lauantai 28. marraskuuta 2015

VK1 Sämppä

Päästiin Sätkän kanssa tänä vuonna vielä toiseen viestikokeeseen, joka järjestettiin Jokelassa viime viikonloppuna. Kokeeseen osallistui peruutusten myötä lopulta vain kolme koiraa, joista Sätkä oli ainoa ykkösluokassa. Päivä alkoi maastoilla.

Viestiosuus meni ihan nappiin. Sätkä oli lähtenyt Veeran päästä hyvin, mutta mua jännitti enemmän toinen etappi, koska treenit olivat olleet todella vähissä ja muutama kerta sitten oli ollut ongelmia. Sätkä seurasi kuitenkin siististi lähetyspaikalle ja oli odotuksessa aika malttamattoman oloinen, piippasikin vähän. Ja niin tuo hieno otus hoiti homman kotiin! Käyttäytymisessä ei ollut huomautettavaa, joten ainoana alokaskoirana se sai täydet 170/170 pistettä.

Esineruutua emme olleet treenanneet ainakaan kuukauteen. Hyvin Sämpylä silti upposi rinteessä olevan alueen takaosaan, teki duunia kymmenisen sekuntia ja toi tarvittavan esineen oikein mallikkaasti. 30/30 pistettä.

Viimeisenä se jännin eli tottis. Paukkuaran koiran sijaan jännitin lähinnä omia kapulanheittoja, koska samalla teemalla eli treenaamattomuudella mentiin niidenkin osalta. Sätkä reagoi mielestäni tavallista voimakkaammin paukkuihin, sillä vaikka itse ampumistilanne oli ok, tuntui koko tottis vähän sinnittelyltä. Tuomari kuitenkin tykkäsi kovasti Sätkästä, kuvaili sitä vain herkäksi Ferrariksi, jonka ajaminen ei ole helppoa. Seuraamisessa jouduin antamaan joitain lisäkäskyjä, jotta koira pysyi mukana, ja kontakti oli huono. Lahnaa Sämpystä ei kuitenkaan saa tekemälläkään, joten tästä hyvä. Liikkeestä istumisen alustava seuruuosuus olisi voinut olla hallitumpi, mutta itse istuminen oli taattua Sätkää eli älyttömän hieno, erinomainen. Sama päti liikkeestä maahanmenoon ja luoksetuloon, erinomainen. Noutojen arvosanoja en muista, mutta kaksi ekaa heittoa olivat mun osalta ok. A:lla en nähnyt kapulaa enkä siis tajunnut, että se oli jäänyt ihan esteeseen kiinni ja koiran oli aika mahdoton palata esteen kautta. Muita ongelmia olivat kevyet hyppykosketukset molempiin suuntiin, kapulan voimakas mälviminen, tuplakäskyt tuomisiin (Sätkä tiputti kapulan muutamaa metriä ennen luovutusta) sekä huonot irrotukset. Eli juu, sitä samaa mitä aina, mua jännittää ja koira purkaa ampumisen painetta noutoihin. Eteenmeno oli todella näyttävä, tuomarikin sanoi, että paremmin ei tuota voi tehdä, erinomainen. Paikkamakuussa Sätkä taittoi tassun alle parin tehdessä noutoja, kuitenkin erinomainen. Tuomari oli selvästi sitä mieltä, että Sätkässä on paljon potentiaalia, ja kyllähän se parhaimmillaan tekee todella näyttävää tottista. Pisteitä saimme enemmän kuin koskaan aikaisemmin eli 86/100 pistettä.

Lopputuloksena siis 286/300 pistettä, 1-tulos ja koulari VK1. Team Käpylehmien ensimmäinen koulari! Suurkiitos Veeralle, joka on jaksanut treenata Mansikkia ja rämpiä metsässä kilometritolkulla, olet paras mahdollinen laidun ;) Kiitos tietenkin myös Erikalle siitä viime kokeesta, jonka mokasin heittämällä kapuloita ihan miten sattuu (joo ja sitä seuranneesta kapulatreenistä). On hienoa, kun voi treenata ja kisata näin mahtavien ihmisten kanssa.

Sämpylä on sydämensä ansainnut <3

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Ja taas surkeaa kapulanheittoa eli tarina Sätkän ensimmäisestä viestikokeesta

Istua napitin kuudelta sunnuntaiaamuna kotini edessä Sämpylän, Saimaan ja kahden kassin kera (oikeesti, miksi pk-kokeet tuntuvat vaativan vähintäänkin telttareissun verran kamaa?). Ihana Erika oli lupautunut Sätkän kakkosohjaajaksi viestikokeeseen, ja kun uskollinen Volvo oli vanhempieni mukana mökillä, Erikan Eki sai kunnian toimia kuninkaallisena viestivaununa. Parin koukun kautta kyydissä istuivat meidän lisäksemme Veera, Päivi ja ärtsy Rinna, ja tuskien taival saattoi alkaa. Kahden tunnin päästä olimme sateisen Turun laitamilla koirat ilmoitettuina ja luoksepäästävyystarkistettuina, let the games begin!

Ekana esineruutu. Sätkis lähti heti ulos ruudun vasemmasta laidasta, mutta minä en jännitykseltäni tätä hahmottanut ennen kuin tuomari kehoitti pitämään huolta, että koira on ruudussa. Sätkä taisi salakuunnella, koska tuomarin kommentin jälkeen se palasi vikkelästi alueelle ja haki kiven takaa sukan, sievä palautus. Miinusta tuli mun huonosta ohjauksesta (olisi pitänyt kutsua koira takaisin ja lähettää uudestaan) ja siitä, että Sätkä ylitti esineen kerran ennen kuin nosti sen. 27/30p

Tottiksen aloitimme liikkeillä. Seuruussa Sätkä noudatti suht tyypillistä kaavaa: pieni irtautuminen musta molempien paukkujen kohdalla, sitten skarppaus ja ok seuraamista loppuun saakka. Olin samaa mieltä tuomarin kanssa, paikka ja tiiviys olivat hyvät mutta koira olisi saanut olla tarkkaavaisempi (=kontakti), hyvä. Liikkeestä istumisen alustavalta osuudelta kontakti puuttui taas, erittäin hyvä. Liikkeestä maahanmenossa & luoksetulossa sama homma plus vähän vino loppu-pa, hyvä. Jäävät olivat varmoja ja nopeita, iso plussa Sämpälle! Sitten siihen katastrofiosuuteen. Tasamaanoudossa mun heitto oli liian lyhyt, hyppynoudossa heitin ensin hypyn viereen ja uusinnalla juuri ja juuri hypyn taakse ja estenoudossa heitin joo yli estelinjan, mutta ainakin metrin sivuun. Go Inka! Joka noudossa Sätkä mälvi kapulaa tosi rumasti, ja paluuhyppy & paluueste jäivät välistä (Kuinka koira voi hypätä, kun kapula on ihan kiinni esteessä? Entä kuinka koira tajuaisi palata A'n kautta, jos kapula on ihan väärällä suunnalla?). Ekalla kahdella kerralla autoin Sätkää uudella noutokäskyllä, koska se meinasi sylkäistä kapulan jalkoihini, ja esteellä auttavia käskyjä oli jo joku 4. Sätkä-raukalla meni pasmat sekaisin, kun se yritti palauttaa esteen kautta mutta tuli sille käytännössä 90 asteen kulmassa. Tyydyttävä, tyydyttävä, puutteellinen, jos oikein muistan. Eteenmenossakaan ei vältytty ohjaajan mokilta: en muistanut pitääkö saada tuomarilta lupa lähetykseen, joten kävelin joku 25 askelta ennen kuin totesin, että ei sieltä mitään kuulu ja lähetin (keulivan) koiran. Tässä vaiheessa olin ohittanut tuomarin ihan reippaasti ja jouduin kuikuilemaan taakse nähdäkseni pysäytysluvan, ja Sätkä taisi jäädä ihmettelemään mun vääntyilyä, koska se ennakoi kohti kääntymistä & maahanmenoa. Tyydyttävä. Paikkamakuusta S nousi istumaan parin noutojen kohdalla, puutteellinen. 66/100p

