maanantai 9. toukokuuta 2016

Agilityn perusteet yhdestä näkövinkkelistä

Olen monesti todennut, että en ole agilityn lahja maailmalle noin niinkuin ohjauksen puolesta. Osaan joko juosta tai ohjata, en molempia yhtä aikaa. Sen takia Sätkä saa kisata Heikin ja Sannan kanssa (ei siis sillä, että Sätkä kisaamista kaipaisi, mutta se on oikein iloinen päästessään tekemään lisää aksaa kivojen tyyppien kanssa). Minua kiinnostaa enemmän se opettamisvaihe, ja tällä hetkellä projektini on opettaa Saimaa niin taitavaksi, että mun ei tarvitse kärsiä huonon käsi-jalka-koordinaationi kanssa.
Muita koirakoita olen kouluttanut muistaakseni vuodesta 2007 saakka, ja tykkään ihan älyttömästi seurata koulutettavieni kehitystä ja oppia ja oivaltaa matkalla! Ja tässäkin haluan kouluttaa nimenomaan suht aloittelevia koiria, joiden kanssa pääsee tekemään huolelliset pohjat. Noudatan monessa asiassa Silvia Trkmanin metodeja ja Vappu Alatalolta saamiani hyppytekniikkaoppeja, ja niitä pääsevät koulutettavanikin treenaamaan.

Mitä sitten haluan omille koirilleni ja muiden koirille opettaa? Tässä muutamia omasta mielestäni tärkeitä asioita:
  • Kehonhallinta. Kaikki lähtee liikkeelle ihan muualla kuin agilityareenoilla rakennetulla kehonhallinnalla, jota harjoitellaan erilaisten temppujen ja ympäristöjen avulla. Hyvä kehonhallinta tekee agilitysta turvallisempaa ja helpompaa, ja se on mulle ehdoton ykkönen. Kehonhallinta sisältää myös jokailtaiset jumppaliikkeet, jotka toimivat sekä kehittävinä että ylläpitävinä.
  • Mielentilat. Hyvässä, rennossa mielentilassa koiran oppiminen on parhaimmillaan, ja kun keittää yli, moni asia menee pieleen niin henkisellä kuin fyysiselläkin puolella. Toisaalta koiran pitää olla motivoitunut ja halukas tekemään, joten palkan arvon ja vahvistetiheyden tulee olla kondiksessa. Kannustan kaikkia koulutettaviani hengailemaan koiransa kanssa agilitytapahtumissa, jotta itse treeneissä Se Uusi asia ei ole ympärillä olevat koirat ja niiden treenaaminen. Toki jos toiset koirat ovat haaste, voidaan ne poistaa ympäristöstä kyseisen koiran harjoitellessa, jotta agilityyn ei yhdisty ahdistusta tmv.
  • Harjoitusten mitoittaminen yksilöllisesti. Niin moni asia vaikuttaa siihen, millainen treeni on kullekin koiralle & ohjaajalle optimaalinen minäkin päivänä. Suunnitelmaa pitää voida muuttaa lennosta ja mukauttaa senhetkiseen tilanteeseen. En myöskään halua treenauttaa nuorella koiralla mitään kovin fyysistä (kehonhallintajutut siis eri homma), ja rimojen nostot ja keppitreenit muulla kuin avoimella kujalla saavat rauhassa odottaa.
  • Hyppytekniikka. Sätkä opetettiin aikanaan hyppäämään hyppytekniikkaharjoitusten ja kuukausittaisten Vapun yksärien avulla, ja olen ihan valtavan tyytyväinen tulokseen. Saimaa on luonnollisesti jatkanut samalla tiellä, ja mun koulutettavani tekevät hyppytekniikkaa joka treeneissä. Eri rotujen ja tyylien tuijottelu on myös koukuttavaa jahka silmä vähän harjaantuu bongaamaan juttuja!
  • Esteiden tarjoaminen & estefokus. Hyvä estehakuisuus helpottaa kummasti asioita, kun koira oikeasti lukee rataa eikä joka välissä hae kontaktia ohjaajaan. Tätä treenaan ihan aloittelevankin koiran kanssa käppäilemällä kenttää ympäri ja palkkaamalla koiraa, kun se käy tarjoamassa esteitä (siis toki kyseisten esteiden eli lähinnä siivekkeiden ja putkien tulee olla koiralle tuttuja). Myöhemmin liitän mukaan serpentiinit, ja hyppytekniikkaharkat tukevat estefokusta oikein näppärästi.
  • Cik&cap. Trkmanin käännösmetodi on ihan paras! Koira oppii rakastamaan kokoamista ja käännöksiä, ja perusteet voi treenata omassa keittiössä ja lenkillä puunkiertoina ym. Ero käännöksiä pelkillä rytmityksillä tekevän Sätkän ja vihjesanoilla tekevän Saimaan välillä on huima, koska ylläri ylläri näillä treeneillä käännökset saavat valtavan vahvistehistorian.
  • Hyvä esteosaaminen. Hyppytekniikan lisäksi on muillekin esteille tärkeä opettaa turvallinen ja varma suoritustyyli. Esim. puomilla haluan, että esteen suorittamiseen sisältyy koiralle automaattisesti myös 2on2off (luonnollisesti eri homma juoksareissa), jolloin pysähtyminen ei ole kiinni ohjaajan oikein ajoitetusta vihjeestä.
  • Irtoaminen. Koska hei, se on kivaa ja tekee hommasta mulle helpompaa :)
  • Show & go. Mun perään ei ole kiire, vaan annettu tehtävä suoritetaan rauhassa ja hyvällä tekniikalla loppuun, vaikka ohjaaja painelisi jo eteenpäin.
  • Erilaiset suulliset vihjeet. Nämä ovat suht uutta mun repertuaarissa ja sisältävät mm. cik&capit, eteenlähetykset, takaakierto-edestähyppy-erottelut, välistävetovihjeen ja käännökset putkista/kepeiltä/kontakteilta.
  • Lähdöt. Agility on kiihdyttävää, ja sen näkee usein epäluotettavina paikallaoloina. Hyvässä lähdössä koira on rento, istuu paino takaosalla ja on riittävän kaukana ensimmäisestä esteestä. Sille on myös selvää millä vihjeellä lähdetään. Luopumistreenit ovat tähän ihan kuningasharjoitus.
  • Palkkaaminen. Palkata pitää ja paljon. Koiran tulee myös osata eri palkkaustapoja ennen kuin ne otetaan osaksi muuta treeniä, ja sen takia treenaan aina erikseen kuolleelle lelulle, lentävälle lelulle ja ruokapurkille irtoamiset ym. Kahden lelun leikki, oikeaoppinen vetoleikki (lelu koiran tasolla, ei tungeta lelua koiran suuhun, saalisvaiheen hyödyntäminen, aktiivinen koira jne) ja hyvä lelun tuominen & irrottaminen ovat tärkeitä. Ja jos koira ei leiki, voi ruokapalkkaakin käyttää luovasti (lentävä mikälie missä on ruokaa sisällä, namialusta, ruokaa apuohjaajalla jne). Maahan jätettävän palkan tulee olla sellainen, että koira näkee sen jo kaukaa eikä esim. hyppytekniikkatreeneissä joudu etsimään sitä.
Kokonaisuuteen sisältyvät luonnollisesti koiran hyvä fyysinen ja henkinen kunto sekä iloinen ohjaaja, joka palkitsee onnistumiset eikä rankaise epäonnistumisista. Asiat opetetaan operantisti ja keskitytään pitämään hauskaa koiran kanssa muistaen, että agility on meidän hassu pieni harrastuksemme, jota koira ei ole itse valinnut. Siksipä sitä tehdään aina koiran ehdoilla ja välillä ei tehdä ollenkaan, jos koira ei vaikka kykene keskittymään.

2 kommenttia: