tiistai 2. syyskuuta 2014

Ensimmäinen PK-koe (paukut 24&25)

Mulle soitettiin Lohjalta, että sain peruutuspaikan puolentoista vuorokauden päästä olevaan Tomi Alasen jälkikokeeseen. Ajattelin sitten, että hitto, mitä me siinä menetetään, mennään treenimielessä! Nappasin vielä edellisenä iltana pikkusiskon kyytiin ja mentiin kentälle ampumaan. Sätkä reagoi tuttuun tyyliin eli sivusuuntaisella hypyllä, jonka jälkeen se seurasi normaalisti. Seuruun jälkeen Sätkis sai vielä noutaa 650-grammaisen sekä hypyn että vinoesteen yli, ei ongelmaa. Sirken neuvojen mukaan otimme pitkät luovutukset. Loppuun vielä puunkiertoja & maahanmenoja eteenmenoa ajatellen.

No, sitten itse kokeeseen. Juutuin matkalla kaameaan ruuhkaan ---> saavuimme paikalle puoli tuntia myöhässä. Meille oli tietenkin arvottu jälki nro 1, joten kiirehän siinä tuli. Juoksin koiran kanssa luoksepäästävyystsekkiin, ja kaikki häsääminen sai Sätkän jännittämään tuomaria, raasu ihan tärisi. Aika jännä, kun Sätkä normaalisti haluaa vain pussailla kaikkia ihania uusia tyyppejä?
Jäljellekin lähdimme samoin tein eli aika haipakkaa, mutta sain pääni kasattua ennen janalle lähetystä. Sätkä eteni suoraan ja lähti melkein heti jäljestämään, mutta tuomari kutsui takaisin janalle. Tunnen oman koirani ja tiedän, että se nosti väärän jäljen, mutta tuomari ei sitä näin tulkinnut. Sain Sätkän onneksi helposti takaisin janalle, josta se nostikin oikean jäljen varmanoloisesti ja lähti painelemaan metsään. Janalta siis 33/40 pistettä.

Näin jälkeenpäin en ole enää varma nostiko Sätkä edes oikeaa jälkeä vai ei. Metsä oli täynnä ulkomaalaisia sienestäjiä, joille jäljentekijä oli yrittänyt selittää, että täällä ei olisi nyt suotavaa olla, mutta kielimuuri oli ollut liikaa. Sätkä seilasi ristiin rastiin pitkin metsää löytämättä yhtään keppiä, vaikka palasin kaksi kertaa janalle jälkeä nostamaan. Lopulta S oli niin pihalla, että se vain kävi makaamaan ja tuijotti kaukaisuuteen. Tässä vaiheessa tein sen pahan virheen, että hermostuin koiralle ja annoin aika tiukkaa palautetta jäljestyksen lopettamisesta. Raukkaparka varmasti yritti ihan tosissaan, mutta harhoja oli vain liikaa. Palasimme siis autolle odottamaan muita koirakoita, ja vähitellen kävi ilmi, että suurin osa kokeen koirista ei Sätkän tavoin ollut löytänyt yhtään keppiä, ja löytyneetkään kepit eivät riittäneet tulokseen. Toisin sanoen 8/8 koiraa jäi ilman tulosta jo kokeen ekassa vaiheessa. Tosi harmi, että sienestäjät pilasivat kaikkien koirien suoritukset, mutta tällaista tämä on!

Täytyy myöntää, että kaikkien muidenkin epäonnistuttua oli mun paljon helpompi nollata pää ja hyväksyä, että olosuhteet olivat olleet liian vaikeat. Esineruutuun lähdimmekin sitten iloisin treenimielin, ja hyvin meni! Ruutu oli aika ryteikköistä, mutta Sätkä ampaisi silti lähetyksestä suoraan ruudun takaosaan, missä se seilasi jonkin aikaa, tuli vähän lähemmäs, merkkasi esineen, jatkoi matkaa ja palasi paikallistamaan & toi esineen mulle. Tuomari kommentoi, että Sätkän työskentely voisi olla enemmän tarkoituksenmukaista, mutta hän tykkäsi koiran energisestä meiningistä ja hyvästä ohjattavuudesta (ja mun hyvästä ohjaamisesta :o !). 2 pistettä lähti siitä, että Sätkä ei tosiaan malttanut heti paikallistaa esinettä, joten esineruudusta yhteensä 28/30 pistettä.

Tottiksiin jatkoi vain neljä koirakkoa, ja me olimme ensimmäisenä suoritusvuorossa. Jo ilmoittautumiseen mentäessä Sätkä oli ihan muissa maailmoissa, jouduin pitämään hihnan kireällä saadakseni sen pidettyä edes joten kuten vasemman jalan läheisyydessä. Tämä ei siis luvannut hyvää... Arvosanoja en kummemmin muista.

  • Seuraaminen olikin sitten melkoista räpellystä. Paukut vetivät Sätkän kovaan paineeseen, ja jouduin vähän väliä tukemaan sitä ylimääräisin käskyin & komentamaan takaisin sivulle. Perusasentojen suoritusnopeus sai ekstrakehuja, mutta arvosana tietenkin puutteellinen.
  • Liikkeestä istumisesta Sätkä selvisi hyvin, ainoa miinus pienestä ympärille vilkuilusta mun palatessa sivulle.
  • Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo oli varmaa Sätkää, mitä nyt olisi voinut vähän reippaammin tulla.
  • Tasamaanoudossa Sätkä tiputti kapulan juuri ennen luovutusta, joten jouduin antamaan uuden käskyn. Perusasentoon pyysin vartaloavun kanssa.
  • Hyppynouto oli muistaakseni ok, mitä nyt kapula pyörähti suussa juuri ennen luovutusta. Taas vartaloapu lopussa.
  • Vinoestenoudossa Sätkä suoritti kyllä esteen molempiin suuntiin (!), mutta lopussa se taas tiputti kapulan suusta ja kävi tällä kertaa haukahtamassa tuomarikokelaalle.
  • Eteenmenon alustava pätkä oli aika jees, ja eteen Sätkä läks kuin tykin suusta. Loppu oli kuitenkin kaareva, kun Sätkä bongasi paikkamakuumerkin ja lähti sitä kohti (jee lelu). Maahanmenoon se tarvitsi kaksi käskyä, joista toiseen koira reagoi tosi täpäkästi.
  • Paikkamakuu sujui muuten hyvin, mutta vinoestenoudon kohdalla Sätkä haukahti kaksi kertaa.
Yhteensä tasan 70 pistettä, mikä mun mielestä oli jo sinänsä pienoinen ihme. Näin kirjoitettuna suoritus ei kuulosta ollenkaan niin pahalta, mutta koira oli varsinkin liikkeiden välissä tosi poissaoleva ja paineistunut. Vasta paikkamakuussa se rentoutui. Tuomari tykkäsi Sätkän tavasta reagoida käskyihin nopeasti, mutta ihan eka kommentti kyllä oli, että "se on aika herkkä ympäristölle". Paukkupaine näkyi siis läpi suorituksen. Lisäksi kommenttia tuli liian löysästä kapulaotteesta, mikä tietenkin korostuu aina ampujen jälkeen. Vielä koekirjoja jakaessaan tuomari totesi, että "on sulla siinä tekemistä". You don't say :D

Kaiken kaikkiaan jäi kuitenkin hyvä maku suuhun. Jälki oli liian vaikea, esineruutu meni paremmin kuin odotin ja tottiksesta Sätkä selvisi - se riittää. Lisää paukkutreeniä alle, niin eiköhän suunta ole vain ylöspäin! Oli muuten tosi kiva tuomari, kärsivällinen ja tarkka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti