sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Flyball-tähti in the making

Joitain viikkoja sitten maanantaina kokeilimme Sätkän kanssa ekaa kertaa ikinä flyballia. Joukkueemme on ilmoitettu KOIRA2014-messujen flyball-kisaan joulukuun alussa, joten lienee syytä opettaa näille homman nimi ;) Lähtökohdat ovat lupaavat, kun kaksi koiraa on treenannut lajia pari vuotta sitten viisi kertaa & kaksi koiraa ei ole flyball-esteitä ikinä nähnytkään. Salli ja Sätkä osoittivat kuitenkin suurta lahjakkuutta (=pallohulluutta), ja treenin lopuksi saimme tehtyä lähetyksiä kahden esteen setillä. Sätkän ongelma oli halu kaivaa pallo laitteesta ennemmin kuin pompauttaa se ulos sieltä, mutta onneksi on "vasten"-käsky olemassa!

Sitten HAU:n tokoihin. Sätkä sai pohtia vaikeita ohjatun kapulasijoituksia, ja erityisesti putken edestä oli vai-ke-aa hakea se kapula. No, tulipahan tehtyä monta onnistunutta yhden käskyn korjausta :) Hyppynoudossa treenasimme pitkästä aikaa vaikeita kulmia. Jos kapula oli hyppylinjan takana, Sätkä korjasi hypylle hienosti, mutta ultimate paskalinjat eli kapula hyppylinjalla tai sen edessä olivat varsinkin oikealta puolelta vaikeita. Saatiin kuitenkin paljon onnistumisia! Edestä sivulle siirtymiset olivat myös teemana, ja yritin nyt korjata niitä niin, että Sätkän tehdessä vajaan sivulletulon käskin sen pois ja otin uudestaan. Kummasti alkoi koira skarpata ;)
Välissä tuli tehtyä ruutua ja jotain muuta, ja kun ihan loppuun päätin kokeilla vähän seuraamista, oli lopputulos uskomaton. Ilmeisesti pari tuntia pelkkää juoksemista ja kivojen asioiden treenaamista oli aiheuttanut sen, että Sätkä muuttui tokokoiraksi. Se nimittäin teki niin nättiä seuraamista, että! Ei painamista, ei edistämistä, ei kontaktin rakoilua ja ennen kaikkea ei ääntelemistä. Oli aivan ihana tehdä pitkiä kaavioita ympäri Purinaa, kun sain kävellä suoraan ja olla stressaamatta koiran kontaktista. Ehkä Sätkä sittenkin on niitä tokokoiria, jotka pitää fyysisesti väsyttää ennen suoritusta?

_____

Tiistaina huippistreenit. Ja ai vitsi, tämä juttu kuuluu historiankirjoihin! Me suoritimme Sätkän kanssa treenin lopuksi 19 estettä peräkkäin ilman virheitä! Homma kaatui vasta hypylle 20, kun sanoin koiralle "tässä" enkä "kierrä". (Muuta muistettavaa: Sätkä lukee päällejuoksut tällä hetkellä päällejuoksu-persjättöinä ja tulee väkisin mun selän takaa. Koiran puoleisella kädellä tehtynä se jostain syystä tekee paremmin. Mun pitää myös luottaa koiraan & uskoa, että vaikka jään jälkeen, se osaa itse suorittaa esteitä, kunhan vain annan sille luvan.)

_____

Tämän viikon maanantaina flyball-treenit jatkuivat. Homma sujui tosi hienosti, ja lopulta vedettiin pari viestikierrosta noiden kahden kokeneemman koiran kanssa, Sätkä juoksi keskimmäisenä. Koirat olivat ihan superloistavia, me ollaan kova tiimi!

Muiden lähdettyä kotiin treenasin vielä vähän tokoa: seuraamista (ei ääniä, jee), jääviä (blokki oli tällä kertaa seisomisessa, mutta voitimme sen nopeasti), luoksetuloa (stopit olivat hienoja, mutta eteentulojen suoruusprosentti oli turhan alhainen), kaukoja (pienen yrityksen jälkeen "hop"-käsky toimi kisamatkaltakin = se seisoi eikä istunut) ja edestä sivulle siirtymisiä (paranevat).

