torstai 4. helmikuuta 2016

Remmiräyhäkö?

Haja-ajatuksia Saimaan remmikäytöksestä.

Saimaa alkoi haukkua muille koirille jo ihan pikkupentuna. En alkuun huolestunut tästä ilmiöstä, koska pentu vaikutti rohkealta eikä koskaan peruuttanut vieraasta koirasta poispäin. Ajattelin, että jos jätän käyttäytymisen huomiotta, koirakin unohtaa sen. Jälkiviisaana voin todeta, että kuusi viikkoa odottelua oli liian pitkä aika - toimintamalli oli ehtinyt iskostua vahvasti pennun mieleen. Pentu oli myös alkanut yleistää haukkumista lapsiin ja satunnaisiin ihmisiin.

Mun oli vaikea myöntää, että pentu oli reaktiivinen ja epävarma lenkillä tapahtuvissa kohtaamisissa. As said, Saimaa ei koskaan peruuttanut poispäin. Sen sijaan se nosti keesin pystyyn, räkytti ja pyrki hihna kireällä kohti koiraa/ihmistä. Jos virhe nro yksi oli liian pitkä odottelu ennen asiaan tarttumista, oli virhe nro kaksi mun epävarma toiminta. Mulla ei ollut selkeää mallia jonka mukaan toimia, joten yritin kaikkea sekalaista, kuten namilla houkuttelua, visuaalisen ärsykkeen blokkaamista kääntämällä koiraa tai seisomalla sen edessä sekä kieltämistä. En päässyt läpi millään näistä.

Onneksi älysin suht nopeasti kääntyä kasvattajan puoleen, varsinkin, kun Elinalle jääneellä Hiili-veljellä oli samantyyppisiä ongelmia. Elina suositteli vastaehdollistamista ja antoi hyviä vinkkejä itse toteutukseen. Lisäksi luin kannesta kanteen Jonnalta lainaamani Leslie McDevittin "Control Unleashed: The Puppy Program" -kirjan, joka osoittautui ehdottomasti parhaaksi lukemakseni koirakirjaksi ikinä. Kirjasta poimin lenkkikäyttäytymisen kannalta tärkeimpinä asioina Look at That! -pelin (LAT), Leave it -pelin ja Off switchin. LAT on vastaehdollistamista parhaimmillaan: pelin idea on, että koira bongaa asioita ympäristöstä ja saa siitä palkkaa (koira "näyttää" ärsykkeen omistajalle vilkaisemalla sitä ja kääntymällä salamannopeasti kohti omistajaa). Leave it on tietenkin asioista luopumista, ja Off switch taas opettaa koiraa säätelemään mielentilaansa intervalliharjoitusten kautta. Jokainen näistä harjoituksista oli tavallaan entuudestan tuttu, mutta McDevitt tarjosi selkeät ohjeet niiden toteuttamiseen ja ennen kaikkea soveltamiseen.

Saimaan haukkuminen oli tässä vaiheessa eskaloitunut sellaiseksi, että Arttu ei halunnut viedä sitä ulos ollenkaan (Arttu suostuu normaalisti ehkä kerran viikossa pissattamaan koirat). Saimaa reagoi koiriin n. 30 metrin säteellä, lapsiin aina heidän juostessa ja aikuisiin ihmisiin, jos hetki sitten koira tai lapsi oli pistänyt aivot hälytystilaan. Jos Saimaa pääsi kerran räkyttämään esim. koiralle, se reagoi selvästi voimakkaammin kaikkiin seuraaviin ärsykkeisiin - palautuminen ei siis ollut erityisen hyvää. Pahinta käyttäytyminen oli meidän rappukäytävässämme, pihallamme ja talon ympäristössä. Toisaalta esim. agilitykisoissa Sai ei haukkunut millekään (ärsykeyliannostusta, lähtökohtaisesti parempi mielentila...).

Suurin ongelma koulutuksessa on varmasti ollut se, että ympäristöä ei voi kontrolloida. Suunnitellusti kaukaa tehdyt harjoitukset auttoivat, koska emme ylittäneet ärsykekynnystä ja saimme paljon onnistumisia. Mutta joka päivä oli koiraa altistettava myös yllättäville ärsykkeille, jotka laukaisivat reaktion. Takapakkia on tullut aina välillä.

Ideana siis oli, että kun näköpiiriin tuli jotain haukuttavaa, ilmestyi mun taskusta namipussi - ja kun haukuttava katosi, namipussi katosi. Suoraan suuhun syötetyt namit olivat huono idea, Saimaata kiinnostivat selvästi enemmän heitellyt namit ja maahan kaadetut namit. Käytännössä siis pyrin ennakoimaan tilanteita ja väistämään/ottamaan etäisyyttä, ja Sain huomatessa vastaantulijan aloin heitellä nameja edes takaisin. Toinen vaihtoehto oli levitellä namit maahan, mikä myös tuki oikeaa mielentilaa.

