keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

PK-kooste

Yhteenvetoa tämän vuoden PK-treeneistä:

JÄLKI

Sätkä on ajanut kaksi jälkeä plus koejäljen. Molemmat treeneissä ajetut ovat olleet Veeran tallaamia.

  • Jälki 1: 10m jana (oikealle), vaikeuksia nostaa koska samalla alueella oli ulkoilijoiden samanikäisiä jälkiä. Pienellä avulla päästiin jäljelle. Itse jälki oli 600m pitkä ja 1h vanha, ja Sätkä suoritti sen yhtä jäljenvaihtoa lukuun ottamatta hyvin. Keppejä nousi 4/6.
  • Jälki 2: 15m jana (oikealle), hieno ja vauhdikas. Jälki oli 300m pitkä ja 30min vanha, ja ongelmia oli ainoastaan kalliopätkällä (keppi jäi). Keppejä nousi 5/6.
  • Jälki 3 (koejälki): 40m jana (oikealle), muuten hieno mutta nosti takajäljen. Jälki oli 1000m pitkä ja 1,5h vanha, ja Sätkä ajoi sen hyvin. Kutoskeppiä ei löydetty eli keppejä 5/6.
Tämän vuoden jäljet ovat siis menneet hyvin. Sätkä ei ole vielä tehnyt isompia hukkia eikä siksakannut jäljellä pahasti, ja sen yhden jäljenvaihdon osasin lukea nopeasti. Treeniteemaa kuitenkin löytyy: takajäljet, stamina ja jäljen pituus, kallionpätkät ja niillä olevat kepit, vähän jäljen sivussa olevat kepit ja ennen kaikkea harhat. Kiva lähteä treenaamaan kohti kolmosluokkaa!

Saimaan kanssa aloittelimme pellolla ja nurtsilla, ja myös muutama lyhyt metsäjälki on ajettu. Yritin alkuun muuttaa Saimaan jäljestystyyliä FH-maisemmaksi. Kokeilin puolivitsillä laittaa nurtsijäljelle ruokaa, mutta Saimaa oli vähän sitä mieltä, että syö keskenäs. Varmasti söisi jos mielentila olisi parempi, mutta päädyin siihen, että mun kärsivällisyys ei riitä. Saatan katua tätä myöhemmin, kun törmäämme ongelmiin metsäjäljellä... Suurimmat haasteet ovat tällä hetkellä jäljen nostamisessa ja siihen kiinnittymisessä, mutta eipä niitä olla paljoa tehtykään. Keppien nouseminen on pääasiassa hyvää, mutta välillä jäljestäminen vie voiton. Saimaa on myös vähän huoleton hunskeli ja painelisi mielellään omia reittejään minä liinassa roikkuen. Aloitinkin nyt haastavien jälkien kuurin tekemällä lyhyen jäljen hiekkatielle, ja Saimaa tarkensi työskentelyään saman tien. Sillä on selvästi vahva luontainen taipumus tähän leikkiin, mutta homman ollessa liian helppoa tulee työskentelystä huolimatonta. Nyt edessä on siis setti mielellään mahdollisimman vanhoja hiekalle tai asvaltille tehtyjä jälkiä, jotka haastavat koiraa sopivasti.

VIESTI

Ollaan päästy juoksuttamaan tänä keväänä muutama ihan lyhyt pätkä. Minä olen ollut etenevänä päänä ja Sätkä on juossut hyvin. Intoa on ihan valtavasti :) Ensimmäinen viestikoe on parin viikon kuluttua, joten vaihdamme Veeran kanssa taas päät toisin päin just in case. Nyt pitäisi vain pidentää matkaa kisamittoihin ja lisätä odotteluaikaa.
Saimaa on päässyt vähän fiilistelemään metsässä juoksemista painelemalla treenien lopuksi lyhyttä matkaa Sätkän vanavedessä. En halua turhaan vahvistaa riippuvuutta Sätkästä ja näkölähdöistä, joten tätä ei tulla paljoa tekemään.

HAKU

Tänä vuonna en ole ehtinyt Sätkän kanssa treeneihin. Keväämmällä otimme kyllä kentällä muutamat ilmaisut, ja Sätkä on kivasti tajunnut haukkumisen idean. Nyt pitäisi vain pidentää sarjoja ja siirtää ilmaisu metsään. Ja treenata.

ESINERUUTU

Parit esinetreenitkin on Sätkän kanssa ehditty ottaa. Molemmat ovat olleet suikaleita muutamalla esineellä (kummallakin kerralla takana ja edessä), ja haastavatkin esineet ovat nousseet hyvin. Kokeessa oli kuitenkin vaikeuksia, joten pitänee treenata isompaa ruutua. Lisäksi takalaita vetää Sätkää yhä puoleensa turhan paljon = etuesineitä kehiin.
Saimaan kanssa en tiedä miten aloittaisin. Haluaisin tehdä hajunhakuna, mutta en ole kuullut muilta kokemuksia tästä ja vähän jännittää. Toisaalta uuden kokeileminen on yleensä niin hauskaa ja palkitsevaa!

TOTTIS

Parin treenin perusteella sanoisin, että tässä on eniten duunia edessä. Sätkän paukut ovat mitä ovat, ja ketju yltää valitettavasti yhä noutoihin, joissa esiintyy kaikennäköistä epävarmuutta. Jotenkin koko tottiksen fiilis pitäisi kääntää päälaelleen ja saada koira aktiivisemmaksi mua kohtaan. Kentälle pitäisi aina tulla yhdessä jne jne. Ajattelin kysyä asiaa Jirkalta seuraavalla treenikerrallamme. Sätkä on parhaimmillaan niin voimakas ja näyttävä koira, ja on sääli, että tätä puolta siitä ei tottiksessa näe!

Saimaa osaa seurata (kokeiltiin kerran hlöryhmääkin!), mennä liikkeestä maahan ja istua, tulla luokse (eteentulo vielä snadisti epävarma) ja suurin piirtein noutaa. Lisäksi sillä on hyvä ajatus eteenmenosta ja paikkamakuusta. Esteitä ei tietenkään olla vielä lähdetty treenaamaan, mutta suurin haaste lienee ampuminen. En usko, että Saimaa on ääniarka, koska se ei reagoi mihinkään muihin ääniin. Laukauksiakin on kuultu muissa yhteyksissä (hoitopaikassa, lenkillä), ei reaktiota. Mutta kuusmillinen tottiskentällä on Saikun mielestä sen verran ahdistava, että auton vieressä istuminen on suosikkiratkaisu. Sydän ei tykytä eikä koira esim läähätä, se ei vain tykkää. Olemme monen treenikaverin kanssa arvelleet, että kyse on mun oudosta käyttäytymisestä ennen ja jälkeen ampumisen. Maalailin paukkuarkoja piruja seinille jo Saimaan ollessa pieni, koska Sätkän jäljiltä olin varma, että en tule koskaan saamaan äänivarmaa koiraa. Herkästi ohjaajaa lukeva Saimaa heti ymmärsi, että toi ääni on huolestuttava, kun kerran ihminenkin on ihan outo ja tyrkyttää väkisin lelua ja pyytää miljoonaa temppua. Parempi vain pysyä kaukana siitä. Että hieno juttu Inka, tap tap! Kuka täällä olikaan paukkuarka, koira vai ohjaaja?
Saimaa saa jatkossa kuunnella paukkuja jonkun ihan muun kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti