keskiviikko 27. elokuuta 2014

Treeniputken päätös (paukut 23)

Ja treenimuistelmat sen kun jatkuu.

Sunnuntaina kävimme paimentamassa. Ekalla kiekalla treenasimme taas kävelyä = kuljetuksia & poispäinajoja liinan avustuksella, ja Sätkä väläytteli oikein kivaa "walk on"-pätkää. Jossain vaiheessa pieni paimen kuitenkin väsyi, jolloin kovat äänet ja lampaankakka häiritsivät menoa, ja tokokoira kyseli mammalta apua. Tokalla kiekalla sitten suosikkeja eli nostoja, tosin yllättäen alkuun piti muistutella, että lampaille ei voi rynniä suoraan. Kuljetusten kanssa oli taas vaikeuksia, kokeiltiin jopa heittää koiraa kohti vesipulloa flänkkien estämiseksi. Oli siis hyvää ja huonoa, ongelma vain on jatkuvasti tumpeloiva ohjaaja.

Maanantaina esineruutua ja jälkeä Kaitalammella ja (taaaas) Veeran kanssa. Esineruutu oli vain kaistale, jonka takareunasta Sätkä haki menestyksekkäästi piilotetun lompakon. Nyt olin hiljaa tuontivaiheessa, ei ongelmaa. Tyhmä minä en lenkittänyt koiraa kunnolla etukäteen, joten alkuun Sätkä hilppasi ruudusta ulos kakalle.
Jälki olikin sitten mielenkiintoinen. Pituutta 900m, ikää reilu tunti, kuusi keppiä, peruskulmia ja kaksi piikkiä. Mielenkiintoisuudet alkoivat jo janalla, kun Sätkä ohitti jäljen reagoimatta siihen ja yritti väkisin kiskoa muualle. Lopulta vein sen liina kireällä jäljen päälle, ja silti se ei olisi halunnut nostaa sitä? Todella epätyypillistä Sätkälle, olisiko se hakenut jotain läheltä mennyttä kivempaa jälkeä? Jäljellä Sätkä työskenteli koko ajan itsevarmasti, ja paikoittain jäljestäminen oli jopa harvinaisen hienoa - piikit eivät vieläkään ole ongelma. Toisaalta Sätkä varmisteli paikoittain paljon ja hukkasi jäljen vähän väliä. Korjasi itse. Kepeistä nousivat 1, 2, 4 ja 5. Kolmonen oli risukossa eikä S reagoinut = näitä pitää treenata lisää! 20m ennen keppiä 6 Sätkä hukkasi jäljen lopullisesti, joten tähän lopetimme. Sää oli tosi tuulinen, mutta muuta olosuhdesyytä en ongelmille keksi.

Tiistaina tottisteltiin Viilarissa. Sätkä teki koetottiksen läpi, mutta palkkailin sitä tällä kertaa välissä. Me olimme ensin paikkamakuuvuorossa, ja minä ammuin Rinnalle seuruussa, Sätkällä ei kuulemma ilmekää värähtänyt. Tosin Rinnan tehdessä noutoja ihan vieressä oli Sätkän mah-do-ton-ta pysyä maassa, tästä siis piti huomauttaa. Seuruussa Sätkä oli tosi kiva! Veera ampui ja Sätkä kyllä hypähti sivummalle, mutta häntä pysyi ylhäällä ja seuruu jatkui normaalimmin kuin koskaan. JEEEEEEEEEEE!!!!!! Jotain pientä siellä toki oli. Loput liikkeet sujuivat muuten hyvin, mutta vinoestenoudossa Sätkä tuli palatessa ohi ja eteenmenossa tyttö tarvitsi kolme käskyä maahanmenoon, koska "mä oon iiiiiihan varma että lelu on täällä jeejee". Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin varsin tyytyväinen tinttaraani!
Illalla sitten huippisaksaa. Hiottiin Pirjon kanssa pakkovalsseja tämännäköisellä radalla:
Eka käytiin siis ei-putki-radalla läpi kolme erilaista pakkovalssia: pakkovalssi-valssi, pakkovalssi-jaakotus ja pakkovalssi-pyöritys. Pirjon kanssa oli ihan mahtava treenata! Hän näki kaikenlaisia pieniä, teknisiä juttuja, jotka ovat Sätkän kaltaiselle harvinaisen nopeasti reagoivalle koiralle erittäin tärkeitä. Olen jo entuudestaan tullut siihen tulokseen, että Sätkä lukee paljon mun rintamasuuntaa, mutta en vielä osaa huomioida sitä ollenkaan tarpeeksi. Sätkä ei tykkää jarrutella ja kääntyillä, joten se mielellään lukee mun pienetkin irrottavat eleet: pakkovalssi-pyöritys (1-2-3A) sujui hyvin, mutta pakkovalssi-jaakotuksessa (1-2-3C) Sätkä heti tarttui mun liikaa kohti A:ta aukeavaan rintakehään ja irtosi sinne. Kun muistin pitää rintamasuunnan enemmän kohti C:tä/B:tä, S teki tosi tiukkoja käännöksiä.
Itse rata olikin sitten aikamoista pyörimistä! Ideana oli tehdä aina peräkkäin kaksi samaa ohjauskuviota, mutta eri puolilta (ratapiirrustuksessa lukee mitä tapahtuu missäkin). Saimme Sätkän kanssa koko höskän onnistumaan yhteen menoon!
Rintamasuunnan lisäksi Pirjo kiinnitti huomiota Sätkän ja mun väliseen etäisyyteen. True paimenkoirana Sätkis haluaa työskennellä musta kaukana, ja tämä pitää ottaa huomioon sellaisissa kohdissa kuin 6-7, jossa mun pitää antaa koiralle tilaa eikä työntää sitä omalla sijoittumisella viereiseen putkeen. Miten en ole tätä aikaisemmin tullut huomioineeksi! Pirjo on kyllä nero. Ja ryhmäkin on niin kiva, että tiedossa taitaa olla kiva kausi!

Torstaina aksattiin vähän lisää. Kimppisryhmämme teki edellisen ryhmän eli Pirjon kimppiksen rataa, ja ihanasti Pirjo jäi omien treeniensä jälkeen neuvomaan meitä. Esteosaamisessa ilmeni yllättäviä ongelmia: 1. kepeillä ei jyrkkiä puolenvaihtoja koiran ollessa vikassa välissä, ja muutenkin Sätkä voisi palata keppihäiriötreeneihin ja 2. Sätkä himmailee puomin alastulolla, miksi?

Perjantaina TAAS agilitya, Sätkän onnenviikko! Kävimme Jonnan kanssa treenaamassa vähän omia koiriamme ennen mölliryhmää. En tutustunut kentällä olleeseen rataan etukäteen, ja se tietenkin kostautui epämääräisyytenä ja huonona yhteistyönä. Siperia opettaa. Yritin korjailla Sätkän puomihimmailua vapauttamalla etupalkalle ennen 2on2offia, katsotaan tuottaako tulosta vai pitääkö vain suosiolla siirtää aina putki puomin lähelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti