sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Maarit Hellmanin koulutus


Osallistuin Saimaan kanssa Maarit Hellmanin tokokoulutukseen Strömfors Dog Sports -hallilla viime viikonloppuna. Alkuun Maarit piti meille pienen vapaamuotoisen luennon, jonka jälkeen jokaisella oli 30min hlökohtaista treeni- ja kyselyaikaa.

Luentomuistiinpanoja:

  • Hyvän mielentilan löytämisen pohjana on treenien hyvä suunnittelu. Esim. ääntelevän koiran kanssa kannattaa keskittyä ennemmin ääntelyn syyhyn kuin itse ääntelyyn. Osaako koira oikeasti hyvän tekniikan? Näkyykö huono mielentila esim. seuruun edistämisenä?
    • Stjernen kanssa Maarit korjasi seuraamisen ääntelyongelmaa opettamalla Stjernelle selkeämmän seuruupaikan (tässä harjoituksena se edellisessä koulutuksessa näytetty treeni, jossa koiran pitää pysyä vasemman jalan vieressä, vaikka oikea lähtee astumaan) ja palkkaamalla Stjernen maassa odottavalle lelulle (koiralla fysiologinen tarve kiihtyä, lelulle juokseminen mahdollisti ohjaajan kannalta paremman kanavan kiihtymiselle).
  • Maarit palkkaa osaavia evl-koiriaan paljon sosiaalisesti ja suht vähän leluilla. Lelupalkka on aina huolella mietitty eli sillä on joku funktio, pääasiassa vauhdin tuominen.
    • Itse jäin pohtimaan tätä ja lopulta päädyin siihen, että ajatus on mielestäni hyvä. Agilityssa palkkaan opetusvaiheessa hyvin runsaskätisesti pieniä juttuja, mutta kun koiran osaaminen kasvaa, palkka vähenee, kunnes lopulta voin tehdä yli 20 esteen ratoja ilman välipalkkaa. Koiran loppu-ura onkin sekoitus erilaisia palkka-aikatauluja ja -viiveitä, ja palkan satunnaisuushan on tutkitusti hyvin motivoivaa. Miksi en siis soveltaisi samaa mentaliteettia tokoon? Erillisten palkattomuustreenien sijaan voisin ottaa joka treeniin mukaan jonkun pätkän pelkällä sosiaalisella palkalla, jotta kokeiden tilanteet eivät hätkäyttäisi meitä kumpaakaan.
  • Jos lelu odottaa esim. ruudussa tai merkin takana, Maarit sanoo aina palkkasanan "jes" ennen kuin koira ehtii lelulle.
  • Maarit treenaa tokoa samalla mentaliteetilla kuin Silvia Trkman treenaa agilitya eli jokainen treeni tapahtuu häiriömeressä. Häiriötreenit eivät ole oma erillinen juttunsa, vaan kentällä on aina jotain härpäkettä kuten ruutu, merkkejä ja kapuloita.
Me olimme Saimaan kanssa viimeisenä vuorossa, ja Saimaa oli aika intopiukeana päästessään lopulta treenaamaan. Aloitimme kokeenomaisella avo-setillä, joka sujui pääasiassa tosi kivasti. Seuraaminen oli tavallista etupainotteisempaa ja jopa vähän vinoa, mikä on tullut esiin niinä muutamina kertoina, kun olemme treenanneet liikkurin kanssa. Jäävien erottelu ei ole vielä pomminvarmaa ja edestä sivulle siirtymissä Saimaan perusasento jää herkästi vähän vajaaksi. Pientä viilausta siis on vielä edessä, mutta Saipu oli kyllä ihan huippu! Maarit kehui kovasti Saimaan energiaa ja sähäkkyyttä. Itse olin erityisen iloinen ruudusta, jota Saimaa on treenannut alle kymmenen kertaa, ja näistä kerroista kaikki paitsi tuomarikolleegio ovat olleet Hurtalla & ilman liikkuria. Nyt Saimaa teki ensimmäisen ihka oikean kokeenomaisen ruutunsa, ja sinne se paineli hirveää kyytiä, stoppasi sähäkästi ruudun takaosaan ja maahanmenovihjeestä vähän lipsahti vasemmalle, mutta pysyi kuitenkin takanauhan sisäpuolella. Joo okei ekasta "ruutuun"-vihjeestä Saimaa vain haukahti mulle että mitä, mutta tässä vaiheessa pitääkin olla vähän pihalla :D

Seuraavaksi halusin jatko-ohjeita eteenmenoon. Edellisen Maaritin koulutuksen jälkeen olen naksutellut Saimaalle nenäkosketuksen seinään mun seistessä koiran takana, ja olemme päässeet siihen vaiheeseen, että pystyn lähettämään Saimaan nenäkosketukseen perusasennosta muutaman askeleen päästä seinästä & tekemään pieniä häiriöheilumisia koiran takana ilman, että nenä irtoaa. Kokeilimme nyt kasvattaa lähetysetäisyyttä, mutta Saimaa vähän hämmentyi tästä ja haukkui turhautuneena. Maaritin ehdotus oli auttaa koiraa käymällä itse kopauttamassa oikeaa kohtaa seinässä ja kokeilemalla sitten uutta lähetystä, ja näin saimmekin onnistumisia. Aion ehkä itse kuitenkin pyrkiä vain kasvattamaan etäisyyttä riittävän hitaasti, jotta Saimaa selviää tilanteesta itsenäisesti samalla oivaltaen. Nyt Saimaa myös kääntyi tosi herkästi mua kohti heti tökättyään seinää, koska olin niin kaukana = kestoa pitää treenata myös niin, että minä seison/heilun kauempana takana.

Lopuksi kokeilimme luoksetulon pysäytysten alkeita. Saimaa sai juosta edes takas mun ja Maaritin välillä, ja satunnaisesti pyysin sitä pysähtymään ja vapautin taakse Maaritin ja lelun luokse. Näin alkuun pysäytykset tapahtuivat suht lähellä mua, jatkossa sitten kauempana ja kauempana.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti