maanantai 6. kesäkuuta 2016

Vuoden eka PK-koe

Äkkilähdöissä huudeltiin jälkikokeeseen Vihtiin, ja pikaisen harkinnan jälkeen päädyin siihen, että Sätkällä on riittävä osaaminen avoimeen luokkaan, vaikka tällä kaudella emme olekaan maastoja treenanneet. Muutamat treenit saimme toki alle, mutta ne olivat sellaista kauden starttailua.

Koe alkoi tottiksilla ja arvoin meille ensimmäisen suoritusvuoron. Sätkä reagoi mun jännittämiseen (erityisesti PK-kokeissa, joita jännitän eniten) jättämällä kontaktin pois ja olemalla vähän etäisen oloinen. Ampuminen tietenkin lisää näitä juttuja ja tottis ei ole niin näyttävää, mutta osaan nykyään varautua tähän & tukea koiraa parhaani mukaan. Nyt kuitenkin kävi niin, että ilmoittautumisessa parin koira otti Sätkästä kuumaa ja muristen tempoi meitä kohti. Ohjaajalla kesti pitkä tovi saada koira kontaktiin, ja tällä välin kiltisti mun vieressä istuneen Sätkän ahdistuskäyrä oli noussut uusiin svääreihin. Kehuin sitä suullisesti koko episodin ajan, mutta en saanut fiilistä pelastettua.
Seuraaminen oli hankalaa, Sämi tuijotti ekalla suoralla parin koiraa ja myöhemminkin nosti kontaktin vain hetkittäin. Muutama ylimääräinen käsky ja hassu askel. Kaikkien jäävien valmistavat osuudet olivat parempia kuin seuruu, mutta eivät mitenkään täydellisiä. Itse jäävät olivat kuitenkin taattua Sätkä-laatua eli hienoja, tuomarikin tuumi niiden olevan koiran suosikkeja. Tasamaanoudossa olin varustautunut antamaan uuden noutovihjeen koiran nostaessa kapulaa, ja muistaakseni matkalla piti antaa kolmaskin, koska Sätkä meinasi jäädä kapulan kanssa kauemmas. Irrotukseen kaksi käskyä. Hyppynoudossa uusin vinon heiton. S osui hyppyyn mennessä ja kiersi takaisin. Taas kaksi irrotuskäskyä. Estenouto oli muuten hieno, mutta irrotus vaati kolme tai neljä käskyä. Eteenmenossa koira vähän keuli valmistelevassa osuudessa ja otin yhden töksähtävän askeleen korjatakseni tilanteen. Sätkä ampaisi eteen todella hienosti, mutta se ei reagoinut mun flunssaisella äänellä rääkäistyyn maahan-käskyyn kuin vasta tokalla yrittämällä. Paikkamakuussa Sätkä haukahti kolme kertaa (ylläri parin noutojen aikana :D) ja oli palatessani kääntynyt 45 astetta.
Tuomari oli kyllä ihan superkiltti, koska raavimme tällä suorituksella kasaan peräti 87 pistettä. Mun mielestä muutaman noudon olisi voinut hylätä ja paikkamakuussa todellakin oli huomautettavaa, mutta en valita!

Sitten metsään. Arvoin sinnekin numeron 1, joten pääsimme nopeasti jäljelle. Jana oli ylöspäin jyrkkää rinnettä ja mua vähän jännitti miten Sätkä moisen selvittäisi. Turhaan jännitin, koska koira ampaisi hienosti suoraan ja eteni koko janan tosi kivasti. Valitettavasti se kuitenkin nosti ensin takajäljen, joten pisteitä saatiin 35. Itse jälki kulki ohjaajan kannalta hankalassa maastossa, jossa oli paljon korkeuseroja ja tiheää risukkometsää. Oma keskittymiseni meni siis lähes täysin liinan suorana pitämiseen ja koiran perässä pysymiseen, mutta eipä Sätkä mua sen kummemmin tarvinnutkaan. Keppejä nousi tasaiseen tahtiin, kunnes viidennellä kepillä bongasin tiellä odottavan keppien vastaanottajan. Aikaisemmasta kokeesta viisastuneena tarkistin vitosen huolella ja päädyin siihen, että se ei ollut vika keppi. En kuitenkaan kehdannut palkata Sätkää kepillä kovin riemukkaasti, ja Sätkä varmaan reagoi mun asennemuutokseen, koska se lähti vähän pää pystyssä jatkamaan hommia. Jälki löytyi, mutta vikaa keppiä emme etsinnöistä huolimatta bonganneet. Lopulta päätin vain palauttaa viisi keppiä, koska pelkäsin ajan loppuvan kesken. Näitä vikan kepin sahailuja pitää treenata! Jäljeltä siis 35p+100p.

Esineruutu oli visuaalisesti oikein helpossa maastossa pienessä rinteessä. Jokin siitä kuitenkin teki haastavan, sillä Sätkä löysi ekan esineen vasta 20 sekuntia ennen ajan loppumista, vaikka yleensä se on nopea. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen Sämpylän sitkeyteen, se haravoi koko 4min 40s aluetta hyvällä tempolla ja kysymättä multa apua. Tuomari huomautti sekä suorituksen aikana että sen jälkeen siitä, että Sätkä poistui alueelta turhan helposti ja että mun olisi pitänyt ohjata se aktiivisemmin takaisin alueelle. Mun mielestä niin kauan kun koira selvästi työskentelee nenä auki ja hakee hajut ilmasta se saa käydä missä lystää. Ei koira ymmärrä missä alueen rajat virallisesti menevät, ja toisaalta me ihmiset emme todellakaan voi tietää miten hajut alueella liikkuvat. Sätkä oli kuitenkin koko ajan muutaman metrin sisällä alueesta ja koukkasi aina itsenäisesti takaisin ajautuessaan oikeasti kauas. Sen sijaan Sätkä oli ilmeisesti useamman kerran juossut takakulmassa olleen esineen yli reagoimatta, ja siitä ihan oikeutetusti miinusta. Yhdestä esineestä 9p ja työskentelystä 9p eli yhteensä 18p.

Näillä pisteillä raavittiin kasaan kokeen ainoa tulos jäljeltä, ja se oli niinkin huikaiseva kuin III-tulos 240 pisteellä ja koulari JK2. Ei ehkä ihan ansaittu koulari, mutta kukapa niitä jälkikäteen kyselee. Sätkän jälkityöskentely oli tosi hienoa, ja tästä on hyvä lähteä rakentamaan kestävyyttä kohti kolmosluokkaa. Voi tosin olla, että startti menee vasta ensi vuoden puolelle, koska syksyllä marjastajien seassa on hankala kisata Sätkän kaltaisen helposti jälkea vaihtavan koiran kanssa (hmm, tai sitten pitäisi treenata sitä :D ).

Onnellinen Sämppä jäljeltä palatessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti