lauantai 20. kesäkuuta 2015

Ja taas surkeaa kapulanheittoa eli tarina Sätkän ensimmäisestä viestikokeesta

Istua napitin kuudelta sunnuntaiaamuna kotini edessä Sämpylän, Saimaan ja kahden kassin kera (oikeesti, miksi pk-kokeet tuntuvat vaativan vähintäänkin telttareissun verran kamaa?). Ihana Erika oli lupautunut Sätkän kakkosohjaajaksi viestikokeeseen, ja kun uskollinen Volvo oli vanhempieni mukana mökillä, Erikan Eki sai kunnian toimia kuninkaallisena viestivaununa. Parin koukun kautta kyydissä istuivat meidän lisäksemme Veera, Päivi ja ärtsy Rinna, ja tuskien taival saattoi alkaa. Kahden tunnin päästä olimme sateisen Turun laitamilla koirat ilmoitettuina ja luoksepäästävyystarkistettuina, let the games begin!

Ekana esineruutu. Sätkis lähti heti ulos ruudun vasemmasta laidasta, mutta minä en jännitykseltäni tätä hahmottanut ennen kuin tuomari kehoitti pitämään huolta, että koira on ruudussa. Sätkä taisi salakuunnella, koska tuomarin kommentin jälkeen se palasi vikkelästi alueelle ja haki kiven takaa sukan, sievä palautus. Miinusta tuli mun huonosta ohjauksesta (olisi pitänyt kutsua koira takaisin ja lähettää uudestaan) ja siitä, että Sätkä ylitti esineen kerran ennen kuin nosti sen. 27/30p

Tottiksen aloitimme liikkeillä. Seuruussa Sätkä noudatti suht tyypillistä kaavaa: pieni irtautuminen musta molempien paukkujen kohdalla, sitten skarppaus ja ok seuraamista loppuun saakka. Olin samaa mieltä tuomarin kanssa, paikka ja tiiviys olivat hyvät mutta koira olisi saanut olla tarkkaavaisempi (=kontakti), hyvä. Liikkeestä istumisen alustavalta osuudelta kontakti puuttui taas, erittäin hyvä. Liikkeestä maahanmenossa & luoksetulossa sama homma plus vähän vino loppu-pa, hyvä. Jäävät olivat varmoja ja nopeita, iso plussa Sämpälle! Sitten siihen katastrofiosuuteen. Tasamaanoudossa mun heitto oli liian lyhyt, hyppynoudossa heitin ensin hypyn viereen ja uusinnalla juuri ja juuri hypyn taakse ja estenoudossa heitin joo yli estelinjan, mutta ainakin metrin sivuun. Go Inka! Joka noudossa Sätkä mälvi kapulaa tosi rumasti, ja paluuhyppy & paluueste jäivät välistä (Kuinka koira voi hypätä, kun kapula on ihan kiinni esteessä? Entä kuinka koira tajuaisi palata A'n kautta, jos kapula on ihan väärällä suunnalla?). Ekalla kahdella kerralla autoin Sätkää uudella noutokäskyllä, koska se meinasi sylkäistä kapulan jalkoihini, ja esteellä auttavia käskyjä oli jo joku 4. Sätkä-raukalla meni pasmat sekaisin, kun se yritti palauttaa esteen kautta mutta tuli sille käytännössä 90 asteen kulmassa. Tyydyttävä, tyydyttävä, puutteellinen, jos oikein muistan. Eteenmenossakaan ei vältytty ohjaajan mokilta: en muistanut pitääkö saada tuomarilta lupa lähetykseen, joten kävelin joku 25 askelta ennen kuin totesin, että ei sieltä mitään kuulu ja lähetin (keulivan) koiran. Tässä vaiheessa olin ohittanut tuomarin ihan reippaasti ja jouduin kuikuilemaan taakse nähdäkseni pysäytysluvan, ja Sätkä taisi jäädä ihmettelemään mun vääntyilyä, koska se ennakoi kohti kääntymistä & maahanmenoa. Tyydyttävä. Paikkamakuusta S nousi istumaan parin noutojen kohdalla, puutteellinen. 66/100p

Harmittaa, koska koira oli niin kiva. Kuulemma sen häntä heilui koko seuruukaavion ajan, joten paukut eivät verottaneet liikoja, mutta Sätkällä on tällainen vähän tumpelo ohjaaja, joka ei tee sen elämää helpoksi. Vetoan märkään kapulaan ja jännitykseen, mutta valitettavasti treenikaverini eivät ole unohtaneet syksyistä Jyväskylän metallikapulatunarointia, ja tiedossa lienee ankara heittokoulu. Olen kuitenkin niin ylpeä pienestä Sämpystäni, joka selvisi jälleen yhdestä pk-tottiksesta! Ja löysemmältä tuomarilta olisi irronnut yli 70 pinnaa, joten ei se täysi katastrofi ollut.

