lauantai 22. lokakuuta 2016

Tokoringin koulutuspäivä

Vietimme lauantaipäivän HSKP:n nuorten koirien tokoringin koulutuspäivässä Hilkan ja Jukan hienolla uudella hallilla Ruotsinpyhtäällä. Kouluttajiksi olimme saaneet Caritan ja Maaritin.

Maaritilta kyselin tyhjään lähettämisestä ja ruudusta:

  • Maarit on opettanut tyhjään lähettämisen nenätargetilla. Koira siis juoksee suoraan eteenpäin kunnes vastaan tulee seinä/putki/puska/mikä vaan, johon tehdä nenäkosketus. Nenäkosketuksesta koira vapautetaan hakemaan ohjaajalta palkka. Opetus aloitetaan ottamalla koira seinän eteen jalkojen väliin seisomaan (näin varmistetaan koiran suoruus) ja naksutellaan nenäkosketusta seinään. Apuna voi alkuun käyttää esim. postit-lappua, mutta tämä tulisi jättää pois mahdollisimman pian, jotta koira ei ala bongailla seinästä roskia ynnä muita "kohteita". Ensin rakennetaan kestoa, sitten etäisyyttä. Tavoitteena olisi, että koira juoksisi esim. isolla ulkokentällä pitkiäkin matkoja eteenpäin siinä uskossa, että aina sieltä jossain vaiheesaa tulee kohde vastaan. Ja jos koira lähtee vinoon, se kutsutaan takaisin sivulle, jätetään odottamaan ja käydään näyttämässä oikeaa kohtaa & kutsutaan siihen koskemaan. Jo heti alkuun voi lisätä haastetta muuttamalla lähetyskohtaa vain hyvin vähän (meneekö edellisen lähetyskohdan kosketuspaikalle?), tekemällä kosketuksen ensin oveen ja sitten avaamalla ovi seuraavalle toistolle, laittamalla matkan varrelle kapuloita ym häiriöitä, tekemällä lähellä oikealla tai vasemmalla puolella olevaa seinää jne jne. Ja ruutua on kiva treenata tekemättä aina stoppia, kun koiran voi antaa mennä ympyrän yli tekemään nenäkosketusta, kutsua siitä takaisin, pysäyttää nyt vasta ympyrässä ja tehdä siitä ruutu.
  • Ruudussa Maarit ei opeta koirilleen paikan hakemista, jotta ne eivät alkaisi ennakoida ja pysähtyä itsenäisesti. Hän opettaa ruudun ensin etujalkatargetilla, koska näin pysähdystekniikasta tulee napakka, ei sellainen tyypillinen laaja U-käännös. Myöhemmin koiraa voi juoksuttaa aina silloin tällöin ruudun läpi takana olevalle lelulle, kunhan tasapaino säilyy. Mun lemppariajatus oli tämä: about juuri ennen ekaa ruutunauhaa koira kuulee jomman kumman kahdesta vaihtoehtoisesta käskystä, "sto" tai "jes". Ekalla jarrutetaan ja tehdään stoppi, tokalla kiihdytetään sille ruudun takana olevalle lelulle / takaa heitetylle pallolle. Ennakointia tulee vähemmän, kun koira ei tiedä onko juuri tämä toisto pysähtymistä vai kiihdyttämistä. Ja jos Maaritin koira ennakoi eli alkaa himmata liian ajoissa, hän huutaa "mene" ja palkkaa ruudun taakse.
Kierros meni lähinnä jutteluksi, koska halusin tietää kaikki etenemisen vaiheet molempiin liikkeisiin. Kokeiltiin vähän nenäkosketuksen seinäalkeita, mutta agi-Saimaa ei osannut seistä jalkojen välissä, joten jätettiin homma kotiin pohdittavaksi. Lopuksi Sibbe sai kerran juosta ruudun takana olevalle lelulle.

Tää on tylsää, miks mä en saa juosta!

Caritan kanssa pohdittiin Saimaan taipumusta olla reagoimatta ekoihin käskyihin palkattomuusketjun loppupuolella. Teimme muutaman lyhyen ja yhden pidemmän ketjun liikkeitä palkatta, ja mun tehtävä oli antaa hankalissa kohdissa (kaukot, edestä sivulle siirtymät, sivulla maahanmenot/istumaannousut) niin selkeät avut, että kaksoiskäskyjä ei pääsisi tulemaan. On nimittäin tosi ikävää, jos hyvistä liikkeistä lähtee pisteitä kaksoiskäskyjen takia - Carita sanoikin, että mun ei ikinä pitäisi mahdollistaa kaksoiskäskyjen tapahtumista. Nyt emme saaneet kaksoiskäskyongelmaa esille (Saimaa halusi kovasti tulla edestä sivulle :D ), mutta sen sijaan Carita totesi, että
A) meidän pitäisi tehdä enemmän ketjutustreeniä, mutta ei välttämättä kokonaisilla liikkeillä, koska Saimaan tekniikka hajoaa mitä pidemmälle ketjussa mennään.
B) edelliseen kohtaan jatkona tulisi hioa tekniikkaa varmemmaksi, jotta hajoamismahiksia ei olisi niin paljoa.
Saimaan osaamista voisi muutenkin haastaa opettamalla sille selvästi vaikeampia juttuja. Nyt se oli suht häiriöherkkä ja mm. vilkuili liikkuria (=enemmän liikkuritreeniä!). Eli häiriötreeniä tosi paljon enemmän, jolloin kuuntelukin todennäköisesti paranee.

Ketjutuksessa olin tosi tyytyväinen luoksetuloon (tuli suoraan ja sopivalla tiiviydellä eteen), hyppynoutoon (eka kerta liikkuroituna) ja kiertoon (ei haukahtanut lähdössä!!!). Tekemistä sen sijaan olisi ollut seuraamisessa (miks tää on Saimaan bravuuri muuten, mutta liikkuroituna ei? Mä varmasti kävelen eri tavalla, koska Sai on häiriöherkempi ja snadisti poikittaa.), liikkeestä seisomisessa (yleensä vahvin jäävä, nyt ei osannut ilman käsiapua) ja kaukoissa (hienoa, ettö reagoi ekaan käskyyn, mutta missä tyylikäs pomppu?). Kaiken kaikkiaan Saipa on kyllä nykyään niin ihanan vauhdikas ja sähäkkä, ja se ottaa tosi kivasti sosiaalista palkkaa vastaan, ei hauku palloa vaan tuntuu aidosti ilahtuvan mun kehuista. Oikeesti mua ei yhtään haittaa nykyiset kauneusvirheet, koska ne melko varmasti ovat vain rutiinin puutetta, ja Saimaan asenne on niin ♡

Lopuksi Maarit veti vielä mielenkiintoisen demon Stjernen ja Andyn kanssa. Saimme nähdä tyhjään lähetyksen eri vaiheita & haasteita, kiertonoudon paloja sekä seuruun peruuttamisen opetusta.
  • Tötsänkierrossa Maarit käyttää kahta pystyssä olevaa keppiä ohjaamaan koiraa riittävän tiukalle linjalle, jotta se palatessaan olisi mahdollisimman keskellä. Ohjurit ovat mukana about aina, kisoissa sitten puuttuvat ;) 
  • Jos koira ei vielä osaa stoppeja, voidaan ensin tehdä kokonainen kierto, sitten viedään koira stoppikohtaan ja tehdään siitä loppuosaa (helpottaa voi esim. seisomalla itse haettavan kapulan linjalla). Näin koira oppii yhdistämään palasia jo ennen stoppien opettamista.
  • Käsimerkkien ei välttämättä tarvitse olla kovin erilaiset kuin ohjatussa noudossa, esim. Maaritilla ne ovat muuten samat, mutta ohjatussa kämmen on auki, kiertonoudossa liike on enemmän kapulaa osoittava.
  • Istumiseen voisi opettaa kaksi eri tekniikkaa: etujalat paikoillaan (liikkeestä istuminen, kiertonouto) ja takajalat paikoillaan (kaukot). Etujalkojen ollessa paikoillaan onnistuu vauhdista pysähtyminen helpommin.
  • Peruuttaminen kannattaa opettaa seinän vieressä, jotta koira pysyy suorana. Lisäksi voisi palkata koiraa oikealla kädellä, koska vasemmassa oleva nami saa koiran helposti yliperuuttamaan.
  • Maarit lähtee liikkeelle oikealla jalalla, jolloin ohjaajan paino siirtyy taakse ---> koira nousee seisomaan.
  • Askellus voi olla hitaampaa kuin eteenpäin mentäessä, ja jalkoja voi nostella vähän enemmän, jotta niiden liike on koiralle selkeä.
  • Ylipäätään seuruussa Maarit puuttuu edistämiseen vahtimalla, että koira seuraa vasenta jalkaa (kun oikea jalka menee eteen mutta ohjaaja pysähtyy, koiran tulisi pysyä vasemman jalan vieressä seisomassa).
  • Koiran ääntelyyn ei (ylläri, ylläri) ole Maaritinkaan mielestä olemassa pikaratkaisua. Ensin tulisi selvittää mistä ääntely johtuu ja sitten puuttua siihen mielentilaan. Esim. Stjerne ei enää saa palloaan suoraan Maaritilta, vaan se on maassa odottamassa. Stjerne ei saa palkkaa seuraamisen käännöksistä ym, pelkästään niistä yllä mainituista edistämisenesto-stopeista.
Sitten otimme paikallaoloja pitkällä rivillä. Saimaalla on viime aikoina ollut vaikeuksia paikkisten kanssa, joten päätin tehdä sille ihan superhelppoa settiä. Kävin paljon palkkailemassa ja tein hassuja häiriöpoistumisia (Saimaa siis pysyy paremmin, kun oikein yritän houkutella sitä tulemaan luokse, mutta tavallinen ohjaajan poispäinkävely on vaikeaa). Pitkän odotuksen jälkeen maahanmenoon tarvittiin kaksi käskyä (hups, sori Carita!), joten sivulletuloon otin suosiolla heti käsiavun. Teimme vielä porukalla toisen setin niin, että palasimme heti kehänauhoilta koirien luokse treenataksemme maahan-sivu-käskytykset uudestaan läpi. Nyt Saimaa oli paremmin kuulolla sekä mulle että valitettavasti muiden käskytyksille :D Pitäisi ylipäätään tehdä enemmän pitkiä sivulla odotuksia istuen tai maassa, jotta Sai oppisi odottamaan ja toisaalta kuuntelemaan myös odotuksen jälkeen.

Paikallaolojen jälkeen treenasimme kaikki yhtäaikaa, loistavaa häiriötreeniä! Saimaa teki vähän seuraamista (tosi kiva asenne), jääviä (erottelua pitää tehdä selvästi enemmän) ja luoksetuloa (hienoja eteentuloja ja hyvää "käsky"-hämyn ignooraamista).

Ihana Hilkka antoi vielä mahdollisuuden kokeilla muutamat juoksarit Saimaalle uudella puomilla, saimme pääasiassa tosi hyviä osumia.

Kiva ja opettavainen päivä! Ringissä on tosi mukavaa porukkaa, kouluttajat olivat hyviä ja oli ihana nähdä Hilkkaa ja Jukkaa pitkästä aikaa :)


Kuvat (c) Tiia Hämäläinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti