sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Ei TVA vaan Paska Inka

Lähdimme Veeran kanssa ex tempore -road tripille Jyväskylään, jossa järjestettiin kansainvälinen tokokoe. Juoksutarkastuksessa Sätkältä tuli jotain kirkasta nestettä, joten se siirrettiin loppuun kahden muun juoksunartun kanssa just in case. Odottavan aika oli (sairaan kylmässä) hallissa pitkä, mutta lopulta koitti meidän vuoromme. Tuomarina Salme Mujunen, liikkeet hajotettu neljään kehään (paikallaolot - seuruu, zeta, luoksetulo - ruutu - ohjattu - metallinouto, tunnari, kaukot).
  • Paikkaistuminen 10 - Veera sanoi, että oli jätössä korjannut molempia tassuja kuin tasapainottaakseen.
  • Paikkamakuu 8 - Sämppä ei kuunnellut ekaa maahanmenokäskyä.
  • Seuraaminen 8 - Sätkäksi toooosi hyvä kontakti, ei ollenkaan matkalaukkuilua! Sen sijaan Sätkä vähän äänteli ja minä roiskaisin käännökset, joten levoton vaikutelma.
  • Zeta 7 - Seisoi istumisen (perus Sätkä-lukko, näkyi jo viritellessä ulkona).
  • Luoksetulo 8,5 - Alusta pilasi stopit, koska Sätkää selvästi jännitti anturoita polttava hiekkanurmi. Lisäksi eteentulo oli vino.
  • Ruutu 8,5 - Koira oli jo ekalla käskyllä ruudun sisällä, mutta pelkäsin sen tippuvan ulos maahanmenossa, joten korjasin paikan uudella käskyllä. Vähän siinä ja siinä oliko tarpeellista, mutta ainakin korjaus toimi hyvin!
  • Ohjattu nouto 8,5 - Vain yksi puraisu tuonnissa! Taas kuitenkin vino eteentulo.
  • Metallinouto 0 - Heitin kapulan ihan päin helvettiä, ja se laskeutui hypyn viereen. EVL:ssä ei saa uusia heittoa, joten lähetin koiran noutamaan, ja se ei tietenkään kiertänyt hyppyä takaisinpäin.
  • Tunnari 5,5 - Videolta näkee, miten koiran pasmat menevät metskun jälkeen ihan sekaisin. Se kyttää liikkuria eikä kuuntele mun käskyjä kunnolla. Tunnarin luovutuksessa iski epävarmuus ---> Sätkä puraisi kapulan melkein rikki ja tiputti sen mun jalkoihin. Uudella käskyllä toi (tietenkin vinoon). Se kuitenkin malttoi haistella ja tuoda oman, joten jee!
  • Kaukot 9,5 - En tiedä, mistä puolikas lähti, Sätkä oli perfect!
  • Yhteensä 239 pistettä ja EVL2
Kutonen metskusta olisi riittänyt ykköseen ja tuonut Sätkälle TVA-tittelin, mutta ei, Inka heittää kapulan omiin jalkoihinsa :D Pikkasen jäi kyllä hampaankoloon, mutta onneksi Veera ja Sara pitivät huolta reissun epäturhuudesta voittamalla kokeen 308 pisteellä ja saamalla CACIOBin! Sätkän suorituksessa olin erityisen tyytyväinen seuruun kontaktiin, ruudun korjaukseen, kaukoihin ja sosiaaliseen palkkaan, jota olen käyttänyt todella vähän mutta joka näyttää toimivat ihan kisatilanteessakin!

SEURAAMINEN, ZETA JA LUOKSETULO
RUUTU
OHJATTU NOUTO
METALLINOUTO, TUNNARI JA KAUKOT

(Kyllä, tiedostan sen, että annan koiralle kroppa-avun joka ikisessä sivulletulossa...)

tiistai 21. lokakuuta 2014

Pikasekatreenikokoelma (paukut 29 & 30)

Kirjaamatta jääneitä juttuja:

Päivämäärää en muista, mutta kävimme Päivillä paimentamassa. Muistan vain, että Pätkiksellä oli vähän malttiongelmaa ekalla kiekalla = kuljetusten kanssa käytiin kädenvääntöä, jonka mä tavallaan voitin, kun sain lampaat kuljetettua pellon toiseen päähän ja takaisin. Kerran lampaat lipesivät väärälle puolelle siltaa, mutta Sätkä pelasti tilanteen hakemalla ne mulle ooooikein kiltisti. Toinen kiekka otettiinkin sitten pyöröaitauksessa. Poispäinajot liinan kanssa aitauksessa olivat parempia kuin vapaana avoimella, joten jee, jotain opittiin!

1.10. treenasimme Veeran kanssa viestiä ja tottista Luukissa. Tottiksissa otin (ylläri) kokeenomaisen setin, mutta palkkailin liikkeiden välejä nameilla. Aika perus paukkusettiä eli ongelmat näkyivät noutojen luovutuksissa, joihin pääsin puuttumaan. Paikkamakuusta Sätkä nousi Rinnan tehdessä noutoa, hyi! Viestitreenin idea oli hioa Rinnan lähtöjä koetta ajatellen, joten juoksutimme kiinteää 100m matkaa joitain kertoja, Sätkällä ei ongelmaa.

2.-4.10. lähdimme ystäväni Saaran kanssa Repovedelle patikoimaan & telttailemaan, ja Sätkä pääsi mukaan. Kuvia tulee myöhemmin, mutta säät suosivat ja Sätkä juoksi hulluna, tuolla koiralla on uskomaton stamina ja kropanhallinta! Yöt olivat vähän turhan kylmiä, mutta Sätkäkin selvisi Pompan ja fleecealusen avulla.

7.10. kävimme viimeisen kerran tällä kaudella paimentamassa Päivin luona. Molemmat kiekat isolla pellolla. Vasemman hakukaaren kanssa oli ensin ongelmia, mutta kun sijoituin itse oikein, teki koirakin hyvää työtä. Kuljetuksissa mun pitää yhä antaa Sätkälle vähän painetta, mutta se kehittyy niissä koko ajan. Kulmatyöskentely oli alkuun vähän jännää, sillä Sätkä ei tosiaan ole mikään maailman vahvin nalle. Kyllä se ne bäät sieltä kulmasta lopulta haki, joten työvoitto. Kierroksen lopuksi veimme Sätkän kanssa lamput pyöröaitaukseen Gavaa ja Fizziä varten, ja kas, se onnistui hyvin vaivattomasti! Tokalla kiekalla treenailin itsekseni poispäinajoja isompien lampaiden kanssa apunani liina, ja Sätkän päässä taisi syttyä joku lamppu, sillä se malttoi mielensä tosi hyvin eikä pyrkinyt ihan samoin tein tasapainoon.
Koira oli treenin jälkeen tosi väsynyt, se lähti pellolta varsin sutjakkaan ja söi paljon kakkaa. Aivot kävivät siis kuumana ;) Kaiken kaikkiaan kiva kausi, sillä vaikka paimensimme tosi epäsäännöllisesti, otimme huimia harppauksia eteenpäin! Iso kiitos Päiville tästä mahdollisuudesta!

12.10. ammuin Saran Narrille Viilarissa kaksi laukausta, jotka Sätkä sai kuunnella autosta käsin. Sitten kentälle ottamaan noudot, ja jee, luovutusongelma tuli taas esiin ja pääsin taas puuttumaan siihen! En usko, että tähän tarvitaan enää montaa treeniä :)
Sitten siirryin Petankkikentälle tokoilemaan Veeran kanssa. Yksityiskohtia en muista, mutta paikallaolojen lisäksi Sätkä teki kuuntelutreeniä (kaukoja merkillä jne), ohjattua noutoa (keskikapula haettavan kapulan vieressä, vähän aivopähkinöitä Sämpälle!) ja tunnaria (tämä vaatii tois-to-ja).

13.10. ei HAUn tokoissa ollut muita, joten treenasin itsekseni. Sämpylä teki seuraamista, kaukoja, jääviä ja vähän aksaa, koska takaakierrot ovat päässeet unohtumaan. Tarjoamistreeni toi halutun tuloksen = Sätkä irtosi kauempaakin takaakiertoihin.

14.10. huippistreenit, Ville veti ekaa kertaa tällä kaudella. Villen uuden suunnitelman mukaan treenasimme paljon ohjaajan fysiikkaa (reaktiota, nopeutta ja koordinaatiota), ja mun mielestä on helkkarin hienoa, että Ville haluaa panostaa huippikseen näin paljon! Itse agitreeni meni mun ja Sätkän osalta vähän metsään, mutta olen kuulemma kehittynyt siinä, että en enää palkkaa Sätkää esteiden ohittamisesta :D Treenissä onnistui päällejuoksu vasempaan kierrokseen, epäonnistumisten puolelta taas voisi luetella mun yrityksen puutteen sekä päällejuoksu-päällejuoksun hypyillä 6-7 ja 15-16 (pallurat).


16.10. kimppatokoilimme Sirkuskentällä, Paikallaolot tehtiin lomittain, ei ongelmaa. Tiia liikkuroi mulle ja Sätkälle kisamaisen setin, jossa joka toinen liike oli tunnari. Sätkä oli tavallista häiriöherkempi, kun vieressä treenasi kaksi koiraa ja toisella puolella pojat skeittasivat. Äh, aina ei voi voittaa. Itse tunnarit sujuivat pääasiassa hyvin, vaikka kapuloiden löytäminen oli häiriössä hankalaa. Liikejärkkä oli tunnari-zeta-tunnari-luoksetulo-tunnari-seuruu-tunnari-kaukot. Kaukoissa testasin "hop"-käskyä m-s-vaihtoon, mutta Sätkä yritti vain istua, joten treeniä treeniä edessä.

18.10. kävimme tekemässä kohtaamistreeniä Luukin pelloilla Veeran ja Marikan kanssa, Mukana varsinaiset viestikoirat eli Sämppä, Rinna ja Jocke sekä häiriökoirat Rommi ja Sara.Ensin koirat juoksivat yksitellen, sitten ne kohtasivat pareina, ja lopulta kaikki juoksivat sikin sokin päästä toiseen. Sätkän mielestä Saraa ei olisi voinut ohittaa, mutta saatiin sekin onnistumaan ja koirilla oli hauskaa kaaostreeneissämme.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Lisää Sirkeä, kimppaviestit, aksaa ja tokoa, aksakisoja = työntäyteinen viikko

Päivitykset laahaavat kivasti jäljessä, nämä ovat viikolta 22.9.-28.9.


Maanantaina Sirke Viitanen koulutti tokoryhmäämme. Ennen omaa vuoroa en tiennyt yhtään, mitä halusin Sirken kanssa tällä kertaa katsoa - mulla kun on toimintasuunnitelma kaikkiin liikeongelmiimme paitsi seuraamiseen, ja sitä nyt on Purinalla turha hioa, kun vire ei vastaa normaalia. Onneksi Veera pelasti pinteestä ja ehdotti, että tekisimme kisamaisen setin, mikä osoittautuikin erittäin hyödylliseksi.

Settiin kuului ruutu (häiriömerkkejä matkalla), zeta, luoksetulo, ohjattu, tunnari, kaukot ja seuraaminen. Pääasiassa Sätkä suoriutui liikkeistä hyvin ja näyttävästi (mitä nyt joka ikinen eteentulo oli samaan suuntaan vino), mutta ongelma olikin sen asenteessa. Sirke sanoi, että se näytti koko ajan siltä, että lallallaa osaan nää kaikki ihan ilman sunkin apua, ja mun ei tarvii ees keskittyä lallallaa. Niin... Tämä asenne aiheutti suorituksiin huolimattomuutta ja ennakointia & ennen kaikkea huonoa keskittymistä. Puolessa välissä settiä vaihdoimme lähestymistapaa: kun Sirkestä näytti, että Sätkä oli huonolla asenteella liikkeellä, mun tehtävä oli kyykistyä sen viereen, ottaa pää käsien väliin ja pitää pieni puhuttelu siitä, ollaanko hommissa vai ei. Näiden keskustelujen jälkeen Sätkä oli aina ihan eri tavalla mukana, se sulki ympäristön pois ja teki liikkeet tosi tarkasti. Tavoite olisi, että tuon kyykistymisen voisi vähitellen jättää pois ja riittäisi esim. pelkkä pään kosketus muistutuksena siitä, että hommiin keskitytään 100-prosenttisesti.

Lisäksi Sätkä kaipaa treeniä, jossa teenkin yllärimuuveja kuten lähden seurauttamaan merkillelähetyksen sijaan. Kisamaisessa treenissä se ei saa pööpöillä omiaan, vaan duunia tehdään mulle tai ei ollenkaan. Mun sosiaalinen palkka näyttää lupaavalta (toki se on yhä beeta-vaiheessa), ja tärkeää on, että fokus on koko ajan koirassa ja koiran fokus minussa. Paljon mietittävää ja tsempattavaa!

____

Keskiviikkona Team Käpylehmät ajeli Nurmijärven metsiin, jossa treffasimme Lauran, Marikan ja aussiet kimppaviestitreenien merkeissä. Veera ja Laura siirtyivät koirien kanssa B:lle (150m), josta kaksi siirtymää 50m kerralla eteenpäin. Koirat juoksivat siis B-A-C-A-D-A. Matkat olivat lyhyitä, koska tarkoituksena oli treenata lähtöjä ja muiden koirien kanssa odottelua. Sätkis juoksi hyvin, mutta ekassa lähdössä Veeran päässä oli kuulemma ollut ylikuumemenisongelmaa. Loput lähetykset Sätkä oli kiltisti, ja muiden koirien lähtöjen katselu ei tuottanut liikaa ääniongelmia, joten hyvät treenit!

____

Torstaina pääsin pitkästä aikaa aksaryhmämme kimppatreeneihin. 20 esteen radalla oli sekalaisesti kivaa ja turhan haastavaa pätkää. Päällejuoksujen etäisyysvarmuutta pitää vielä treenata, kepit ovat melko hyvässä kuosissa, tennareissa on vaikea juosta ja Sätkä jarrutti ja kokosi hypylle ilman mitään perkeleitä! Ihmeitä tapahtuu.

____

Perjantaina tokoilimme Trumpettikujan kentällä Tiian ja Eva-Lotan kanssa. Paikallaolot sujuivat hyvin, ja sitten treenasin hetken itsekseni (kaukojen hop-vaihtoa, luoksetulon stoppia, seuraamisen paikkaa, jäävien erottelua). Liikkuritreenissä pistin Sämpän miettimään! Normisuoritusten sijaan Sätkän pikku aivot joutuivat käsittelemään erilaisia ylläreitä: merkillä tehtiin kaukoja, ruudusta tehtiin luoksetulo stopilla, lähetykset vaihtuivat seuruun askeleisiin jne. Ja voi Sätkä-raukkaa, kun oli niin kamalan vaikeaa! Kaikesta se suoriutui, mutta ruutu oli vaikea löytää häiriömerkkien seasta ynnä muita epätyypillisiä ongelmia, joita aivopähkinätreeni toi hienosti esiin. Näitä tehdään ehdottomasti lisää jatkossa!

____

Lauantaina koittivatkin sitten agilityn joukkuepiirinmestaruudet. HAU:n maksijoukkue voitti viime vuonna kultaa, joten (lähes) samalla jengillä lähdettiin tänä vuonna edustamaan kotikentälle. Minä tein tyylikkään mogan: pari koirakkoa hyppäsi kakkoshypyn väärään suuntaan, joten minä yritin oikein kovasti ohjata hypyn oikealle puolelle - ja ohjasin Sätkän ihan toiselle hypylle epähuomiossa. Hyllytimme siis tokalla hypyllä, ja koska mun on vaikea pitää pakkaa kasassa epäonnistumisen jälkeen, oli koko loppurata melko kaoottinen. Muun joukkueemme koirat menivät paaaaljon tyylikkäämmin, mutta harmillisesti Kristiina&Fendi hyllyttivät vähän ennen loppua, joten kokonaistuloksemme oli HYL.

____

Sunnuntaina sain kisata ilman joukkuepaineita, kun starttasin Sätkän kanssa kolmella kakkosten radalla. Hyllyprosenttimme kasvoi jälleen (3x HYL), mutta ehkä ekaa kertaa ikinä teimme päivässä kolme rataa, joista yksikään ei ollut kaoottinen. Jokaisella radalla oli jotain hyvää, pätkiä flow-fiilistä. Dana oli ihana ja kuvasi hyppärimme, joka kariutui väärään putkenpäähän esteellä 16.


Ja lisää ulkoratamatskua entisiltä koulutettaviltani: Yasmin Eklundin ottamia hienoja kuvia!

Mitäköhän Vappu sanoisi tästä tyylikkäästä ponnistuspaikasta? Rima kuitenkin pysyi!