Harmittaa, koska koira oli niin kiva. Kuulemma sen häntä heilui koko seuruukaavion ajan, joten paukut eivät verottaneet liikoja, mutta Sätkällä on tällainen vähän tumpelo ohjaaja, joka ei tee sen elämää helpoksi. Vetoan märkään kapulaan ja jännitykseen, mutta valitettavasti treenikaverini eivät ole unohtaneet syksyistä Jyväskylän metallikapulatunarointia, ja tiedossa lienee ankara heittokoulu. Olen kuitenkin niin ylpeä pienestä Sämpystäni, joka selvisi jälleen yhdestä pk-tottiksesta! Ja löysemmältä tuomarilta olisi irronnut yli 70 pinnaa, joten ei se täysi katastrofi ollut.

Jos jännitykseni sotki esineruutua ja erityisesti tottista, oli varmassa tuloksettomuudessa se hyvä puoli, että lähdin viestimaastoon rennoilla mielin. Sätkä olikin ihan super, se teki mun ja Erikan päissä hyvät lähdöt ja juoksi varmoin ottein alusta loppuun. Jotain outoa on kyllä tapahtunut molemmilla etapeilla, koska Sätkä juoksi B-A aikaan 2:40 ja A-C 4:42 helpossa maastossa, vaikka ryteikössäkin aika on treeneissä ollut kahden minuutin luokkaa B-A ja kolmen minuutin luokkaa A-C. Viestin tylsä puoli on se, että koiran suoritusta ei näe, joten mulla ei ole mitään hajua mikä sitä on hidastanut. Olen kuitenkin supertyytyväinen, koska Sätkälle tuli suht pitkät odotukset (3 voi-koiraa, 2 avo-koiraa ja 1 alo-koira ennen Sätkää) ja se silti lähti kevyillä virittelyillä ja juoksi toiseksi nopeimmat ajat. Mun päässä tuli tuomarilta hyvä vinkki: seuruun jälkeen kannattaa pysähtyä jo ennen varsinaista lähetyslinjaa, koska jos koira keulii, se saattaa liian lähelle mentäessä ylittää lähetyslinjan, mikä lasketaan karkaamiseksi. Nyt siitä ei rokotettu, koska lähetyslinjan kanssa oli ollut epäselvyyttä. 168/170p

Yhteensä siis maastosta 195/200p eli kokonaissaldo 261/300p, mutta koska tottiksesta ei tullut tarpeeksi pinnoja, emme saaneet tulosta. Hyvillä mielin kohti seuraavaa viestikoetta!

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Viestipaniikki

Maastotreenit ovat tällä kaudella olleet aika minimissä, ja meillä on eka koe huomenna! Tässä nämä, mitä muistan Sätkän osalta kevään varrelta:

Kausi alkoi viestitreenillä. Minä olin tällä kertaa etenevä pää, Sätkä juoksi välit B-A 200m, A-C 300m ja D-A 400m, hyvin meni.

Myös seuraavissa viestitreeneissä minä olin etenevä, mutta kun matka piteni, we got problems. Sätkä joutui katsomaan, kun minä lähdin Rinnan kanssa B:lle, ja se ilmeisesti hätääntyi tästä, koska se oli lähtenyt Veeran luota kuin ammus väärään suuntaan ja palannut jonkin ajan kuluttua takaisin. Hätä tietenkin vain kasvoi, ja kun uuden lähetyksen jälkeen rakas mamma löytyi 500m jäljen päästä, ei häntä olisi millään raaskinut jättää. En siis saanut Sätkää enää lähtemään takaisin, joten kävelimme yhdessä autolle.

Sitten taas yhdet ongelmaviestitreenit, minä etenevänä. Tällä kertaa otin Sätkän mukaani ja kävelin kilometrin päähän, mutta vaikka se sai katsoa vierestä Rinnan lähetyksen, en saanut raasua yli viiden metrin päähän itsestäni. Palasimme taas yhdessä takaisin, tosin nyt sain Sätkän lähetettyä Veeralle hiukan ennen näköyhteyttä ---> superpalkka.
Talloimme koirille vielä 10x30m esineruutukaistaleen, esine suht edessä keskellä. Muistaakseni Sätkä haki sen ihan kivasti.

Tässä välissä oli yhdet viestitreenit, joista en muista mitään, stalkkasin vain Veeran blogista että treenattu on.

Koska  Rinna on myös ilmoitettu Raision viestikokeeseen, ei Veera voi toimia Sätkän kakkosohjaajana. Onneksi Erika vastasi hätäkutsuun! Kävimme kerran Espoossa kokeilemassa viestijuoksuttamista. Sätkä käveli ensin Erikan kanssa B:lle 100m päähän ja minä jäin A:lle Saimaan, Tikrun ja Taran kanssa. Sätkä ilmeisesti hätääntyi uudenlaisesta tilanteesta ja oli ollut lähetyksessä tosi levoton, ja A:lle se tuli hirmuisella rytinällä. En saanut sitä millään enää lähtemään Erikan päähän, se oli tosi samanoloinen kuin viimeiset pari kertaa Veeran kanssa treenatessa. Sellainen flegmaattinen, otti kuuliaisesti pari askelta eteenpäin ja kääntyi takaisin senoloisena, että sillä ei ollut mitään hajua mitä oltiin tekemässä. Erika palasi sitten huutoetäisyyden päähän, ja kutsun kuullessaan Sätkä ampaisi matkaan ja sai palkaksi koko kissanruokasatsin. Paluulähetys mun päähän oli kuulemma ollut paljon rauhallisempi, joten Sätkä taisi hiffata, mitä me oltiin uuden ohjaajan kanssa metsässä tekemässä :)

Joku kerta käytiin Veeran & Rinnan ja Eevan & Gimman kanssa Luukissa vetämässä tottikset ja esineet. Sätkä teki ykkösluokan tottiskaavion välipalkoilla (kapulasta luopumista heiton jälkeen sekä kapulaa hakiessa). Ampuminen tietenkin paineisti vähän, mutta tauosta huolimatta Sätkä selvisi tilanteesta tosi kivasti ilman liikoja apuja. Makuussa oli ongelmia kestää vauhtijuttuja tekevää Rinnaa, mikä ei tullut yllätyksenä. Toivottavasti emme ole huomenna Rinnan parina tottiksessa...
Esineruutu 15x55m oli Eevan tekemä, ja minä en tiennyt missä esineet (2) olivat. Ekalla lähetyksellä Sämppä osasi aika kevyesti hakea esineen tiheän kuusikon seasta, mutta tokalla lähetyksellä tuli ongelmia, koska S jäi kiinni etukulmamerkkiin ja yritti kovasti paikantaa tätä "esinettä". Lopulta lähetin sen eteenpäin ohittamalla itse etukulman, ja nyt koira upposi taakse ja haki tokan esineen.