Jos jännitykseni sotki esineruutua ja erityisesti tottista, oli varmassa tuloksettomuudessa se hyvä puoli, että lähdin viestimaastoon rennoilla mielin. Sätkä olikin ihan super, se teki mun ja Erikan päissä hyvät lähdöt ja juoksi varmoin ottein alusta loppuun. Jotain outoa on kyllä tapahtunut molemmilla etapeilla, koska Sätkä juoksi B-A aikaan 2:40 ja A-C 4:42 helpossa maastossa, vaikka ryteikössäkin aika on treeneissä ollut kahden minuutin luokkaa B-A ja kolmen minuutin luokkaa A-C. Viestin tylsä puoli on se, että koiran suoritusta ei näe, joten mulla ei ole mitään hajua mikä sitä on hidastanut. Olen kuitenkin supertyytyväinen, koska Sätkälle tuli suht pitkät odotukset (3 voi-koiraa, 2 avo-koiraa ja 1 alo-koira ennen Sätkää) ja se silti lähti kevyillä virittelyillä ja juoksi toiseksi nopeimmat ajat. Mun päässä tuli tuomarilta hyvä vinkki: seuruun jälkeen kannattaa pysähtyä jo ennen varsinaista lähetyslinjaa, koska jos koira keulii, se saattaa liian lähelle mentäessä ylittää lähetyslinjan, mikä lasketaan karkaamiseksi. Nyt siitä ei rokotettu, koska lähetyslinjan kanssa oli ollut epäselvyyttä. 168/170p

Yhteensä siis maastosta 195/200p eli kokonaissaldo 261/300p, mutta koska tottiksesta ei tullut tarpeeksi pinnoja, emme saaneet tulosta. Hyvillä mielin kohti seuraavaa viestikoetta!

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Viestipaniikki

Maastotreenit ovat tällä kaudella olleet aika minimissä, ja meillä on eka koe huomenna! Tässä nämä, mitä muistan Sätkän osalta kevään varrelta:

Kausi alkoi viestitreenillä. Minä olin tällä kertaa etenevä pää, Sätkä juoksi välit B-A 200m, A-C 300m ja D-A 400m, hyvin meni.

Myös seuraavissa viestitreeneissä minä olin etenevä, mutta kun matka piteni, we got problems. Sätkä joutui katsomaan, kun minä lähdin Rinnan kanssa B:lle, ja se ilmeisesti hätääntyi tästä, koska se oli lähtenyt Veeran luota kuin ammus väärään suuntaan ja palannut jonkin ajan kuluttua takaisin. Hätä tietenkin vain kasvoi, ja kun uuden lähetyksen jälkeen rakas mamma löytyi 500m jäljen päästä, ei häntä olisi millään raaskinut jättää. En siis saanut Sätkää enää lähtemään takaisin, joten kävelimme yhdessä autolle.

Sitten taas yhdet ongelmaviestitreenit, minä etenevänä. Tällä kertaa otin Sätkän mukaani ja kävelin kilometrin päähän, mutta vaikka se sai katsoa vierestä Rinnan lähetyksen, en saanut raasua yli viiden metrin päähän itsestäni. Palasimme taas yhdessä takaisin, tosin nyt sain Sätkän lähetettyä Veeralle hiukan ennen näköyhteyttä ---> superpalkka.
Talloimme koirille vielä 10x30m esineruutukaistaleen, esine suht edessä keskellä. Muistaakseni Sätkä haki sen ihan kivasti.

Tässä välissä oli yhdet viestitreenit, joista en muista mitään, stalkkasin vain Veeran blogista että treenattu on.

Koska  Rinna on myös ilmoitettu Raision viestikokeeseen, ei Veera voi toimia Sätkän kakkosohjaajana. Onneksi Erika vastasi hätäkutsuun! Kävimme kerran Espoossa kokeilemassa viestijuoksuttamista. Sätkä käveli ensin Erikan kanssa B:lle 100m päähän ja minä jäin A:lle Saimaan, Tikrun ja Taran kanssa. Sätkä ilmeisesti hätääntyi uudenlaisesta tilanteesta ja oli ollut lähetyksessä tosi levoton, ja A:lle se tuli hirmuisella rytinällä. En saanut sitä millään enää lähtemään Erikan päähän, se oli tosi samanoloinen kuin viimeiset pari kertaa Veeran kanssa treenatessa. Sellainen flegmaattinen, otti kuuliaisesti pari askelta eteenpäin ja kääntyi takaisin senoloisena, että sillä ei ollut mitään hajua mitä oltiin tekemässä. Erika palasi sitten huutoetäisyyden päähän, ja kutsun kuullessaan Sätkä ampaisi matkaan ja sai palkaksi koko kissanruokasatsin. Paluulähetys mun päähän oli kuulemma ollut paljon rauhallisempi, joten Sätkä taisi hiffata, mitä me oltiin uuden ohjaajan kanssa metsässä tekemässä :)

Joku kerta käytiin Veeran & Rinnan ja Eevan & Gimman kanssa Luukissa vetämässä tottikset ja esineet. Sätkä teki ykkösluokan tottiskaavion välipalkoilla (kapulasta luopumista heiton jälkeen sekä kapulaa hakiessa). Ampuminen tietenkin paineisti vähän, mutta tauosta huolimatta Sätkä selvisi tilanteesta tosi kivasti ilman liikoja apuja. Makuussa oli ongelmia kestää vauhtijuttuja tekevää Rinnaa, mikä ei tullut yllätyksenä. Toivottavasti emme ole huomenna Rinnan parina tottiksessa...
Esineruutu 15x55m oli Eevan tekemä, ja minä en tiennyt missä esineet (2) olivat. Ekalla lähetyksellä Sämppä osasi aika kevyesti hakea esineen tiheän kuusikon seasta, mutta tokalla lähetyksellä tuli ongelmia, koska S jäi kiinni etukulmamerkkiin ja yritti kovasti paikantaa tätä "esinettä". Lopulta lähetin sen eteenpäin ohittamalla itse etukulman, ja nyt koira upposi taakse ja haki tokan esineen.

Toissa viikolla kiskaisimme Veeran kanssa tehopäivän monella lajilla ja monella koiralla. Sätkä sai aloittaa motivaatioviestillä: B-A 50m, A-B 50m, B-A 50m, A-C 200m, C-A 200m. Se kävi mun päässä tosi kuumana ja meinasi varastaa lähdössä, jee!
Sitten kauden eka jälki, joka oli 1,5h vanha, 200m pitkä parilla kulmalla ja päässä keppi. Lyhyellä janalla oli ilmeisesti harhajälki alussa, mutta Sätkä luopui siitä yhdellä kutsulla ja lähti itse tarkistamaan loppujanaa. Se nosti takajäljen ja vaihtoi luupilla suuntaa melkein heti sen jälkeen, kun olin poistunut janalta. Itse jäljestys oli tosi hyvää, mutta jostain syystä keppi jäi ilmaisematta. Pyysin koiran maahan odottamaan pian kepinohituksen jälkeen, ja olikin oikeastaan aika hyvä juttu saada se palkattua tästä.
Lopuksi vielä tottikset Luukissa, Sätkä teki estenoutoja ja paikallaoloa. Sitä on taas alkanut jännittää metrinen, joten annoin sen hypätä lelulle pari kertaa. Hyppytekniikkatreeniä tiedossa! A'lla sain hyvää rutiinitreeniä, ja noutoesineestä luopumisesta tuli paljon lelupalkkaa. Paikallaolo sen sijaan oli haastavaa, koska Rinna teki vieressä. Tätä pitäisi treenata selvästi enemmän.

Viime torstaina kävimme Veeran kanssa Sipoossa juoksuttamassa viestiä. Mua jännitti tosi paljon juokseeko Sätkä, mutta turhaan murehdin, raketti paineli kaikki välit varmoin ottein. B-A 1000m, A-C 1100m ja C-A 1100m. Treenattiin vain matkaa, joten koirille ei tullut pitkiä odotuksia eikä kokonaisia lähtörituaaleja.
Pyörähdimme vielä ottamassa nopeat tottikset. Sätkä sai ensin noutaa kaksikiloista kapulaa, ja alkuhämmennyksen jälkeen se sujui hyvin. Hyppynoudossa sen sijaan oli harvinainen ongelma, sillä Sätkis ei alkuun hypännyt paluuhyppyä. Näyttiköhän se kyseisestä kulmasta oudolta? Pienellä kroppa-avulla homma pelitti. Estenoudossa ei ongelmaa. Jäävien erottelu sujui hyvin ja seuraaminen tuntui siistiltä.

