tiistai 30. syyskuuta 2014

Erittäin hyvä borderscollie

Viime viikon lauantaina suuntasimme Sätkän kanssa kohti Tampereen ryhmänäyttelyä. Esitin ekaa kertaa elämässäni koiran virallisessa näyttelyssä, ja täytyy sano, että koko homma oli aika hemmetin tylsää. Ensin odoteltiin ikuisuus avoimen luokan narttuja, ja kun vuoro lopulta koitti, piti mun vain juosta koiran kanssa ympyrää ja estää sitä istumasta arvostelun aikana. En todellakaan jaksanut sen kummemmin asetella koiraa tai nykiä narusta, mutta eipä tarvinnutkaan, kun Sätkä sai seuraavanlaisen arvostelun:

"Very good type, slightly high on legs. Light all over. Teeth ok. Well set ears. Strong back, light in body & front. Sufficient angulation. Moves ok. Coat ok, nice temperament." 

Mua jännitti koko ajan, että Sätkä hylätään (liian korkea, liian kevyt, puuttuu hampaita, outo häntä, liian vähän karvaa jne.), mutta tuomari taisi ymmärtää hyvän päälle, sillä meille napsahtikin EH ja jouduimme melkein jatkokehään (mikä lie luokkansa paras tmv)! Siis ajatelkaa, very good type, mun rimppakinttuinen hämähäkki! Ja jos jotakuta nyt kiinnostaa, että kuka tuomari tykkää näinkin kovasti työborderscollieista, niin hän on - tittidii - Per Kristian Andersen.

Missihommat hoidettu, nyt vain niitä valiotitteleitä hakemaan!

____

Iltapäivällä piti tietenkin korvata Sätkälle kamala puudelikärsimys, joten suuntasimme viestitreeneihin Veeran kanssa. Koirat juoksivat 300m matkaa edestakaisin, koska tarkoitus oli keskittyä lähtötilanteisiin. Sätkä juoksi ekat 300m B:lle jälkenä, sitten vielä B-A-B-A, ei ongelmaa mun päässä ja vain joku pieni juttu Veeran päässä.
Lopuksi vielä esineruutukaistale. Sätkä on aika huithapeli esineruudussa, joten olen päättänyt, että yritän opettaa sille kaistaletyöskentelyä. Suunnitelma on seuraavanlainen: seuraavat miljoona esineruutua ovat 10-15m levyisiä kaistaleita (syvyyttä saa tietenkin olla), jotta Sätkä oppii työskentelemään mun edessä olevalla alueella. Vähitellen treeniin voi ottaa mukaan toisen kaistaleen, mutta sen pitää olla selkeästi erillään ekasta kaistaleesta. Molemmilla kaistaleilla on esine, ja kun koira on hakenut ekan esineen, teemme siirtymän kauempana olevalle tokalle kaistaleelle, josta haetaan toinen esine. Kaistaleiden määrää voi lisätä ja kaistaleita aletaan tuomaan lähemmäs toisiaan, kunnes lopulta mulla on siististi suikaleita työstävä koira! Idea on oma, joten todennäköisesti se ei toimi, mutta hauska kokeilla :)

maanantai 29. syyskuuta 2014

Mm. sosiaalisesta palkasta, agilityjarruista ja viestistä

Nämä muistiinpanot toissaviikolta.

Maanantaina HAUn tokot. Veera auttoi mua pohtimaan Sätkälle sosiaalista palkkaa, jonka kehittelyä olen ansiokkaasti vältellyt viimeiset neljä vuotta. Tällä hetkellä mulla on tokokokeessa kaksi vaihtoehtoa: joko vedän koko kehän "putkeen" vapauttamatta koiraa ollenkaan (kehun perusasennossa hyyyyvin rauhallisesti) tai sitten kehun koiraa railakkaammin ja odotan itse koko ajan jännittyneenä koiran turhautumista ja haukkuja ("mitä sä akka siinä kiljut, anna pallo!"). Sätkä ei tykkää kun kosketaan, joten taputtelut/rapsuttelut eivät palkkaa sitä, kuten eivät myöskään päällekumartelut. Olen ehkä pitänyt sosiaalista palkkaa tarpeettomana, koska Sätkälle riittää se, että kehän jälkeen heitellään ja riepotellaan narupalloa. Uusia juttuja on kuitenkin aina kiva kokeilla, ja myö kokeillaan nyt sosiaalista palkkaa. Päädyimme seuraavanlaiseen treeniin: pyysin Sätkää tekemään jonkun pienen tokoliikkeen osan ---> riemastuin ja aloin levitellä käsiäni & peruutella siksakkia kehuen koiraa innostuneesti ---> laitoin Sätkän heti maahan sen haukkuessa & pidin lyhyen puhuttelun ---> uusi tokoliikkeen osa ---> uusi palkkausyritys ---> jos kesti haukkumatta, kiljaisin palkkasanan ja tempaisin lelun taskusta. Tämä toimi yllättävän kivasti! Parin puhuttelun jälkeen Sätkä oli pidempiäkin kehupätkiä hipihiljaa, hyppeli vain mun mukana ja heilutti häntää. Jatkossa voisin itse vähän passivoitua ja odottaa koiralta aktiivisempaa toimintaa.
Lopuksi teimme vielä häiriöpaikallaoloja niin, että Sätkän molemmilla puolilla oli koiria tekemässä kaukoja (ai että, kun oli vaikeaa!) sekä niin, että rivin koiria kutsuttiin vuorotellen luokse (tässä ei ongelmaa). Sitten teimme neljän koiran ringin ja käskytimme vuorotellen koiria maahan ja sivulle, näissäkin Sätkä meni turhan helposti lankaan.

Tiistaina huippista. Pirjo oli suunnitellut radan, jonka puolenvaihdot tuli tehdä valssaamalla.
Mun valssit olivat yllättäen ihan ok, mutta nyt törmäsimme siihen mun ja Sätkän major issueen eli huonoihin jarruihin. Sätkää ei huvita koota ja hypätä pienesti (siis daa, sehän hidastaa vauhtia), joten se ampuu jarruista läpi ja laskeutuu kilometrin päähän hypystä, oli tilanne mikä tahansa. Ainoat jarruntyyppiset löytyvät, kun treenien aluksi erikseen kerron sille, että hei nyt piperretään. Toisin sanoen mun tulee tästä lähin joka treenien aluksi muistuttaa koiralle, että kyllä, tänään treenaamme taas hallintaa.
Nyt otimme rataa pätkissä palkkaillen Sätkää eri kohtiin tehdyistä jarruista. Välillä käytimme ylimääräistä siivekettä, välillä palkka odotti laskeutumiskohdassa, välillä Pirjo heitti ylläripalkkoja. Joku ajatus alkoi löytyä, mutta tätä on reenattava ihan sikana 1-3 hypyllä, jotta ajatus iskostuu tiukemmin rakettikoiran aivoihin.
Joski muuten korjasi mun koiran. Se pystyy nyt makaanaan rauhassa maassa Rinnan tehdessä vieressä aksaa, ihmeitä tapahtuu.

Keskiviikkona palasin aksahallille Mariannen ja Ginin seuraksi. Omalla vuorollaan Sätkä treenasi jarruja, jarruja, jarruja. Hitto kun turhauttaa, mutta minkäs teet, tämä juttu on nyt tahkottava!

Torstaina Team Käpylehmät treenasi viestiä Kattilajärvellä. Rinna on ilmoitettu viestikokeeseen, joten viestitreenejä tulee lähiviikkoina olemaan useammat. Nyt juoksutimme avoimen luokan matkaa, tosin Sätkälle helpotettiin sen verran, että se ei juossut jälkeä ollenkaan. Sätkän matkat siis B-A 1000m, A-B 1000m, sitten siirtymä C:lle Veeran kanssa ja lopuksi C-A 1300m. Kaikki matkat sujuivat ongelmitta, samoin seuruut & pa-odottelut, hyvä Sämppä! Sille varmasti teki hyvää tällainen helppo itsevarmuustreeni, jossa sai rennosti juosta pidempää matkaa.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Tokon piirinmestikset

Olemme Sätkän kanssa osallistuneet nyt kolme vuotta putkeen HSKP:n piirinmestiksiin. Ekana vuonna EKK:n joukkueessa avossa, tokana vuonna HAU:n joukkueessa voittajassa ja nyt vikana vuonna ilman joukkuetta eeveeällässä. Edellisen päivän jälkikoe oli vienyt multa pahimman jännitysenergian, joten lähdimme Sätkän kanssa kisaamaan vähän pilke silmäkulmassa. Tommi Varis tuomaroi kaksi kehää (paikallaolot & zeta-luoksetulo-ruutu), Anne Nokelainen yhden kehän näiden välissä (tunnari-kaukot-metsku-seuruu-ohjattu).

Varis:
  • Paikkaistuminen 0 - Viereisessä kehässä tehtiin kaukoja, ja Sätkän mielestä maahanmenokäsky oli suunnattu myös hänelle. Myös kolme muuta koiraa meni maihin, hups.
  • Paikkamakuu 10 - Hyvin kesti kaverien käskytykset.
Nokelainen:
  • Tunnari 7 - Nurtsi kapuloiden ympärillä oli pitkää, joten tuomari ei huomannut, että Sätkä maisteli paria väärää. Oman se poimi kerran suuhun, tiputti, kävi maistelemassa muita ja poimi taas, tuonnissa mälväisi.
  • Kaukot 8,5 - Istui ekasta seiso-käskystä, toisella seisoi. Ainakin toinen tassu liikkui s-i-vaihdossa, mutta toinen taisi pysyä paikoillaan.
  • Hyppynouto 9 - Ekalla heitolla hajosi kapula, ja siitä taisivat hämmentyä sekä liikkuri, tuomari, koira että ohjaaja. Mulle kelpasi isompikin kapula, joten sillä mentiin ja hyvin mentiinkin. Sätkä ennakoi sivulletuloa.
  • Seuraaminen 6,5 - Lähes koko seuruu oli juoksua & hidasta käyntiä. Sätkä oli tosi levoton, kontakti rakoili ja paikka eli. Paikalla täyskäännöksessä se haukahti, ja joku pa oli vino ja hidas. Käännöksissäkin olisi ollut siistittävää.
  • Ohjattu nouto 7 - "Vauhtia ei ainakaan puutu", totesi tuomari. Merkki oli hyvä, samoin kapulalle meno. Nostossa ja luovutuksessa Sätkän suu kuitenkin kävi, koska tää on niin siistiiiiiii!
EKA KEHÄ




Varis:
  • Zeta 6 - Seisoi vikan istumisen, vaikka yleensä tekee toisin päin? Seuruu oli turhan tiivistä ja aavistuksen edessä.
  • Luoksetulo 9,5 - Plääh, stopit olisivat voineet olla terävämmät. Tuomari kuitenkin tykkäsi, rokotti vain vinosta loppuperusasennosta.
  • Ruutu 0 - Taas kerran mentiin kovaa. Mun pysäytyskäsky ruudussa oli myöhässä, koska Sätkä meni sivukautta sisään, ja mä arvoin sen takia ajoituksen kanssa. Seistessä koira oli vielä ruudun sisällä, mutta maahan mennessä peppu tippui ulos. Ei ollut paljosta kiinni!

Yhteensä 198,5 pistettä ja EVL3, sijoitusta en tiedä. Vaikka pisteet eivät kovin kummoisia olleet, oli mulla ja Sätkällä kiva ja ennen kaikkea rento fiilis kehässä. Ehkä nollattu paikkaistuminen auttoi, kun tulosmahiksia ei oikein enää ollut. Istumisen häiriöitä me ei koskaan olla reenattu, joten eipä ihme, että Sätkä meni maahan. Tunnari on ihan hajalla treeneissäkin, ja kaukoissa nyt välillä tapahtuu stipluja. Seuraamisessa ei tehdä pitkää juoksupätkää ikinä, ja minä kuulemma kävelin eri tavalla kuin treeneissä. Zetan väärä asento oli myös ihan työtapaturma, samoin ruudun myöhäinen stoppi. Summa summarum, mua ei harmita yhtään, tekee vain mieli treenata!

Ja hei! Tommi Varis kehui Sätkää kehän jälkeen, se on kuulemma tosi, tosi, tosi kiva koira :) <3

Kuvista kiitos Päiville, videosta taas Veeralle :)

maanantai 15. syyskuuta 2014

JK1 paukkuaran koiran kanssa

Aikaisin lauantaiaamuna starttasimme Sätkän ja henkisen tukeni eli Saran kanssa kohti Raisiota ja SRY Turun alaosaston järjestämää jälkikoetta. Koe oli samalla alaosaston mestaruuskoe, joten paikalla oli myös haku- ja ek-koiria. Pitkä päivä edessä, onneksi meillä oli Saran kanssa herkkueväät takapenkillä :D

Tuu Sara nyt tänne jäljelle mun kaa kun oot niin iiiiiihana!

Tiukka keskittyminen ennen janaa.

Pitkän odottelun jälkeen pääsimme lopulta ensimmäiseen osuuteen eli jäljelle. Jana oli helpossa maastossa, samoin itse asiassa koko jälki (sammalmetsää, puolet ajasta näin jäljentekijän askeleet). Sätkä lähti janalle vähän epävarmasti, ja 15m jälkeen se nosti takajäljen ja veti minut peräänsä. "Takaisin janalle" -huudosta minä en tyhmänä osannut tulkita, että koira oli nostanut takajäljen, joten yritin lähettää sen janalla eteenpäin (Sätkä ei juuri koskaan anna liinapainetta takajäljellä, joten moinen ei nyt juolahtanut edes mieleeni). Koira oli kuitenkin ohjaajaansa fiksumpi ja koukkasi samoin tein jäljelle, minä perässä. Janalta 35/40 pistettä.
Jäljen alussa Sätkän jalka oli kietoutuneena liinan ympäri eli liinapainetta oli hankala tarjota, mutta silti se eteni jäljellä varmanoloisesti ja jäljesti 90 asteen kulman kuin juna. Kulman jälkeen sain ekan kepin käteeni, ja samaan tyyliin etenimme seuraavat 2 kulmaa ja 4 keppiä. Kutoskepillä mulla oli siis 5 keppiä taskussa, ja vähän aavistelin, että ykköskeppi olisi jäänyt väliin (Sätkä oli jäljellä pyörähtänyt myös riistaa tsekkaamassa, mutta lenkki oli niin pieni, etten uskonut siellä olleen keppiä). No, palasimme autolle janan kautta, ja bongasinkin ykköskepin ihan janan läheltä - näitä pitää treenata! Lopulta sain hyvissä ajoin palautettua kaikki kuusi keppiä, joten jäljeltä 130/130 pistettä.

Kohti esineruutua!

Lähetys lämppäesineelle...

... ja oikein nätti luovutus.

Esineruutu oli kallioisemmassa versiossa samaa sammalmetsää, takaosaa oli vaikea nähdä. Sätkä lähti tälläkin lähetyksellä vähän laiskasti ja katosi pian takaosaan, jossa se pyöri useamman minuutin. Lopulta koira kuitenkin ilmaantui näköpiiriin nahkatasku suussaan, luovutus oli rauhallinen ja siisti. Tuomari olisi toivonut määrätietoisempaa työskentelyä, joten työskentelypisteistä -1 eli yhteensä 29/30 pistettä.

Maastopisteet 194/200

Sitten päivän kuumottavin osuus eli tottis. Yksi alokasluokan koira keskeytti, joten me emme saaneetkaan Sätkän kanssa olla ekana paikkamakuussa, vaan jouduimme nollakoiran parina aloittamaan liikkeistä. Alla tuomarin kommentteja
  • Seuraaminen on yleisvaikutelmaltaan tiivis ja suora, mutta koiran tulisi olla paremmin kontaktissa ohjaajaan. Juoksussa ja hitaassa koira parantaa, perusasennot nopeita ja siistejä. Hyvä
  • Liikkeestä istumisen valmiselevassa vaiheessa koiran tulisi jälleen olla tarkkaavaisempi, muuten hyvä. Erinomainen
  • Liikkeestä maahanmenossa ja luoksetulossa taas huono kontakti valmistelevassa osuudessa, muuten hyvä. Erittäin hyvä
  • Tasamaanoudossa alkuosa on hyvä, mutta lopussa koira tiputtaa kapulan. Tuo uudella käskyllä, mutta otteen kapulasta tulisi olla rauhallisempi. Tyydyttävä
  • Hyppynoudossa koira lähtee hyvin ja hyppää määrätietoisesti, mutta tulee esteen ohi ja tiputtaa kapulan. Tuo uudella käskyllä, mutta luovutusasento on vino ja koiran otteen kapulasta tulisi olla rauhallisempi. Puutteellinen
  • Vinoestenoudossa samat kuin yllä. Puutteellinen
  • Eteenmenon valmisteleva osuus on tiivis ja tarkkaavainen, mutta koira edistää. Lähtee käskystä erittäin määrätietoisesti, mutta maahanmenokäskyyn voisi reagoida nopeammin. Erittäin hyvä
  • Paikkamakuussa ei huomauttamista. Erinomainen
  • Kokonaisarvosana tyydyttävä ja 73/100 pistettä.
Wau! Seuruussa ammuttuihin laukauksiin Sätkä reagoi niin vähäeleisesti, että tuomari tai yleisö eivät huomanneet. Mun ei tarvinnut antaa yhtään ylimääräistä seuruukäskyä, vaan sain kävellä melko rennosti eteenpäin ja keskittyä askeleiden laskemiseen. Parissa kohtaa jouduin yhden askeleen ottamaan hidastetusti saadakseni koiran mukaan, mutta ihan sama, se seurasi!!!!!! Toki kontakti oli melko olematonta jne jne, mutta häntä heilui, joten kaik hyvin. Paine siirtyikin sitten noutojen luovutuksiin, jotka olivat tasan niin pahoja kuin mitä synkimmilläni pelkäsin. Sätkä puri kapulaa, tiputti sen joka kerta ja haukkui molemmissa esteonudoissa. Muuten olin tosi tyytyväinen suoritukseemme, ja tuomari oli kuulemma sieltä tiukimmasta päästä, joten ylitimme rajan ihan oikeastikin :)

Yhteensä siis 267 pistettä, II-tulos ja JK1. Sijoitus oli 2/4.

Olen niin tajuttoman ylpeä tuosta hassusta, pienestä eläimestä! Ajatella, että paukkuaran koiran kanssa voi oikeasti saavuttaa koularin palveluskoirakokeesta. Emmekä me jääneet kuin kolme pistettä ykköstuloksesta, joten rima ylitettiin kirkkaasti. Duunia on kyllä tehty, mutta en siltikään olisi ikinä uskonut, että pääsemme näin pitkälle. Vielä vuoden alussa Sätkän reaktio 200 metrin päästä ammuttuun laukaukseen oli pakeneminen; se ei kuullut eikä nähnyt mitään, halusi vain pois. Palautuminen saattoi kestää vuorokaudenkin, ja leikkimisestä tai treenaamisesta oli turha haaveilla. Yhäkin Sätkä reagoi voimakkaasti ukkoseen, raketteihin ja mm. sytkäriin, mutta 6-millistä starttipistoolia se sietää. Toki ampuminen heikentää meidän tottistamme aika paljon, mutta tärkeintä on, että koira selviää siitä ja palautuu saman tien, enkä usko, että se ampumisesta pahemmin kärsii. Hetken ahdistaa, mutta häntä heiluu koko ajan. Niin ja "paukkukentille" Sätkä menee aina innokkaasti ja itsenäisesti.

Että vau. Jos jotakuta kiinnostaa, miten tähän pisteeseen on päästy, löytyvät kaikki paukkuprojektin jutut kategoriasta paukut.

Jälkikoevalmistelut (paukut 27)

Perjantaina suunnattiin Veeran kanssa Luukkiin tekemään jälkiä ja tottista. Halusin ajaa Sätkällä edes yhden onnistuneen jäljen ennen seuraavan päivän koetta, edellinen jälki kun oli se Lohjan koejälki, jota Sätkä ei löytänyt. Ideana oli treenata huonosti hajustettuja keppejä, joten Veera poimi kepit maasta vasta matkalla jäljelle. Itse jälki oli keppejä lukuun ottamatta alokasluokkatasoa: 500m pitkä, reilun tunnin vanha ja pelkkiä suoria kulmia. Jana oli kivasti ojassa (kiitti Veera...), ja Sätkä kävi tsekkaamassa jotain janan väärältä puolelta, mutta korjasi itse oikeaan suuntaan. Ryteikköpätkä sujui hyvin, kun taas ryteikön jälkeen tullut maastonmuutos aiheutti vähän pyörimistä. Pääasiassa Sätkä kuitenkin jäljesti hyvin ja kepit nousivat varmasti. Vasta ihan lopussa Sätkä harhautui jäljeltä, koska se otti häiriötä kävelytieltä kuuluneesta puheesta. Sain kuitenkin koiran takaisin jäljelle, ja vika keppi löytyi sen myötä.

Tottikset otin taas kokeenomaisena. Sätkä valui eteen sekä itse seuruussa että jäävien alustavissa pätkissä eli jouduin vähän väliä antamaan palautetta. Parhaiten toimi, kun keskeytin seuraamisen ja laskeuduin koiran viereen & pidin pienen puhuttelun. Noudoissa oli taas jotain ongelmia, en jaksa nyt kaivella muistin sopukoita sen tarkemmin. Paukkuihin pienet reagoinnit, paine näkyi siis taas vain seuruun lipsumisessa & noutojen luovutuksissa.

Paimennusta isojen tyttöjen pelloilla

Wau, mikä paimennusputki takana!

Sunnuntaina suuntasimme Kirkkonummelle Vuorenmaan Sallan mestoille. Ekalla kiekalla Sätkis työskenteli pyöröaitauksessa tehden samoja juttuja kuin ennenkin, pointtina oli vain näyttää Sallalle mitä osataan. Sätkä oli vähän pöllö ja minä tietenkin vielä pöllömpi, mutta kyllä sillä kuulemma on kaikki palaset olemassa. Siksipä siirryimme kahden seuraavan kierroksen ajaksi avoimelle, ja se meni yllättävän hyvin! En joutunut karjumaan kirosanoja tai taistelemaan päättömästi kaahottavan koiran kanssa, vaan sen sijaan sain ihailla jopa kävelyaskeleita. Treenasimme siis peruskuljetusta niin, että Salla kulki mun ja tätien mukana ja auttoi käskyttämisessä ja flänkkien blokkaamisessa. Hoin siis lähinnä vain seuraavaa: "walk on"-"nä-tis-ti"-"maahan"-"walk on"-"nä-tis-ti"-"maahan". Kun Sätkä nousi "walk on" -käskyllä, sillä oli liikaa vauhtia, mutta kun se nousi maasta ilman käskyä (=varasti...), tekniikka ja vauhti olivat hyvät. Kolmannella kiekalla jätin kepin pois, koska Sätkä otti siitä turhaa painetta ja koska sain sen hallittua pelkällä äänellä & käsimerkeillä. Loppua kohden Sätkä väsyi ja pyrki enemmän flänkille, mutta vau, oli se silti hieno! Ja lampaatkin luottivat koiraan niin paljon, että sen ollessa pidempään maassa kävivät ne makoilemaan :)

Tiistaina sitten Päivin lampuilla - mutta nyt ekaa kertaa avoimella. Ja Sätkä oli järkevä!! Liina roikkui aluksi perässä, mutta aika nopeasti otettiin moinen turhake veke. Kertaakaan ei koira kiihdytellyt omiaan, juossut päättömästi tai pölläytellyt lampaita. Sen sijaan mulla oli hyppysissäni kiltisti kuunteleva, tempoaan itsenäisesti säätelevä koira, jolla oli tosi hyvä fokus. Kahden kiekan aikana myö reenailtiin hakukaaria (vähänkään pidemmillä matkoilla mun pitää vielä olla mukana tukemassa "pyöreyttä" erityisesti oikeassa kierroksessa), nostoja (kun hakukaari onnistui, olivat nostot tosi siistejä ja rauhallisia), peruskuljetusta (vähän piti painostaa "nätisti"-uhkailuilla, mutta varsinkin loppua kohden Sätkä alkoi itse säädellä tempoaan) ja poispäinajoa (tämä vaatii eniten duunia, Sätkä kun haluaisi koko ajan kääntää lampaat mulle). Tekemistä on myös suunnissa, joita Sätkälle ei olla opetettu vielä tarpeeksi, mutta kaiken kaikkiaan tuo koira alkaa näyttää aika hyvältä! Päivi jo yritti ehdottaa kisoja kuun lopulle, mutta kun ohjaaja on yhä pihalla kuin lumiukko, voisi startin lykätä ensi kaudelle. Mutta hei! Suhteessa siihen, että Sätkä on mun eka paimenkoira, sen kanssa on käyty lampailla ihan kourallinen kertoja ja sillä on vahva tokotausta, on tämä edistyminen mun silmään tosi coolia!

Keskiviikkona taas Kirkkonummelle. Ekalla kiekalla teimme peruskuljetuksia pellon päästä toiseen. Toiseen päähän mentäessä Sätkä oli todella hyvä, mutta palatessa ei pääkoppa pysynyt enää kasassa ja koira pyrki flänkeille. Fokus oli kuitenkin parantunut viime kerrasta! Tokalla kiekalla sitten reenailimme hakukaaria ja suuntia. Hakukaarien matkaa pitää kasvattaa maltillisesti, jotta koira ymmärtää, että 50m on sama kuin 10m. Niitä ei myöskään tarvitse treenata aina samalla tavalla, vaan homman voi koota palasista vähän niin kuin tokossa. Esim. nyt teimme niin, että Salla pyysi Sätkää vasempaan (helpompaan) kierrokseen sijoittuen itse eri lailla joka kerralla, mutta pysyen kuitenkin lampailla näin alkuun. Sätkä ei ensin olisi halunnut tulla Sallan ohi eli lähteä vasemmalle Sallan seistessä koiran vasemmalla puolella, mutta sekin alkoi nopeasti sujua! Jatkossa ensin vasen kierros kuntoon, sitten oikea, ja vähitellen ohjaaja voi siirtyä lampailta pois suuntia käskyttäessään. Positiivista oli huomata, että Sätkä halusi päättömän flänkkaamisen sijaan tuoda lampaita mulle :) Testasimme myös mitä tapahtuu, jos seisomme vain lampailla ja annamme Sätkälle vapaat kädet. No, Sätkä kiersi lampaita vasempaan kierrokseen ja piti niitä mulla tosi kauniisti, ei mitään turhia kuumenemisia.

Kaiken kaikkiaan meidän paimennustouhuilu on ottanut aimo harppauksia eteenpäin, ja tästä on nyt helppo jatkaa!

