sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Saimaa 4kk, kuvia 14vk ja paimennuksen vauva-askeleita

Kaikki kuvat (c) Tiia Hämäläinen, Saimaa 14 viikkoa.


Kynnys päivittää blogia on korkea, kun kotona ei löydy nettiyhteyttä. Tulevaisuudessa varmasti harmittelen tätä, sillä Saimaan pentuvaiheita olisi kiva lukea. Yritän nyt kuitenkin kirjoittaa jotain ylös tuosta nelikuisesta, 9-kiloisesta rajalassien alusta:





Olemme Saikkusen kanssa keskittyneet lähinnä työkalupakin laajentamiseen ja perusasioiden vahvistamiseen. Irrotus lelusta ja lelun tuominen mulle ovat nyt vahvoja käytöksiä, samoin ruoasta ja leluista luopuminen mm. paikallaolon aikana. Saimaa kestää siis istuessaan paljon häiriöitä (Sätkän juokseminen ohi on vielä työn alla), mutta pituuden kestoa se ei juurikaan ole tehnyt.
Lähes kaikki on opetettu puhtaasti sheippaamalla, ja se näkyy ihan jokapäiväisessä arjessa, sillä Saimaa tarjoaa paljon asioita. Palkkailen aika epäsystemaattisesti kaikesta actionista. Kerrostalokoirana Sai on alkanut opetella nätisti portaissa kävelemistä, mikä on osoittautunut yllättävän hauskaksi, sillä pentu tarjoaa tavallisen kävelemisen sijaan mm. 2on2offia, peruuttamista ja kontaktikävelyä.

Saimaa leikkii nykyään todella hyvin, ja ruoka maistuu ihan milloin vain. Arjessa kaikki muu on sujunut hyvin, mutta pentu on jatkanut ulkona liikkuville ihmisille & koirille räkyttämistä. Odottelin jonkin aikaa, että tämä loppuisi itsestään, mutta vähitellen mun oli hyväksyttävä, että haukkumisesta oli tullut tapa. Kyselin facebookin penturyhmässä neuvoa, ja sainkin heti hyvän ja yksinkertaisen vinkin: vastaehdollista. Saimaa nappasi kiinni tästä ihan saman tien, ja alle viikossa olen saanut lähes kaikki äänet pois. Toimimme siis niin, että kun Saimaa bongaa lenkillä ihmisen tai koiran, sanon sille palkkasanan ("jätä"), ja pentu saa tulla hakemaan nameja. Voin sano, että toimii! Seuraavaksi vuorossa onkin hihnakävely, koska Sai on alkanut vetää aika paljon.

Varsinkin Sätkän kanssa leikkiessä Saimaa käyttää jonkin verran silmää, mutta en ole lopulta puuttunut tähän sen kummemmin, koska se ei tee rumia syöksyjä. Ainoastaan luoksetulon kanssa on jouduttu työskentelemään, koska silmä jumiuttaa pennun helposti. Yksinolo sujuu nykyään hyvin ihan kokonaisia työpäiviäkin, pentu on hiljainen ja sisäsiisti.

Temppukavalkadiin kuuluvat mm. seuraavat (inspiraationa moneen Silvia Trkmanin "Puppy Diary"-dvd):
  • esineiden poimiminen suuhun & laittaminen astiaan (pentu yleistää tosi hyvin sekä esineet että astiat)
    • edellisestä johdettuna esineiden tuominen käteen
  • etutassut tasapainotyynyllä pyöriminen (mulle selän kääntäminen oli tämän tempun hauskin ja haastavin sheipattava osa)
  • 2on2off vähän joka paikassa
    • olen etupalkalla vahvistanut paikalla pysymistä mun pyöriessä pennun selän takana
    • juoksemme välillä kilpaa tasapainotyynylle
  • tassun antaminen (helpottaa kynsienleikkuuta ja tassujen pyyhkimistä)
  • sammakkotemppu (pentu ojentaa maassa maatessaan takajalat suoriksi taakse)
  • nose touch (uusi kehitysaskel on nose touchin tekeminen lelu suussa ---> leikitään)
  • kaikki jalat vatiin (käytetään vielä aika isoja astioita)
  • jalkojen välistä pujottelu (pa-treeni on hankaloittanut tätä jonkin verran)
  • peruuttaminen (sanallinen vihje liitetty mukaan)
  • "side legs" eli saman kyljen jalat ylös (tällä hetkelleä tyynyä vasten)
  • etujaloilla hypähtäminen (tässäkin sanallinen vihje)
  • takaakierrot (Sai oppi takaakierron yhdellä sheippauskerralla, mutta namin syöminen kierron jälkeen oli monen treenin juttu, pentu olisi mieluummin purrut hihaa)
  • vasemmassa jalassa kiinni pysyminen (häivytin etujalkatargetin pois, nyt Saimaa kulkee vasemman jalan vieressä sekä paikalla pyöriessä että jopa eteenpäin kulkiessa)





Tärkeä uusi juttu on ollut kuuntelutreeni. Saimaa on opetellut sekä erottelemaan vihjeitä (istu vs. kiipee, istu vs. hop, istu vs. perper, seuraavaksi laajennetaan skaalaa) että jättämään häiriövihjeet huomiotta (paikallaolosta ei lähdetä "puu"lla, "pallo"lla eikä "Sätkä"llä). Saikkumaisa tajusi nopeasti, että palkkaa ei tule, kun ei kuuntele, ja nyt se taitaa olla tässä jopa Sätkää parempi.

Namiruutuja olen vähentänyt johtuen omasta laiskuudesta etsiä uusia ruutupaikkoja, mutta sen sijaan Saimaa on päässyt haistelemaan elämänsä ekat jäljet. Ne ovat kaikki kolme olleet samanlaisia eli askeleet kiinni toisissaan tallottuja, kanta-kärki-namitettuja, n. 20 askelta pitkiä, tuoreena ajettuja ja lopussa mininamiruutu. Eka jälki oli aika sekava keissi johtuen navakasta sivutuulesta, mutta muuten Saimaa on osoittanut olevansa luontainen nenäkoira. Ajattelin kuitenkin ihan mielenkiinnosta luopua jälkien namittamisesta ja kokeilla opettaa jälkeä keppien avulla.







Saimaa on vieraillut Purinalla useita kertoja, mutta en ole treenannut sen kanssa mitään ihmeempiä, lähinnä leikkinyt ja antanut tarjota esim. kontaktikävelyä. Kerran se pääsi tutustumaan vauvakeinuun, joka olikin ihan superhauska vekotin! Putkia on juostu pari kertaa, ja paljon palkkaa on tullut treenaavien koirien bongaamisesta ja niistä luopumisesta.

Uusissa paikoissa käyminen on vähän jäänyt, mutta onneksi Sätkän kisat ovat pitäneet yllä edes jonkinlaista tasoa. Nyt on nähty Porvoon maneesi, se joku agihalli Lohjalla sekä tietenkin Ojanko pariinkin otteeseen. Saimaa suhtautuu yhä kaikkeen itsevarmasti ja rennosti. Erityisen kivaa sillä taisi olla Helsingin keskustassa, jossa treffasimme Dotia ja Penniä pentusosiaalistamisen merkeissä - tytöt tosin unohtivat sosiaalistua ja leikkivät vain keskenään.




Joitain viikkoja sitten kävimme Saran kanssa Viilarissa ampumassa noille paukkuaroille aikuisillemme, ja Saimaa sai kuunnella laukauksia sekä autoon että namiruudussa. Sara ampui 10m päässä namiruudusta kaksi kertaa, molemmilla Saimaa nosti päätä ja katsoi Saran suuntaan, jonka jälkeen jatkoi syömistä.

Tämän viikon torstaina koitti kauan odotettu päivä, kun ajelimme Somerolle pentupaimentamaan! Oli tosi kiva nähdä Saimaan (jättikokoisia) sisaruksia, kasvattajaa ja Noki-äippää, ja kyllähän ne lampaatkin kiinnostivat. Ekalla kiekalla Saikulla taisi olla pieni overload kaikkea uutta, kun villakatras jännitti sitä, mutta tokalla kiekalla pentu oli selvästi rennompi ja juoksi reippaasti lampaiden ympäri & pysäytteli niitä aitaa vasten - eli kyllä, siellä vilahti se kuuluisa silmä!



Saimaa ei ole ihan yhtä itsenäinen kuin Sätkä oli pentuna, mutta Sätkä olikin pieni terrierinpoikanen. Sailla ei kuitenkaan ole ongelmia irrota musta, ja on oikeastaan ihan kiva, että se tarkkailee mua lenkeillä :D Mikään ei tunnu pelottavan (no ne lampaat olivat vähän jänniä), ja tyttö on ollut tähän saakka täysin alusta- ja äänivarma. Kotona se suuntaa puruhalunsa leluihin ja luihin. Odottaminen sujuu helposti mm. ulko-ovella, autossa takaluukun auetessa & ruokakupilla, vaikka poistuisin huoneesta.





7 kommenttia:

  1. Hauska tuo kuva, jossa Saimaa tekee kunnon loikan ruutuun! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saimaa oli alkuun vähän sitä mieltä, että hänen reitilleen on laitettu joku ihmeen turkoosi este, jonka yli lienee turvallisinta mennä reilulla ilmavaralla ;)

      Poista
  2. Hei voi että, onneks eksyin sun blogiin!! Tuli kivasti ideoita mitä ton omankin pennelin kanssa pitäis touhuta enempi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No multa on näköjään mennyt sun blogi ihan ohi! Kauniita kuvia Aidasta :) On muuten pitänyt ehdottaa pentutreffejä, pääsis kakarat telmimään.

      Poista
  3. Totta totta, ois kyl hei tosi kiva! Pitääki jutella vaik fb:n puolella paremmin. :D

    VastaaPoista
  4. Yhdyn Amandan ylempään kommentiin! Tosin mun pentu on vielä hetken aikaa pentulaatikossaan ryömimässä, mutta tästä meni paljon hyviä juttuja korvan taakse! :) Ois ihana nähdä videota noista tempuista mitä listailit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten mulla on mennyt tämä kommentti ihan ohi! Mun täytyy ehdottomasti ottaa Saimaata videolle, ja latailen videon tänne heti, kun saan sen tehtyä :) Kiva, jos temppukirjauksesta oli hyötyä!

      Poista