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Suuri Työkoira avoimen jälkikokeessa

Toissa viikon lauantaina kisattiin kolme starttia I-HAH:in kisoissa Ojangossa. Kaikki radat kosahtivat seinää päin olleisiin keppeihin, joten tietääpähän, mitä treenata. Kahdella ekalla radalla (10, HYL) Sätkä jätti kepit kesken vähän ennen loppua, ja vikalla radalla (HYL) varmistelin kepit loppuun saakka, jolloin myöhästyin törkeästi loppuradan valssikimarasta. Meidän kisaamisemme ei vain suju, plääh.

_______

Sunnuntaina sitten nokka kohti Hyvinkäätä ja Aktiivicollieiden jälkikoetta. Kokeessa oli tihkusateesta huolimatta mukava tunnelma, joten mua ei jännittänyt ollenkaan niin pahasti kuin yleensä. Järkytyksekseni Hyvinkään (Vihdin?) metsät olivat kuitenkin hiukka erinäköisiä kuin metsät akselilla Helsinki-Luukki: siellä oli lunta! Mitäh, ei me olla tätä treenattu? Sätkäkin taisi järkyttyä, koska normaalisti se vetää janan alkuun kieli pitkänä, mutta nyt ressukka sipsutteli selkäni takana "hyyyi tääl on märkää ja ällöö". Kun lähetin sen janalle, raukka-parka ei olisi ollenkaan halunnut liikkkua, joten se lähti hiiiitaasti kävelemään siksakkia ja söi lunta. Vähän matkaa etenimme näin, kunnes yritin auttaa Sämppää uudella lähetyksellä. Määrätietoisuus oli yhä tiessään, mutta ainakin se löysi jäljen ja lähti ajamaan - valitettavasti vain väärään suuntaan. "Takaisin janalle"-huudon jälkeen sain sen kevyesti käännettyä ympäri ja itse jäljestys saattoi alkaa. Janalta -8p eli 32/40 pistettä.

Sätkis oli aivan kuutamolla tästä koko lumijälkihommasta. Etenimme jäljellä puolet hitaammin kuin yleensä, ja mun oli lähes mahdotonta saada liinapainetta, koska liinan kiristyminen saattoi pysäyttää koiran. Normaalista liinanpäässä epätoivoisesti roikkumisesta ei tietoakaan, nyt vain mutusteltiin lunta ja pysähdyttiin joka 10m. Paineltiin sitten melkein 500m löytämättä yhtään keppiä, ja tiesin meidän olevan jäljellä vain, koska aina välillä lumessa näkyi kengänjälkiä. Lopulta sain kuitenkin kepukan käteeni ja pääsin palkkaamaan koiraa. Sama epätoivoisen epävarma meno jatkui loppujäljen, ja lopulta palautin 3 keppiä. Kutonen jäi, koska minä sekoilin keppimerkintöjen kanssa (vitos- ja kutoskepin väli oli lyhyt, joten vitoskepillä näin jo keppien vastaanottajan & oletin, että löytämäni 0-merkkinen keppi oli vika, vaikka todellisuudessa siinä luki O). Sätkä sai tässä vaiheessa luvan lopettaa työskentely, joten kutonen jäi, vaikka kuljimme käytännössä ihan sen yli. Harmittaahan tuo, sillä kutosen kanssa pisteemme olisivat mahdollistaneet tuloksen saamisen.

Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin helkkarin ylpeä tuosta sisupussistani. Se jaksoi taistella jäljen loppuun, vaikka alusta saakka oli selvä, että sillä oli todella vaikeaa. Kaksi kertaa jälki hukkui, mutta ne Sätkä selvitti omin nokkinensa. Okei, keppejä jäi, mutta that's life, ja oli muillakin ollut lumessa vaikeuksia.

Keskeytin jäljen jälkeen, turha kiusata koiraa paukuilla.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Kuvia lokakuun Repovesi-reissulta

Ei mitään mieletöntä teknistä hifistelyä, mutta eihän se haittaa, kun kuvauskohde on niin söpö!


Kun asetan tän kepin ton sun rinkkas päälle, sä et vaan voi missata sitä! 













Lokakuussa ei missään nimessä ole vielä liian kylmä uida!


lauantai 8. marraskuuta 2014

Kenraaliharjoitus sunnuntaita varten (paukut 32)

Tämä viikko ollaan otettu levon kannalta. Maanantain tokojen lisäksi Sätkä on treenannut vain kerran, keskiviikkona Luukissa PK-juttuja Veeran ja koirien kanssa. Aloitimme tottiksilla. Sämpylä teki taas tottiskaavion, jossa sille ammuttiin. Tällä kertaa paukut eivät aiheuttaneet suurinta ongelmaamme, koska märkä maa oli kamalasti järkyttävämpi juttu. Sätkä ei voinut istua perusasentoihin eikä liikkeestä istumiseen, hyyyyyi kun peppu kastuu! No, kaiken kaikkiaan olin ihan tyytyväinen kenraaliharjoitukseen, ylimääräinen "tuo"-käsky tuntui auttavan noudoissa jne.

Esineruutuja oli taas kaksi 10mx50m kaistaletta. Ekalla kaistaleella esine oli edessä, ja taas Sätkä ampui taakse ja juoksenteli siellä edestakaisin. Uudella lähetykselläkään en saanut sitä jäämään taakse, ja vähitellen koira alkoi jäljestää tallauksia. Kolmas lähetys toi halutun tuloksen, kun Sätkä avasi nenänsä jo ennen takareunaa ja sai hajun esineestä. Nyt se kuitenkin yritti huijata ja jättää esineen paikallistamatta, mutta pääsin puuttumaan tähän & vaatimaan homman viemistä loppuun saakka.
Tokan kaistaleen esine oli takana hankalassa maastossa, mutta Sätkä löysi sen melkein heti (ylläri, se oli takana...). Luovutuksessa tiputti kerran, tästä tuli tietenkin sanomista.

Sitten janatreeniin. Tarkoitus oli nostaa jälki kolmesta kohtaa (40m-50m-60m), mutta ongelmia tuli vähän liiankin kanssa. Ekalla yrittämällä jäljen haju oli ilmeisesti painunut rinnettä alas, sillä Sätkä lähti 5m ennen jälkeä vetämään janalta pois. Uusi yritys siis. Kuten jo etukäteen ennakoin, Sätkä haluaa nostaa jäljen oikealle tilanteessa missä tahansa, ja sama tapahtui nyt. Jäljestimme takajälkeä tielle saakka, missä sitten "oho, mites me tänne päädyttiin?". Ekan janan vikalla yrityksellä päädyimme epämääräisesti kepille, jolla kehut mutta ei palkkaa. Seuraavalla janalla jouduin kerran suoristamaan koiraa, ja se nosti taas takajäljen. Edellisen kepin nostokohdassa piski kuitenkin hämmentyi ja älysi kääntyä itse ympäri, jee! Hetken päästä se toi mulle keppiä, joka mun mielestä oli vain joku märkä risunpalanen. En vieläkään tiedä kumpi meistä oli oikeassa, mutta annoin Sätkän jatkaa jäljen loppuun ja jätin vikan janan tekemättä (ei muuten löytänyt vikan janan keppiä). Hmm, hämmentävä treeni, täytynee siis vain toivoa, että itse kokeessa jälki lähtee oikealle!

Timo Rannikon koulutus ja PK-juttuja (paukut 31)

Kaikennäköistä ollaan taas treenattu.

Tiistaina 28.10. tuplatreenattiin, ensin maastot ja sitten aksat. Sätkällä on isänpäivänä jälkikoe, joten halusin kokeilla miten se ajaa koemittaisen jäljen. Veeran tekemä jälki oli siis 1100m pitkä, kuusi keppiä ja 4 (?) kulmaa, ja koska pimeä lähestyi uhkaavasti, jälki vanheni vain 40min. Ainoat varsinaiset haasteet olivat maastonmuutokset (hakkuuaukeaa, sammalmetsää, suota, kalliota). Jana oli suht kinkkinen: jälki lähti 30m päästä, ja maasto oli avointa & janalta poikkesi polku heti lähetyskohdassa. Ekalla lähetyksellä Sätkä lähti polunsuuntaisesti, joten kutsuin sen pois ja otin uuden lähetyksen. Nyt koira eteni polun yli, mutta nosti (hyvin varmanoloisesti) harhan. Olin tosi tyytyväinen korjaukseen, sillä kun kutsuin Sätkän takaisin janalle, se ei tarvinnut uutta lähetystä vaan lähti oma-aloitteisesti jatkamaan janaa ja nosti jäljen tosi näppärästi.
Sätkä jäljesti kivasti ja nosti kaikki kepit. Maastonmuutoksissa sen jäljestystyyli muuttui, mutta mitään isompia harhoja ei tullut, ja koira jaksoi loppuun saakka.

Sitten illan huippiksiin. Villen rata oli melko vauhdikas, ja siinä tärkeitä olivat linjaukset. Erityisen tyytyväinen olin 10-11-välin persjättö-persjättöön (mikä lie viralliselta nimeltään), joka oli viime treeneissä tuottanut vaikeuksia mutta jonka sain nyt rytmitettyä oikein. Suurin ongelmakohta oli kuitenkin välistäveto 14-15, johon Sätkä ei olisi millään halunnut jarruttaa. Saanhan mä sen kalasteltua kaukaakin, mutta tyylikästä homma ei ollut klassisesti ohjaten eikä niin, että seisoin selkä esteisiin ja ohjasin koko homman oikealla kädellä.


Keskiviikkona 29.10. kävimme Saran kanssa ottamassa tottikset & esineet Oulunkylässä. Sätkä sai ensin kuulla autoon Narrin paukut, jonka jälkeen Sara ampui meille tottiskaavion aikana. Sämpylä oli tavallista enemmän paineessa, ja jouduin käymään parikin keskustelua siitä, tehdäänkö hommia vai ei. Mutta tätähän tämä on, välillä tulee takapakkia. Suurin ongelma oli tietenkin noutojen luovutuksissa, joista väänsimme kättä ihan pidemmän kaavan kautta. Lopulta Sätkä teki kaikki kolme noutoa siististi. Jätin eteenmenon väliin ja jäin treenaamaan noutoja niin, että heitin kapulaa ja pyysinkin Sätkää seuraamaan, odotusarvo noutoon kun on liian suuri. Ääniähän näissä alkuun pääsi, mutta lopulta Sätkis sai langanpäästä kiinni.

Esineruututreeninä meillä oli kaksi 10mx50m kaistaletta, joiden välillä oli pidempi siirtymä, molemmissa yksi esine. Ekan kaistaleen esine oli takareunassa, jonne Sätkä irtosi kivasti ja josta se löysi esineen melko nopeasti (okei, välissä se kävi kakalla ruudun vieressä, mutta oma vika kun en lenkittänyt kunnolla). Sitten siirtymä tokalle kaistaleelle. Esine oli edessä, ja Sätkä teki paljon huonompaa työtä, homma meni taas tallausten jäljestämiseksi. Näin tuntuu käyvän aina, kun esine ei ole ruudun takaosassa. Totesimme, että tuohon on hirveän vaikea puuttua, Sätkä kun kuitenkin tekee koko ajan duunia. Yritin korjata tilanteen kutsumalla Sätkän pois ja lähettämällä sen suoraan kohti esinettä, mutta vieressä ollut polku veti koiran pois linjalta. Sitten läheltä kuului räjähdyksen aiheuttama kovaääninen pamaus (yksi oli kuulunut jo tallatessamme esineruutua ja tiesimme toisen olevan tuloillaan, mutta otimme riskin ja yritimme ehtiä pois ennen sitä toista). Kutsuin Sätkän heti luokse ja otin sen pannasta jalkojen väliin, jonka jälkeen jatkoimme Saran kanssa juttelemista normaaliin tapaan. Hetken päästä lähetin Sätkän takaisin ruutuun - ja se lähti, löysi esineen samoin tein ja toi mulle!!! Hieno Sämppä <3

Lauantaina 1.11. osallistuin HAUn järkkäämään Timo Rannikon koulutukseen. Neljästä miniradasta ehdimme tehdä vain yhtä, mutta se riitti, koska sen avulla saimme esiin mun ja Sätkän suurimman ongelman: teen käännökset koiran puolesta. Olin jo ennen koulutusta kysynyt Pirjon mielipidettä Villen ehdottamaan yhden käden välistäveto-ohjaukseen, ja hän sanoi samaa kuin Timo nyt. Sätkälle ei missään nimessä pitäisi opettaa, että on ok tulla kädestä läpi. Sätkä ei siis reagoi mun jarruihin, ja seuraus on se, että mun pitää pysähtyä kokonaan ja kalastella koira käännökseen. Seuraavaksi Sämppis joutuu opettelemaan uuden tempun, jossa tietystä käskysanasta pitää tulla ihan nenä kiinni käteen (ei vanha kunnon nose touch, vaan haltuunotto). Käskyn kuultuaan sen pitäisi radalla tulla kohti kättä niin kauan, kunnes käskytän sen jonnekin muualle - ja jos käskyä ei kuulu, koiran pitää tulla käteen saakka. Jee, uutta treenattavaa!

____

Lisäksi olen treenannut tokoa kerran itsekseni ja joitain kertoja HAUn tokovuorolla. Fokus on ollut noutojen luovutuksissa (kyllä, ne aiheuttavat yhä liikaa painetta), kuuntelussa (virittely johonkin liikkeeseen, käsky toiseen, erityisen paljon ohjelmassa on ollut noutokapulan heittoa ---> seuraamista tmv), seuruun ääntelemättömyydessä (namia maahan ennen askeleita ja liikkeellelähtöjä) ja perusasennoissa (olen antanut näiden lipsua, hyi mua).

tiistai 4. marraskuuta 2014

Oili Huotarin tokokoulutus

Sunnuntain 19.10. vietimme Sätkän kanssa Oili Huotarin koulutuksessa Purinalla. Koulutus oli varsin antoisa, ja paljon asioita jäi takaraivoon muhimaan. Parhaita koulutuksia ovat kyllä ne, joista saa irti sekä omalla vuorolla että muiden vuorolla! Sätkän kanssa sain tehdä 2x 20min, joista ekan kiekan aiheeksi olin valinnut noudon ja josta lopulta tuli häiriö- ja hajottamistreeni. Tokalla kiekalla keskityin horror-liikkeeseemme eli seuraamiseen, johon saimmekin aivan uudenlaisen lähestymistavan. Isoin oivallus kaiken kaikkiaan oli se, että Sätkän odotusarvoa eri liikkeissä pitäisi radikaalisti laskea – kyllä, jopa seuraamisessa!

Kierros 1 (Ongelma: koira on paukkuprojektin seurauksena alkanut mälviä kapuloita ja tiputella niitä luovutusvaiheessa jalkoihini haukkuen samalla.) 
  • Itse nouto on Sätkälle jo palkka, joten se ei koe tarvetta palauttaa kapulaa saadakseen uutta palkkaa.
  • Kun läheisyys kerran ahdistaa, pitäisi sitä harrastaa ihan erityisen paljon. Mun pitää saada lääppiä koiraa, kun siltä tuntuu.
  • Aloitimme treenin niin, että annoin Sätkälle kapulan suuhun ja peruuttelin koira edessäni, ja jos se mälväisi kapulaa, kielsin. Seuraavassa vaiheessa käännyin peruutuksen jälkeen kulkemaan eteenpäin, ja koiran tuli kiepsahtaa sivulle jatkaen siistiä kapulan pitoa. Vaikeinta Sätkälle kuitenkin oli edessä istuminen niin, että silittelin sen päätä ja poskia, aaaaargh kuinka ahdistavaa!!
  • Varsinaisessa noudossa mun tehtävä oli antaa uusi ”tuo”-käsky juuri ennen luovutusta (oikeastaan sen olisi pitänyt olla ”pidä”-käsky, mutta Sätkälle pitäminen sisältyy noutokäskyyn, voisi ehkä opettaa pitokäsky erikseen). Käsky lähinnä muistutti koiraa tehtävästä, jonka halusin sen suorittavan, ja jos virhe olisi tapahtunut, olisin voinut ihmetellä, että ”oho, unohtuiko tuo?”.
  • Tässä vaiheessa Oili olikin jo bongannut varsinaisen ongelmamme eli sen, että Sätkä on ihan liikaa kiinni kapuloissa. Perusajatuksen tulisi olla se, että kapula on mun eikä Sätkän, ja nouto on vain kiva tehtävä, ei palkka.
  • Teimme erilaisia häiriötreenejä: seuruutusta kapuloiden seassa, seuruutusta kapuloiden lennellessä, ruutuunmenoa maassa olevien kapuloiden ohi ja ruutuunmenoa eteen heitettyjen kapuloiden ohi.
  • Seuruun Sätkä aloitti ihan hyvin, mutta mitä pidempään sitä seurautin, sitä huonommin sen pää kesti ja sitä enemmän tuli ääntä. Ruutuhäiriöt se ratkaisi joka kerta oikein, mutta häiriöiden seurauksena jo lähtökohtaisesti liian takana ollut paikka valui vielä entisestään ruudun ulkopuolelle. Korjauskäskyt toimivat.
  • Tällaisia häiriötreenejä pitäisi tehdä Sätkälle aika paljon, jotta se oppisi irrottamaan ajatuksensa kapuloista. Jos esim. ruutuunlähetyksessä tapahtuisi virhe (koira valitsisi kapulan), pitäisi koira pysäyttää ja viedä kaulapannasta ruutuun.
  • Lopuksi puhuimme vielä siitä, miten evl-koiran kouluttaminen etenee. Ensin opetamme sille liikkeitä, ja kun se ne osaa, kaikki sujuu hetken aikaa hyvin (=meidän kaksi ekaa ykköstä). Sitten liikkeet alkavat huonontua ja ne pitää hajottaa, jotta koira jaksaa yrittää jatkossakin. Sätkällä on tällä hetkellä sellainen ”lallallaa osaan nää vaikka silmät kiinni” –asenne, jonka takia sen ei tarvitse keskittyä. Samaa, mitä Sirkekin meille sanoi, koiraa pitää haastaa. Treeni ei kehitä, jos kaikki sujuu täydellisesti. Jos minä tällä hetkellä sanoisin merkiltä ruutuunlähetyksessä ”jäätelö” ruutukäskyn sijaan, ampaisisi Sätkä anyways sinne ruutuun.
  • Vika nouto/kuuntelutreeni: heitin kapulan ja lähetin koiran sille, mutta matkalla käskinkin dogin maahan tai istumaan. Maahanmenot olivat Sätkälle suht helppoja, mutta istumaan se ei millään olisi jäänyt. Koira oli selvästi tosi kiinni kapulassa, koska se suoritti maahanmenot naama kohti kapulaa eikä kääntynyt katsomaan mua. Mitä lähemmäs kapulaa koiran päästin, sitä haastavampi sen oli pysähtyä. Voisi testata myös sivulle pyytämistä juuri ennen kuin koira pääsee kapulalle. Tässä treenissä sama juttu kuin ruututreenissä, pitää olla mustavalkoinen ja vaatia oikeaa suoritustapaa.
  • Näissä kaavojenrikkomistreeneissä on tärkeä muistaa tasapaino! Koira saa lähes aina mennä kapulalle, matkalla pysäytyksiä tapahtuu harvoin.

Kierros 2 (Ongelma: Sätkän seuraaminen on tosi levotonta. Se painaa, edistää, tiputtaa kontaktia ja nykyään vielä äänteleekin. Lisäksi minä roiskaisen kaikki käännökset, mutta se korjaantuu aina, kun muistan keskittyä askellukseen.) 
  • Ensi alkuun Oili käskytti meille seuraamista, jotta pääsimme esittelemään ongelmiamme. Sätkä  onnistui tosi kivasti näyttämään kaikki yllä mainitut virheet, jes! Itse muistin keskittyä käännösten askeleisiin, joten ne eivät näyttäneet niin pahoilta.
  • Ongelma on sekä minun että koiran vire. Olemme molemmat liian kiireisiä ja hätäisiä, ja siitä johtuu levoton vaikutelma. Painaminen ja edistäminen eivät ole pahoja, varsinkin, kun koira on koko ajan samalla paikalla ja suora. Niihin voisi siis puuttua vasta, kun muu paketti on kunnossa.
  • Ääntely on tuore ongelma, johon pitäisi puuttua heti. Ääntelyyn puuttumiseen on kaksi erilaista lähestymistapaa: itse ääneen puuttuminen tai äänen aiheuttamaan vireeseen puuttuminen. Sätkän äänet ovat pääasiassa niitä painekattilaääniä, joita se ei todennäköisesti itse tiedosta, joten vireeseen puuttuminen voisi toimia. Toki isommista äänistä saa sanoa, mutta mieluummin ”oivoi” kuin ”ei”, koska kielto nostaa virettä.
  • Sätkä ääntelee nimenomaan liikkeellelähdöissä, askelissa ja käännöksissä, ja Oili tarjosi kahta vaihtoehtoa:
  • Me lähdimme testaamaan vaihtoehtoa 2. Oili käskytti seuraamista, ja aina ennen uutta liikkeellelähtöä mun piti tiputtaa pari namia koiran jalkoihin, antaa sille lupa syödä ne ja ottaa liikkeellelähtö lennosta.
  •  Käännöksiä voisi tehdä paljon niin, että palkkasana tai naksaus tulee juuri ennen käännöstä ja heti käännöksen jälkeen taas palkka, koska tähän ehdollistunut koira tekee käännökset nakinmaku suussa eikä kerkeä äännellä.
  • Tärkein juttu Sätkälle kuitekin on se, että seuraamisesta tehdään tylsempää. Ei ikävää eikä pakotettua, mutta tylsempää. Se ei saa hakea palkkaa selän takaa, vaan (huono) nami tulee suoraan suuhun suorituksen jälkeen à koira maahan ja odotellaan hetki à voi palkata paremmin. Myös mun pitää rauhoittua.
Myöhemmin teimme vielä porukalla häiriötreeniä. Aloitimme erilaisilla paikallaoloseteillä: koirat ylitiiviissä rivissä, koirat sikin sokin ja koirat tiiviissä jonossa. Maassa pysyminen ei ollut ongelma, ja Sätkä ei kertaakaan kuunnellut muiden käskyjä & vain kerran jätti kuuntelematta mun käskyn. Selvästi haastavampi tilanne oli, kun teimme tiiviin ympyrän naamat vastakkain ja käskyttelimme koiriamme maahan ja sivulle omia aikojamme. Alkuun Sätkä oli kiinnostunut toisella puolella seisseen ohjaajan kädessä olleista herkuista, keskivaiheilla se kuunteli mun käskyjä tosi nätisti ja loppupuolella pää ei enää kestänyt ja koira lopetti kuuntelemasta yhtään mitään käskyjä. Sille on hyvin tyypillistä, että vaikeassa häiriössä se pistää aivot nollataajuudelle ja painautuu vain mun kämmentä vasten ottamatta vastaan mitään. Noin vilkkaalle ja ääniherkälle koiralle tuo lienee ainoa tapa selvitä kaikkein veemäisimmistä haasteista :D Oili totesikin, että tässä on meille erinomainen kuuntelutreeni!

Muilta koirilta poimittuja vinkkejä ja treeni-ideoita:
  • Viritellessä (esim. ruutua) koira ei saa keulia, ja aloituspaikalle ei pääse ennen kuin kulkee nätisti. Koiraa voi esim. pannasta siirtää taaksepäin aina, kun se lähtee keulimaan.
  • Ruutuunlähetyksissä voi tehdä samaa kuin mitä me teimme noutotreenissä: koira käsketään seisomaan/maahan/istumaan ennen ruutua eli testataan kuunteleeko se.
  • Merkkiä voi vaikeuttaa laittamalla kapuloita merkin ympärille.
  • Ohjattua noutoa voi vaikeuttaa piilottamalla haettava kapula esim. treenikassin taakse (helpompi, jos koira näkee viennin, haastavampi, jos kapula viedään salaa).
  • Mustavalkoisuus!!!
Huh, yli tuhannen sanan sepustus yhdestä koulutuksesta! Eipähän pitäisi vähään aikaan olla vaikea keksiä treenattavaa ;)