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Viimeisiä tokoja viedään

Lauantaina jälkikoe ja sunnuntaina tokon piirinmestikset - jaiks! (Ja mitä me aiomme treenata? No paimennusta tietenkin?) Treeniaikaa on tosiaan rajallisesti, joten maanantain HAU:n tokot taisivat jäädä kenraalitokoiksi:

Paikallaolot sujuivat hyvin. Erika liikkuroi meille kisamaista eeveeällää, ja setin lopuksi huomasin, että palkattomuus on hienossa kondiksessa! Mua ei stressaa, koiraa ei stressaa ja ennen kaikkea suoritukset ovat samanlaisia kuin palkan kanssa. Bordercollie <3

  • Hyppynouto oli luovutukseen saakka siisti. Ihan itse sen mokasin, kun en ottanut kapulasta hyvin kiinni ennen irrotuskäskyä ---> kapula tipahti maahan ja Sätkä hypähti taaksepäin.
  • Luoksetulossa Sätkä teki virheen (???!?!). Siis ihan oikeasti. Se nimittäin kääntyi katsomaan sivulle juuri ennen mun käsimerkkiä ja juoksi läpi. Aijai, uusintayrityksellä tytsi olikin sitten skarpimpi ;)
  • Zetan asennot olivat ihan huippuja, mutta seuraaminen oli aivan kamalaa keulimista ja valumista. Puutuin tähän jonkin verran, mutta Purina-seuruu on mitä on.
  • Ohjattu oli muuten älyttömän hieno, mutta Sätkä puraisi kapulaa juuri ennen luovutusta ---> kielto ja uusi luovutusyritys.
  • Tunnari (melkein) onnistui! Sätkä toi kyllä oman, mutta suu taisi moikata paria muutakin matkalla.
  • Kaukoissa otin ylipitkän matkan. Ja ääääääh, kun Sätkä keskittyi huonosti! Sillä oli ihan muut mielessä, ja painonsiirto m-s-vaihdossa ei tahtonut onnistua millään. Pallon se kuitenkin sai heti, kun suostui sen suorittamaan, ja rallattelun jälkeen jumpattiin vielä lähietäisyydeltä.
Ennen koetta aion vielä treenata noita noutojen luovutuksia, joihin on kehittynyt jännitysvamma. Muuten kaikki saa jäädä, tulee mitä tulee. Tärkeintä on kiva fiilis kehässä :)

Askakisat, tokoa, tottista (paukut 26) ja huippista

Lauantaina kisattiin kolme starttia HSKH:n agikisoissa. Kaksi ekaa rataa olivat kaoottisia kohellusratoja, joilta puuttui kaikki yhteistyö ja tekemisen riemu. Kolmannelle radalle saimme paketin kuitenkin kasaan, ja se flown tunne oli uskomaton! Erityisen ylpeä olin vaikeasta putki-puomi-erottelusta, jossa Sätkä todella valitsi sen epätodennäköisemmän eli puomin - eikä epäröinyt hetkeäkään! Neljänneksi viimeinen este oli kepit, ja minähän tietenkin unohdin tyylikkäästi ilmoittaa koiralle, että hei, toi suoritettas kans. No, tulosrivi oli sitten HYL-HYL-5, joista vitosella sijoituimme kolmansiksi.

_____

Maanantaina treenattiin tokoa HAU:n riveissä. Meitä oli paikalla harvinaisen monta, ja kun kaikki (mustat) koirat treenasivat yhtä aikaa hallinpuolikkaalla, oli häiriö melkoinen. Sätkä oli kuitenkin tosi kiva, energinen ja yllättävän keskittymiskykyinen!

Paikkamakuu & -istuminen sujuivat varsin kivasti, vaikka rivin koiria käskytettiin ja palkkailtiin vähän väliä. Seuraamisessa Sätkä oli Purina-itsensä eli äänteli liikkeellelähdöissä jne, mutta tämä on tosiaan vain Purina-ongelma. Muuten seuruu oli kivaa, ja pääsin pitkästä aikaa puuttumaan kontaktin tippumiseen häiriötilanteessa. Luoksetulon stopit olivat hyviä, ja Sätkä malttoi tulla eteen kokonaisessa luoksetulossa. Vahvistin eteentulon suoruutta myös vauhdittomalla siirtymätreenillä. Ruutuun Sätkis juoksi täysiiiiiii ja pysähtyi ihan täydellisesti. Sen jälkeen se sai vielä tehdä korjaustreeniä mun seistessä ruudun lähellä, nämäkin toimivat. Kaukoissa halusin vain saada alle lisää painonsiirtotoistoja m-s-vaihtoon, mikä onnistui hyvin.
Tunnari oli oikeastaan ainoa ongelmaliike. Veera teki Sätkälle vaikeita tunnareita (kapulat minipöydän päällä, kapulat puomin ylösmenolla, kapulat rappusten eri tasoilla), ja Sätkä oli ihan possu. Tyttö juoksi kerta toisensa perään häntä pystyssä kapuloille ja toi mulle milloin mitäkin kapulaa vailla mitään ajatusta haistelusta. Pöydällä tehty oli ok, samoin rappusilla tehty, mutta se puomihöskä, voi huoh! No, otin sitten vain saman setin sitkeästi uudestaan ja uudestaan asenteella "sä haistelet tai sä itket ja haistelet". Sätkä ei ottanut pahemmin nokkiinsa, sen verran hienosti oli häntä selän päällä kaarella...
(Ihan lopuksi lähetin Sätkää putkeen ja pysäyttelin takaisintulomatkalla. Sätkä ei jostain syystä tajunnut maahanmenokäskyjä, mutta sen sijaan se teki niillä ihan sairaan mageita seisomisia! Sätkällä on kyllä kympin stopit muutenkin, mutta ai että, kun se nyt tarjosi sellaisia hyppystoppeja! Parin toiston jälkeen stopit eivät olleet ihan superdupermageita, mutta minä sytyin luoksetuloon aivan uudella tavalla. Plän on tämä: kasvatan Sätkän luoksetulovauhtia & alan palkkailla uuden tekniikan stoppeja helpoilla pohjilla kuten Purinalla. Uuteen stoppiin käytän suullista käskyä, vanha menee käsimerkillä.)

____

Tiistaina sitten Veeran kanssa Taliin vetämään kokeenomaiset tottikset. Treeni oli onnistunut, sillä sain esiin samoja ongelmia kuin torstain kokeessa! Seuraamisessa Sätkä yritti varsinkin ampujen jälkeen vähän väliä livetä pois, joten annoin sille pariinkin otteeseen melko tiukkaa palautetta ja vaadin seuraamaan. Seuraavat ongelmat ilmenivät tietenkin noutojen luovutuksissa, joissa Sätkä olisi halunnut pureksia kapulaa ja tiputella sitä mun jalkoihin. Tätä ei sallittu, kuten ei myöskään vinoesteen ohittamista takaisintullessa. Eteenmenon päässä odotti Röhky, koska kai siitä on joskus palkkakin tultava? Paikkamakuu sujui hyvin Rinnan tasamaanoutoon saakka. Sätkä sai kuulla kunniansa seisomaannoususta, jonka jälkeen se upotti kyntensä maahan ja kesti Rinnan loput noudot.
Lopuksi vielä noutoja tiukoin kriteerein sekä eteenmenon maahanmenoja kiertojen avulla. Sätkä oli aika kiva, ja sille teki varmasti hyvää tällainen natsitreeni (kyllä, se nykyään kestää natseilua paukuista huolimatta, vau!).

Illalla Pirjon huippistreeneihin, teemana päällejuoksut, persjätöt ja saksalaiset.
Mun mielestä päällejuoksut ovat välistävetojen ohella agilityn vaikeimpia ohjauskuvioita. Pirjon onnistui kuitenkin korjata mun asennevamma ainakin väliaikaisesti. Mä kyllä niin tykkään Pirjon ajatusmaailmasta! Treenien alussa puhuttiin siitä, miten koira kannattaa opettaa sellaiseksi, että se lukee oman ohjaajansa räiskintää ja epätäydellisiä ohjauksia - ei sellaiseksi epätäydellisyydestä rankaisevaksi superkoiraksi, jonka kanssa tunariohjaajien on turha haaveilla nollaradoista. Näin voi itse rentoutua ja olla väkisin pyrkimättä virheettömyyteen.
No, mitä myö sitten teimme? Sätkä ei olisi malttanut ottaa kakkoshyppyä mun ollessa reippaasti edellä, joten blokkasimme ohituskaistan siivekkeellä & jätimme palkkaa kakkosen taakse. Joku lamppu syttyi, sillä hetken päästä sekä suora 2-3-4 että suora 6-7-8 sujuivat mun kipittäessä edellä! Persjätössä (10-11 ja 15-16) ei ollut ongelmaa, mutta saksalaisessa (13 ja 18) mun piti muistaa siirtyä siivekkeen ohi ja silti ohjata koira esteelle. Lisäksi Sätkä oli hankala saada hypylle 17, koska minä nyt vain en osaa linjata.
Kaiken kaikkiaan tosi jees, ja toivottavasti uskallan jatkossakin tehdä päällejuoksuja tuollaisella luotolla!

tiistai 2. syyskuuta 2014

Ensimmäinen PK-koe (paukut 24&25)

Mulle soitettiin Lohjalta, että sain peruutuspaikan puolentoista vuorokauden päästä olevaan Tomi Alasen jälkikokeeseen. Ajattelin sitten, että hitto, mitä me siinä menetetään, mennään treenimielessä! Nappasin vielä edellisenä iltana pikkusiskon kyytiin ja mentiin kentälle ampumaan. Sätkä reagoi tuttuun tyyliin eli sivusuuntaisella hypyllä, jonka jälkeen se seurasi normaalisti. Seuruun jälkeen Sätkis sai vielä noutaa 650-grammaisen sekä hypyn että vinoesteen yli, ei ongelmaa. Sirken neuvojen mukaan otimme pitkät luovutukset. Loppuun vielä puunkiertoja & maahanmenoja eteenmenoa ajatellen.

No, sitten itse kokeeseen. Juutuin matkalla kaameaan ruuhkaan ---> saavuimme paikalle puoli tuntia myöhässä. Meille oli tietenkin arvottu jälki nro 1, joten kiirehän siinä tuli. Juoksin koiran kanssa luoksepäästävyystsekkiin, ja kaikki häsääminen sai Sätkän jännittämään tuomaria, raasu ihan tärisi. Aika jännä, kun Sätkä normaalisti haluaa vain pussailla kaikkia ihania uusia tyyppejä?
Jäljellekin lähdimme samoin tein eli aika haipakkaa, mutta sain pääni kasattua ennen janalle lähetystä. Sätkä eteni suoraan ja lähti melkein heti jäljestämään, mutta tuomari kutsui takaisin janalle. Tunnen oman koirani ja tiedän, että se nosti väärän jäljen, mutta tuomari ei sitä näin tulkinnut. Sain Sätkän onneksi helposti takaisin janalle, josta se nostikin oikean jäljen varmanoloisesti ja lähti painelemaan metsään. Janalta siis 33/40 pistettä.

