tiistai 4. marraskuuta 2014

Oili Huotarin tokokoulutus

Sunnuntain 19.10. vietimme Sätkän kanssa Oili Huotarin koulutuksessa Purinalla. Koulutus oli varsin antoisa, ja paljon asioita jäi takaraivoon muhimaan. Parhaita koulutuksia ovat kyllä ne, joista saa irti sekä omalla vuorolla että muiden vuorolla! Sätkän kanssa sain tehdä 2x 20min, joista ekan kiekan aiheeksi olin valinnut noudon ja josta lopulta tuli häiriö- ja hajottamistreeni. Tokalla kiekalla keskityin horror-liikkeeseemme eli seuraamiseen, johon saimmekin aivan uudenlaisen lähestymistavan. Isoin oivallus kaiken kaikkiaan oli se, että Sätkän odotusarvoa eri liikkeissä pitäisi radikaalisti laskea – kyllä, jopa seuraamisessa!

Kierros 1 (Ongelma: koira on paukkuprojektin seurauksena alkanut mälviä kapuloita ja tiputella niitä luovutusvaiheessa jalkoihini haukkuen samalla.) 
  • Itse nouto on Sätkälle jo palkka, joten se ei koe tarvetta palauttaa kapulaa saadakseen uutta palkkaa.
  • Kun läheisyys kerran ahdistaa, pitäisi sitä harrastaa ihan erityisen paljon. Mun pitää saada lääppiä koiraa, kun siltä tuntuu.
  • Aloitimme treenin niin, että annoin Sätkälle kapulan suuhun ja peruuttelin koira edessäni, ja jos se mälväisi kapulaa, kielsin. Seuraavassa vaiheessa käännyin peruutuksen jälkeen kulkemaan eteenpäin, ja koiran tuli kiepsahtaa sivulle jatkaen siistiä kapulan pitoa. Vaikeinta Sätkälle kuitenkin oli edessä istuminen niin, että silittelin sen päätä ja poskia, aaaaargh kuinka ahdistavaa!!
  • Varsinaisessa noudossa mun tehtävä oli antaa uusi ”tuo”-käsky juuri ennen luovutusta (oikeastaan sen olisi pitänyt olla ”pidä”-käsky, mutta Sätkälle pitäminen sisältyy noutokäskyyn, voisi ehkä opettaa pitokäsky erikseen). Käsky lähinnä muistutti koiraa tehtävästä, jonka halusin sen suorittavan, ja jos virhe olisi tapahtunut, olisin voinut ihmetellä, että ”oho, unohtuiko tuo?”.
  • Tässä vaiheessa Oili olikin jo bongannut varsinaisen ongelmamme eli sen, että Sätkä on ihan liikaa kiinni kapuloissa. Perusajatuksen tulisi olla se, että kapula on mun eikä Sätkän, ja nouto on vain kiva tehtävä, ei palkka.
  • Teimme erilaisia häiriötreenejä: seuruutusta kapuloiden seassa, seuruutusta kapuloiden lennellessä, ruutuunmenoa maassa olevien kapuloiden ohi ja ruutuunmenoa eteen heitettyjen kapuloiden ohi.
  • Seuruun Sätkä aloitti ihan hyvin, mutta mitä pidempään sitä seurautin, sitä huonommin sen pää kesti ja sitä enemmän tuli ääntä. Ruutuhäiriöt se ratkaisi joka kerta oikein, mutta häiriöiden seurauksena jo lähtökohtaisesti liian takana ollut paikka valui vielä entisestään ruudun ulkopuolelle. Korjauskäskyt toimivat.
  • Tällaisia häiriötreenejä pitäisi tehdä Sätkälle aika paljon, jotta se oppisi irrottamaan ajatuksensa kapuloista. Jos esim. ruutuunlähetyksessä tapahtuisi virhe (koira valitsisi kapulan), pitäisi koira pysäyttää ja viedä kaulapannasta ruutuun.
  • Lopuksi puhuimme vielä siitä, miten evl-koiran kouluttaminen etenee. Ensin opetamme sille liikkeitä, ja kun se ne osaa, kaikki sujuu hetken aikaa hyvin (=meidän kaksi ekaa ykköstä). Sitten liikkeet alkavat huonontua ja ne pitää hajottaa, jotta koira jaksaa yrittää jatkossakin. Sätkällä on tällä hetkellä sellainen ”lallallaa osaan nää vaikka silmät kiinni” –asenne, jonka takia sen ei tarvitse keskittyä. Samaa, mitä Sirkekin meille sanoi, koiraa pitää haastaa. Treeni ei kehitä, jos kaikki sujuu täydellisesti. Jos minä tällä hetkellä sanoisin merkiltä ruutuunlähetyksessä ”jäätelö” ruutukäskyn sijaan, ampaisisi Sätkä anyways sinne ruutuun.
  • Vika nouto/kuuntelutreeni: heitin kapulan ja lähetin koiran sille, mutta matkalla käskinkin dogin maahan tai istumaan. Maahanmenot olivat Sätkälle suht helppoja, mutta istumaan se ei millään olisi jäänyt. Koira oli selvästi tosi kiinni kapulassa, koska se suoritti maahanmenot naama kohti kapulaa eikä kääntynyt katsomaan mua. Mitä lähemmäs kapulaa koiran päästin, sitä haastavampi sen oli pysähtyä. Voisi testata myös sivulle pyytämistä juuri ennen kuin koira pääsee kapulalle. Tässä treenissä sama juttu kuin ruututreenissä, pitää olla mustavalkoinen ja vaatia oikeaa suoritustapaa.
  • Näissä kaavojenrikkomistreeneissä on tärkeä muistaa tasapaino! Koira saa lähes aina mennä kapulalle, matkalla pysäytyksiä tapahtuu harvoin.

Kierros 2 (Ongelma: Sätkän seuraaminen on tosi levotonta. Se painaa, edistää, tiputtaa kontaktia ja nykyään vielä äänteleekin. Lisäksi minä roiskaisen kaikki käännökset, mutta se korjaantuu aina, kun muistan keskittyä askellukseen.) 
  • Ensi alkuun Oili käskytti meille seuraamista, jotta pääsimme esittelemään ongelmiamme. Sätkä  onnistui tosi kivasti näyttämään kaikki yllä mainitut virheet, jes! Itse muistin keskittyä käännösten askeleisiin, joten ne eivät näyttäneet niin pahoilta.
  • Ongelma on sekä minun että koiran vire. Olemme molemmat liian kiireisiä ja hätäisiä, ja siitä johtuu levoton vaikutelma. Painaminen ja edistäminen eivät ole pahoja, varsinkin, kun koira on koko ajan samalla paikalla ja suora. Niihin voisi siis puuttua vasta, kun muu paketti on kunnossa.
  • Ääntely on tuore ongelma, johon pitäisi puuttua heti. Ääntelyyn puuttumiseen on kaksi erilaista lähestymistapaa: itse ääneen puuttuminen tai äänen aiheuttamaan vireeseen puuttuminen. Sätkän äänet ovat pääasiassa niitä painekattilaääniä, joita se ei todennäköisesti itse tiedosta, joten vireeseen puuttuminen voisi toimia. Toki isommista äänistä saa sanoa, mutta mieluummin ”oivoi” kuin ”ei”, koska kielto nostaa virettä.
  • Sätkä ääntelee nimenomaan liikkeellelähdöissä, askelissa ja käännöksissä, ja Oili tarjosi kahta vaihtoehtoa:
  • Me lähdimme testaamaan vaihtoehtoa 2. Oili käskytti seuraamista, ja aina ennen uutta liikkeellelähtöä mun piti tiputtaa pari namia koiran jalkoihin, antaa sille lupa syödä ne ja ottaa liikkeellelähtö lennosta.
  •  Käännöksiä voisi tehdä paljon niin, että palkkasana tai naksaus tulee juuri ennen käännöstä ja heti käännöksen jälkeen taas palkka, koska tähän ehdollistunut koira tekee käännökset nakinmaku suussa eikä kerkeä äännellä.
  • Tärkein juttu Sätkälle kuitekin on se, että seuraamisesta tehdään tylsempää. Ei ikävää eikä pakotettua, mutta tylsempää. Se ei saa hakea palkkaa selän takaa, vaan (huono) nami tulee suoraan suuhun suorituksen jälkeen à koira maahan ja odotellaan hetki à voi palkata paremmin. Myös mun pitää rauhoittua.
Myöhemmin teimme vielä porukalla häiriötreeniä. Aloitimme erilaisilla paikallaoloseteillä: koirat ylitiiviissä rivissä, koirat sikin sokin ja koirat tiiviissä jonossa. Maassa pysyminen ei ollut ongelma, ja Sätkä ei kertaakaan kuunnellut muiden käskyjä & vain kerran jätti kuuntelematta mun käskyn. Selvästi haastavampi tilanne oli, kun teimme tiiviin ympyrän naamat vastakkain ja käskyttelimme koiriamme maahan ja sivulle omia aikojamme. Alkuun Sätkä oli kiinnostunut toisella puolella seisseen ohjaajan kädessä olleista herkuista, keskivaiheilla se kuunteli mun käskyjä tosi nätisti ja loppupuolella pää ei enää kestänyt ja koira lopetti kuuntelemasta yhtään mitään käskyjä. Sille on hyvin tyypillistä, että vaikeassa häiriössä se pistää aivot nollataajuudelle ja painautuu vain mun kämmentä vasten ottamatta vastaan mitään. Noin vilkkaalle ja ääniherkälle koiralle tuo lienee ainoa tapa selvitä kaikkein veemäisimmistä haasteista :D Oili totesikin, että tässä on meille erinomainen kuuntelutreeni!

Muilta koirilta poimittuja vinkkejä ja treeni-ideoita:
  • Viritellessä (esim. ruutua) koira ei saa keulia, ja aloituspaikalle ei pääse ennen kuin kulkee nätisti. Koiraa voi esim. pannasta siirtää taaksepäin aina, kun se lähtee keulimaan.
  • Ruutuunlähetyksissä voi tehdä samaa kuin mitä me teimme noutotreenissä: koira käsketään seisomaan/maahan/istumaan ennen ruutua eli testataan kuunteleeko se.
  • Merkkiä voi vaikeuttaa laittamalla kapuloita merkin ympärille.
  • Ohjattua noutoa voi vaikeuttaa piilottamalla haettava kapula esim. treenikassin taakse (helpompi, jos koira näkee viennin, haastavampi, jos kapula viedään salaa).
  • Mustavalkoisuus!!!
Huh, yli tuhannen sanan sepustus yhdestä koulutuksesta! Eipähän pitäisi vähään aikaan olla vaikea keksiä treenattavaa ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti