sunnuntai 24. toukokuuta 2015

FI TVA Sämpylä

Pari kuukautta vanhoista kuvista kiitos Tiia Hämäläiselle.

Blogi on viettänyt hiljaiseloa johtuen (taas yhdestä) pääsykoekeväästä, mutta nyt koe on ohi ja elämä voi palata raiteilleen! Päivittelen muista jutuista myöhemmin, mutta nyt on ihan pakko tulla hehkuttamaan Sätkän valiotitteliä. Kuten suurinta osaa harrastajista, myös mua kiinnostavat kivat kirjainlyhenteet koiran nimen edessä, ja varsinkin TVA on mun päässä kääntynyt sellaiseksi must-jutuksi. Agilitypuolen valiotittelit taitavat kaatua ohjaajan osaamattomuuteen, ja käyttövalio & paukkuarkuus kuvaavat harvoin samaa koiraa. Siispä iloitsen nyt oikein olan takaa tästä hienosta tittelistä, joka jäänee meidän suurimmaksi saavutukseksemme tokon saralla :)







Koe pidettiin Kellokoskella koulun hiekkakentällä, tuomarina Kaisa Lähdesmäki. Keli oli harmaa ja tuulinen. Me olimme neljäntenä suoritusvuorossa, mikä sopi oikein hyvin, sillä en ehtinyt pakata jännitystä liikaa, mutta sain kuitenkin koiran viriteltyä joka kehään (ryhmäliikkeet & kaksi yksilökehää).
  • Paikkaistuminen 10
  • Paikkamakuu 10 - Terävät asennonvaihdot, makuussa oli vetänyt etutassua aavistuksen alle (jätinkö niin?).
  • Kaukot 9,5 - Tuli hiukan eteen s-i-vaihdossa.
  • Tunnari 0 - Nosteli vääriä, toi oikean. Kova tuuli varmasti häiritsi.
  • Metallihyppynouto 9,5 - Hiukan vino loppuperusasento.
  • Ruutu 9 - Merkki oli mun makuun hidas, mutta onneksi tuomari ei tiedä, kuinka nopea se normaalisti on. Ruudussa pysäytin myöhässä ---> takapää oli ruudusta ulkona, korjaus oli superhieno. Kai tämän olisi silti pitänyt olla 8 (kaksoiskäsky?).
  • Ohjattu nouto 9 - Vino loppuperusasento.
  • Luoksetulo 9,5 - Hiukan vino loppuperusasento.
  • Zeta 9,5 - Vikalla suoralla Sätkä tiputti kontaktin, suoraan päin naamaa iskevä tuuli taisi tuoda mukanaan jonkun kivan hajun.
  • Seuraaminen 8,5 - Hieno pieni Sämpylä! Ihan pikkiriikkinen ääni pääsi peruutuksessa, mutten koira oli hipihiljaa. Myös minä olin hipihiljaa, löysimme sen yhteisen kuplan :) Aina tuulta vasten kävellessä Sätkä saattoi tiputtaa kontaktin, mutta pääasiassa kontakti oli jatkuvaa, paikka oli takana ja koira ei painanut. Tuntui ihan hemmetin hyvältä!
Yhteensä 271,5 pistettä, EVL1 ja TK4, ja koska näyttelytulos on jo plakkarissa, on Sätkä vahvistusta vaille Suomen tottelevaisuusvalio!!! Kokeessa lähes kaikki meni nappiin, joten nollattu tunnari ei liikoja painanut - tähän mennessä kaikki EVL-ykkösemme on saatu yhdellä nollalla :D Suorituksen cooliutta lisää se, että Sätkä ei ollut treenannut tokoa kuukauteen, mitä nyt edellisenä iltana teki yhden olkkaritunnarin. Sätkä on KONE.


Tokouramme alussa ajattelin, että teeveeaa olisi suht helppo saavuttaa, olihan mulla nyt bordercollie. Jouduin kuitenkin nopeasti heittämään moiset kuvitelmat komeassa kaaressa roskakoriin; yhteistyö Sätkän kanssa oli haastavaa, koska se ei nähnyt eikä kuullut mitään, jos lähettyvillä treenattiin vauhtiliikkeitä, leikittiin leluilla tai heitettiin palloa/kapulaa/mitä vain. Ja nämä olivat vain ne ultimate häiriöt, mikä tahansa häiriö oli lähtökohtaisesti vaikea. Sätkä ei myöskään ymmärtänyt paikallaolon ideaa hyvin pitkään aikaan, ja leikkiminen oli haastavaa, koska Sämpy paineli lelun saatuaan omia reittejään.
Toisaalta Sätkä oli alusta saakka hyvin näyttävä tokokoira, koska se teki niin kovaa ja voimalla. Se oli valmis tekemään mitä vain lelun vuoksi, ja kun se jonkun asian oppi, se ei ryhtynyt sitä jatkossa kyseenalaistamaan. Näin kävi mm. paikallaololle: Sätkällä kesti ikuisuus ymmärtää, mitä siltä halusin, mutta lampun sytyttyä se ei ole ikinä noussut paikallaolosta. Luoksetulossa mun ei tarvitse miettiä vauhdin ja näyttävien stoppien tasapainoa, koska Sätkä ei ymmärrä tulla hitaasti eikä toisaalta ennakoida stoppeja (sorry nyt vaan 99% tokoilijoista, meille luoksetulo on ehkä helpoin ja varmin liike).

