sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Tuomarikolleegio

Jeesattiin tulevia tokotuomareita ja käytiin tyttöjen kanssa Klaukkalassa tekemässä kokeenomaiset setit. Saimaa suoritti avoimen liikkeet miinus paikallaolo, Sätkä taas evl:n liikkeet plus avon ja voin paikallaolot. Liikkeet suoritettiin mahdollisimman kokeenomaisesti, mutta jos eka yritys meni nollille, pyysivät tuomarit välillä uutta suoritusta, jotta saivat jotain arvosteltavaa. Liikkeiden välissä sai palkata.

Saimaa

  • Seuraaminen oli kivaa, Saikku on niin iloinen, energinen ja korrekti. Kun ekaa kertaa mentiin kohti peiliä, Sai olisi halunnut jäädä ihailemaan omaa peilikuvaansa, joten siinä ylimääräinen käsky. Mun vasen käsi on vähän jäykempi kuin oikea.
  • Liikkeestä seisominen ei ekalla yrittämällä onnistunut, tokalla annoin käsiavun ja näin toimi hyvin.
  • Luoksetulossa Saimaa nousi mun perään ekalla jätöllä, uusi yrittämä oli hyvä.
  • Liikkeestä istuminen oli mun mielestä perfect, mutta sain kommenttia hassusta askelluksesta käskyn yhteydessä. Tätä voisi videoida, jotta ei kisoissa tule virhettä.
  • Liikkeestä maahanmenossa ei korjattavaa.
  • Ruutuun Saimaa - ihme ja kumma - löysi tiensä (olin käynyt ennen liikkeitä tekemässä yhden ruudun ihan läheltä just in case), mutta mä hätäilin ja pysäytin ihan liian ajoissa. Maahan Siims ei tietenkään osannut mennä ekalla käskyllä, ja kun lopulta meni, etutassut olivat ruudun ulkopuolella.
  • Nouto oli hassu. Saimaa ei osannut jarruttaa liukkaalla matolla ja sähläsi siksi noston kanssa, ja lopputulemana kapula tarttui mukaan laipasta. Koira hämmentyi tästä oudosta kantotavasta ja tuli luokse vähän epävarmana & jäi turhan kauas eteen. Sain otettua kapulan siitä, mutta "sivu"-käskyllä Saimaa kuitenkin korjasi ensin tiiviimmäksi eteen.
  • Kaukoissa tuli eniten treenattavaa. Itse vaihdot olivat hyviä, mutta joka välissä Saimaa katseli ympärillä olevia tuomareita, ja mun piti päästellä pieniä ääniä & liikuskella saadakseni sen huomion ennen uuden vihjeen antamista.
  • Hyppy oli hyvä.
  • Merkinkierto oli myös hassu. Saimaa ilmeisesti näki merkin peilikuvan ja yritti ensin mennä sinne, jonka jälkeen se hämmentyneenä bongasi oikean merkin ja kiersi sen epävarmasti ravilla.
Olin tosi tyytyväinen Saimaan suoritukseen. Olimme yhdessä kehässä ja Saimaa vastasi kivasti sosiaaliseen palkkaan. Palkkasin namilla muutamassa välissä, mutta aina vasta sosiaalisen palkan jälkeen. Pari haukahdusta pääsi, mutta ei mitään häiritsevää. Vauhtia pitäisi saada juoksuliikkeisiin lisää, mutta en usko sen olevan Saimaan kanssa ongelma :D Ja treeneissähän se tekee noudot, luoksarit ja merkinkierrot hirveää kyytiä, nyt vain peilit ynnä muut häiritsivät beibin keskittymistä. 
Ruudun parsin kasaan viidessä treenissä tätä tapahtumaa varten, joten ei ihme, että se ei vielä suju! Targetti jää nyt hetkeksi tauolle ja Saimaa saa juosta piiitkiä matkoja lelulle, eiköhän se ruudun riemu sieltä löydy. Kaukoissa taas treenaamme seuraavaksi kaiken maailman häiriöitä, samoin merkinkierrossa.

Saimaa on ylipäätään treenannut tokoa tosi vähän, ja siltä puuttuu varmuus monessa asiassa. Sen oppimiskyky on kuitenkin todella hyvä, ja muistelen, että muutamakin kouluttaja on ehdottanut koiran haastamista ja häiriöiden lisäämistä ymmärryksen kehittämiseksi. Että olisikohan siinä treenattavaa ;)

Tiia kuvasi muutaman liikkeen videolle.

Sätkä
  • Paikallaolot (avo, voi, evl) sujuivat kaikki hyvin, voin makuussa oli vähän haistellut, kun ohjaajat menivät piiloon.
  • Seuraaminen oli, no, aika kamalaa :D Sätkää ahdisti seinän takaa kuuluva vasaran pauke, ja kontakti oli melko olematonta. Tuomarit puuttuvat tähän yleensä aika vähän, kun koiran paikka on korrekti ja se suoriutuu kaikesta, mutta mun mielestä ei ole kivaa kun koiralla ei ole kivaa. Peruuttamisessa unohdin antaa peruutuskäskyn ja Sätkä yritti kovasti tarjota eteentuloa.
  • Zetassa seisoi istumisen.
  • Luoksetulo oli erikoinen, sillä Sätkä ei pysähtynyt mun ekasta käsimerkistä. Siis Sätkä, mun pomminvarma stoppaaja, joka saa aina luoksarista 9-10. Luulen, että sitä ahdisti takaa kuulunut pauke :( Maahanmeno ja loppuosa ok.
  • Ruudussa Sämi päätyi ekalla lähetyksellä ympyrästä ohi, toka yritys oli hyvä ja itse ruutu tietenkin taattua Sämi-laatua.
  • Ohjattu meni lopulta rikki! Sätkä lähti ekalla lähetyksellä suoraan kapulalle, tokalla sitten epävarmasti merkille. Loppuosa hyvä, vähän vino eteentulo ja pa.
  • Tunnarissakin oli ekan yrityksen ongelma. Sätkä nosti oman, tiputti sen ja haisteli ihan muuta vähän aikaa, sitten toi väärän. Tokalla yrityksellä teki muuten hyvin (!!!), mutta tuonnissa puraisi kapulaa niin, että rusahdus kuului.
  • Kaukot sujuivat hyvin, ainoa liikkuminen tapahtui s-m-vaihdossa.
  • Kiertohyppynouto olikin sitten treenaamattomuuden taidonnäyte. Sämi jäi kiinni liikkuriin, joten aikani odottelin että katse irtosi keskemmälle. Sitten Sätkä lähti kapulalle ---> kutsuin pois ---> uusi yritys. Nyt meni samalle kapulalle, pysäytin ja toistin kiertovihjeen. Tötsä löytyi, mutta pysähtyi seisomaan eikä istumaan (käskin vielä istumaan, mutta kuulemma on -2p, käskin tai en). Loppuosa ok, multa pieni kroppa-apu hypyllä.
Halusin rikkoa koekehän ahdistuskaavaa, joten Sätkä sai sosiaalisen palkan jälkeen nousta mua vasten syömään palkkaa (pullaa!). Sät toimi kehässä tosi yllätyksettömästi, koska rutiinit ovat Sätkän mielestä ihan parhaita. Vuoroa odotellessa se oli melko ahdistunut, tärisi ja kuolasi. Rakastan Sätkässä ihan kaikkea, mutta voi kun soisin sille niin mielelläni paremmat hermot!

Näin siis kaivettiin toko-Sätkä naftaliinista. Muistin taas Sätkän kanssa kisaamisen hyvät ja huonot puolet. Huonoa on kisa-ahdistus (seuraaminen), hyvää taas kaikki, missä saa juosta ja mitkä Sätkä osaa (ruutu <3). Sämi on parhaimmillaan tosi näyttävä ja voimakas, ja vähän tuli taas sellainen fiilis, että pitäisikö sen kanssa oikeesti tähdätä SM-kisoihin. Ei me kyllä moisen häiriökasan keskellä voida parastamme näyttää, mutta olisi hauska osallistua. Jos nyt treenaisi kaikessa rauhassa varmuutta ja kehäfiilistä ja kokeilisi kisata maalis-huhtikuussa?

