maanantai 4. tammikuuta 2016

Mennyttä ja tulevaa


Hyvää alkanutta vuotta! Nyt on nettiyhteys löytänyt tiensä meidän kaksioomme, ja ehkä blogikin päivittyy vähän ahkerammin. Kaipaan kovasti treenimerkintöjä. Näin alkajaisiksi kuitenkin katsaus menneen vuoden tavoitteisiin ja tulevan vuoden suunnitelmiin.



Vuonna 2015 tavoittelimme Sätkän kanssa seuraavia asioita:

Agilityssa vika nolla ---> kolmosiin, ja Sanna & Sätkä aikovat kerätä arvokisanollia.

  • Kisasin vikan nollan itse maaliskuussa, ja Sannan maha kasvoi sellaisiin mittoihin, että Team Ässät jäi kisatauolle. Sätkä piti agilitysta taukoa kesällä, ja syksyllä pääsimme ilokseni treenaamaan Sannan ja Heikin ryhmään. Heikki ihastui treeneissä Sätkään, joten Sanna kyseli josko Heikki voisikin kokeilla kisaamista sen kanssa. Sätkää ei ohjaajanvaihdos hetkauttanut, ja kaksikko on päässyt kokeilemaan siipiään muutamissa kisoissa loppuvuodesta. Tällä hetkellä tosin molemmat ovat saikulla, koska Heikiltä murtui nilkka ja Sätkä venäytti hauiksen.

Tokossa TVA, osallistuminen ainakin osaan karsintakokeista ja osallistuminen SM-kisoihin. Joku ulkomaanreissu pitäisi tehdä ja uudet säännöt opetella.

  • Sämpylä osallistui Vantaan kaksipäiväisiin karsintoihin tehden kakkostuloksen kumpanakin päivänä. Seuraaminen hajosi vähän ennen karsintoja, ja mulle on vieläkin mysteeri, mistä valtava ääntelyongelma ilmaantui ja mihin se kevään aikana taas katosi. Sätkä sai kuitenkin ulkopuolisilta ja tuomareilta paljon kehuja energisyydestä ja näyttävyydestä, ja karsintoihin osallistuminen oli tosi hieno kokemus. Emme saaneet kisaoikeutta ässämmeihin. TVA Sätkästä tuli toukokuussa upealla suorituksella, jonka meinasi sotkea nollattu tunnari. Mutta kun tekee muuten ysiä ja kymppiä, ei moinen menoa hidasta! Ulkomaille ei päästy. Uusia sääntöjä ei juurikaan treenattu, mutta sen verran raavittiin kasaan, että päästiin osallistumaan oman seuran kokeeseen. Sätkis oli ihan älyttömän hieno, mutta valitettavasti kiertohyppynouto meni nollille (edellinen liike samassa kohtaa ohjattu nouto, ja Sätkä lähti stopin jälkeen hakemaan kapulaa takaa) ja saatiin kakkostulos. Kaiken kaikkiaan kuitenkin oikein hieno ja kiva tokovuosi meillä :) .

Jäljellä tavoitteena olisi ylläpitää paukkuja ja kisata JK2.

  • Paukut ovat samassa jamassa kuin vuosi sitten, mikä on meidän kohdalla hyvä asia. Jälkeä treenattiin hävettävän vähän, mutta motivaatiota ei oikein ollut, kun kokeisiin ei millään saanut paikkaa. Yhden kerran onnistuin saamaan paikan, mutta valitettavasti Sätkä lähti ekan kepin jälkeen jäljestämään marjastajaa, joten emme saaneet tulosta.

Viestin puolella sama paukkujuttu, jonka lisäksi VK1 ja VK2 olisivat tähtäimessä.

