keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Askakisat, tokoa, tottista (paukut 26) ja huippista

Lauantaina kisattiin kolme starttia HSKH:n agikisoissa. Kaksi ekaa rataa olivat kaoottisia kohellusratoja, joilta puuttui kaikki yhteistyö ja tekemisen riemu. Kolmannelle radalle saimme paketin kuitenkin kasaan, ja se flown tunne oli uskomaton! Erityisen ylpeä olin vaikeasta putki-puomi-erottelusta, jossa Sätkä todella valitsi sen epätodennäköisemmän eli puomin - eikä epäröinyt hetkeäkään! Neljänneksi viimeinen este oli kepit, ja minähän tietenkin unohdin tyylikkäästi ilmoittaa koiralle, että hei, toi suoritettas kans. No, tulosrivi oli sitten HYL-HYL-5, joista vitosella sijoituimme kolmansiksi.

_____

Maanantaina treenattiin tokoa HAU:n riveissä. Meitä oli paikalla harvinaisen monta, ja kun kaikki (mustat) koirat treenasivat yhtä aikaa hallinpuolikkaalla, oli häiriö melkoinen. Sätkä oli kuitenkin tosi kiva, energinen ja yllättävän keskittymiskykyinen!

Paikkamakuu & -istuminen sujuivat varsin kivasti, vaikka rivin koiria käskytettiin ja palkkailtiin vähän väliä. Seuraamisessa Sätkä oli Purina-itsensä eli äänteli liikkeellelähdöissä jne, mutta tämä on tosiaan vain Purina-ongelma. Muuten seuruu oli kivaa, ja pääsin pitkästä aikaa puuttumaan kontaktin tippumiseen häiriötilanteessa. Luoksetulon stopit olivat hyviä, ja Sätkä malttoi tulla eteen kokonaisessa luoksetulossa. Vahvistin eteentulon suoruutta myös vauhdittomalla siirtymätreenillä. Ruutuun Sätkis juoksi täysiiiiiii ja pysähtyi ihan täydellisesti. Sen jälkeen se sai vielä tehdä korjaustreeniä mun seistessä ruudun lähellä, nämäkin toimivat. Kaukoissa halusin vain saada alle lisää painonsiirtotoistoja m-s-vaihtoon, mikä onnistui hyvin.
Tunnari oli oikeastaan ainoa ongelmaliike. Veera teki Sätkälle vaikeita tunnareita (kapulat minipöydän päällä, kapulat puomin ylösmenolla, kapulat rappusten eri tasoilla), ja Sätkä oli ihan possu. Tyttö juoksi kerta toisensa perään häntä pystyssä kapuloille ja toi mulle milloin mitäkin kapulaa vailla mitään ajatusta haistelusta. Pöydällä tehty oli ok, samoin rappusilla tehty, mutta se puomihöskä, voi huoh! No, otin sitten vain saman setin sitkeästi uudestaan ja uudestaan asenteella "sä haistelet tai sä itket ja haistelet". Sätkä ei ottanut pahemmin nokkiinsa, sen verran hienosti oli häntä selän päällä kaarella...
(Ihan lopuksi lähetin Sätkää putkeen ja pysäyttelin takaisintulomatkalla. Sätkä ei jostain syystä tajunnut maahanmenokäskyjä, mutta sen sijaan se teki niillä ihan sairaan mageita seisomisia! Sätkällä on kyllä kympin stopit muutenkin, mutta ai että, kun se nyt tarjosi sellaisia hyppystoppeja! Parin toiston jälkeen stopit eivät olleet ihan superdupermageita, mutta minä sytyin luoksetuloon aivan uudella tavalla. Plän on tämä: kasvatan Sätkän luoksetulovauhtia & alan palkkailla uuden tekniikan stoppeja helpoilla pohjilla kuten Purinalla. Uuteen stoppiin käytän suullista käskyä, vanha menee käsimerkillä.)

____

Tiistaina sitten Veeran kanssa Taliin vetämään kokeenomaiset tottikset. Treeni oli onnistunut, sillä sain esiin samoja ongelmia kuin torstain kokeessa! Seuraamisessa Sätkä yritti varsinkin ampujen jälkeen vähän väliä livetä pois, joten annoin sille pariinkin otteeseen melko tiukkaa palautetta ja vaadin seuraamaan. Seuraavat ongelmat ilmenivät tietenkin noutojen luovutuksissa, joissa Sätkä olisi halunnut pureksia kapulaa ja tiputella sitä mun jalkoihin. Tätä ei sallittu, kuten ei myöskään vinoesteen ohittamista takaisintullessa. Eteenmenon päässä odotti Röhky, koska kai siitä on joskus palkkakin tultava? Paikkamakuu sujui hyvin Rinnan tasamaanoutoon saakka. Sätkä sai kuulla kunniansa seisomaannoususta, jonka jälkeen se upotti kyntensä maahan ja kesti Rinnan loput noudot.
Lopuksi vielä noutoja tiukoin kriteerein sekä eteenmenon maahanmenoja kiertojen avulla. Sätkä oli aika kiva, ja sille teki varmasti hyvää tällainen natsitreeni (kyllä, se nykyään kestää natseilua paukuista huolimatta, vau!).

Illalla Pirjon huippistreeneihin, teemana päällejuoksut, persjätöt ja saksalaiset.
Mun mielestä päällejuoksut ovat välistävetojen ohella agilityn vaikeimpia ohjauskuvioita. Pirjon onnistui kuitenkin korjata mun asennevamma ainakin väliaikaisesti. Mä kyllä niin tykkään Pirjon ajatusmaailmasta! Treenien alussa puhuttiin siitä, miten koira kannattaa opettaa sellaiseksi, että se lukee oman ohjaajansa räiskintää ja epätäydellisiä ohjauksia - ei sellaiseksi epätäydellisyydestä rankaisevaksi superkoiraksi, jonka kanssa tunariohjaajien on turha haaveilla nollaradoista. Näin voi itse rentoutua ja olla väkisin pyrkimättä virheettömyyteen.
No, mitä myö sitten teimme? Sätkä ei olisi malttanut ottaa kakkoshyppyä mun ollessa reippaasti edellä, joten blokkasimme ohituskaistan siivekkeellä & jätimme palkkaa kakkosen taakse. Joku lamppu syttyi, sillä hetken päästä sekä suora 2-3-4 että suora 6-7-8 sujuivat mun kipittäessä edellä! Persjätössä (10-11 ja 15-16) ei ollut ongelmaa, mutta saksalaisessa (13 ja 18) mun piti muistaa siirtyä siivekkeen ohi ja silti ohjata koira esteelle. Lisäksi Sätkä oli hankala saada hypylle 17, koska minä nyt vain en osaa linjata.
Kaiken kaikkiaan tosi jees, ja toivottavasti uskallan jatkossakin tehdä päällejuoksuja tuollaisella luotolla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti