maanantai 15. syyskuuta 2014

JK1 paukkuaran koiran kanssa

Aikaisin lauantaiaamuna starttasimme Sätkän ja henkisen tukeni eli Saran kanssa kohti Raisiota ja SRY Turun alaosaston järjestämää jälkikoetta. Koe oli samalla alaosaston mestaruuskoe, joten paikalla oli myös haku- ja ek-koiria. Pitkä päivä edessä, onneksi meillä oli Saran kanssa herkkueväät takapenkillä :D

Tuu Sara nyt tänne jäljelle mun kaa kun oot niin iiiiiihana!

Tiukka keskittyminen ennen janaa.

Pitkän odottelun jälkeen pääsimme lopulta ensimmäiseen osuuteen eli jäljelle. Jana oli helpossa maastossa, samoin itse asiassa koko jälki (sammalmetsää, puolet ajasta näin jäljentekijän askeleet). Sätkä lähti janalle vähän epävarmasti, ja 15m jälkeen se nosti takajäljen ja veti minut peräänsä. "Takaisin janalle" -huudosta minä en tyhmänä osannut tulkita, että koira oli nostanut takajäljen, joten yritin lähettää sen janalla eteenpäin (Sätkä ei juuri koskaan anna liinapainetta takajäljellä, joten moinen ei nyt juolahtanut edes mieleeni). Koira oli kuitenkin ohjaajaansa fiksumpi ja koukkasi samoin tein jäljelle, minä perässä. Janalta 35/40 pistettä.
Jäljen alussa Sätkän jalka oli kietoutuneena liinan ympäri eli liinapainetta oli hankala tarjota, mutta silti se eteni jäljellä varmanoloisesti ja jäljesti 90 asteen kulman kuin juna. Kulman jälkeen sain ekan kepin käteeni, ja samaan tyyliin etenimme seuraavat 2 kulmaa ja 4 keppiä. Kutoskepillä mulla oli siis 5 keppiä taskussa, ja vähän aavistelin, että ykköskeppi olisi jäänyt väliin (Sätkä oli jäljellä pyörähtänyt myös riistaa tsekkaamassa, mutta lenkki oli niin pieni, etten uskonut siellä olleen keppiä). No, palasimme autolle janan kautta, ja bongasinkin ykköskepin ihan janan läheltä - näitä pitää treenata! Lopulta sain hyvissä ajoin palautettua kaikki kuusi keppiä, joten jäljeltä 130/130 pistettä.

Kohti esineruutua!

Lähetys lämppäesineelle...

... ja oikein nätti luovutus.

Esineruutu oli kallioisemmassa versiossa samaa sammalmetsää, takaosaa oli vaikea nähdä. Sätkä lähti tälläkin lähetyksellä vähän laiskasti ja katosi pian takaosaan, jossa se pyöri useamman minuutin. Lopulta koira kuitenkin ilmaantui näköpiiriin nahkatasku suussaan, luovutus oli rauhallinen ja siisti. Tuomari olisi toivonut määrätietoisempaa työskentelyä, joten työskentelypisteistä -1 eli yhteensä 29/30 pistettä.

Maastopisteet 194/200

Sitten päivän kuumottavin osuus eli tottis. Yksi alokasluokan koira keskeytti, joten me emme saaneetkaan Sätkän kanssa olla ekana paikkamakuussa, vaan jouduimme nollakoiran parina aloittamaan liikkeistä. Alla tuomarin kommentteja
  • Seuraaminen on yleisvaikutelmaltaan tiivis ja suora, mutta koiran tulisi olla paremmin kontaktissa ohjaajaan. Juoksussa ja hitaassa koira parantaa, perusasennot nopeita ja siistejä. Hyvä
  • Liikkeestä istumisen valmiselevassa vaiheessa koiran tulisi jälleen olla tarkkaavaisempi, muuten hyvä. Erinomainen
  • Liikkeestä maahanmenossa ja luoksetulossa taas huono kontakti valmistelevassa osuudessa, muuten hyvä. Erittäin hyvä
  • Tasamaanoudossa alkuosa on hyvä, mutta lopussa koira tiputtaa kapulan. Tuo uudella käskyllä, mutta otteen kapulasta tulisi olla rauhallisempi. Tyydyttävä
  • Hyppynoudossa koira lähtee hyvin ja hyppää määrätietoisesti, mutta tulee esteen ohi ja tiputtaa kapulan. Tuo uudella käskyllä, mutta luovutusasento on vino ja koiran otteen kapulasta tulisi olla rauhallisempi. Puutteellinen
  • Vinoestenoudossa samat kuin yllä. Puutteellinen
  • Eteenmenon valmisteleva osuus on tiivis ja tarkkaavainen, mutta koira edistää. Lähtee käskystä erittäin määrätietoisesti, mutta maahanmenokäskyyn voisi reagoida nopeammin. Erittäin hyvä
  • Paikkamakuussa ei huomauttamista. Erinomainen
  • Kokonaisarvosana tyydyttävä ja 73/100 pistettä.
Wau! Seuruussa ammuttuihin laukauksiin Sätkä reagoi niin vähäeleisesti, että tuomari tai yleisö eivät huomanneet. Mun ei tarvinnut antaa yhtään ylimääräistä seuruukäskyä, vaan sain kävellä melko rennosti eteenpäin ja keskittyä askeleiden laskemiseen. Parissa kohtaa jouduin yhden askeleen ottamaan hidastetusti saadakseni koiran mukaan, mutta ihan sama, se seurasi!!!!!! Toki kontakti oli melko olematonta jne jne, mutta häntä heilui, joten kaik hyvin. Paine siirtyikin sitten noutojen luovutuksiin, jotka olivat tasan niin pahoja kuin mitä synkimmilläni pelkäsin. Sätkä puri kapulaa, tiputti sen joka kerta ja haukkui molemmissa esteonudoissa. Muuten olin tosi tyytyväinen suoritukseemme, ja tuomari oli kuulemma sieltä tiukimmasta päästä, joten ylitimme rajan ihan oikeastikin :)

Yhteensä siis 267 pistettä, II-tulos ja JK1. Sijoitus oli 2/4.

Olen niin tajuttoman ylpeä tuosta hassusta, pienestä eläimestä! Ajatella, että paukkuaran koiran kanssa voi oikeasti saavuttaa koularin palveluskoirakokeesta. Emmekä me jääneet kuin kolme pistettä ykköstuloksesta, joten rima ylitettiin kirkkaasti. Duunia on kyllä tehty, mutta en siltikään olisi ikinä uskonut, että pääsemme näin pitkälle. Vielä vuoden alussa Sätkän reaktio 200 metrin päästä ammuttuun laukaukseen oli pakeneminen; se ei kuullut eikä nähnyt mitään, halusi vain pois. Palautuminen saattoi kestää vuorokaudenkin, ja leikkimisestä tai treenaamisesta oli turha haaveilla. Yhäkin Sätkä reagoi voimakkaasti ukkoseen, raketteihin ja mm. sytkäriin, mutta 6-millistä starttipistoolia se sietää. Toki ampuminen heikentää meidän tottistamme aika paljon, mutta tärkeintä on, että koira selviää siitä ja palautuu saman tien, enkä usko, että se ampumisesta pahemmin kärsii. Hetken ahdistaa, mutta häntä heiluu koko ajan. Niin ja "paukkukentille" Sätkä menee aina innokkaasti ja itsenäisesti.

Että vau. Jos jotakuta kiinnostaa, miten tähän pisteeseen on päästy, löytyvät kaikki paukkuprojektin jutut kategoriasta paukut.

4 kommenttia:

  1. VUUUHUUUU! Paras Sätkis! Kyl nää Paukkuarat Piskit vielä
    näyttää mikä on homman nimi!! Onnea vielä:)))

    VastaaPoista
  2. Onnea vielä tätäkin kautta! Upeaa! :)

    VastaaPoista
  3. Onnea! Todella upeaa työtä!! ��

    VastaaPoista
  4. Kiitos! Vieläkin hymyilyttää, kun on noin helkkarin sisukas koira :)

    VastaaPoista