keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Suuri Työkoira avoimen jälkikokeessa

Toissa viikon lauantaina kisattiin kolme starttia I-HAH:in kisoissa Ojangossa. Kaikki radat kosahtivat seinää päin olleisiin keppeihin, joten tietääpähän, mitä treenata. Kahdella ekalla radalla (10, HYL) Sätkä jätti kepit kesken vähän ennen loppua, ja vikalla radalla (HYL) varmistelin kepit loppuun saakka, jolloin myöhästyin törkeästi loppuradan valssikimarasta. Meidän kisaamisemme ei vain suju, plääh.

_______

Sunnuntaina sitten nokka kohti Hyvinkäätä ja Aktiivicollieiden jälkikoetta. Kokeessa oli tihkusateesta huolimatta mukava tunnelma, joten mua ei jännittänyt ollenkaan niin pahasti kuin yleensä. Järkytyksekseni Hyvinkään (Vihdin?) metsät olivat kuitenkin hiukka erinäköisiä kuin metsät akselilla Helsinki-Luukki: siellä oli lunta! Mitäh, ei me olla tätä treenattu? Sätkäkin taisi järkyttyä, koska normaalisti se vetää janan alkuun kieli pitkänä, mutta nyt ressukka sipsutteli selkäni takana "hyyyi tääl on märkää ja ällöö". Kun lähetin sen janalle, raukka-parka ei olisi ollenkaan halunnut liikkkua, joten se lähti hiiiitaasti kävelemään siksakkia ja söi lunta. Vähän matkaa etenimme näin, kunnes yritin auttaa Sämppää uudella lähetyksellä. Määrätietoisuus oli yhä tiessään, mutta ainakin se löysi jäljen ja lähti ajamaan - valitettavasti vain väärään suuntaan. "Takaisin janalle"-huudon jälkeen sain sen kevyesti käännettyä ympäri ja itse jäljestys saattoi alkaa. Janalta -8p eli 32/40 pistettä.

Sätkis oli aivan kuutamolla tästä koko lumijälkihommasta. Etenimme jäljellä puolet hitaammin kuin yleensä, ja mun oli lähes mahdotonta saada liinapainetta, koska liinan kiristyminen saattoi pysäyttää koiran. Normaalista liinanpäässä epätoivoisesti roikkumisesta ei tietoakaan, nyt vain mutusteltiin lunta ja pysähdyttiin joka 10m. Paineltiin sitten melkein 500m löytämättä yhtään keppiä, ja tiesin meidän olevan jäljellä vain, koska aina välillä lumessa näkyi kengänjälkiä. Lopulta sain kuitenkin kepukan käteeni ja pääsin palkkaamaan koiraa. Sama epätoivoisen epävarma meno jatkui loppujäljen, ja lopulta palautin 3 keppiä. Kutonen jäi, koska minä sekoilin keppimerkintöjen kanssa (vitos- ja kutoskepin väli oli lyhyt, joten vitoskepillä näin jo keppien vastaanottajan & oletin, että löytämäni 0-merkkinen keppi oli vika, vaikka todellisuudessa siinä luki O). Sätkä sai tässä vaiheessa luvan lopettaa työskentely, joten kutonen jäi, vaikka kuljimme käytännössä ihan sen yli. Harmittaahan tuo, sillä kutosen kanssa pisteemme olisivat mahdollistaneet tuloksen saamisen.

Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin helkkarin ylpeä tuosta sisupussistani. Se jaksoi taistella jäljen loppuun, vaikka alusta saakka oli selvä, että sillä oli todella vaikeaa. Kaksi kertaa jälki hukkui, mutta ne Sätkä selvitti omin nokkinensa. Okei, keppejä jäi, mutta that's life, ja oli muillakin ollut lumessa vaikeuksia.

Keskeytin jäljen jälkeen, turha kiusata koiraa paukuilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti