sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Saimaa 1v 2kk agilitykuulumisia

Saimaasta ei pitänyt tulla päätoimista aksakoiraa, mutta talven lajivalikoima on niin rajoittunut, että pelkkää agilityahan tämä elämä on. Onneksi pian koittaa kevät ja päästään muidenkin lajien pariin :)
Saimaa on osoittanut kivaa luontaista talenttia telinevoikkaan. Se on kropaltaan hyvin elastinen ja joustava, ja vaikka se ei ole samanlainen loputon voimapesä kuin Sätkä, on sillä hyvä ponnistusvoima ja kehonhallinta. Saimaa on pelottavan nopea ja se rakastaa käännöksiä yli kaiken! Sen mielestä agility voisi olla pelkkiä putkia ja käännöksiä. Eniten duunia tarvitsisi tehdä mielentilan kanssa, sillä vaikka pennulla ei tehdessä keitä yli, on kentän laidalla odottelusta tullut vähän hankalaa, ja siirtymissä äänenkäyttö on kivaa.

Treenaamme siis kerran viikossa Purinalla "pentukimppiksessä" (ovatko yli vuoden vanhat jo junnuja?), ja lisäksi tulee satunnaisesti käytyä hallilla omatoimitreenaamassa. Kimppiksemme on ihana, kaikilla on melko samanlainen lähestymistapa agilityyn ja osaamista löytyy tasapainoisesti eri osa-alueisiin. 

Aloitamme kaikki treenit hyppytekniikalla, ja talven aikana on tehty ainakin erilaisia variaatioita perussarjasta, kasvavaa sarjaa, etäisyyden arviointia, slicea, taipumista ja set pointtia. Saikku suoriutuu kaikesta kauniilla tekniikalla, tosin ylipitkä perussarja liikehäiriöllä oli hiukan haastava :D Etäisyyden arvioinnissa raja on ollut 13 jalkaa ja set pointissa ollaan käyty (kerran) 60cm. (Yleisesti hypyillä Saimaan rimat ovat olleet 20-35cm, nyt muutama kerta on kokeiltu 40cm.) Syksyllä Vappu kävi kouluttamassa HAUlaisia ja mun molemmat koirat osallistuivat, Saimaa oli hyvä ja sai luvan tehdä "kaikkea". Nyt varasimme Veeran kanssa Vapulta yksärin, jotta saamme tilannetarkastuksen ja lisää etenemisohjeita.

Muuten olemme treeneissä tehneet paljon Silvia Trkmanin juttuja. Lilla Siims on siis opetellut käännökset cik&cap-metodilla. Sheippasin sille ensin kotona esineen kiertämisen (hitto että useamman peräkkäisen kierroksen saaminen sheippaamalla oli vaikeaa, kun halusin sen tapahtuvan pelkästä suullisesta vihjeestä!), jonka jälkeen Saikku sai kiertää kaiken maailman puunrungot ja lipputangot. Panostimme tiiviyteen, lähetyksiin, itsenäisyyteen ja ohjauskuvioihin (valssi, persjättö, sylkkäri, poispäinkääntö, käteentulo). Yksi treeni kesti muutaman minuutin ja treenikertojakaan ei paljoa ollut, lähinnä leikimme naksuttimen ja lelun kanssa.

Alkuun kuljeskelin Saimaan kanssa hallissa ja palkkasin, kun se kävi suorittamassa putkia ja rimat alhaalla -hyppyjä. Myöhemmin lisäsin mukaan cik&capeja, matalaa rimaa ja kahdeksikkoja. Tämä kaikki pyörittely aiheutti sen, että kun yritin tehdä Sain kanssa serpentiinin alkeita (hyppysuora putkien välissä), se ei osannut hakea suorassa olevia hyppyjä juuri lainkaan. Rakensin siis muutamana kertana putki-hyppy-putki-hyppy -ympyrän, jota tykiteltiin menemään ja johon lisäsin hyppyjä vähitellen. Kun pääsimme lopulta varsinaiseen serpentiiniharkkaan eli kun kolmen hypyn suora alkoi sujua, sai hyppyjä vinouttaa aika reipasta tahtia. Nyt hypyt ovat jo melkein linjassa keskenään. Mukaan on tähän mennessä sekoitettu cik&capeja, jotta koira ei vain aivottomasti luukuta, ja Saimaa osaa hämmästyttävän hyvin jarruttaa täydestä vauhdista käännökseen pelkästä suullisesta vihjeestä. Mä todella vannon nykyään cik&capin nimeen!