  • Kokeisiin oli kyllä paikkoja tarjolla, mutta itse kokeita ei ollut paljoa. Kesäkuussa käytiin ekan kerran kokeilemassa varaohjaaja Erikan kanssa, ja Sätkä juoksi hyvin, mutta meikä heitti kapulaa huonosti ja tottis jäi muutaman pisteen alle 70. Seuraava koe oli marraskuussa, ja sieltä sitten kerättiin tarvittavat pisteet ykköstulokseen ---> VK1. Sätkä treenasi vuoden aikana turhan vähän, varsinkin, kun muutaman kerran tuli ongelmia mun luota lähdöissä. Pääasiassa koira kuitenkin juoksi todella hyvin ja varmasti, se tykkää tästä lajista kovasti!

Paimennuksessa treenaamme säännöllisesti, tavoitteena kisauran korkkaus.

  • Säännölliseksi ei meidän treeniämme kyllä voinut kutsua :D Kevään aikana Sämpy pääsi Somerolle muutaman kerran, ja kesällä käytiin Päivillä joitain kertoja & pari kertaa Seutulassa. Lisäksi Sätkän kasvattaja Mickis kävi Piikkiössä vetämässä kahden päivän koulutuksen (ihan älyttömän hyvä!) ja osallistuin yhtenä päivänä Anni Ritakallion koulutukseen (paljon pohdittavaa ja uusia ideoita). Olisimme ehkä selvinneet perusradasta, mutta mulla ei ole luottoa omiin taitoihin ja hakukaarissa on puutteita. Edistystä on kuitenkin tapahtunut paljon!

Luonnetesti keväällä.

  • No ei käyty.
Muita juttuja sen sijaan tapahtui.

Saimaa vauvana.

I looooove you!


Saimaa 1v

Isoin juttu oli hassu pieni ylläripentu Saimaa. Mun ei todellakaan pitänyt ottaa toista koiraa, mutta jokin tuossa pienessä, mustavalkoisessa tytössä vain kolahti. Sain tietää kymmenviikkoisen pennun olemassaolosta tammikuun lopulla, ja allen viikon päästä se oli haettu Turusta Elinan hoivista uuteen kotiinsa. Hetkeäkään en ole katunut, Siims on lähes täydellinen pakkaus! Vuoden aikana Saikku on harrastellut vähän kaikkea pientä.
  • Agilityn alkeita on opeteltu Silvia Trkmanin foundations-menetelmiä sekä Vappu Alatalon hyppytekniikkatreenejä noudatellen.
  • Jälkeä on treenattu keppien kautta ilman nameja, ja Saimaa tuntuu olevan luonnonlahjakkuus. Pituutta ja ikää on voitu aika huoletta lisätä, alustanvaihdot sujuvat hienosti ja kepit nousevat hyvin.
  • Viestialkeita on leikitty sekä Veeran että Jonnan kanssa, ja Lilla Siims tykkää kovasti juosta.
  • Tokojutut ovat jääneet vähäiselle huomiolle, mutta Saimaa oppii todella nopeasti. Pääasiassa on kuitenkin keskitytty työkalupakin laajentamiseen erilaisten palkkaustapojen ja vireensäätelyn muodossa.
  • Paimennukseen ollaan tutustuttu pääasiassa pentuetreffeillä Somerolla ja kasvattajan lampailla. Myös Saimaa osallistui Mickiksen ja Annin koulutuksiin, tosin vähän vähemmän treenimeiningillä kuin Sätkä. Sai on lupaava pieni paimenkoira, jonka vahvuus on kiltteys sekä lampaita että ohjaajaa kohtaan. Se syttyy joka kerta lisää :)
  • Yleisesti Saimaa on varsin helppo koira. Se jää rennosti yksin kotiin, ei stressaa hoitopaikoissa, reagoi uusiin ja outoihin asioihin uteliaisuudella ja aktiivisuudella, ei reagoi ääniin eikä erilaisiin alustoihin eikä ole tuhonnut juuri mitään. Saimaan motto on "I'm awesome!!". Olen usein harmitellut Sätkän läheisyysahdistusta, mutta enää ei tarvitse halailla murisevaa koiraa, koska Saimaa tunkee syliin vaikka väkisin. Sylin lisäksi se on ihan pikkupennusta saakka viihtynyt kaikkialla, missä on tyynyjä.
  • Haasteitakin on ollut. Saimaa on lenkillä suht reaktiivinen, ja toisten koirien ohituksissa on yhä paljon ongelmia. Saimaa reagoi koiriin räkyttämällä, nostamalla keesin pystyyn ja tempomalla kohti koiraa. Myös lapset ja satunnaisesti aikuisetkin ihmiset saattavat laukaista tämän käyttäytymisen. Kirjoitan ongelmasta ja sen ratkaisuyrityksistä oman tekstin, mutta lyhyesti voin sanoa, että voiton puolella ollaan jo. Siima tykkää kyllä omasta äänestään noin muutenkin, koska se haukkuu epävarmojen tilanteiden lisäksi sekä kiihtyessään että turhautuessaan.
Rommilla todettiin kesällä cushingsin tauti, ja se elämään kuuluu nyt veden säännöstely ja lääkitys. Sairaus on vanhentanut kohta 11-vuotiasta koiraa, mutta kyllä se yhä jaksaa metsässä juosta suurin piirtein muiden mukana, ja sehän on tärkeintä :)

Itse olen kouluttajana kokenut pienimuotoisen herätyksen. Operantit metodit alkoivat kiinnostaa jo edellisenä vuonna, ja viime vuonna olen netin kautta tutustunut behaviorismiin ja sovellettuun käyttäytymisanalyysiin & olen vähitellen tuonut näitä ajatuksia enemmän ja enemmän omaan kouluttamiseeni. Tässä projektissa iso apu on ollut Leslie McDevittin "Control Unleashed"-kirjasta. Tästä se alkaa!

2016 suunnitelmissa olisi seuraavia:



Sätkä
  • Agilityssa Heikki ja Sätkä saavat jatkaa yhteisen sävelen löytämistä, ja pitänee sitä itsekin kisata muutama startti. Valiokellot käyntiin!
  • Tokossa olisi kiva saada osallistumisoikeus SM-karkeloihin ja tehdä siellä meidän tasoisemme suoritus. Ulkomaillakin olisi hauska käydä kisaamassa.
  • Viestillä lisää suunnitelmallista treeniä, ja jos kokeita vain on, olisi kiva kisata se VK2 alta pois ja treenata tiimi kolmosluokan kuntoon.
  • Jäljellä myös lisää suunnitelmallista treeniä ja kovasti soittoa kokeisiin, jos vaikka JK2 irtoaisi tänä vuonna.
  • Hakua treenataan mun motivaation ja ajan salliessa meidän mukavassa höntsäryhmässämme.
  • Paimennuksessa tavoitteeksi perusrata.
  • Tärkeintä tietenkin, että saan viettää paljon aikaa tuon parhaista parhaimman ystäväni kanssa ja että se pysyy terveenä <3
Saimaa
  • Luustokuvat alkuvuodesta, ja tuomion perusteella mietitään sitten kaikki muu. Muutenkin edetään ihan pennun ehdoilla sekä fyysisesti että henkisesti, mutta koska tavoitteita on tällaisen listaihmisen mielestä kiva kirjoitella, heitetään nyt jotain lajikohtaistakin just in case.
  • Agilityssa treenataan juoksarit ja hypyt kuntoon eli toisin sanoen olisi kiva, jos Saimaa olisi loppuvuodesta suht kisavalmis.
  • Tokossa haetaan lähinnä hyvää mielentilaa, mutta ehkä voisimme syksylle asettaa tavoitteeksi ALO1:n ja nuorten koirien tokorinkiin hakemisen, jos sellainen vielä järjestetään.
  • PK-puolella jälki saadaan luultavasti melko vähäisellä treenillä alo-kuntoon, ja viestillä lähinnä testaillaan onko koiralla ominaisuuksia. Esineruutua olisi hauska aloitella, mutta tottiksen esteillä ei ole mitään kiirettä. Ehkä sellainen BH-tottiskunto seuraavaa vuotta varten?
  • Paimennuksessa katsotaan, mihin rahkeet riittävät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti