lauantai 8. marraskuuta 2014

Timo Rannikon koulutus ja PK-juttuja (paukut 31)

Kaikennäköistä ollaan taas treenattu.

Tiistaina 28.10. tuplatreenattiin, ensin maastot ja sitten aksat. Sätkällä on isänpäivänä jälkikoe, joten halusin kokeilla miten se ajaa koemittaisen jäljen. Veeran tekemä jälki oli siis 1100m pitkä, kuusi keppiä ja 4 (?) kulmaa, ja koska pimeä lähestyi uhkaavasti, jälki vanheni vain 40min. Ainoat varsinaiset haasteet olivat maastonmuutokset (hakkuuaukeaa, sammalmetsää, suota, kalliota). Jana oli suht kinkkinen: jälki lähti 30m päästä, ja maasto oli avointa & janalta poikkesi polku heti lähetyskohdassa. Ekalla lähetyksellä Sätkä lähti polunsuuntaisesti, joten kutsuin sen pois ja otin uuden lähetyksen. Nyt koira eteni polun yli, mutta nosti (hyvin varmanoloisesti) harhan. Olin tosi tyytyväinen korjaukseen, sillä kun kutsuin Sätkän takaisin janalle, se ei tarvinnut uutta lähetystä vaan lähti oma-aloitteisesti jatkamaan janaa ja nosti jäljen tosi näppärästi.
Sätkä jäljesti kivasti ja nosti kaikki kepit. Maastonmuutoksissa sen jäljestystyyli muuttui, mutta mitään isompia harhoja ei tullut, ja koira jaksoi loppuun saakka.

Sitten illan huippiksiin. Villen rata oli melko vauhdikas, ja siinä tärkeitä olivat linjaukset. Erityisen tyytyväinen olin 10-11-välin persjättö-persjättöön (mikä lie viralliselta nimeltään), joka oli viime treeneissä tuottanut vaikeuksia mutta jonka sain nyt rytmitettyä oikein. Suurin ongelmakohta oli kuitenkin välistäveto 14-15, johon Sätkä ei olisi millään halunnut jarruttaa. Saanhan mä sen kalasteltua kaukaakin, mutta tyylikästä homma ei ollut klassisesti ohjaten eikä niin, että seisoin selkä esteisiin ja ohjasin koko homman oikealla kädellä.


Keskiviikkona 29.10. kävimme Saran kanssa ottamassa tottikset & esineet Oulunkylässä. Sätkä sai ensin kuulla autoon Narrin paukut, jonka jälkeen Sara ampui meille tottiskaavion aikana. Sämpylä oli tavallista enemmän paineessa, ja jouduin käymään parikin keskustelua siitä, tehdäänkö hommia vai ei. Mutta tätähän tämä on, välillä tulee takapakkia. Suurin ongelma oli tietenkin noutojen luovutuksissa, joista väänsimme kättä ihan pidemmän kaavan kautta. Lopulta Sätkä teki kaikki kolme noutoa siististi. Jätin eteenmenon väliin ja jäin treenaamaan noutoja niin, että heitin kapulaa ja pyysinkin Sätkää seuraamaan, odotusarvo noutoon kun on liian suuri. Ääniähän näissä alkuun pääsi, mutta lopulta Sätkis sai langanpäästä kiinni.

Esineruututreeninä meillä oli kaksi 10mx50m kaistaletta, joiden välillä oli pidempi siirtymä, molemmissa yksi esine. Ekan kaistaleen esine oli takareunassa, jonne Sätkä irtosi kivasti ja josta se löysi esineen melko nopeasti (okei, välissä se kävi kakalla ruudun vieressä, mutta oma vika kun en lenkittänyt kunnolla). Sitten siirtymä tokalle kaistaleelle. Esine oli edessä, ja Sätkä teki paljon huonompaa työtä, homma meni taas tallausten jäljestämiseksi. Näin tuntuu käyvän aina, kun esine ei ole ruudun takaosassa. Totesimme, että tuohon on hirveän vaikea puuttua, Sätkä kun kuitenkin tekee koko ajan duunia. Yritin korjata tilanteen kutsumalla Sätkän pois ja lähettämällä sen suoraan kohti esinettä, mutta vieressä ollut polku veti koiran pois linjalta. Sitten läheltä kuului räjähdyksen aiheuttama kovaääninen pamaus (yksi oli kuulunut jo tallatessamme esineruutua ja tiesimme toisen olevan tuloillaan, mutta otimme riskin ja yritimme ehtiä pois ennen sitä toista). Kutsuin Sätkän heti luokse ja otin sen pannasta jalkojen väliin, jonka jälkeen jatkoimme Saran kanssa juttelemista normaaliin tapaan. Hetken päästä lähetin Sätkän takaisin ruutuun - ja se lähti, löysi esineen samoin tein ja toi mulle!!! Hieno Sämppä <3

Lauantaina 1.11. osallistuin HAUn järkkäämään Timo Rannikon koulutukseen. Neljästä miniradasta ehdimme tehdä vain yhtä, mutta se riitti, koska sen avulla saimme esiin mun ja Sätkän suurimman ongelman: teen käännökset koiran puolesta. Olin jo ennen koulutusta kysynyt Pirjon mielipidettä Villen ehdottamaan yhden käden välistäveto-ohjaukseen, ja hän sanoi samaa kuin Timo nyt. Sätkälle ei missään nimessä pitäisi opettaa, että on ok tulla kädestä läpi. Sätkä ei siis reagoi mun jarruihin, ja seuraus on se, että mun pitää pysähtyä kokonaan ja kalastella koira käännökseen. Seuraavaksi Sämppis joutuu opettelemaan uuden tempun, jossa tietystä käskysanasta pitää tulla ihan nenä kiinni käteen (ei vanha kunnon nose touch, vaan haltuunotto). Käskyn kuultuaan sen pitäisi radalla tulla kohti kättä niin kauan, kunnes käskytän sen jonnekin muualle - ja jos käskyä ei kuulu, koiran pitää tulla käteen saakka. Jee, uutta treenattavaa!

____

Lisäksi olen treenannut tokoa kerran itsekseni ja joitain kertoja HAUn tokovuorolla. Fokus on ollut noutojen luovutuksissa (kyllä, ne aiheuttavat yhä liikaa painetta), kuuntelussa (virittely johonkin liikkeeseen, käsky toiseen, erityisen paljon ohjelmassa on ollut noutokapulan heittoa ---> seuraamista tmv), seuruun ääntelemättömyydessä (namia maahan ennen askeleita ja liikkeellelähtöjä) ja perusasennoissa (olen antanut näiden lipsua, hyi mua).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti