lauantai 30. elokuuta 2014

Sirke Viitasen aivopähkinöitä

Sirke Viitanen koulutti taas HAU:n tokoryhmää. Omalla vuorolla pyysin Sirkeä keskimään vähän rutiineista poikkeavaa EVL-settiä = vanhaa kunnon temppurataa. Tämä olikin eka kerta, kun kokeilin moista omalla koiralla, aikaisemmin olen vain katsellut sivusta pro koirien tehdessä :) Tehtiin ilmeisesti Nyytin Messarissa esittämää rataa, joka kulki seuraavanlaisesti: Koira merkille ---> hakemaan ohjatun kapulaa ---> paluumatkalla lähetys ruutuun ---> pysäytys ruudussa ja kapulan jättäminen sinne ---> luoksetulo ---> pysäytys ---> vapautus taakse jääneelle kapulalle ---> noudon loppuosa. Sätkä suoriutui muuten näyttävästi ja mallikkaasti, mutta ruudussa se meni aavistuksen takareunasta yli eikä olisi halunnut tiputtaa kapulaa ekalla käskyllä.

Ai niin! Ennen temppurataa teimme häiriköidyn zetan. Normaalin käskytyksen sijaan liikkuri käytti asentokäskyjä (vääriä tietenkin), mikä hämäsi Sätkää aika tavalla. Eka asento oli seisominen, mutta kolmella ekalla yrittämällä Sätkä kuunteli vain Sirkeä, neljännellä sitten älysi sulkea häiriön pois ja skarpata myös loput asennot. Palatessani koiran taakse tokan asennon jälkeen Sirke kulki Sätkän vierestä ja yritti hämätä sen seuraamaan, mutta Sätkis ei tähän langennut.

Kaukot olivatkin sitten mielenkiintoinen tapahtuma. Sirke seisoi mun vieressä ja antoi omia asentokäskyjään, ja Sätkä-raukka yritti tietenkin hädissään toteuttaa meidän molempien asentoja :D Lopulta se hiffasi, että ainoastaan mun käskyjä oli tarkoitus kuunnella, mutta vaikeaa oli!
Tunnariakin voisi jatkossa tehdä superhaastavasti. Kapuloita voisi laittaa A:n päälle, siivekkeen ympäri, erikoisiin kasoihin jne, jotta koira joutuisi ihan oikeasti miettimään eikä vain roiskisi menemään.

Lopuksi pohdimme Sätkän taipumusta purra kapulaa erityisesti juuri ennen luovutusvaihetta. Yleensä Sätkä vain palkkaa itseään jäystämällä ja ongelma on ollut melko harvinainen, mutta ampumisesta tulleen paineen myötä pyörittely on pahentunut. Tähän Sirke ehdotti pitoharjoitusta: koiran tulee olla luovutusasennossa n. minuutin ajan, ja sitä kehutaan rauhallisesta pidosta & huomautetaan korjauksista. Kapulaa kannattaa myös työntää ja vetää sivusuunnassa, ei ohjaajaa kohti, jotta koira ei tulkitse tilannetta taisteluksi, mutta se joutuu silti tiukentamaan otettaan kapulasta. Lisäksi koiraa voisi kierrättää 2-3 tolpan ympäri kapula suussa & taas puuttua heti, kun jäystäminen alkaa. Näin se oppisi olemaan purematta kiihdyttävissäkin tilanteissa.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Treeniputken päätös (paukut 23)

Ja treenimuistelmat sen kun jatkuu.

Sunnuntaina kävimme paimentamassa. Ekalla kiekalla treenasimme taas kävelyä = kuljetuksia & poispäinajoja liinan avustuksella, ja Sätkä väläytteli oikein kivaa "walk on"-pätkää. Jossain vaiheessa pieni paimen kuitenkin väsyi, jolloin kovat äänet ja lampaankakka häiritsivät menoa, ja tokokoira kyseli mammalta apua. Tokalla kiekalla sitten suosikkeja eli nostoja, tosin yllättäen alkuun piti muistutella, että lampaille ei voi rynniä suoraan. Kuljetusten kanssa oli taas vaikeuksia, kokeiltiin jopa heittää koiraa kohti vesipulloa flänkkien estämiseksi. Oli siis hyvää ja huonoa, ongelma vain on jatkuvasti tumpeloiva ohjaaja.

