lauantai 22. lokakuuta 2016

Tokoringin koulutuspäivä

Vietimme lauantaipäivän HSKP:n nuorten koirien tokoringin koulutuspäivässä Hilkan ja Jukan hienolla uudella hallilla Ruotsinpyhtäällä. Kouluttajiksi olimme saaneet Caritan ja Maaritin.

Maaritilta kyselin tyhjään lähettämisestä ja ruudusta:

  • Maarit on opettanut tyhjään lähettämisen nenätargetilla. Koira siis juoksee suoraan eteenpäin kunnes vastaan tulee seinä/putki/puska/mikä vaan, johon tehdä nenäkosketus. Nenäkosketuksesta koira vapautetaan hakemaan ohjaajalta palkka. Opetus aloitetaan ottamalla koira seinän eteen jalkojen väliin seisomaan (näin varmistetaan koiran suoruus) ja naksutellaan nenäkosketusta seinään. Apuna voi alkuun käyttää esim. postit-lappua, mutta tämä tulisi jättää pois mahdollisimman pian, jotta koira ei ala bongailla seinästä roskia ynnä muita "kohteita". Ensin rakennetaan kestoa, sitten etäisyyttä. Tavoitteena olisi, että koira juoksisi esim. isolla ulkokentällä pitkiäkin matkoja eteenpäin siinä uskossa, että aina sieltä jossain vaiheesaa tulee kohde vastaan. Ja jos koira lähtee vinoon, se kutsutaan takaisin sivulle, jätetään odottamaan ja käydään näyttämässä oikeaa kohtaa & kutsutaan siihen koskemaan. Jo heti alkuun voi lisätä haastetta muuttamalla lähetyskohtaa vain hyvin vähän (meneekö edellisen lähetyskohdan kosketuspaikalle?), tekemällä kosketuksen ensin oveen ja sitten avaamalla ovi seuraavalle toistolle, laittamalla matkan varrelle kapuloita ym häiriöitä, tekemällä lähellä oikealla tai vasemmalla puolella olevaa seinää jne jne. Ja ruutua on kiva treenata tekemättä aina stoppia, kun koiran voi antaa mennä ympyrän yli tekemään nenäkosketusta, kutsua siitä takaisin, pysäyttää nyt vasta ympyrässä ja tehdä siitä ruutu.
  • Ruudussa Maarit ei opeta koirilleen paikan hakemista, jotta ne eivät alkaisi ennakoida ja pysähtyä itsenäisesti. Hän opettaa ruudun ensin etujalkatargetilla, koska näin pysähdystekniikasta tulee napakka, ei sellainen tyypillinen laaja U-käännös. Myöhemmin koiraa voi juoksuttaa aina silloin tällöin ruudun läpi takana olevalle lelulle, kunhan tasapaino säilyy. Mun lemppariajatus oli tämä: about juuri ennen ekaa ruutunauhaa koira kuulee jomman kumman kahdesta vaihtoehtoisesta käskystä, "sto" tai "jes". Ekalla jarrutetaan ja tehdään stoppi, tokalla kiihdytetään sille ruudun takana olevalle lelulle / takaa heitetylle pallolle. Ennakointia tulee vähemmän, kun koira ei tiedä onko juuri tämä toisto pysähtymistä vai kiihdyttämistä. Ja jos Maaritin koira ennakoi eli alkaa himmata liian ajoissa, hän huutaa "mene" ja palkkaa ruudun taakse.
Kierros meni lähinnä jutteluksi, koska halusin tietää kaikki etenemisen vaiheet molempiin liikkeisiin. Kokeiltiin vähän nenäkosketuksen seinäalkeita, mutta agi-Saimaa ei osannut seistä jalkojen välissä, joten jätettiin homma kotiin pohdittavaksi. Lopuksi Sibbe sai kerran juosta ruudun takana olevalle lelulle.

Tää on tylsää, miks mä en saa juosta!

Caritan kanssa pohdittiin Saimaan taipumusta olla reagoimatta ekoihin käskyihin palkattomuusketjun loppupuolella. Teimme muutaman lyhyen ja yhden pidemmän ketjun liikkeitä palkatta, ja mun tehtävä oli antaa hankalissa kohdissa (kaukot, edestä sivulle siirtymät, sivulla maahanmenot/istumaannousut) niin selkeät avut, että kaksoiskäskyjä ei pääsisi tulemaan. On nimittäin tosi ikävää, jos hyvistä liikkeistä lähtee pisteitä kaksoiskäskyjen takia - Carita sanoikin, että mun ei ikinä pitäisi mahdollistaa kaksoiskäskyjen tapahtumista. Nyt emme saaneet kaksoiskäskyongelmaa esille (Saimaa halusi kovasti tulla edestä sivulle :D ), mutta sen sijaan Carita totesi, että
A) meidän pitäisi tehdä enemmän ketjutustreeniä, mutta ei välttämättä kokonaisilla liikkeillä, koska Saimaan tekniikka hajoaa mitä pidemmälle ketjussa mennään.
B) edelliseen kohtaan jatkona tulisi hioa tekniikkaa varmemmaksi, jotta hajoamismahiksia ei olisi niin paljoa.
Saimaan osaamista voisi muutenkin haastaa opettamalla sille selvästi vaikeampia juttuja. Nyt se oli suht häiriöherkkä ja mm. vilkuili liikkuria (=enemmän liikkuritreeniä!). Eli häiriötreeniä tosi paljon enemmän, jolloin kuuntelukin todennäköisesti paranee.

Ketjutuksessa olin tosi tyytyväinen luoksetuloon (tuli suoraan ja sopivalla tiiviydellä eteen), hyppynoutoon (eka kerta liikkuroituna) ja kiertoon (ei haukahtanut lähdössä!!!). Tekemistä sen sijaan olisi ollut seuraamisessa (miks tää on Saimaan bravuuri muuten, mutta liikkuroituna ei? Mä varmasti kävelen eri tavalla, koska Sai on häiriöherkempi ja snadisti poikittaa.), liikkeestä seisomisessa (yleensä vahvin jäävä, nyt ei osannut ilman käsiapua) ja kaukoissa (hienoa, ettö reagoi ekaan käskyyn, mutta missä tyylikäs pomppu?). Kaiken kaikkiaan Saipa on kyllä nykyään niin ihanan vauhdikas ja sähäkkä, ja se ottaa tosi kivasti sosiaalista palkkaa vastaan, ei hauku palloa vaan tuntuu aidosti ilahtuvan mun kehuista. Oikeesti mua ei yhtään haittaa nykyiset kauneusvirheet, koska ne melko varmasti ovat vain rutiinin puutetta, ja Saimaan asenne on niin ♡

Lopuksi Maarit veti vielä mielenkiintoisen demon Stjernen ja Andyn kanssa. Saimme nähdä tyhjään lähetyksen eri vaiheita & haasteita, kiertonoudon paloja sekä seuruun peruuttamisen opetusta.
  • Tötsänkierrossa Maarit käyttää kahta pystyssä olevaa keppiä ohjaamaan koiraa riittävän tiukalle linjalle, jotta se palatessaan olisi mahdollisimman keskellä. Ohjurit ovat mukana about aina, kisoissa sitten puuttuvat ;) 
  • Jos koira ei vielä osaa stoppeja, voidaan ensin tehdä kokonainen kierto, sitten viedään koira stoppikohtaan ja tehdään siitä loppuosaa (helpottaa voi esim. seisomalla itse haettavan kapulan linjalla). Näin koira oppii yhdistämään palasia jo ennen stoppien opettamista.
  • Käsimerkkien ei välttämättä tarvitse olla kovin erilaiset kuin ohjatussa noudossa, esim. Maaritilla ne ovat muuten samat, mutta ohjatussa kämmen on auki, kiertonoudossa liike on enemmän kapulaa osoittava.
  • Istumiseen voisi opettaa kaksi eri tekniikkaa: etujalat paikoillaan (liikkeestä istuminen, kiertonouto) ja takajalat paikoillaan (kaukot). Etujalkojen ollessa paikoillaan onnistuu vauhdista pysähtyminen helpommin.
  • Peruuttaminen kannattaa opettaa seinän vieressä, jotta koira pysyy suorana. Lisäksi voisi palkata koiraa oikealla kädellä, koska vasemmassa oleva nami saa koiran helposti yliperuuttamaan.
  • Maarit lähtee liikkeelle oikealla jalalla, jolloin ohjaajan paino siirtyy taakse ---> koira nousee seisomaan.
  • Askellus voi olla hitaampaa kuin eteenpäin mentäessä, ja jalkoja voi nostella vähän enemmän, jotta niiden liike on koiralle selkeä.
  • Ylipäätään seuruussa Maarit puuttuu edistämiseen vahtimalla, että koira seuraa vasenta jalkaa (kun oikea jalka menee eteen mutta ohjaaja pysähtyy, koiran tulisi pysyä vasemman jalan vieressä seisomassa).
  • Koiran ääntelyyn ei (ylläri, ylläri) ole Maaritinkaan mielestä olemassa pikaratkaisua. Ensin tulisi selvittää mistä ääntely johtuu ja sitten puuttua siihen mielentilaan. Esim. Stjerne ei enää saa palloaan suoraan Maaritilta, vaan se on maassa odottamassa. Stjerne ei saa palkkaa seuraamisen käännöksistä ym, pelkästään niistä yllä mainituista edistämisenesto-stopeista.
Sitten otimme paikallaoloja pitkällä rivillä. Saimaalla on viime aikoina ollut vaikeuksia paikkisten kanssa, joten päätin tehdä sille ihan superhelppoa settiä. Kävin paljon palkkailemassa ja tein hassuja häiriöpoistumisia (Saimaa siis pysyy paremmin, kun oikein yritän houkutella sitä tulemaan luokse, mutta tavallinen ohjaajan poispäinkävely on vaikeaa). Pitkän odotuksen jälkeen maahanmenoon tarvittiin kaksi käskyä (hups, sori Carita!), joten sivulletuloon otin suosiolla heti käsiavun. Teimme vielä porukalla toisen setin niin, että palasimme heti kehänauhoilta koirien luokse treenataksemme maahan-sivu-käskytykset uudestaan läpi. Nyt Saimaa oli paremmin kuulolla sekä mulle että valitettavasti muiden käskytyksille :D Pitäisi ylipäätään tehdä enemmän pitkiä sivulla odotuksia istuen tai maassa, jotta Sai oppisi odottamaan ja toisaalta kuuntelemaan myös odotuksen jälkeen.

Paikallaolojen jälkeen treenasimme kaikki yhtäaikaa, loistavaa häiriötreeniä! Saimaa teki vähän seuraamista (tosi kiva asenne), jääviä (erottelua pitää tehdä selvästi enemmän) ja luoksetuloa (hienoja eteentuloja ja hyvää "käsky"-hämyn ignooraamista).

Ihana Hilkka antoi vielä mahdollisuuden kokeilla muutamat juoksarit Saimaalle uudella puomilla, saimme pääasiassa tosi hyviä osumia.

Kiva ja opettavainen päivä! Ringissä on tosi mukavaa porukkaa, kouluttajat olivat hyviä ja oli ihana nähdä Hilkkaa ja Jukkaa pitkästä aikaa :)


Kuvat (c) Tiia Hämäläinen

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Mitä meille kuuluu?


No vaikka ja mitä. Mikään ei vain ole päätynyt blogin puolelle. Molemmat koirat ovat terveitä ja harrastavat enemmän tai vähemmän aktiivisesti, ja minä iloitsen kummastakin otuksesta aivan valtavasti. Yritän päästä mahdollisimman usein kunnolla metsään kävelemään, koska syksy on ehdottomasti parasta aikaa olla ulkona ja tehdä pitkiä kävelyretkiä. Harrastusblogiin tulisi kuitenkin kirjata harrastusjuttuja, joten täältä pesee:

SÄTKÄ kisasi PK-puolen tavoitteet (JK2 ja VK2) jo alkukesästä, ja sen jälkeen olemme treenailleet maastoja aika vähäisesti. Viestillä vaihdoimme Veeran kanssa päitä, koska Rinnan kanssa piti kokeilla jotain uutta, ja koiria on totutettu vaihtoon tekemällä lyhyttä matkaa paljolla edestakaisin juoksulla. Sätkä ei yllättäen ole ahdistunut siitä, että minä etenen, toivottavasti sama säilyy kun matka pitenee.
Jäljellä Sätkä toimii hyvin, kun minä muistan antaa tilaa ja suoritusrauhaa. Olemme ajaneet vain muutamia lyhyitä jälkiä lyhyillä janoilla, pitäisi seuraavaksi kokeilla taas pidempää.


Tokossa mulla ei oikein enää ole Sätkälle tavoitteita, joten olen päättänyt aloittaa sen kanssa rally-tokon! Hauska päästä opettamaan uusia juttuja ja tutustumaan uuteen lajiin. Tottikseen saimme uusia ideoita Jirka Vierimaan tokovalkussa, tärkeimpänä koiran aktiivisuuden lisääminen ampumistilanteeseen. Sätkä alkoi kivasti tarjota perusasentoa samalla, kun vieressä pamauteltiin rimalla konttiin, ja seuraavaksi kokeillaan samaa pyssyn tyhjillä naksauksilla.

Agilityssa jättäydyimme Sätkän kanssa pois ohjatuista treeneistä. Kuudenkaan harrastusvuoden jälkeen en koe, että puhumme radalla samaa kieltä, ja homma meni turhan usein tosi turhauttavaksi. En tietenkään ikinä purkanut turhautumistani koiraan, mutta varmasti se luki mun fiiliksiä palkka-jeejeen alta. Onneksi aksa on Sämin mielestä niin siistiä, että moiset murheet eivät liikoja hetkauta! Sätkä ei todellakaan ole se helpoin agilitykoira, eikä kukaan ole vielä ymmärtänyt sen mielen liikkeitä radalla. Sillä on jäätävä esteosaaminen, mutta ohjautuvuus on mun (ja monen kouluttajan) näkökulmasta epäloogista ja sattumanvaraista. Varmasti siinä todellisuudessa on logiikkaa, mutta helpolla se ei löydy.
Sätkän ja mun iloksi Jonna halusi tarttua tähän outoon haasteeseen ja alkaa treenata Sätkän kanssa. Kaksikko teki koko kesän Silvia Trkmanin käännöstreenien alkeita ja panosti hyviin lukituksiin lähetyksissä, ja kehitystä alkoi vähitellen näkyä. Lisäksi Sätkä on päässyt Jonnan kanssa sekä Jaakon oppeihin Turkuun että Juhan oppeihin Akatemialle että Teemun oppeihin Niinulaan, joten ei pitäisi olla ainakaan kouluttajien tasosta kiinni outolinnun kanssa! Takana on myös kolme kisastarttia, ja uskomatonta kyllä, se kuuluisa flow löytyi kahdella radalla kolmesta.

Fyssarilla Sätkä on käynyt säännöllisesti joka kuussa, ja nykyään sen ranka liikkuu hyvin joka kerta, vaikka lihakset ovatkin aina sätkämäisen tiukassa paketissa. Sämi taitaa olla koira, jonka kanssa hoitoväli tulee aina olemaan melko lyhyt...

SAIMAAN kanssa treenaaminen on ollut todella antoisaa, Little One on niin hauska pieni lapsinero. Ja lapsinerouden mukana tulee myös paljon haasteita, jotka onneksi ovat erilaisia kuin Sätkän kanssa. Esim. haukkuherkkyys on paljon kivempi haaste kuin ääniarkuus *kopkop*.


Viestillä lapsinerous on ollut huipussaan. Kokeiltiin muutaman babytreenin jälkeen ottaa Saimaa mukaan isojen tyttöjen alkujuoksuihin, mutta niin vain Saipa juoksi kaikki tämän treenin ja koko seuraavankin treenin matkat. Siinä se selvitti 400m etappeja ja 200m jälkiä kuin vanha tekijä niin vikana kuin ekanakin juosten, käsittämätöntä. Ja yli kuukauden tauon jälkeen toisti kylmiltään saman! Ei kai auta muu kuin pidentää matkaa ja treenata taukoja ja häiriöitä.

Jäljellä Sibbe on yhä hyvin luontaisen oloinen, nenä käy tosi matalalla ja mielentila on hyvä. Olen yhä käyttänyt yritys-erehdys-metodia ja antanut Saimaan itse ratkaista tilanteita, mutta luulen, että todellinen kehittyminen vaatisi enemmäin kuin kolme jälkeä kahteen kuukauteen :D Aivopiuhoja pitäisi treenata reagoimaan nopeammin jäljen hukkumiseen, ja mun pitäisi oppia lukemaan koiraa. Keppejä Saimaa ilmaisee hyvin, jos se niille osuu, mutta vähänkään sivusta mentäessä keppi unohtuu. Janoja pitäisi ottaa erikseen treeniin. Viime treeneissä kokeiltiin huvin vuoksi alokasluokan jälkeä, ja Saimaa selvitti tiensä alusta loppuun omin avuin, mutta kolme keppiä jäi matkalle. Tästä on hyvä edetä!

Tokossa mua on vaivannut motivaation puute. Saimaa kisasi kesäkuussa ekaa kertaa, ja vaikka se oli vähän turhan raakile, saimme ykköstuloksen tiukalta tuomarilta. Pisteitä meni lähinnä kaksoiskäskyjen takia, ja fiilis kehässä oli hyvä. Viime sunnuntaina osallistuimme kokeenomaiseen treeniin, jossa sama käskyihin reagoimattomuus tuli esille. Hienoa on, että ongelma ei ole itse liikkeissä, vaan olen saanut rakennettua niihin sitä näyttävyyttä josta pidän. Saimaa oppii asioita tosi nopeasti, ja esim. hyppynoudon se oppi kahdessa treenissä niin varmaksi, että en enää osannut heittää liian vaikeita "epäonnistuneita heittoja". Nopealla oppimisella on toki myös varjopuolensa, sillä jos mä en ole riittävän hereillä, matkaan tarttuu helposti roskakäyttäytymisiä ynnä muuta hauskaa. Sipu on siis loistava opettaja :D

Agilitysta ei pitänyt tulla Saikun päälajia, mutta hupsista vaan, kyllä siihen on eniten treenitunteja uponnut. Minkäs teet kun koira on koukuttavan lahjakas kropankäyttäjä. Homma alkaa olla sillä tolalla, että taidamme uskaltautua lähiaikoina kisaamaan, sillä olisi kiva päästä ylempiin luokkiin hyödyntämään Saimaan loistavia käännöstaitoja! Juoksariprojektista kirjoitan erillisen postauksen, mutta sanotaan nyt näin, että ikinä en ole mihinkään yksittäiseen agilitytaitoon pistänyt näin paljoa aikaa ja energiaa. Ja valmista ei tule vielä pitkään aikaan.

Fyssarilla Sai on käynyt muutaman kerran. Olen joka kerta jännittänyt tuomiota, sillä Saimaa ei ole mikään fyysisesti säästeliäin koira. Sen mielestä leikkimisessä siisteintä on törmäily, ja keppikujaa suljettaessa ei suinkaan tarvitse koota itseään, kun voi vain runnoa läpi - niin pääsee kovempaa! Sai vaikuttaa kuitenkin olevan Sätkän vastakohta, sillä se on joka kerta lihaksiston puolesta lähes täydellisessä kunnossa. Elastisuuden suuria hyötyjä.

Saimaa kävi kokeilemassa onneaan näyttelyssä, josta kotiintuomisina kuitenkin T. Sääli sinänsä, kun kyseessä on sopusuhtainen, riittävästi kulmautunut ja ihan bordercollieksi tunnistettava koira, mutta tuomari ei selvästikään fiilannut lyhytkarvaisia versioita.