Toissa viikolla kiskaisimme Veeran kanssa tehopäivän monella lajilla ja monella koiralla. Sätkä sai aloittaa motivaatioviestillä: B-A 50m, A-B 50m, B-A 50m, A-C 200m, C-A 200m. Se kävi mun päässä tosi kuumana ja meinasi varastaa lähdössä, jee!
Sitten kauden eka jälki, joka oli 1,5h vanha, 200m pitkä parilla kulmalla ja päässä keppi. Lyhyellä janalla oli ilmeisesti harhajälki alussa, mutta Sätkä luopui siitä yhdellä kutsulla ja lähti itse tarkistamaan loppujanaa. Se nosti takajäljen ja vaihtoi luupilla suuntaa melkein heti sen jälkeen, kun olin poistunut janalta. Itse jäljestys oli tosi hyvää, mutta jostain syystä keppi jäi ilmaisematta. Pyysin koiran maahan odottamaan pian kepinohituksen jälkeen, ja olikin oikeastaan aika hyvä juttu saada se palkattua tästä.
Lopuksi vielä tottikset Luukissa, Sätkä teki estenoutoja ja paikallaoloa. Sitä on taas alkanut jännittää metrinen, joten annoin sen hypätä lelulle pari kertaa. Hyppytekniikkatreeniä tiedossa! A'lla sain hyvää rutiinitreeniä, ja noutoesineestä luopumisesta tuli paljon lelupalkkaa. Paikallaolo sen sijaan oli haastavaa, koska Rinna teki vieressä. Tätä pitäisi treenata selvästi enemmän.

Viime torstaina kävimme Veeran kanssa Sipoossa juoksuttamassa viestiä. Mua jännitti tosi paljon juokseeko Sätkä, mutta turhaan murehdin, raketti paineli kaikki välit varmoin ottein. B-A 1000m, A-C 1100m ja C-A 1100m. Treenattiin vain matkaa, joten koirille ei tullut pitkiä odotuksia eikä kokonaisia lähtörituaaleja.
Pyörähdimme vielä ottamassa nopeat tottikset. Sätkä sai ensin noutaa kaksikiloista kapulaa, ja alkuhämmennyksen jälkeen se sujui hyvin. Hyppynoudossa sen sijaan oli harvinainen ongelma, sillä Sätkis ei alkuun hypännyt paluuhyppyä. Näyttiköhän se kyseisestä kulmasta oudolta? Pienellä kroppa-avulla homma pelitti. Estenoudossa ei ongelmaa. Jäävien erottelu sujui hyvin ja seuraaminen tuntui siistiltä.

Tiian kanssa tehtiin minitehomaastot Kilossa viime lauantaina. Saimaa oli vanhempieni mukana mökillä, joten Sätkä pääsi pitkästä aikaa privaattitreenaamaan. Aloitimme hakujutuilla: hajunhakua niin, että Tiia ja pressu vaihtoivat kerran piiloa. Ekalta piilolta Sätkä sai hajun tosi nopeasti, mutta varmistelin ja kävelin vielä lähemmäs. Sitten paluu taaksepäin ja lähetys, ukko löytyi hyvin. Tokalla piilolla tulkitsin koiraa väärin ja lähetin sen ilman hajua, ja Sämppä kävi tsekkaamassa edellisen piilon & rallatteli ympäri aluetta, oli kuulemma juossut ihan Tiian vierestäkin kerran. Koira teki siis samaa kuin usein esineruudussa eli juoksi nenä kiinni ja ilmeisesti purki energiaa. Kutsuin sen takaisin ja kävimme hihnassa metrin päässä piilosta, nyt löytyi pressun alta kiva tyyppi :) Facebookissa on perustettu hakuryhmä, joka tulee varmaan treenailemaan kauden aikana epäsäännöllisesti ja epäsäännöllisellä porukalla, joten Sätkä ja Saimaa pääsevät molemmat kokeilemaan siipiään tässä hupilajissa.
Teimme myös 10x40m esineruutukaistaleen. Sätkän esineet olivat keskellä kiven päällä ja takana kaatuineiden puiden välissä. Ei tullut yllätyksenä, että takaesine löytyi ensin, mutta Sämpän mokoma meinasi palautusmatkalla vaihtaa esineen kiven päällä olleeseen. Loistava treeni, koska pääsin treenaamaan tota vaihtojuttua ja sain alkuperäisen esineen käteeni (tosin säätö näkyi epävarmana palautuksena). Sitten yritin lähettää koiran hakemaan kiven päällä olleen esineen, mutta otus juoksikin takaisin ruudun takaosaan. Tässä kohtaa totesin Tiialle, että se on muuten oikeasti noin tyhmä! Mutta Sätkä todisti väitteeni vääräksi tuomalla minulle ylläriesineen eli Tiian taskusta pudonneen sukan :D Kolmannella lähetyksellä se juoksi suoraan kiven luokse, joten taisin jälleen kerran aliarvioida pienen Sämpyläni.

Maanantaina otimme vikat viestijuoksut kimppatreenien merkeissä. Oli kiva päästä treenaamaan kokeneempien seurassa, ja lisäksi pystyimme testaamaan uusia viestipäitämme ennen koetta! Matkaa koira juoksi B-A 350m, A-C 800m, C-A 800m, A-D 1000m ja D-A 1000m. Vaihtelimme lähtöjärjestystä, jotta kaikille koirille tuli lyhyempiä ja pidempiä odotuksia. Sätkä teki hienoa duunia, hyvät lähetykset mun ja Erikan päissä ja varmat juoksut joka välillä. Meidän mututuntumalla treenatut koiramme saivat kehuja, maasto ei kuulemma ollut helppoa :)

Perjantaina vielä viimeistelyt Viilarissa. Ensin esineruutukaistale 10mx40m, Sätkä sai hakea kaksi esinettä, ja olin tyytyväinen tuonteihin ja järkevään vauhtiin. Sitten tottiskaavio paukkuineen kaikkineen. Sätkä oli vähän paineistuneempi kuin viimeisellä parilla kerralla, mutta olin joka tapauksessa tyytyväinen, koska se teki mun kanssa duunia ja rentoutui hyvin noutoihin. Isompia virheitä olivat hypyn ohitus paluumatkalla sekä kaksoiskäsky eteenemenon maahanmenoon (ekalla kerralla juoksi palkalle, joten ei ihme).

Nyt jännittää, kunpa Sämpylä juoksisi huomenna!

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

FI TVA Sämpylä

Pari kuukautta vanhoista kuvista kiitos Tiia Hämäläiselle.

Blogi on viettänyt hiljaiseloa johtuen (taas yhdestä) pääsykoekeväästä, mutta nyt koe on ohi ja elämä voi palata raiteilleen! Päivittelen muista jutuista myöhemmin, mutta nyt on ihan pakko tulla hehkuttamaan Sätkän valiotitteliä. Kuten suurinta osaa harrastajista, myös mua kiinnostavat kivat kirjainlyhenteet koiran nimen edessä, ja varsinkin TVA on mun päässä kääntynyt sellaiseksi must-jutuksi. Agilitypuolen valiotittelit taitavat kaatua ohjaajan osaamattomuuteen, ja käyttövalio & paukkuarkuus kuvaavat harvoin samaa koiraa. Siispä iloitsen nyt oikein olan takaa tästä hienosta tittelistä, joka jäänee meidän suurimmaksi saavutukseksemme tokon saralla :)







Koe pidettiin Kellokoskella koulun hiekkakentällä, tuomarina Kaisa Lähdesmäki. Keli oli harmaa ja tuulinen. Me olimme neljäntenä suoritusvuorossa, mikä sopi oikein hyvin, sillä en ehtinyt pakata jännitystä liikaa, mutta sain kuitenkin koiran viriteltyä joka kehään (ryhmäliikkeet & kaksi yksilökehää).
  • Paikkaistuminen 10
  • Paikkamakuu 10 - Terävät asennonvaihdot, makuussa oli vetänyt etutassua aavistuksen alle (jätinkö niin?).
  • Kaukot 9,5 - Tuli hiukan eteen s-i-vaihdossa.
  • Tunnari 0 - Nosteli vääriä, toi oikean. Kova tuuli varmasti häiritsi.
  • Metallihyppynouto 9,5 - Hiukan vino loppuperusasento.
  • Ruutu 9 - Merkki oli mun makuun hidas, mutta onneksi tuomari ei tiedä, kuinka nopea se normaalisti on. Ruudussa pysäytin myöhässä ---> takapää oli ruudusta ulkona, korjaus oli superhieno. Kai tämän olisi silti pitänyt olla 8 (kaksoiskäsky?).
  • Ohjattu nouto 9 - Vino loppuperusasento.
  • Luoksetulo 9,5 - Hiukan vino loppuperusasento.
  • Zeta 9,5 - Vikalla suoralla Sätkä tiputti kontaktin, suoraan päin naamaa iskevä tuuli taisi tuoda mukanaan jonkun kivan hajun.
  • Seuraaminen 8,5 - Hieno pieni Sämpylä! Ihan pikkiriikkinen ääni pääsi peruutuksessa, mutten koira oli hipihiljaa. Myös minä olin hipihiljaa, löysimme sen yhteisen kuplan :) Aina tuulta vasten kävellessä Sätkä saattoi tiputtaa kontaktin, mutta pääasiassa kontakti oli jatkuvaa, paikka oli takana ja koira ei painanut. Tuntui ihan hemmetin hyvältä!
Yhteensä 271,5 pistettä, EVL1 ja TK4, ja koska näyttelytulos on jo plakkarissa, on Sätkä vahvistusta vaille Suomen tottelevaisuusvalio!!! Kokeessa lähes kaikki meni nappiin, joten nollattu tunnari ei liikoja painanut - tähän mennessä kaikki EVL-ykkösemme on saatu yhdellä nollalla :D Suorituksen cooliutta lisää se, että Sätkä ei ollut treenannut tokoa kuukauteen, mitä nyt edellisenä iltana teki yhden olkkaritunnarin. Sätkä on KONE.


Tokouramme alussa ajattelin, että teeveeaa olisi suht helppo saavuttaa, olihan mulla nyt bordercollie. Jouduin kuitenkin nopeasti heittämään moiset kuvitelmat komeassa kaaressa roskakoriin; yhteistyö Sätkän kanssa oli haastavaa, koska se ei nähnyt eikä kuullut mitään, jos lähettyvillä treenattiin vauhtiliikkeitä, leikittiin leluilla tai heitettiin palloa/kapulaa/mitä vain. Ja nämä olivat vain ne ultimate häiriöt, mikä tahansa häiriö oli lähtökohtaisesti vaikea. Sätkä ei myöskään ymmärtänyt paikallaolon ideaa hyvin pitkään aikaan, ja leikkiminen oli haastavaa, koska Sämpy paineli lelun saatuaan omia reittejään.
Toisaalta Sätkä oli alusta saakka hyvin näyttävä tokokoira, koska se teki niin kovaa ja voimalla. Se oli valmis tekemään mitä vain lelun vuoksi, ja kun se jonkun asian oppi, se ei ryhtynyt sitä jatkossa kyseenalaistamaan. Näin kävi mm. paikallaololle: Sätkällä kesti ikuisuus ymmärtää, mitä siltä halusin, mutta lampun sytyttyä se ei ole ikinä noussut paikallaolosta. Luoksetulossa mun ei tarvitse miettiä vauhdin ja näyttävien stoppien tasapainoa, koska Sätkä ei ymmärrä tulla hitaasti eikä toisaalta ennakoida stoppeja (sorry nyt vaan 99% tokoilijoista, meille luoksetulo on ehkä helpoin ja varmin liike).

Ongelma taisi kuitenkin olla tämä kaksijalkainen osapuoli. Hankalasti motivoitavan Rommin jälkeen olin päättänyt pitää huolen siitä, että uusi tulokas olisi hullu. Kiihdytin ja hetsasin minkä kerkesin ja jätin varmuuden vuoksi treenaamatta niitä rauhallisempia juttuja. Treenasin aina naama norsunvitulla, en antanut hitaasti kehittyvälle koiralle tarpeeksi aikaa vaan halusin tuloksia. Vuodet kuitenkin toivat meille molemmille järkeä ja yhteistyökykyä, ja vähitellen Sätkä alkoi luopua häiriöistä ja tehdä hommia mun kanssa siksi, että se oli kivaa, ei siksi, että pöljä oli niin nöyrä. Mun piponnyörit höllenivät (ja treenien määrä tippui radikaalisti :D), ja yhtäkkiä treenaaminen oli vähemmän tavoitteellista ja enemmän kivaa. Tulokset eivät parantuneet, mutta fiilis kehässä ja kehän ulkopuolella parani ihan tajuttomasti.

Sätkä on ollut haastava tokokoira hiukan huonon hermorakenteensa ja häiriö- ja haukkuherkkyytensä takia (ja ylisuuren kuolanerityksen, meillä on aina paskaisimmat lelut). Kolikon kääntöpuolella mulla on vauhdikas, näyttävä ja varma koira, joka juoksee kuuhun ja takaisin pienen tikunpätkän vuoksi. Se on sopivan nöyrä, sopivan (vire)kova. Jos unohdetaan alkuvuoden karsinnoissa ja näyttökokeessa esille tullut seuruukiljunta, Sämpylä työskentelee hiljaa ja ääntelee vain liikkeiden välissä. Sanon usein, että Sätkä ei ole se penaalin terävin kynä, mikä on erinomainen juttu harrastusten kannalta. Sämpylä sulattaa ihmisen kuin ihmisen sydämen vakaalla uskollaan siihen, että kun se tarpeeksi sitkeästi yrittää, joku joskus jonain päivänä heittää sille pallon. Vai onko treenikavereideni joukossa muka joku, jonka syliin tai jalkoihin Sätkä ei ole raahannut sitä kuolasta litisevää, hiekalla kuorrutettua tennaria?


Huikea pieni koirani <3




Sitten niitä kiitoksia! Kiitos ihanat tokokaverit HAU:n maanantai-illan tokoryhmästä, kun autoitte mua löysäämään pipoa - kuinka monta iltaa onkaan venynyt järjettömän pitkäksi, kun olemme seisseet kimpassa kentän keskellä ja nauraneet Sätkän sätkimiselle tai Tiikerin hyväuskoisuudelle? Kiitos Niina ja Linda, kun EKK-aikoina opetitte mut ja Sätkän leikkimään yhdessä. Kiitos Sara, Mariia, Tiia, Wilma, Sirkku ja muut satunnaistokokaverit, jotka ovat tuoneet uutta näkökulmaa. Kiitos kaikki mahtavat koutsit, kun olette auttaneet meitä milloin minkäkin ongelman (=seuraamisen, seuraamisen, seuraamisen) kanssa. Ekstrakiitos Veeralle kaikista analyyseistä ja "ei se rikki mee" -kokeiluista, Sätkä loves you!

Sätkä kiittää kaikkia niitä, jotka ovat heittäneet sille palloa tai repineet sen kanssa lelua (katkeria terveisiä niille, jotka ovat Sätkän nenän edessä heittäneet palloa toiselle koiralle). Kiitokset lähtevät myös niille, jotka ovat tehneet Sämpän kanssa agilitya kesken tokotreenien ja pelastaneet raukan tokon piinalta edes hetkeksi.




Pitkä postaus, otin todella ilon irti tästä! Monelle TVA on vain merkkipaalu matkalla kohti muita tavoitteita, mutta mulle this was it. En tiedä riittävätkö rahkeet tai kiinnostus pidemmälle, joten nyt oli hyvä hetki kiittää mahtavia ihmisiä ja hehkuttaa parhaista parhainta koiraa, jonka kanssa olemme hitsautuneet järjettömän tiiviisti yhteen <3

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Saimaa 4kk, kuvia 14vk ja paimennuksen vauva-askeleita

Kaikki kuvat (c) Tiia Hämäläinen, Saimaa 14 viikkoa.


Kynnys päivittää blogia on korkea, kun kotona ei löydy nettiyhteyttä. Tulevaisuudessa varmasti harmittelen tätä, sillä Saimaan pentuvaiheita olisi kiva lukea. Yritän nyt kuitenkin kirjoittaa jotain ylös tuosta nelikuisesta, 9-kiloisesta rajalassien alusta:





Olemme Saikkusen kanssa keskittyneet lähinnä työkalupakin laajentamiseen ja perusasioiden vahvistamiseen. Irrotus lelusta ja lelun tuominen mulle ovat nyt vahvoja käytöksiä, samoin ruoasta ja leluista luopuminen mm. paikallaolon aikana. Saimaa kestää siis istuessaan paljon häiriöitä (Sätkän juokseminen ohi on vielä työn alla), mutta pituuden kestoa se ei juurikaan ole tehnyt.
Lähes kaikki on opetettu puhtaasti sheippaamalla, ja se näkyy ihan jokapäiväisessä arjessa, sillä Saimaa tarjoaa paljon asioita. Palkkailen aika epäsystemaattisesti kaikesta actionista. Kerrostalokoirana Sai on alkanut opetella nätisti portaissa kävelemistä, mikä on osoittautunut yllättävän hauskaksi, sillä pentu tarjoaa tavallisen kävelemisen sijaan mm. 2on2offia, peruuttamista ja kontaktikävelyä.

Saimaa leikkii nykyään todella hyvin, ja ruoka maistuu ihan milloin vain. Arjessa kaikki muu on sujunut hyvin, mutta pentu on jatkanut ulkona liikkuville ihmisille & koirille räkyttämistä. Odottelin jonkin aikaa, että tämä loppuisi itsestään, mutta vähitellen mun oli hyväksyttävä, että haukkumisesta oli tullut tapa. Kyselin facebookin penturyhmässä neuvoa, ja sainkin heti hyvän ja yksinkertaisen vinkin: vastaehdollista. Saimaa nappasi kiinni tästä ihan saman tien, ja alle viikossa olen saanut lähes kaikki äänet pois. Toimimme siis niin, että kun Saimaa bongaa lenkillä ihmisen tai koiran, sanon sille palkkasanan ("jätä"), ja pentu saa tulla hakemaan nameja. Voin sano, että toimii! Seuraavaksi vuorossa onkin hihnakävely, koska Sai on alkanut vetää aika paljon.

Varsinkin Sätkän kanssa leikkiessä Saimaa käyttää jonkin verran silmää, mutta en ole lopulta puuttunut tähän sen kummemmin, koska se ei tee rumia syöksyjä. Ainoastaan luoksetulon kanssa on jouduttu työskentelemään, koska silmä jumiuttaa pennun helposti. Yksinolo sujuu nykyään hyvin ihan kokonaisia työpäiviäkin, pentu on hiljainen ja sisäsiisti.

Temppukavalkadiin kuuluvat mm. seuraavat (inspiraationa moneen Silvia Trkmanin "Puppy Diary"-dvd):
  • esineiden poimiminen suuhun & laittaminen astiaan (pentu yleistää tosi hyvin sekä esineet että astiat)
    • edellisestä johdettuna esineiden tuominen käteen
  • etutassut tasapainotyynyllä pyöriminen (mulle selän kääntäminen oli tämän tempun hauskin ja haastavin sheipattava osa)
  • 2on2off vähän joka paikassa
    • olen etupalkalla vahvistanut paikalla pysymistä mun pyöriessä pennun selän takana
    • juoksemme välillä kilpaa tasapainotyynylle
  • tassun antaminen (helpottaa kynsienleikkuuta ja tassujen pyyhkimistä)
  • sammakkotemppu (pentu ojentaa maassa maatessaan takajalat suoriksi taakse)
  • nose touch (uusi kehitysaskel on nose touchin tekeminen lelu suussa ---> leikitään)
  • kaikki jalat vatiin (käytetään vielä aika isoja astioita)
  • jalkojen välistä pujottelu (pa-treeni on hankaloittanut tätä jonkin verran)
  • peruuttaminen (sanallinen vihje liitetty mukaan)
  • "side legs" eli saman kyljen jalat ylös (tällä hetkelleä tyynyä vasten)
  • etujaloilla hypähtäminen (tässäkin sanallinen vihje)
  • takaakierrot (Sai oppi takaakierron yhdellä sheippauskerralla, mutta namin syöminen kierron jälkeen oli monen treenin juttu, pentu olisi mieluummin purrut hihaa)
  • vasemmassa jalassa kiinni pysyminen (häivytin etujalkatargetin pois, nyt Saimaa kulkee vasemman jalan vieressä sekä paikalla pyöriessä että jopa eteenpäin kulkiessa)





Tärkeä uusi juttu on ollut kuuntelutreeni. Saimaa on opetellut sekä erottelemaan vihjeitä (istu vs. kiipee, istu vs. hop, istu vs. perper, seuraavaksi laajennetaan skaalaa) että jättämään häiriövihjeet huomiotta (paikallaolosta ei lähdetä "puu"lla, "pallo"lla eikä "Sätkä"llä). Saikkumaisa tajusi nopeasti, että palkkaa ei tule, kun ei kuuntele, ja nyt se taitaa olla tässä jopa Sätkää parempi.

Namiruutuja olen vähentänyt johtuen omasta laiskuudesta etsiä uusia ruutupaikkoja, mutta sen sijaan Saimaa on päässyt haistelemaan elämänsä ekat jäljet. Ne ovat kaikki kolme olleet samanlaisia eli askeleet kiinni toisissaan tallottuja, kanta-kärki-namitettuja, n. 20 askelta pitkiä, tuoreena ajettuja ja lopussa mininamiruutu. Eka jälki oli aika sekava keissi johtuen navakasta sivutuulesta, mutta muuten Saimaa on osoittanut olevansa luontainen nenäkoira. Ajattelin kuitenkin ihan mielenkiinnosta luopua jälkien namittamisesta ja kokeilla opettaa jälkeä keppien avulla.







Saimaa on vieraillut Purinalla useita kertoja, mutta en ole treenannut sen kanssa mitään ihmeempiä, lähinnä leikkinyt ja antanut tarjota esim. kontaktikävelyä. Kerran se pääsi tutustumaan vauvakeinuun, joka olikin ihan superhauska vekotin! Putkia on juostu pari kertaa, ja paljon palkkaa on tullut treenaavien koirien bongaamisesta ja niistä luopumisesta.

Uusissa paikoissa käyminen on vähän jäänyt, mutta onneksi Sätkän kisat ovat pitäneet yllä edes jonkinlaista tasoa. Nyt on nähty Porvoon maneesi, se joku agihalli Lohjalla sekä tietenkin Ojanko pariinkin otteeseen. Saimaa suhtautuu yhä kaikkeen itsevarmasti ja rennosti. Erityisen kivaa sillä taisi olla Helsingin keskustassa, jossa treffasimme Dotia ja Penniä pentusosiaalistamisen merkeissä - tytöt tosin unohtivat sosiaalistua ja leikkivät vain keskenään.




Joitain viikkoja sitten kävimme Saran kanssa Viilarissa ampumassa noille paukkuaroille aikuisillemme, ja Saimaa sai kuunnella laukauksia sekä autoon että namiruudussa. Sara ampui 10m päässä namiruudusta kaksi kertaa, molemmilla Saimaa nosti päätä ja katsoi Saran suuntaan, jonka jälkeen jatkoi syömistä.

Tämän viikon torstaina koitti kauan odotettu päivä, kun ajelimme Somerolle pentupaimentamaan! Oli tosi kiva nähdä Saimaan (jättikokoisia) sisaruksia, kasvattajaa ja Noki-äippää, ja kyllähän ne lampaatkin kiinnostivat. Ekalla kiekalla Saikulla taisi olla pieni overload kaikkea uutta, kun villakatras jännitti sitä, mutta tokalla kiekalla pentu oli selvästi rennompi ja juoksi reippaasti lampaiden ympäri & pysäytteli niitä aitaa vasten - eli kyllä, siellä vilahti se kuuluisa silmä!



Saimaa ei ole ihan yhtä itsenäinen kuin Sätkä oli pentuna, mutta Sätkä olikin pieni terrierinpoikanen. Sailla ei kuitenkaan ole ongelmia irrota musta, ja on oikeastaan ihan kiva, että se tarkkailee mua lenkeillä :D Mikään ei tunnu pelottavan (no ne lampaat olivat vähän jänniä), ja tyttö on ollut tähän saakka täysin alusta- ja äänivarma. Kotona se suuntaa puruhalunsa leluihin ja luihin. Odottaminen sujuu helposti mm. ulko-ovella, autossa takaluukun auetessa & ruokakupilla, vaikka poistuisin huoneesta.





torstai 26. helmikuuta 2015

Saimaa 11 viikkoa ja 12 viikkoa

... kohta jo 13! Saimaa tuli meille 10-viikkoisena, joten se on asustellut täällä jo huikeat kaksi ja puoli viikkoa. 11-viikkoisena painoa oli n. 5,5kg, säkää en mitannut, ja 12-viikkoisena rokotusten yhteydessä vaaka näytti 6,4kg ja säkä kotimittauksella 35cm.

Parin viikon kuulumisia:

Missä ollaan käyty? Isossa eläinkaupassa, isossa kauppakeskuksessa, Ojanko Areenan agilitykisoissa, laskiaisriehassa, lentokentällä ja eläinlääkärillä. Eläinkaupassa ei jännittänyt mikään, tosin muovikoiramallia lähestyttiin mielistellen. Kauppakeskuksen liukas lattia & liukuportaat - no problem. Agilityhallissa Saimaa ei ihan olisi malttanut leikkiä muiden paikalle sattuneiden pentujen kanssa, koska ihmiset olivat sen mielestä kivempia. Muuten Saippis oli varsin rentoa tyttöä, ja se pääsikin lopuksi tekemään kontaktikävelyä, peruuttamista, odottamista ja nose touchia keskellä hälinää. Ainakin tähän mennessä keskittymiskyky on ollut todella hyvä! Laskiaisriehassa treffattiin Veeraa ja Dotia ja tutustuttiin yhdessä hevosiin (Saimaa ei tainnut edes huomata niitä), megafonin ääniin, pulkalla laskeviin lapsiin ja ihmishälinään. Toisen kerran treffattiin kaksikko lentokentällä, koska Sätkä ja Rinnakin treffasivat siellä pentuina, ja perinteistä on pidettävä kiinni! Tytöt saivat kulkea edes takas liukumatolla (mikä se on, kun liukuportaat on litistetty?), hengailla kahvilassa ja tutustua lentokentän erilaisiin penkkeihin ja potkulautoihin. Saikkunen treenasi 2on2offia, kontaktikävelyä, pujottelua, leikkimistä ja peruuttamista, hyvä penska. Eläinlääkärilläkin meni todella hyvin.
Saimaa pääsi myös käymään kaverini tupareissa, ja se oli todellinen mallipentu! Ässä pusutteli kohteliaasti kaikkia vieraita ja mutusteli luita ihailevan ihmislauman keskellä, se on niin hämmästyttävän rento tyyppi.
Ja Purinalla ollaan tietysti oltu monen monituista kertaa.

Millainen Saimaa on? No, ainakin rento, kohtelias, ihmisrakas ja hiukan pippurinen. Sätkän ja mun entiset kämppikset Selma ja rescue Mio kävivät kylässä, ja Saimaa hääti Mion pois naksuttelunameiltaan hyvin täpäkästi. Onko sellainen ok? Minä saan kuitenkin rauhassa lähestyä sen luita ja ruokakuppia, samoin Sätkä. Saimaa ei ole sellainen "rinta rottingilla kaikkialle" -tyyppi, mutta se on kuitenkin suhtautunut kaikkeen uuteen hyvin rennolla asenteella, ensin tutkitaan ja sitten chillaillaan. Yhä se kuitenkin haukkuu vastaantulevia koiria, hmm.
Saimaa tykkää paljon ruuasta, mutta ei ole mitenkään superahne. Olenkin huomannut, että lenkeillä pelkkä oma nappula ei aina riitä luoksetuloon mielenkiintoisimmissa tilanteissa, pitää olla jotain parempaa messissä. Leikkiminen sujuu hyvin, vaikka alkuun Sain ote oli vähän vaillinainen. Pari päivää sitten se yhtäkkiä syttyi leluihin ihan kunnolla eikä olisi halunnut vaihtaa lelua namiin = se on nyt true bordercollie. Saimaa leikittää itseään ravistelemalla leluja ja heittelemällä niitä ilmaan, ja seuraavana tehtävälistalla onkin lelun tuominen. Sai seuraa mun liikettä hyvin lelu suussa, ja kahden lelun leikki on myös sujunut oikein näppärästi.
Pentu yritti alkuun roikkua mun lahkeissa, kun kävelin ulkona, mutta tämä on jäänyt, kun sillä ei ole saavuttanut mitään. Kerran Saimaa myös syöksähti ohi ajavan auton perään (onneksi hihnassa), ja siitä sanoin sille todella napakan mielipiteeni, eikä moista ole toiste esiintynyt.

Mihin Saimaata on sosiaalistettu? No, ainakin erilaisiin paikkoihin ja alustoihin :D Meillä on käyntyt paljon ihmisiä sitä moikkaamassa, ja tietenkin ollaan tavattu ihmisiä muuallakin. Koiriakin on paljon nähty, mutta rotukirjo taitaa olla aika paimenkoirapainotteinen, tässä asiassa pitänee skarpata.

Mitä Saimaa osaa? Pitäisi kuvata video treeneistämme! Kotitreenit ovat jatkuneet tuttujen temppujen parissa: jalkojen välistä pujottelu sujuu hienosti, peruuttamisesta pitäisi häivyttää mun liike pois, etutassut tasapainotyynyllä tai ruokakupilla -temppuun ollaan liitetty takajalkojen liike ja hyvin tuntuu pyöriminen sujuvan, 2on2offia on myös vahvistettu tasapainotyynyllä, nose touchiin ja targettiin pitäisi lisätä kestoa, istumiseen on liitetty käskysana ja odottamista on haastettu heitetyillä nameilla ja leluilla & mun erilaisilla liikkeillä. Uudempia temppuja ovat esineen ottaminen suuhun (olen saanut sheipattua jotain nakertamisen tyyppistä, hmm), etujaloilla hypähtäminen (kaukoja varten), katsekontakti ja syliin kiipeäminen (tätä teki jo kasvattajan luona).
Agilityn alkeetkin on aloitettu. Saimaa oppi parin kerran jälkeen tarjoamaan putkea, ja eilen lenkillä sheippasin puun kiertämisen vasemmalta puolelta. Saimaa on todella oppinut tarjoamaan ja yleistämään, sillä pystyin saman tien siirtämään kierron myös hyvin paksulle puulle. Kerran Saikku-Maisa sai myös tarjota "hyppyä" eli rimojen välissä olevaa speed bumpia.
Tokojuttuihin laskettanee kontaktikävely, jota yhä tehdään eri paikoissa ja eri häiriöissä. Saippis on myös tehnyt pari pentuluoksetuloa jalkojen väliin ilmestyvään leluun, ja kerran se sai juosta metallikapulalle ja vapautua leluun = eka vauhtinouto. Metsässä Saimaa on saanut etsiä mun kädessä ollutta käpyä muiden käpyjen joukosta, koska se tuntuu luonnostaan etsivän sen ja noukkivan talteen. Tunnarikin on siis startattu :D
Namiruutuja on tehty päivittäin eri puolille lähimetsiä, ja aamuruoka tuntuu häviävän pennun kiduksiin kiitettävän intensiivisesti. Kropanhallintaa ollaan kotitemppujen lisäksi harjoiteltu kiipeilemällä puunrungoilla ja kivillä. Saimaa bongaa jo kauempaa potentiaalisia kiipeilymestoja ja hakeutuu niille namin toivossa.
Saimaalle on ammuttu kerran: ensin kaksi laukausta 100m päästä niin, että käppäilimme vain hihnassa pitkin kenttää. Sitten Saimaa sai odottaa autossa, kun ammuin Dotille kaksi laukausta 50m päässä autosta, tämäkään ei hetkauttanut.
Hallilla olen naksutellut siitä, että pentu on vaihtanut agilitya tekevän koiran tuijottamisen mun tuijottamiseen. Tekevät koirat tuntuvat kiinnostavan, mutta ainakin vielä mun namit ovat voitolla.

Pidän tästä pennusta ihan todella! Se on jotenkin niin järkevä ja suhtautuu elämään chillisti. Vauhtia löytyy vaikka muille jakaa, mutta pääasiassa pentu ottaa rennosti eikä turhia hötkyile - aika ideaali tyyppi siis <3

perjantai 13. helmikuuta 2015

Mielentilatreenejä ja pentukuulumisia

Kaikki kuvat on ottanut Tiia Hämäläinen, kiitos!



Saimaa on kotiutunut todella hyvin. Se on todellinen sylihiiri, ja uni maistuu aina parhaiten joko sylissä tai ihan ihmiseen kiinni painautuneena. Mun mielestä yksi koiran omistamisen parhaita puolia on yhdessä nukkuminen, joten koirat saavat mun puolesta olla sängyssä (=Arttu ei ole vielä protestoinut tarpeeksi vahvasti). Sätkä on aina ollut vähän sellainen etäisyyttä pitävä, ja se nukkuukin mielellään sohvalla, mutta Saikkulaikun mielestä on parasta nukkua kainalossa ja herättää välillä pusuilla. Se oli ekat neljä yötä yösisäsiisti, mutta sitten masu meni vähän ummelle ja kakkoja on tullut yöllä, kun illalla ei ole vielä onnistunut.
Saikku on joitain kertoja haukkunut avainten käymiselle ovessa & vieraille koirille, jotka kävelevät esim. toisella puolella tietä. Koirille haukkumiseen en ajatellut puuttua, sillä uskon, että paras lääke on mun reagoimattomuus - pentukin tajuaa, että ei tässä mitään jännitettävää ole. Sen sijaan ulko-oven avaamisääneen voisi totuttaa ihan ajatuksella.
Hihnassa kävely on siistiä mutta ärsyttävää, koska kakara kulkee koko ajan jaloissa. Eipä tosin ihme, sillä naksuttelen Saimaalle aina, kun se tarjoaa kontaktikävelyä jommalla kummalla puolella. Tätä se oli tehnyt jo kasvattajan luona, ja likka on ihan hirmu pätevä! Olen saanut palkan suunnalla siirrettyä paikkaa vähän taaemmas, ja Saisai tarjoaa kontaktikävelyä kaikissa uusissa paikoissa ja heti sen jälkeen, kun se on bongannut kadulla ihmisen tai toisen koiran. Se taitaa saada kolmasosan ruuastaan näin :D
Retki eläinkauppaan oli onnistunut. Saimaa tutki paikkoja rauhallisella itsevarmuudella ja pusutteli asiakkaita. Myyjän valtava koirakaan ei jännittänyt. Purinan ja eläinkaupan lisäksi ei olla käyty uusissa paikoissa, mutta nyt Saimaan kotiuduttua voinemme laajentaa skaalaa.
Saimis tykkää paljon ihmisistä, ja niiden luokse taaperrellaan varauksetta mutta kohteliaasti. Vieraita koiria kohtaan se on myös ollut rauhallisen rohkea, tosin kolmen pentupinserin lauma jännitti ihan murinaan ja irokeesin nostoon asti.
Kontaktikävelyn lisäksi olen ruokien yhteydessä naksutellut tasapainolaudan paukauttelua, ilmatyynyn päällä sekä etutassuja että takatassuja, peruuttamista, jalkojen välistä pujottelua, käsikosketusta, istumista ja "odota"- ja "okei"-käskyjen erottelua. Puhdas sheippaaminen oli aluksi vaikeaa, sillä Saimaa tarjosi jo kasvattajan luona hyvin vahvaksi opittua ruuasta luopumista = se lähinnä istui ja odotti, josko kohta saisi luvan syödä. Autoin pennun alkuun houkuttelemalla namilla ilmatyynyn päälle, ja se on jo alkanut hiffata tarjoamisen ideaa.
Olemme myös opetelleet perustyökaluja treenaamiseen ja arkeen. Saimaa on oppinut pujottamaan päänsä asioiden läpi (panta, heijastinliivi), odottamaan lupaa ruokakupilla, kestämään käsittelyjä kuten tassujen näpräämistä ja korvien & hampaiden tutkimista, rentoutumaan pannasta kiinni pidettäessä, leikkimään kahden lelun leikkiä, lähtemään kuolleelle lelulle ja vaihtamaan lelua namiin ja päinvastoin. Kaikki tuntuu sujuvan helposti.

Sitten niihin varsinaisiin treenijuttuihin.

Maanantaina HAUn tokot. Sätkän piti treenata mielentilajuttuja tekemällä kuuntelutreeniä (asentokäskyjä piiiitkillä odotusväleillä, koska tarjosi miljoonaa asiaa yhtä aikaa), mutta taisimme molemmat vain turhautua tästä. Kuuntelurata hyppy-ruutu-luoksetulo-stoppi toimi hyvin, mutta ruutu-agikepit-erottelu ei niinkään. Vähän kävi mielessä, että onko meidän järkeä käydä Purinalla tokoilemassa, kun vireongelma on muuallakin paha. Paikkamakuu ja -istuminen sentään sujuivat.
Saimaa sai pusutella ihmisiä ja siedättyä niihin pinseripentuihin, ja hengailun lisäksi se tarjosi vähän kontaktikävelyä, teki pari pentuluoksetuloa (joiden tapaa muutetaan än-yy-tee-nyt, sillä Saimaa osasi jo rimpuilla mun perään), kävi putkessa (ihan ei heti tajunnut, että sinne voi mennä, mutta kun lamppu syttyi, putki ei jännittänyt yhtään) ja leikki & kantoi lelua mun perässä.




Tiistaina käytiin Tiian ja Rassen, Ruutin ja Gavan kanssa tokoilemassa. Sätkä treenasi taas mielentilaa. Ensin Tiia häiriköi sitä sen ollessa odotuskäskyn alla maassa heittelemällä noutokapulaa ja leluja & houkuttelemalla Sätkää pois maasta, ja kun Sätkä fokusoi muhun kunnolla, se pääsi hommiin. Kokeilin ensin pari kertaa ottaa Sätkän seuraamaan kutsulla, ja se jättikin äänet näin pois (ruudusta seuraamaantulossa ei koskaan ole äännellyt). Sitten askeleita seuraavasti: jos pääsi ääni, pyysin koiran maahan ja heiluttelin lelua sen lähellä, kunnes se keskittyi minuun. Keskittymisestä pääsi yrittämään uudestaan, ja Sätkä tuntui vastaavan tähän treeniin tosi kivasti. Palkkasin sitä lelulla, koska olen päätynyt siihen, että ruokapalkka vain turhauttaa sitä.
Saimaa sai ensin moikata bc Gavaa ja vähän jopa tavallaan leikkiä sen kanssa. Huomasin, että muuten varma luoksetulo oli huonompi näin koiraseurassa, joten ensi kerralla mukaan parempaa namia kuin nappuloita. Myöhemmin se pääsi vielä tekemään kontaktikävelyä & leikkimään, hyvin sujui vaihto namiin ja toisinpäin.










Illalla sitten huippistreenit Villen vetämänä, teimme valkoisia numeroita. Mulla oli pentu mukana pyörimässä rataantutustumisessa, mikä taisi olla huono idea, sillä keskityin tosi huonosti itse tutustumiseen. Osittain sen takia, osittain ihan mun huonosti liikkuvien jalkojen takia meillä oli Sätkän kanssa paljon vaikeuksia. Lopulta saimme kuitenkin 22 estettä tehtyä yhdellä virheellä (takaakierto hypyllä 15 oli mulle jostain syystä mahdottoman hankala ohjata). Tärkein oppi oli ehkä hypyllä 2 tullut ymmärrys siitä, että mun ei tarvitse olla koiran mukana takaakierrossa, vaan pystyn lähettämään sen myös lähempää hyppyä 3. Yleisohjeena Ville sanoi, että kengät näyttävät sinne suuntaan, minne rata jatkuu seuraavan esteen jälkeen, käsi näyttää seuraavan esteen (toteutimme tätä hypyn 12 vippauksessa).
Saimaa pääsi tosiaan käppäilemään vapaana halliin & moikkaamaan jo melkein aikuiseksi koiraksi kasvanutta Dotia viereiselle pellolle.




Sätkän kepit eivät aina mahdu kuviin.