LATin kohdalla epäonnistuin. Saimaa oppi tosi nopeasti yhdistämään "Missä koira?" -kysymyksen kiihtyneeseen mielentilaan, mikä ei tietenkään ollut tarkoitus. Jätettiin siis se pois, mutta pidettiin Leave it mukana "jätä"-vihjeellä.

Tällä hetkellä tilanne on aika hyvä. Saimaa osaa "jätä"-vihjeen hyvin, ja namien unohtuminen kotiin ei ole katastrofi. Haukkuminen vähentynyt huomattavasti, tosin Saimaa on herkkä provosoitumaan, jos toinen koira elehtii "väärin". Huomio ohitustilanteessa on jakautunut mun ja vastaantulijan välillä 70%-30%, ja tätä suhdetta haluaisin vielä parantaa. Ikä on varmasti osatekijä kasvaneessa itsehillinnässä. Kaikkein hienoin juttu on kuitenkin nopea palautuminen, hälytystila ei jää päälle muutamaa metriä pidemmäksi aikaa.

Saimaa ei vieläkään tarjoa kontaktia itsenäisesti, joten siinä olisi työnsarkaa. Namien unohtuessa kotiin olen palkannut hihnalla tai maasta löytyneellä kepillä, mutta tykkään ruokapalkasta enemmän. Saimaan reaktiivisuus on ollut hyvä oppimistilaisuus mulle, ja olen päässyt kehittämään omaa ymmärrystäni sekä kouluttamisesta että palkan ajoituksen tärkeydestä. Olen myös oppinut ymmärtämään remmiräyhäkoirien omistajia. Aikaisemmin remmiräyhän nähdessäni saatoin ajatella, että voi sua koirapolo kun sulla on niin kykenemätön ihminen hihnan toisessa päässä! Nyt ymmärrän, että ei se aina niin helppoa ole :D Sympatiani siis kaikille reaktiivisille koirille ja heidän ihmisilleen, huh.

Saimaa on tästä pienestä puutteestaan huolimatta mahtavan ihanan helppo pieni tyttönen <3

9 kommenttia:

  1. Miksköhän mä en oo tajunnu puhua tästä sun kanssa aikasemmin?! Noi sun kuvailemat tilanteet on täysin samanlaisia kuin Myyllä. Pyöräilijöiden, autojen ja juoksijoiden jahtaaminen on myös kuulunut arkeen.

    Sisällä haukkuminen on vähentynyt niiden sun ohjeiden ansiosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiva että se toimi! Pitää joskus vähän palaveerata tän asian tiimoilta, jotta saadaan Siimsistä ja Myykkiksestä yhteiskuntakelpoisia :)

      Poista
  2. Oli mukava lukea, että aloit asiaa työstämään positiivisin konstein :-) Itsekin jätin pois tuon "missä koira", sillä siitä tuli kamala kiihtyminen. BATn menetelmiä käytän nykyään. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mulla on ollut suunnitelmissa kokeilla BATia, oon kuullut siitä paljon hyviä kokemuksia. Miten se on teillä lähtenyt toimimaan?

      Poista
    2. BATin setuppeja en ole päässyt kovin montaa tekemään, mutta BATn muita menetelmiä, mitä voi käyttää ihan arjessa, olen käyttänyt ja käytän jatkossakin. Näiden menetelmien avulla koira alkoi itse ottamaan etäisyyttä toisiin koiriin eli ohittaessa teki kaarroksen pois päin toisesta koirasta, kun hihna minulla on löysällä kädessä ohituksissa. Haukkuvien koirien lähestyessä lähti täysin pois eli pelotti niin että teki valinnan, että lähdemme nyt kauemmas emmekä ohita. Kun koiran antaa tehdä valintoja, niin koira tekee hyvät valinnat. BATssa täytyy siis antaa koiralle kontrollia ja se on jotain aivan upeata, kun koira tosiaan ei enää rähjää vaan tekee hienoja valintoja ihan itse.

      Poista
    3. Sehän BATissa varmaan onkin parasta, koiran itsenäisyys! Olen tosi tyytyväinen, että Saimaa selviää ohitustilanteista mun avustuksella, mutta vielä parempaa olisi, jos se kykenisi tekemään valinnat itse.

      Poista
  3. Mä kyllä ens kerralla kun sut nään niin haastattelen sua kanssa! :D Mullahan Keesi on remmiräyhä ja Teho on aika reaktiivinen kanssa ja nyt sitten meillä kanssa tuo haukkuminen vähän ongelma..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mehän voitais koota HAUn riveistä remmitiimi näiden tilanteiden treenaamista varten :D Tehon kanssa ehtii vielä ennaltaehkäistäkin!

      Poista