torstai 24. marraskuuta 2016

Saimaan ekat kisat

Saimaa starttasi agikisauransa puolitoista viikkoa sitten Ojangossa Savikon Sepon radoilla. Olin kisojen jälkeen todella tyytyväinen tirriäiseen! Kaikki jutut, joita ollaan huolella treenattu, toimivat hienosti, huonommin taas sujuivat ne vähemmälle huomiolle jääneet. Eli kannattaa treenata :D

Puomi oli molemmilla aksaradoilla sairaan hieno (suorat exitit), samoin käännökset hypyillä, eikä Sai tehnyt yhtään lentokeinua. A:t olivat vähän hasardeja, ekalla ylitys oli siisti mutta ei osumaa, tokalla osui mutta ei ollut paras mahdollinem ylitys. Kepit löytyivät ekalla yrittämällä 1/3 kertaa, mutta eipä meillä niitä paljoa ole radan osana ollutkaan. Ja rimoja tuli alas 2 per rata, koska huuups olen unohtanut treenata valssaamista ja edellä olemista = Saimaalle tuli kiire. Ekalta radalta muistaakseni rv 20, tokalta rv 10 ja hypäriltä HYL, kun uusin keppilähestymisen. Tokalla radalla teimme nopeimman ajan, vaikka lähes törmäsimme kaksi kertaa eli linjat olivat mitä sattuu. Joku mulle tuli sanomaankin, että hitto kun on nopea koira. Tosi kiva aloitus kisaamiselle, vaikka yhteistä säveltä vielä haemmekin :)

Viime lauantaina Saimaa kävi treenimielessä juoksemassa seuramestaruusradan. Muuten olin ihan sairaan tyytyväinen, mutta kahteen kertaan tehty A ei osunut kumpaankaan suuntaan. Tokan virheen jälkeen sentään tajusin uusia sen, jotta sain kehuttua osumasta. Suullinen käännösvihje todisti jälleen kerran hyödyllisyytensä, kun lopussa sain todella kevyesti ohjattua kohdan, jossa todella montaa koiraa jouduttiin vähän kalastelemaan.

Sunnuntaina Saimaalla oli vielä kolme starttia Sipoossa Henri Luomalan (hämmentävän haastavilla) radoilla, mutta juoksimme niistä vain puolitoista. Ekalla radalla olimme Saimaan kanssa ihan eri sfääreissä, ja koko kaoottisuus lähinnä nauratti. Olin koko ajan jäljessä ja väärällä puolella, mutta no worries, ainakin meillä oli hauskaa. Jotenkin ihmeen kaupalla tulos oli vain 15 tai 20rv, eikä edes yliaikaa, what! Puomi osui, A ei. Tokalla radalla Saimaa löysi tosi hienosti 90 asteen umpikulman kepeillä, mutta puolessa välissä rataa mun ohjaus vähän heitti ja Saimaa päätyi rämpimään puomille ja hyppäämään sieltä alas. Videolta katsottuna tilanne oli ok, mutta mä säikähdin ja vein koiran varmuuden vuoksi pois.
Pian radan jälkeen Saimaa oksensi, ja autolle palatessani huomasin takakontissa pari oksennusta lisää. Pieni Siims oli kisannut varmaan tosi huonolla ololla :(

Oksentaminen jatkui vielä seuraavaan päivään ja olin melko huolissani, kun vesikään ei pysynyt sisällä ja oksennuksessa oli verta. Päivystyksestä kuitenkin neuvottiin tuomaan vasta jos menee huonoon kuntoon, ja kun Saimaa pysyi koko ajan suht virkeänä, selvisimme tästä kotihoidolla.

Seuraavan kerran kisaamme vasta, kun A ja kepit ovat paremmassa kuosissa. Treenilistalla ovat niiden lisäksi rimat (=mun edellä ohjaaminen) ja ylipäätään radan tekeminen, jotta löydämme paremmin yhteistä rytmiä.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Juoksukontaktikooste

Noin 10kk sitten päätin ottaa vastaan koulutushaasteen ja opettaa Saimaalle juoksukontaktit. Enpä osannut silloin aavistaa mikä valtava projekti tästä haasteesta kehkeytyisi! Täältä ja täältä löytyvät edelliset kirjoitukset aiheeseen liittyen, mutta ajattelin kuitenkin koota tähän prosessin vaiheet pääpiirteittäin:

1. Matolla juoksutus. Juoksutin Saimaata pitkää räsymattoa pitkin kiinnitämättä huomiota askellukseen, ideana oli vain saada juoksuun rentoutta. Maton reunoilla oli keppejä, koska tein samalla pohjia kujakeppeihin. Otin tässä vaiheessa mukaan loivasti vinoja exitejä ja sisääntuloja putkien ja siivekkeiden avulla. Palkkana oli eteenpäin heitetty pallo.

2. Maassa oleva lankku. Seuraavan vaiheen piti olla maassa olevaa lankkua pitkin juoksutus, mutta en jaksanut hankkia ohutta lankkua, ja puomin alastulo oli niin paksu, että se piti kaivaa kunnolla maahan. Tein tätä tasan kerran, kepit yhä mukana ja palkkana lentävä pallo.

3. Matala A-viritelmä. Otin nyt mukaan sekä ylösmenon että alastulon. Nostin ne hyvin loivaksi A:ksi pussinpainon päälle ja kaivoin lankkujen päitä maahan, kepit ympärillä. Takaperinketjutin tätä viritelmää pitkin juoksemisen istuttamalla Saimaan lankulla aina kauemmas ja kauemmas alastulon päästä, ja palkka siirtyi maassa olevaksi etupalkaksi. Nyt aloin kiinnittää huomiota osumiin (kaveri naksautteli hyviä osumia) ja jackpotata onnistumisia. Seisoin itse yleensä paikoillani lähetyspaikalla, sillä minun liikkumiseni aiheutti loikkia.
Tätä tein joitain kuukausia niin, että jyrkensin varovaisesti kulmaa nostamalla keskikohtaa ensin useiden pussinpainojen päälle ja myöhemmin muurinpalikan päälle. Häivytin myös kujakepit pois ympäriltä. Saimaan juokseminen oli rentoa, mutta osumatarkkuus ei ollut kovin kummoinen. Epäilin ongelman olevan vauhdista ajattelemisessa, joten otin juoksutusten rinnalle hidastempoisempaa treeniä:

4.  Madallettu alastulo ilman vauhtia. Nostin alastulon muurinpalikan päälle ja laitoin Saimaan istumaan sellaiseen kohtaan alastulolla, että se teki luonnostaan hyviä osumia. Tässä vaiheessa esittelin myös tiukat käännökset pituuden keppien avulla. Palkka oli suorilla exiteillä edessä ja käännöksissä mulla. Nyt Saimaa alkoi osua selvästi aikaisempaa useammin, ja mukaan pystyi liittämään myös etupalkattomia toistoja esim. putkeenlähetyksen avulla. Tämä treeni toi parempaa osumatarkkuutta juoksutustreeniinkin, mutta osuminen oli molemmissa treeneissä hyvin riippuvaista Saimaan lähtösijainnista. Yhäkin olin siis sitä mieltä, että ymmärrys puuttuu. Sitten löysin youtubesta Mona Grefensteinin videon bc Qjun juoksariopetuksesta ja innostuin!

5. Manners Minder -metodi ilman Manners Minderia. Jätin nyt juoksutukset kokonaan pois ja siirryin tekemään Grefensteinin metodia mutta ilman namiautomaattia. Sen sijaan mulla oli appari etupalkan luona astumassa lelun päälle, jos toisto ei ollut hyvä. Tärkein muutos oli kuitenkin uusi kriteeri: pelkkä osuma ei enää riittänyt, vaan halusin koiran osuvan kontaktipinnan kahdelle viimeiselle palalle. Nostin alastulon maksipöydän päälle ja laitoin Saimaan istumaan ihan kontaktialueen yläpuolelle, josta vapautettuna se teki lähes aina hyviä osumia. Siitä sitten vähitellen hilasin lähetyspaikkaa ylöspäin ja odotin, että koira itse keksii muuttaa askellusta osuakseen oikeaan kohtaan. Tietyistä kohdista osuma tuli luonnostaan, tietyistä se oli tosi vaikeaa. Vaikeista kohdista hyväksyin alkuun myös lähes-hyviä osumia (entisiä hyviä osumia). Alkuun Saimaa kokeili kaikenlaista, esim. ravaamista, kävelyä ja kontaktipinnalla makaamista. Treenaaminen oli tosi hauskaa :D Vähitellen ymmärrys kuitenkin lisääntyi ja osumaprosentti alkoi olla todella hyvä.

6. Täyskorkealle puomille siirtyminen. Aika pian osumaprosentin noustua päätin siirtyä täyskorkean puomin alastulolle. Halusin nimittäin, että Saimaa oppisi asettamaan askeleensa nimenomaan tällä jyrkkyydellä. Alku oli karmea, Sai loikkasi joka kerta kontaktipinnan yli eikä tehnyt edes huonoja osumia. Palasin heti taaksepäin ja siirsin koiran istumaan ihan kontaktipinnan yläpuolelle, jotta sain palkattua hyviä osumia. Tästä siirsin sitä vähitellen ylöspäin kohdan 5 tavoin, ja hyvin vähä kerrallaan sain mukaan myös puomin keskiosan. Tähän vaiheeseen kuului lisäksi mun liikehäiriön lisääminen, ja treenasin vaihdellen Smartin puomilla ja puupuomilla. Lopulta aloin kokeilla kokonaista puomia, ja alun hutiloyritysten jälkeen Saimaa alkoi upottaa osumia myös näin. Fiilis oli aika huikea, kun ekaa kertaa juostiin kilpaa etupalkalle ja Sai teki täydellisen osuman!

7. Vieraita puomeja ja etupalkan häivyttämistä. Hurtalla on kolmea eri puomityyppiä (Smart, pari puupuomia ja oisko Agimet se vika?), joten pääsin ihan kotihallilla treenaamaan erilaista askellusta. Puupuomi oli tässä vaiheessa vaikein, mutta vähitellen sekin alkoi sujua. Lisäsin mukaan myös enemmän ja enemmän liikehäiriötä (persjättöjä, ohikiihdytyksiä, taaksejättäytymistä). Etupalkan häivyttäminen oli yllättävän vaikeaa, koska Saimaan fokus siirtyi heti pallon hävittyä muhun ja siitä seurasi loikkimista. Puomin ja pallon väliin laitettu hyppy & hyvin hidas häivytys lopulta toimivat, ja Saimaa sai fokuksen siirrettyä hyppyyn. Edessä olevat putket olivat aluksi vaikeampia kuin hypyt, mutta tämä haaste ratkaisi aika lailla itse itsensä, kun jätin "putki"-käskyn hetkeksi pois.

Missä mennään nyt?
Tällä hetkellä käynnissä on lukuisia projekteja. Isoimpana projektina ovat käännökset, joiden opettaminen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Olen yrittänyt opettaa ne sheippaamalla, mutta harkinnassa on ollut myös tikkujen käyttäminen oikaisemisen estämiseksi. Olen jakanut exitit karkeasti kolmeen luokkaan: vinot exitit (<45°, eivät vaadi kokoamista), kootut exitit (45-90°) ja tiukat käännökset (90-180°). Vinot exitit alkavat vähitellen sujua, mutta kootuissa exiteissä on vielä paljon tekemistä. Ne ovatkin nyt tauolla kunnes Saimaa osoittaa parempaa ymmärrystä vinojen exittien kanssa. Suulliset vihjeet ovat left/right vinoihin ja koottuihin exiteihin ja in/out tiukkoihin käännöksiin.
Puomin jälkeisten takaakiertojen kanssa kuljimme pitkän tien, mutta nyt alan olla suht tyytyväinen oikeastaan kaikkeen muuhun paitsi suulliseen erotteluun (eteen vs. cik/cap vs. takaa). "Eteen"-vihje ja "käy tekemässä tiukka käännös edessä näkyvällä hypyllä"-vihje ovat snadisti vahvempia kuin "takaa"-vihje.
Käteentulot & vedot puomin jälkeen ovat vielä ihan kesken, ja luulen, että ne ovat Saimaalle the ultimate häiriötreeni, koska kun sen huomio on ohjaajassa esteen sijaan, puomilla tulee kaikkein todennäköisimmin loikka. Eli kun käteentulot ja vedot sujuvat, olemme pitkällä! Samaan kategoriaan menevät varmaan linjallejuoksut/työnnöt, joita emme ole treenanneet ollenkaan.
Käännösten lisäksi toinen iso projekti on ollut puomin siirtäminen radalle ja ekan toiston onnistuminen. Ekan toiston onnistumista olen treenannut muutaman kerran niin, että jos ekalla ei ole tullut hyvää osumaa, olen pitänyt pienen tauon ja ottanut uuden toiston vasta hetken kuluttua. Nyt ekatkin toistot sujuvat tosi kivasti, kun exitit ovat riittävän helppoja. Ja kyllä, olemme saaneet puomia radalle!

Treenimetodini on tällä hetkellä sellainen, että kokeilen ensin teettää Saimaalla kokonaista puomia, ja jos exitti on liian vaikea eikä onnistu muutamalla yrityksellä, otan pelkkää alastuloa. Palkkapallo on pääasiassa mulla kädessä ja koira saa sen puomin jälkeisen esteen jälkeen, mutta haastavimmissa tilanteissa pallo saattaa yhä olla maassa odottamassa. Parhaita treenejä ovat ne, joissa teemme monta lyhyttä sarjaa tauotuksilla, ja hallilla olisi hyvä käydä kolme neljä kertaa viikossa, mikä ei tietenkään aina onnistu.

Juoksu-A onkin sitten tullut puoli-ilmaiseksi puomitreenin ohella. Aluksi Saimaa ylitti harjaa tosi hasardilla tyylillä, mutta nyt se on keksinyt tehdä ylityksen tyylikkäästi maha harjaa viistäen. Välillä takatassut osuvat ihan kontaktipinna ylälaitaan tai sen yläpuolelle, ja näitä on karsittu pois palkattomuudella. Keinulle en vielä tiedä haluanko juoksaria vai stoppia (nyt olen järkevästi palkannut molemmista...).

Juoksarimatka on ollut mielenkiintoinen ja varsin opettavainen. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että Saimaa sai aluksi opetella pelkkää rentoa juoksemista ja oikeaa asennetta. Juoksuttamisen jälkeen oli helppo leikata vauhti pois ja keskittyä osumien ymmärtämiseen, ja mun silmä oli siihen vaiheeseen siirryttäessä oppinut erottamaan mitä siellä kontaktipinnalla oikein tapahtui. Isoin oivallus liittyi aivan varmasti tiukempaan ja selkeämpään kriteeriin: Saimaan tulee osua kontaktipinnan kahteen viimeiseen palaan etu- tai takajaloilla (ajan myötä etujalkaosumat ovat jääneet lähes kokonaan pois) ja parhaimmillaan vielä hyvällä takajalkojen erottelulla (ei tasajalkaa). Nykyään nimittäin ne Saimaan huonommatkin osumat ovat tuomarin silmään hyviä osumia, ja ainoastaan loikat ovat varsinaisia virheitä.
Iso kiitos kuuluu torstain treeniryhmälle, paljon on yhdessä revitty hiuksia päästä, yritetty naksutella kaverin treenejä ja opeteltu palkkaamaan ja olemaan palkkaamatta! Erityiskiitos Jonnalle, jonka kanssa olemme yhdessä ravanneet hallilla miljuuna kertaa ja analysoineet jokaista toistoa sekä paikan päällä että autoreissuilla että lenkeillä pitkin maita ja mantuja. VINKKI kaikille juoksareista haaveileville: houkutelkaa treenikaveri tai useampi samaan veneeseen, on aika paljon kivempaa ja helpompaa!