sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Saimaa

Jotenkin vahingossa tässä kävi näin. Olin puhunut, että toinen karvanaama tulee aikaisintaan kesällä, ehkä vuoden päästä, mutta sitten bongasin Nokin ja Entin pentublogin - ja ilmoituksen siitä, että lyhytkarvainen tyttö etsii vielä kotia. Nokin isä on siis Sätkän velipuoli, mikä oli mulle se ensimmäinen sykähdyttävä juttu. Sykähdyttäviä juttuja tuli paljon lisää, tärkeimpänä tietenkin Se Fiilis. Otin kasvattajaan saman tien yhteyttä, ja neljän päivän kuluttua matkustin Turkuun tutustumaan Nokiin ja Saimaaseen (Saimaahan?). Vuorokauden kuluttua päätös oli tehty: Saimaa muuttaisi meille.

Ja tässä se nyt on. Lyhytkarvainen ja mustavalkoinen tyttö takakannuksilla. Virallinen nimi on Saimaa, ja se saattaa olla myös kutsumanimi.

Pentu vikisi autossa kaksi sekuntia, jonka jälkeen se nukahti ystäväni Selman syliin ja nukkui pissataukoa lukuun ottamatta Helsinkiin saakka. Mulla on ollut melko kiireinen viikonloppu, joten Saimaa-raukka on joutunut sosialistumaan oikein olan takaa: se on istuskellut mun vieressä Purinalla, kun olen kouluttanut mölliryhmääni, se on päässyt katselemaan A-Qility-hallissa järjestettyä valmennusrenkaan näyttökoetta ja se on vieraillut sekä vanhempieni että erään ystäväni luona. Saimaa tuntuu suhtautuvan kaikkeen tyynen rauhallisesti. "Jahas, olet uusi ihmiseni selvä." "Jahas, tämä on uusi kotini, selvä.""Jahas, te olette kaikki kivoja tyyppejä ja ansaitsette pusuja, selvä."
Nyt tilanne onneksi rauhoittuu, jotta pentu pääsee rauhassa kotiutumaan. Se on kuitenkin nyt jo tehnyt vaikutuksen ihmisavoimuudellaan ja rentoudellaan. Pissoja ei tule sisälle juuri lainkaan, sylissä matkustetaan kiltisti ylös alas neljännestä kerroksesta ja auton kuljetuskoppa on kiva, kun siellä saa aina ruokaa. "Saimaa" toimii hyvin luoksetulosanana, vaikka vierestä on mm. juossut ihminen aika houkuttelevasti.

Rommi ei huomioi koko otusta, Sätkä taas on yllättäen jopa vähän leikkinyt Saimaan kanssa. Sätkä on nämä pari ekaa päivää asunut vanhempieni luona, mutta pian se saa liittyä Saimaan kaveriksi kotiin.

Ulkona paistoi hetkellisesti aurinko, ja koska olin vanhempieni luona pentua näyttämässä, nappasin mukaan pikkusiskon kameran ja kävin ottamassa Saimaasta ekat kuvat lähikalliolla. Pennun kuvaaminen oli yllättävän vaikeaa, kun se pyöri koko ajan jaloissa, kamerasta oli loppumassa akku ja laskevan auringon varjot pilasivat puolet kuvista.



Sätkä jättää Saimaan varjoonsa.


Jostain syystä saan aina otettua Sätkästä tällaisia puolikasvokuvia.

Vauhtikuvat - not an easy case.

On se paimenkoira.

Ja lepakko.

Kiitos Elina tästä hassusta pikku otuksesta!

2 kommenttia:

  1. Onnea vielä! Ihania kuvia :) Sätkä raukka luulee sen olevan taas, joku hoitolapsi josta kohta pääsee eroon. ;)

    VastaaPoista