Näin jälkeenpäin en ole enää varma nostiko Sätkä edes oikeaa jälkeä vai ei. Metsä oli täynnä ulkomaalaisia sienestäjiä, joille jäljentekijä oli yrittänyt selittää, että täällä ei olisi nyt suotavaa olla, mutta kielimuuri oli ollut liikaa. Sätkä seilasi ristiin rastiin pitkin metsää löytämättä yhtään keppiä, vaikka palasin kaksi kertaa janalle jälkeä nostamaan. Lopulta S oli niin pihalla, että se vain kävi makaamaan ja tuijotti kaukaisuuteen. Tässä vaiheessa tein sen pahan virheen, että hermostuin koiralle ja annoin aika tiukkaa palautetta jäljestyksen lopettamisesta. Raukkaparka varmasti yritti ihan tosissaan, mutta harhoja oli vain liikaa. Palasimme siis autolle odottamaan muita koirakoita, ja vähitellen kävi ilmi, että suurin osa kokeen koirista ei Sätkän tavoin ollut löytänyt yhtään keppiä, ja löytyneetkään kepit eivät riittäneet tulokseen. Toisin sanoen 8/8 koiraa jäi ilman tulosta jo kokeen ekassa vaiheessa. Tosi harmi, että sienestäjät pilasivat kaikkien koirien suoritukset, mutta tällaista tämä on!

Täytyy myöntää, että kaikkien muidenkin epäonnistuttua oli mun paljon helpompi nollata pää ja hyväksyä, että olosuhteet olivat olleet liian vaikeat. Esineruutuun lähdimmekin sitten iloisin treenimielin, ja hyvin meni! Ruutu oli aika ryteikköistä, mutta Sätkä ampaisi silti lähetyksestä suoraan ruudun takaosaan, missä se seilasi jonkin aikaa, tuli vähän lähemmäs, merkkasi esineen, jatkoi matkaa ja palasi paikallistamaan & toi esineen mulle. Tuomari kommentoi, että Sätkän työskentely voisi olla enemmän tarkoituksenmukaista, mutta hän tykkäsi koiran energisestä meiningistä ja hyvästä ohjattavuudesta (ja mun hyvästä ohjaamisesta :o !). 2 pistettä lähti siitä, että Sätkä ei tosiaan malttanut heti paikallistaa esinettä, joten esineruudusta yhteensä 28/30 pistettä.

Tottiksiin jatkoi vain neljä koirakkoa, ja me olimme ensimmäisenä suoritusvuorossa. Jo ilmoittautumiseen mentäessä Sätkä oli ihan muissa maailmoissa, jouduin pitämään hihnan kireällä saadakseni sen pidettyä edes joten kuten vasemman jalan läheisyydessä. Tämä ei siis luvannut hyvää... Arvosanoja en kummemmin muista.

  • Seuraaminen olikin sitten melkoista räpellystä. Paukut vetivät Sätkän kovaan paineeseen, ja jouduin vähän väliä tukemaan sitä ylimääräisin käskyin & komentamaan takaisin sivulle. Perusasentojen suoritusnopeus sai ekstrakehuja, mutta arvosana tietenkin puutteellinen.
  • Liikkeestä istumisesta Sätkä selvisi hyvin, ainoa miinus pienestä ympärille vilkuilusta mun palatessa sivulle.
  • Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo oli varmaa Sätkää, mitä nyt olisi voinut vähän reippaammin tulla.
  • Tasamaanoudossa Sätkä tiputti kapulan juuri ennen luovutusta, joten jouduin antamaan uuden käskyn. Perusasentoon pyysin vartaloavun kanssa.
  • Hyppynouto oli muistaakseni ok, mitä nyt kapula pyörähti suussa juuri ennen luovutusta. Taas vartaloapu lopussa.
  • Vinoestenoudossa Sätkä suoritti kyllä esteen molempiin suuntiin (!), mutta lopussa se taas tiputti kapulan suusta ja kävi tällä kertaa haukahtamassa tuomarikokelaalle.
  • Eteenmenon alustava pätkä oli aika jees, ja eteen Sätkä läks kuin tykin suusta. Loppu oli kuitenkin kaareva, kun Sätkä bongasi paikkamakuumerkin ja lähti sitä kohti (jee lelu). Maahanmenoon se tarvitsi kaksi käskyä, joista toiseen koira reagoi tosi täpäkästi.
  • Paikkamakuu sujui muuten hyvin, mutta vinoestenoudon kohdalla Sätkä haukahti kaksi kertaa.
Yhteensä tasan 70 pistettä, mikä mun mielestä oli jo sinänsä pienoinen ihme. Näin kirjoitettuna suoritus ei kuulosta ollenkaan niin pahalta, mutta koira oli varsinkin liikkeiden välissä tosi poissaoleva ja paineistunut. Vasta paikkamakuussa se rentoutui. Tuomari tykkäsi Sätkän tavasta reagoida käskyihin nopeasti, mutta ihan eka kommentti kyllä oli, että "se on aika herkkä ympäristölle". Paukkupaine näkyi siis läpi suorituksen. Lisäksi kommenttia tuli liian löysästä kapulaotteesta, mikä tietenkin korostuu aina ampujen jälkeen. Vielä koekirjoja jakaessaan tuomari totesi, että "on sulla siinä tekemistä". You don't say :D

Kaiken kaikkiaan jäi kuitenkin hyvä maku suuhun. Jälki oli liian vaikea, esineruutu meni paremmin kuin odotin ja tottiksesta Sätkä selvisi - se riittää. Lisää paukkutreeniä alle, niin eiköhän suunta ole vain ylöspäin! Oli muuten tosi kiva tuomari, kärsivällinen ja tarkka.