torstai 26. helmikuuta 2015

Saimaa 11 viikkoa ja 12 viikkoa

... kohta jo 13! Saimaa tuli meille 10-viikkoisena, joten se on asustellut täällä jo huikeat kaksi ja puoli viikkoa. 11-viikkoisena painoa oli n. 5,5kg, säkää en mitannut, ja 12-viikkoisena rokotusten yhteydessä vaaka näytti 6,4kg ja säkä kotimittauksella 35cm.

Parin viikon kuulumisia:

Missä ollaan käyty? Isossa eläinkaupassa, isossa kauppakeskuksessa, Ojanko Areenan agilitykisoissa, laskiaisriehassa, lentokentällä ja eläinlääkärillä. Eläinkaupassa ei jännittänyt mikään, tosin muovikoiramallia lähestyttiin mielistellen. Kauppakeskuksen liukas lattia & liukuportaat - no problem. Agilityhallissa Saimaa ei ihan olisi malttanut leikkiä muiden paikalle sattuneiden pentujen kanssa, koska ihmiset olivat sen mielestä kivempia. Muuten Saippis oli varsin rentoa tyttöä, ja se pääsikin lopuksi tekemään kontaktikävelyä, peruuttamista, odottamista ja nose touchia keskellä hälinää. Ainakin tähän mennessä keskittymiskyky on ollut todella hyvä! Laskiaisriehassa treffattiin Veeraa ja Dotia ja tutustuttiin yhdessä hevosiin (Saimaa ei tainnut edes huomata niitä), megafonin ääniin, pulkalla laskeviin lapsiin ja ihmishälinään. Toisen kerran treffattiin kaksikko lentokentällä, koska Sätkä ja Rinnakin treffasivat siellä pentuina, ja perinteistä on pidettävä kiinni! Tytöt saivat kulkea edes takas liukumatolla (mikä se on, kun liukuportaat on litistetty?), hengailla kahvilassa ja tutustua lentokentän erilaisiin penkkeihin ja potkulautoihin. Saikkunen treenasi 2on2offia, kontaktikävelyä, pujottelua, leikkimistä ja peruuttamista, hyvä penska. Eläinlääkärilläkin meni todella hyvin.
Saimaa pääsi myös käymään kaverini tupareissa, ja se oli todellinen mallipentu! Ässä pusutteli kohteliaasti kaikkia vieraita ja mutusteli luita ihailevan ihmislauman keskellä, se on niin hämmästyttävän rento tyyppi.
Ja Purinalla ollaan tietysti oltu monen monituista kertaa.

Millainen Saimaa on? No, ainakin rento, kohtelias, ihmisrakas ja hiukan pippurinen. Sätkän ja mun entiset kämppikset Selma ja rescue Mio kävivät kylässä, ja Saimaa hääti Mion pois naksuttelunameiltaan hyvin täpäkästi. Onko sellainen ok? Minä saan kuitenkin rauhassa lähestyä sen luita ja ruokakuppia, samoin Sätkä. Saimaa ei ole sellainen "rinta rottingilla kaikkialle" -tyyppi, mutta se on kuitenkin suhtautunut kaikkeen uuteen hyvin rennolla asenteella, ensin tutkitaan ja sitten chillaillaan. Yhä se kuitenkin haukkuu vastaantulevia koiria, hmm.
Saimaa tykkää paljon ruuasta, mutta ei ole mitenkään superahne. Olenkin huomannut, että lenkeillä pelkkä oma nappula ei aina riitä luoksetuloon mielenkiintoisimmissa tilanteissa, pitää olla jotain parempaa messissä. Leikkiminen sujuu hyvin, vaikka alkuun Sain ote oli vähän vaillinainen. Pari päivää sitten se yhtäkkiä syttyi leluihin ihan kunnolla eikä olisi halunnut vaihtaa lelua namiin = se on nyt true bordercollie. Saimaa leikittää itseään ravistelemalla leluja ja heittelemällä niitä ilmaan, ja seuraavana tehtävälistalla onkin lelun tuominen. Sai seuraa mun liikettä hyvin lelu suussa, ja kahden lelun leikki on myös sujunut oikein näppärästi.
Pentu yritti alkuun roikkua mun lahkeissa, kun kävelin ulkona, mutta tämä on jäänyt, kun sillä ei ole saavuttanut mitään. Kerran Saimaa myös syöksähti ohi ajavan auton perään (onneksi hihnassa), ja siitä sanoin sille todella napakan mielipiteeni, eikä moista ole toiste esiintynyt.

Mihin Saimaata on sosiaalistettu? No, ainakin erilaisiin paikkoihin ja alustoihin :D Meillä on käyntyt paljon ihmisiä sitä moikkaamassa, ja tietenkin ollaan tavattu ihmisiä muuallakin. Koiriakin on paljon nähty, mutta rotukirjo taitaa olla aika paimenkoirapainotteinen, tässä asiassa pitänee skarpata.

Mitä Saimaa osaa? Pitäisi kuvata video treeneistämme! Kotitreenit ovat jatkuneet tuttujen temppujen parissa: jalkojen välistä pujottelu sujuu hienosti, peruuttamisesta pitäisi häivyttää mun liike pois, etutassut tasapainotyynyllä tai ruokakupilla -temppuun ollaan liitetty takajalkojen liike ja hyvin tuntuu pyöriminen sujuvan, 2on2offia on myös vahvistettu tasapainotyynyllä, nose touchiin ja targettiin pitäisi lisätä kestoa, istumiseen on liitetty käskysana ja odottamista on haastettu heitetyillä nameilla ja leluilla & mun erilaisilla liikkeillä. Uudempia temppuja ovat esineen ottaminen suuhun (olen saanut sheipattua jotain nakertamisen tyyppistä, hmm), etujaloilla hypähtäminen (kaukoja varten), katsekontakti ja syliin kiipeäminen (tätä teki jo kasvattajan luona).
Agilityn alkeetkin on aloitettu. Saimaa oppi parin kerran jälkeen tarjoamaan putkea, ja eilen lenkillä sheippasin puun kiertämisen vasemmalta puolelta. Saimaa on todella oppinut tarjoamaan ja yleistämään, sillä pystyin saman tien siirtämään kierron myös hyvin paksulle puulle. Kerran Saikku-Maisa sai myös tarjota "hyppyä" eli rimojen välissä olevaa speed bumpia.
Tokojuttuihin laskettanee kontaktikävely, jota yhä tehdään eri paikoissa ja eri häiriöissä. Saippis on myös tehnyt pari pentuluoksetuloa jalkojen väliin ilmestyvään leluun, ja kerran se sai juosta metallikapulalle ja vapautua leluun = eka vauhtinouto. Metsässä Saimaa on saanut etsiä mun kädessä ollutta käpyä muiden käpyjen joukosta, koska se tuntuu luonnostaan etsivän sen ja noukkivan talteen. Tunnarikin on siis startattu :D
Namiruutuja on tehty päivittäin eri puolille lähimetsiä, ja aamuruoka tuntuu häviävän pennun kiduksiin kiitettävän intensiivisesti. Kropanhallintaa ollaan kotitemppujen lisäksi harjoiteltu kiipeilemällä puunrungoilla ja kivillä. Saimaa bongaa jo kauempaa potentiaalisia kiipeilymestoja ja hakeutuu niille namin toivossa.
Saimaalle on ammuttu kerran: ensin kaksi laukausta 100m päästä niin, että käppäilimme vain hihnassa pitkin kenttää. Sitten Saimaa sai odottaa autossa, kun ammuin Dotille kaksi laukausta 50m päässä autosta, tämäkään ei hetkauttanut.
Hallilla olen naksutellut siitä, että pentu on vaihtanut agilitya tekevän koiran tuijottamisen mun tuijottamiseen. Tekevät koirat tuntuvat kiinnostavan, mutta ainakin vielä mun namit ovat voitolla.

Pidän tästä pennusta ihan todella! Se on jotenkin niin järkevä ja suhtautuu elämään chillisti. Vauhtia löytyy vaikka muille jakaa, mutta pääasiassa pentu ottaa rennosti eikä turhia hötkyile - aika ideaali tyyppi siis <3

perjantai 13. helmikuuta 2015

Mielentilatreenejä ja pentukuulumisia

Kaikki kuvat on ottanut Tiia Hämäläinen, kiitos!



Saimaa on kotiutunut todella hyvin. Se on todellinen sylihiiri, ja uni maistuu aina parhaiten joko sylissä tai ihan ihmiseen kiinni painautuneena. Mun mielestä yksi koiran omistamisen parhaita puolia on yhdessä nukkuminen, joten koirat saavat mun puolesta olla sängyssä (=Arttu ei ole vielä protestoinut tarpeeksi vahvasti). Sätkä on aina ollut vähän sellainen etäisyyttä pitävä, ja se nukkuukin mielellään sohvalla, mutta Saikkulaikun mielestä on parasta nukkua kainalossa ja herättää välillä pusuilla. Se oli ekat neljä yötä yösisäsiisti, mutta sitten masu meni vähän ummelle ja kakkoja on tullut yöllä, kun illalla ei ole vielä onnistunut.
Saikku on joitain kertoja haukkunut avainten käymiselle ovessa & vieraille koirille, jotka kävelevät esim. toisella puolella tietä. Koirille haukkumiseen en ajatellut puuttua, sillä uskon, että paras lääke on mun reagoimattomuus - pentukin tajuaa, että ei tässä mitään jännitettävää ole. Sen sijaan ulko-oven avaamisääneen voisi totuttaa ihan ajatuksella.
Hihnassa kävely on siistiä mutta ärsyttävää, koska kakara kulkee koko ajan jaloissa. Eipä tosin ihme, sillä naksuttelen Saimaalle aina, kun se tarjoaa kontaktikävelyä jommalla kummalla puolella. Tätä se oli tehnyt jo kasvattajan luona, ja likka on ihan hirmu pätevä! Olen saanut palkan suunnalla siirrettyä paikkaa vähän taaemmas, ja Saisai tarjoaa kontaktikävelyä kaikissa uusissa paikoissa ja heti sen jälkeen, kun se on bongannut kadulla ihmisen tai toisen koiran. Se taitaa saada kolmasosan ruuastaan näin :D
Retki eläinkauppaan oli onnistunut. Saimaa tutki paikkoja rauhallisella itsevarmuudella ja pusutteli asiakkaita. Myyjän valtava koirakaan ei jännittänyt. Purinan ja eläinkaupan lisäksi ei olla käyty uusissa paikoissa, mutta nyt Saimaan kotiuduttua voinemme laajentaa skaalaa.
Saimis tykkää paljon ihmisistä, ja niiden luokse taaperrellaan varauksetta mutta kohteliaasti. Vieraita koiria kohtaan se on myös ollut rauhallisen rohkea, tosin kolmen pentupinserin lauma jännitti ihan murinaan ja irokeesin nostoon asti.
Kontaktikävelyn lisäksi olen ruokien yhteydessä naksutellut tasapainolaudan paukauttelua, ilmatyynyn päällä sekä etutassuja että takatassuja, peruuttamista, jalkojen välistä pujottelua, käsikosketusta, istumista ja "odota"- ja "okei"-käskyjen erottelua. Puhdas sheippaaminen oli aluksi vaikeaa, sillä Saimaa tarjosi jo kasvattajan luona hyvin vahvaksi opittua ruuasta luopumista = se lähinnä istui ja odotti, josko kohta saisi luvan syödä. Autoin pennun alkuun houkuttelemalla namilla ilmatyynyn päälle, ja se on jo alkanut hiffata tarjoamisen ideaa.
Olemme myös opetelleet perustyökaluja treenaamiseen ja arkeen. Saimaa on oppinut pujottamaan päänsä asioiden läpi (panta, heijastinliivi), odottamaan lupaa ruokakupilla, kestämään käsittelyjä kuten tassujen näpräämistä ja korvien & hampaiden tutkimista, rentoutumaan pannasta kiinni pidettäessä, leikkimään kahden lelun leikkiä, lähtemään kuolleelle lelulle ja vaihtamaan lelua namiin ja päinvastoin. Kaikki tuntuu sujuvan helposti.

Sitten niihin varsinaisiin treenijuttuihin.

Maanantaina HAUn tokot. Sätkän piti treenata mielentilajuttuja tekemällä kuuntelutreeniä (asentokäskyjä piiiitkillä odotusväleillä, koska tarjosi miljoonaa asiaa yhtä aikaa), mutta taisimme molemmat vain turhautua tästä. Kuuntelurata hyppy-ruutu-luoksetulo-stoppi toimi hyvin, mutta ruutu-agikepit-erottelu ei niinkään. Vähän kävi mielessä, että onko meidän järkeä käydä Purinalla tokoilemassa, kun vireongelma on muuallakin paha. Paikkamakuu ja -istuminen sentään sujuivat.
Saimaa sai pusutella ihmisiä ja siedättyä niihin pinseripentuihin, ja hengailun lisäksi se tarjosi vähän kontaktikävelyä, teki pari pentuluoksetuloa (joiden tapaa muutetaan än-yy-tee-nyt, sillä Saimaa osasi jo rimpuilla mun perään), kävi putkessa (ihan ei heti tajunnut, että sinne voi mennä, mutta kun lamppu syttyi, putki ei jännittänyt yhtään) ja leikki & kantoi lelua mun perässä.




Tiistaina käytiin Tiian ja Rassen, Ruutin ja Gavan kanssa tokoilemassa. Sätkä treenasi taas mielentilaa. Ensin Tiia häiriköi sitä sen ollessa odotuskäskyn alla maassa heittelemällä noutokapulaa ja leluja & houkuttelemalla Sätkää pois maasta, ja kun Sätkä fokusoi muhun kunnolla, se pääsi hommiin. Kokeilin ensin pari kertaa ottaa Sätkän seuraamaan kutsulla, ja se jättikin äänet näin pois (ruudusta seuraamaantulossa ei koskaan ole äännellyt). Sitten askeleita seuraavasti: jos pääsi ääni, pyysin koiran maahan ja heiluttelin lelua sen lähellä, kunnes se keskittyi minuun. Keskittymisestä pääsi yrittämään uudestaan, ja Sätkä tuntui vastaavan tähän treeniin tosi kivasti. Palkkasin sitä lelulla, koska olen päätynyt siihen, että ruokapalkka vain turhauttaa sitä.
Saimaa sai ensin moikata bc Gavaa ja vähän jopa tavallaan leikkiä sen kanssa. Huomasin, että muuten varma luoksetulo oli huonompi näin koiraseurassa, joten ensi kerralla mukaan parempaa namia kuin nappuloita. Myöhemmin se pääsi vielä tekemään kontaktikävelyä & leikkimään, hyvin sujui vaihto namiin ja toisinpäin.










Illalla sitten huippistreenit Villen vetämänä, teimme valkoisia numeroita. Mulla oli pentu mukana pyörimässä rataantutustumisessa, mikä taisi olla huono idea, sillä keskityin tosi huonosti itse tutustumiseen. Osittain sen takia, osittain ihan mun huonosti liikkuvien jalkojen takia meillä oli Sätkän kanssa paljon vaikeuksia. Lopulta saimme kuitenkin 22 estettä tehtyä yhdellä virheellä (takaakierto hypyllä 15 oli mulle jostain syystä mahdottoman hankala ohjata). Tärkein oppi oli ehkä hypyllä 2 tullut ymmärrys siitä, että mun ei tarvitse olla koiran mukana takaakierrossa, vaan pystyn lähettämään sen myös lähempää hyppyä 3. Yleisohjeena Ville sanoi, että kengät näyttävät sinne suuntaan, minne rata jatkuu seuraavan esteen jälkeen, käsi näyttää seuraavan esteen (toteutimme tätä hypyn 12 vippauksessa).
Saimaa pääsi tosiaan käppäilemään vapaana halliin & moikkaamaan jo melkein aikuiseksi koiraksi kasvanutta Dotia viereiselle pellolle.




Sätkän kepit eivät aina mahdu kuviin. 



maanantai 9. helmikuuta 2015

Valmennusrenkaan näyttökoe

Veera oli huijannut meidät ilmoittautumaan tällaiseenkin koitokseen. Koe järjestettiin Lahdessa A-Qility-hallilla, ja saavuimme paikalle tuli hännän alla ihan törkeästi myöhässä. Tietenkin arvonta oli suosinut meitä onnen kultapoikia eli saimme numeron 2, siinä ei ehtinyt pahemmin viritellä tai muutakaan turhaa. Ensin ryhmäliike, sitten yksislöt.

  • Paikkaistumisessa Sätkä oli palatessani samassa asennossa kuin lähtiessäni, mutta kun kävelin sitä kohti, se haisteli epävarmana ja lopulta meni maahan.
  • Seuraaminen oli, no, kamalaa. Sätkällä oli (paljon) parempi seuraaminen jopa alokasluokassa, mutta minkäs teet kun pakka on hajonnut ja kaikkea ei ehdi korjata parissa viikossa (myönnetään, en edes yrittänyt). Eli me esittelimme arvostelijoille seuraavia: vikinää, kiljaisuja, keulimista, tahmeita käännöksiä, taakse jättäytymistä ja kontaktittomuutta. Multitalentteja!
  • Luoksetulo oli törkyhieno. Varsinkin maahanmeno, seisomiseen tarttis vielä liukkarin.
  • Ruutu oli myös hyvä, vaikka käskinkin Sätkän pysähtymään liian aikaisin ---> se "reagoi stoppikäskyyn hitaasti". 
  • Tasamaanoudossa Sämppis lähti kapulalle liian kovaa, koska jarruttaminen ei onnistunut ja koira sähläsi noston kanssa. Mutta jee, ei yhtään pureskelua! Luovutusasento oli vino ja koira ennakoi sivulletulon.
  • Kaukoissa tapahtui harvinainen moka: Sätkä nousi s-käskyllä istumaan, joten jouduin antamaan kaksoiskäskyn. Ihan ok vaihdot muuten.
  • Liikkeiden välit (joiden arvostelu oli isossa osassa) sujuivat kivasti. Sätkä vastasi sosiaaliseen palkkaan rennosti, ja vasta ihan lopussa jouduin komentamaan sen pois liikkurin=kapulan luota.
Aika epätasainen suoritus siis. Toisaalta Sätkä osoitti, miten voimalla ja nopeudella saa todella näyttäviä vauhtiliikkeitä, toisaalta sen tämänhetkinen vireongelma näkyi ikävästi seuraamisessa. Näillä näytöillä ei kyllä ole mitään asiaa renkaaseen, mutta meillä oli Lahdessa oikein kivaa, ja kehän ulkopuolella Sätkis teki mm. tosi nättiä seuraamista.

Tänä keväänä haluan kehittyä kouluttajana ja opiskella operantin ehdollistamisen saloja, koska uskon, että sitä kautta Sätkän vireen kanssa olisi mukavinta työskennellä.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Saimaa

Jotenkin vahingossa tässä kävi näin. Olin puhunut, että toinen karvanaama tulee aikaisintaan kesällä, ehkä vuoden päästä, mutta sitten bongasin Nokin ja Entin pentublogin - ja ilmoituksen siitä, että lyhytkarvainen tyttö etsii vielä kotia. Nokin isä on siis Sätkän velipuoli, mikä oli mulle se ensimmäinen sykähdyttävä juttu. Sykähdyttäviä juttuja tuli paljon lisää, tärkeimpänä tietenkin Se Fiilis. Otin kasvattajaan saman tien yhteyttä, ja neljän päivän kuluttua matkustin Turkuun tutustumaan Nokiin ja Saimaaseen (Saimaahan?). Vuorokauden kuluttua päätös oli tehty: Saimaa muuttaisi meille.

Ja tässä se nyt on. Lyhytkarvainen ja mustavalkoinen tyttö takakannuksilla. Virallinen nimi on Saimaa, ja se saattaa olla myös kutsumanimi.

Pentu vikisi autossa kaksi sekuntia, jonka jälkeen se nukahti ystäväni Selman syliin ja nukkui pissataukoa lukuun ottamatta Helsinkiin saakka. Mulla on ollut melko kiireinen viikonloppu, joten Saimaa-raukka on joutunut sosialistumaan oikein olan takaa: se on istuskellut mun vieressä Purinalla, kun olen kouluttanut mölliryhmääni, se on päässyt katselemaan A-Qility-hallissa järjestettyä valmennusrenkaan näyttökoetta ja se on vieraillut sekä vanhempieni että erään ystäväni luona. Saimaa tuntuu suhtautuvan kaikkeen tyynen rauhallisesti. "Jahas, olet uusi ihmiseni selvä." "Jahas, tämä on uusi kotini, selvä.""Jahas, te olette kaikki kivoja tyyppejä ja ansaitsette pusuja, selvä."
Nyt tilanne onneksi rauhoittuu, jotta pentu pääsee rauhassa kotiutumaan. Se on kuitenkin nyt jo tehnyt vaikutuksen ihmisavoimuudellaan ja rentoudellaan. Pissoja ei tule sisälle juuri lainkaan, sylissä matkustetaan kiltisti ylös alas neljännestä kerroksesta ja auton kuljetuskoppa on kiva, kun siellä saa aina ruokaa. "Saimaa" toimii hyvin luoksetulosanana, vaikka vierestä on mm. juossut ihminen aika houkuttelevasti.

Rommi ei huomioi koko otusta, Sätkä taas on yllättäen jopa vähän leikkinyt Saimaan kanssa. Sätkä on nämä pari ekaa päivää asunut vanhempieni luona, mutta pian se saa liittyä Saimaan kaveriksi kotiin.

Ulkona paistoi hetkellisesti aurinko, ja koska olin vanhempieni luona pentua näyttämässä, nappasin mukaan pikkusiskon kameran ja kävin ottamassa Saimaasta ekat kuvat lähikalliolla. Pennun kuvaaminen oli yllättävän vaikeaa, kun se pyöri koko ajan jaloissa, kamerasta oli loppumassa akku ja laskevan auringon varjot pilasivat puolet kuvista.



Sätkä jättää Saimaan varjoonsa.


Jostain syystä saan aina otettua Sätkästä tällaisia puolikasvokuvia.

Vauhtikuvat - not an easy case.

On se paimenkoira.

Ja lepakko.

Kiitos Elina tästä hassusta pikku otuksesta!