Tiian kanssa tehtiin minitehomaastot Kilossa viime lauantaina. Saimaa oli vanhempieni mukana mökillä, joten Sätkä pääsi pitkästä aikaa privaattitreenaamaan. Aloitimme hakujutuilla: hajunhakua niin, että Tiia ja pressu vaihtoivat kerran piiloa. Ekalta piilolta Sätkä sai hajun tosi nopeasti, mutta varmistelin ja kävelin vielä lähemmäs. Sitten paluu taaksepäin ja lähetys, ukko löytyi hyvin. Tokalla piilolla tulkitsin koiraa väärin ja lähetin sen ilman hajua, ja Sämppä kävi tsekkaamassa edellisen piilon & rallatteli ympäri aluetta, oli kuulemma juossut ihan Tiian vierestäkin kerran. Koira teki siis samaa kuin usein esineruudussa eli juoksi nenä kiinni ja ilmeisesti purki energiaa. Kutsuin sen takaisin ja kävimme hihnassa metrin päässä piilosta, nyt löytyi pressun alta kiva tyyppi :) Facebookissa on perustettu hakuryhmä, joka tulee varmaan treenailemaan kauden aikana epäsäännöllisesti ja epäsäännöllisellä porukalla, joten Sätkä ja Saimaa pääsevät molemmat kokeilemaan siipiään tässä hupilajissa.
Teimme myös 10x40m esineruutukaistaleen. Sätkän esineet olivat keskellä kiven päällä ja takana kaatuineiden puiden välissä. Ei tullut yllätyksenä, että takaesine löytyi ensin, mutta Sämpän mokoma meinasi palautusmatkalla vaihtaa esineen kiven päällä olleeseen. Loistava treeni, koska pääsin treenaamaan tota vaihtojuttua ja sain alkuperäisen esineen käteeni (tosin säätö näkyi epävarmana palautuksena). Sitten yritin lähettää koiran hakemaan kiven päällä olleen esineen, mutta otus juoksikin takaisin ruudun takaosaan. Tässä kohtaa totesin Tiialle, että se on muuten oikeasti noin tyhmä! Mutta Sätkä todisti väitteeni vääräksi tuomalla minulle ylläriesineen eli Tiian taskusta pudonneen sukan :D Kolmannella lähetyksellä se juoksi suoraan kiven luokse, joten taisin jälleen kerran aliarvioida pienen Sämpyläni.

Maanantaina otimme vikat viestijuoksut kimppatreenien merkeissä. Oli kiva päästä treenaamaan kokeneempien seurassa, ja lisäksi pystyimme testaamaan uusia viestipäitämme ennen koetta! Matkaa koira juoksi B-A 350m, A-C 800m, C-A 800m, A-D 1000m ja D-A 1000m. Vaihtelimme lähtöjärjestystä, jotta kaikille koirille tuli lyhyempiä ja pidempiä odotuksia. Sätkä teki hienoa duunia, hyvät lähetykset mun ja Erikan päissä ja varmat juoksut joka välillä. Meidän mututuntumalla treenatut koiramme saivat kehuja, maasto ei kuulemma ollut helppoa :)

Perjantaina vielä viimeistelyt Viilarissa. Ensin esineruutukaistale 10mx40m, Sätkä sai hakea kaksi esinettä, ja olin tyytyväinen tuonteihin ja järkevään vauhtiin. Sitten tottiskaavio paukkuineen kaikkineen. Sätkä oli vähän paineistuneempi kuin viimeisellä parilla kerralla, mutta olin joka tapauksessa tyytyväinen, koska se teki mun kanssa duunia ja rentoutui hyvin noutoihin. Isompia virheitä olivat hypyn ohitus paluumatkalla sekä kaksoiskäsky eteenemenon maahanmenoon (ekalla kerralla juoksi palkalle, joten ei ihme).

Nyt jännittää, kunpa Sämpylä juoksisi huomenna!