Hyppytekniikkaa ja serpentiiniä olemme tehneet siis noin kerran viikossa, ja jouluna aloitin Saimaan kanssa myös jännittävän uuden projektin eli juoksukontaktit. Olen nyt jo helisemässä, kun Saimaa liikkuu niin hurjaa vauhtia, joten juoksarit eivät ehkä ole se paras idea ever. Mua kuitenkin kiinnostaa oppia kouluttamaan juoksareita, ja vakaasti uskon, että hädän tullen voin opettaa pysäytyskontaktit aika nopeasti.
Käytämme näin alkuun Trkmanin metodia, jossa viimeisimpänä lisänä on juoksareiden yhdistäminen kujakeppeihin. Toisin sanoen irtokepeistä (meillä 2by2-keppiparit) tehdään kuja lankun ympärille ja koira ehkä oppii kaksi asiaa yhden hinnalla. Tai sitten ei, mutta eipä noista haittaakaan ole. Saimaa aloitti projektin juoksemalla pitkän käytäväräsymaton yli (hallilla, ei missään käytävässä), ja alkuun en keskittynyt askellukseen, annoin vain juosta. Treenasimme matolla ehkä viisi kertaa, ja pääpaino oli juoksemisen lisäksi haastavilla sisäänmenoilla. Mulla oli yleensä toisella puolella mattoa U-putki ja toisella kaksi erillistä siivekettä, joita Saimaa kiersi ja joiden sijaintia muuttamalla lisäsin sisäänmenohaasteita. Kepit auttoivat tässä kovasti.
Seuraavaksi olisi ollut maassa olevan lankun vuoro, mutta laiskuus iski enkä jaksanut hommata sellaista. Puomin alastulon sai kyllä irti, mutta se piti kaivaa maahan, jotta alku- ja loppupää eivät olleet vaarallisen irti maasta. Otin siis yhden session kaivetulla puominpätkällä, jonka jälkeen siirryin sellaiseen viritelmään, jossa ylösmeno ja alastulo on laitettu hyyyyvin matalaksi A:ksi pussinpainon päälle ja maassa olevia päitä on kaivettu vähän hiekkaan. Kepit ovat yhä puomin ympärillä.

Tätä viritelmää käytämme siis tällä hetkellä. Aloin heti maton jälkeen kiinnittää huomiota askellukseen, mutta ainakaan vielä ei Saimaalla ole tarkkaa käsitystä siitä, mistä palkka tulee. Se tarjoaa parhaita osumia silloin, kun suoraan puomin edessä on irtosiiveke kierrettäväksi, suora putki taas pahentaa loikkia. Hyvä kikka on myös jäädä itse puomin alkuun ja olla ihan paikoillaan. Käännöksiä kokeilin kerran, ja keppien ansiosta ne näyttivät tosi hyviltä. Onnistumisprosentti on tällä hetkellä kuitenkin liian alhainen, ja ensi kerralla aiommekin kokeilla sitä, että appari naksauttaa osumat. Ehkä se lamppu syttyy naksun avulla?

Kotona teemme naksuttelusessioiden ohella kehonhallintatemppuja ja tasapainotyynyjumppaa. Mä tykkään ihan hirveästi tästä alkuvaiheesta, kun pääsee opettamaan koiralle kaikkea hauskaa ja haastamaan itseään kouluttajana! Saan tutustua agilityyn uuden tyypin kanssa ja oppia tekemään asiat meille sopivalla tavalla, mikäs sen mukavampaa :) Olen niiiin paljon enemmän kouluttaja ja niiiin paljon vähemmän kisaaja. Saikku kisaa sitten joskus jos on valmis, mutta matka on ehkä miljoonasti hauskempi kuin määränpää!

Siimsin elämän eka ratatreeni pari viikkoa sitten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti