nyppylät alkoivat tuntua melko vaatimattomilta.

Inka ja puuraja!

Sätkä vapaaehtoisesti Emman rapsuteltavana.

Lyhyt muistilista koiran kanssa vaeltamista ajatellen:
  • Ota koiralle mukaan 
    • hihna
    • riittävästi energiapitoista ruokaa, koska kulutus on suuri
    • vesikuppi (mulla on sellainen kasaan menevä muovinen)
    • ylimääräinen vesipullo, jos veden tasaisesta saatavuudesta ei ole varmuutta
    • takki telttaöitä varten (Pomppa on kyllä lämmin, mutta ensi kerralla otan mukaan jotain pienempään tilaan menevää)
    • EA-kamat (kyypakkauksia, puhdistusainetta, sidetarpeet, tassurasvaa jne.)
    • oma makuualusta (esim. puolikas ihmisen solumuovialustaa)
    • (tossut)
    • puhelinnumerolla varustettu panta
    • koiran oma reppu
      • Mun koirat ovat tähän mennessä kulkeneet ilman, mutta ensi reissussa nuo saavat kyllä itse kantaa vähintään ruokansa. En tosin ole vielä päättänyt otanko yhden repun vuoroteltavaksi vaiko molemmille omat. Repun toimivuus tulisi tarkistaa ennen pitkää reissua, jotta asetukset ovat kunnossa ja mikään ei hierrä.
    • ilman reppua kulkevalle istuvat valjaat
  • Muista huomioida reitillä olevat vesistöjenylitykset. Mun koirilla on hyvä kehonhallinta, joten ne ovat kyllä tähän mennessä hoitaneet ylitykset paljon allekirjoittanutta sujuvammin.
  • Ylipäätään se hyvä kehonhallinta on varsinkin kivikkoisessa maastossa liikuttaessa hyvä olla kondiksessa.
  • Pidä aina teltta mukana, sillä autiotupiin ei ole asiaa, jos joku muu tuvankäyttäjä ei koiraa sinne halua. Eräällä tuvalla kokeilimme allergikon takia järjestelyä, jossa me ihmiset nukuimme sisällä ja koira pienessä eteisessä vaatteista tehdyssä pesässä, hyvin toimi!
  • Koira kulkee kytkettynä.
    • Niin joo. Tässä mulla tosiaan lipsui aika paljon. Sätkä on onneksi todella kuuliainen ja kiltti, ja mikä (Lapissa) tärkeintä, se on opetettu erittäin riistavarmaksi. Mutta pitäisihän sen siitäkin huolimatta olla kytkettynä.

Helvetinjärvi 2015

Saimaan eka reissu alkoi hienosti kytkettynä parkkiksella. 


Saara ja Sätkä









"Saara hei, heeeeeitä keppi!"

Helvetinkolu 



Luikeroinen juniori-Saimaa 11kk


Tämän kesän reissusuunnitelmat ovat vielä auki, mutta odotan silti todella innolla viikkoa erämaassa. Koirien kanssa on ihana vaeltaa, ja ovat ne tällaiselle palelemiseen taipuvaiselle ihmiselle aika kivaa telttaseuraakin ;)