Ongelma taisi kuitenkin olla tämä kaksijalkainen osapuoli. Hankalasti motivoitavan Rommin jälkeen olin päättänyt pitää huolen siitä, että uusi tulokas olisi hullu. Kiihdytin ja hetsasin minkä kerkesin ja jätin varmuuden vuoksi treenaamatta niitä rauhallisempia juttuja. Treenasin aina naama norsunvitulla, en antanut hitaasti kehittyvälle koiralle tarpeeksi aikaa vaan halusin tuloksia. Vuodet kuitenkin toivat meille molemmille järkeä ja yhteistyökykyä, ja vähitellen Sätkä alkoi luopua häiriöistä ja tehdä hommia mun kanssa siksi, että se oli kivaa, ei siksi, että pöljä oli niin nöyrä. Mun piponnyörit höllenivät (ja treenien määrä tippui radikaalisti :D), ja yhtäkkiä treenaaminen oli vähemmän tavoitteellista ja enemmän kivaa. Tulokset eivät parantuneet, mutta fiilis kehässä ja kehän ulkopuolella parani ihan tajuttomasti.

Sätkä on ollut haastava tokokoira hiukan huonon hermorakenteensa ja häiriö- ja haukkuherkkyytensä takia (ja ylisuuren kuolanerityksen, meillä on aina paskaisimmat lelut). Kolikon kääntöpuolella mulla on vauhdikas, näyttävä ja varma koira, joka juoksee kuuhun ja takaisin pienen tikunpätkän vuoksi. Se on sopivan nöyrä, sopivan (vire)kova. Jos unohdetaan alkuvuoden karsinnoissa ja näyttökokeessa esille tullut seuruukiljunta, Sämpylä työskentelee hiljaa ja ääntelee vain liikkeiden välissä. Sanon usein, että Sätkä ei ole se penaalin terävin kynä, mikä on erinomainen juttu harrastusten kannalta. Sämpylä sulattaa ihmisen kuin ihmisen sydämen vakaalla uskollaan siihen, että kun se tarpeeksi sitkeästi yrittää, joku joskus jonain päivänä heittää sille pallon. Vai onko treenikavereideni joukossa muka joku, jonka syliin tai jalkoihin Sätkä ei ole raahannut sitä kuolasta litisevää, hiekalla kuorrutettua tennaria?


Huikea pieni koirani <3




Sitten niitä kiitoksia! Kiitos ihanat tokokaverit HAU:n maanantai-illan tokoryhmästä, kun autoitte mua löysäämään pipoa - kuinka monta iltaa onkaan venynyt järjettömän pitkäksi, kun olemme seisseet kimpassa kentän keskellä ja nauraneet Sätkän sätkimiselle tai Tiikerin hyväuskoisuudelle? Kiitos Niina ja Linda, kun EKK-aikoina opetitte mut ja Sätkän leikkimään yhdessä. Kiitos Sara, Mariia, Tiia, Wilma, Sirkku ja muut satunnaistokokaverit, jotka ovat tuoneet uutta näkökulmaa. Kiitos kaikki mahtavat koutsit, kun olette auttaneet meitä milloin minkäkin ongelman (=seuraamisen, seuraamisen, seuraamisen) kanssa. Ekstrakiitos Veeralle kaikista analyyseistä ja "ei se rikki mee" -kokeiluista, Sätkä loves you!

Sätkä kiittää kaikkia niitä, jotka ovat heittäneet sille palloa tai repineet sen kanssa lelua (katkeria terveisiä niille, jotka ovat Sätkän nenän edessä heittäneet palloa toiselle koiralle). Kiitokset lähtevät myös niille, jotka ovat tehneet Sämpän kanssa agilitya kesken tokotreenien ja pelastaneet raukan tokon piinalta edes hetkeksi.




Pitkä postaus, otin todella ilon irti tästä! Monelle TVA on vain merkkipaalu matkalla kohti muita tavoitteita, mutta mulle this was it. En tiedä riittävätkö rahkeet tai kiinnostus pidemmälle, joten nyt oli hyvä hetki kiittää mahtavia ihmisiä ja hehkuttaa parhaista parhainta koiraa, jonka kanssa olemme hitsautuneet järjettömän tiiviisti yhteen <3