Maanantaina esineruutua ja jälkeä Kaitalammella ja (taaaas) Veeran kanssa. Esineruutu oli vain kaistale, jonka takareunasta Sätkä haki menestyksekkäästi piilotetun lompakon. Nyt olin hiljaa tuontivaiheessa, ei ongelmaa. Tyhmä minä en lenkittänyt koiraa kunnolla etukäteen, joten alkuun Sätkä hilppasi ruudusta ulos kakalle.
Jälki olikin sitten mielenkiintoinen. Pituutta 900m, ikää reilu tunti, kuusi keppiä, peruskulmia ja kaksi piikkiä. Mielenkiintoisuudet alkoivat jo janalla, kun Sätkä ohitti jäljen reagoimatta siihen ja yritti väkisin kiskoa muualle. Lopulta vein sen liina kireällä jäljen päälle, ja silti se ei olisi halunnut nostaa sitä? Todella epätyypillistä Sätkälle, olisiko se hakenut jotain läheltä mennyttä kivempaa jälkeä? Jäljellä Sätkä työskenteli koko ajan itsevarmasti, ja paikoittain jäljestäminen oli jopa harvinaisen hienoa - piikit eivät vieläkään ole ongelma. Toisaalta Sätkä varmisteli paikoittain paljon ja hukkasi jäljen vähän väliä. Korjasi itse. Kepeistä nousivat 1, 2, 4 ja 5. Kolmonen oli risukossa eikä S reagoinut = näitä pitää treenata lisää! 20m ennen keppiä 6 Sätkä hukkasi jäljen lopullisesti, joten tähän lopetimme. Sää oli tosi tuulinen, mutta muuta olosuhdesyytä en ongelmille keksi.

Tiistaina tottisteltiin Viilarissa. Sätkä teki koetottiksen läpi, mutta palkkailin sitä tällä kertaa välissä. Me olimme ensin paikkamakuuvuorossa, ja minä ammuin Rinnalle seuruussa, Sätkällä ei kuulemma ilmekää värähtänyt. Tosin Rinnan tehdessä noutoja ihan vieressä oli Sätkän mah-do-ton-ta pysyä maassa, tästä siis piti huomauttaa. Seuruussa Sätkä oli tosi kiva! Veera ampui ja Sätkä kyllä hypähti sivummalle, mutta häntä pysyi ylhäällä ja seuruu jatkui normaalimmin kuin koskaan. JEEEEEEEEEEE!!!!!! Jotain pientä siellä toki oli. Loput liikkeet sujuivat muuten hyvin, mutta vinoestenoudossa Sätkä tuli palatessa ohi ja eteenmenossa tyttö tarvitsi kolme käskyä maahanmenoon, koska "mä oon iiiiiihan varma että lelu on täällä jeejee". Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin varsin tyytyväinen tinttaraani!
Illalla sitten huippisaksaa. Hiottiin Pirjon kanssa pakkovalsseja tämännäköisellä radalla:
Eka käytiin siis ei-putki-radalla läpi kolme erilaista pakkovalssia: pakkovalssi-valssi, pakkovalssi-jaakotus ja pakkovalssi-pyöritys. Pirjon kanssa oli ihan mahtava treenata! Hän näki kaikenlaisia pieniä, teknisiä juttuja, jotka ovat Sätkän kaltaiselle harvinaisen nopeasti reagoivalle koiralle erittäin tärkeitä. Olen jo entuudestaan tullut siihen tulokseen, että Sätkä lukee paljon mun rintamasuuntaa, mutta en vielä osaa huomioida sitä ollenkaan tarpeeksi. Sätkä ei tykkää jarrutella ja kääntyillä, joten se mielellään lukee mun pienetkin irrottavat eleet: pakkovalssi-pyöritys (1-2-3A) sujui hyvin, mutta pakkovalssi-jaakotuksessa (1-2-3C) Sätkä heti tarttui mun liikaa kohti A:ta aukeavaan rintakehään ja irtosi sinne. Kun muistin pitää rintamasuunnan enemmän kohti C:tä/B:tä, S teki tosi tiukkoja käännöksiä.
Itse rata olikin sitten aikamoista pyörimistä! Ideana oli tehdä aina peräkkäin kaksi samaa ohjauskuviota, mutta eri puolilta (ratapiirrustuksessa lukee mitä tapahtuu missäkin). Saimme Sätkän kanssa koko höskän onnistumaan yhteen menoon!
Rintamasuunnan lisäksi Pirjo kiinnitti huomiota Sätkän ja mun väliseen etäisyyteen. True paimenkoirana Sätkis haluaa työskennellä musta kaukana, ja tämä pitää ottaa huomioon sellaisissa kohdissa kuin 6-7, jossa mun pitää antaa koiralle tilaa eikä työntää sitä omalla sijoittumisella viereiseen putkeen. Miten en ole tätä aikaisemmin tullut huomioineeksi! Pirjo on kyllä nero. Ja ryhmäkin on niin kiva, että tiedossa taitaa olla kiva kausi!

Torstaina aksattiin vähän lisää. Kimppisryhmämme teki edellisen ryhmän eli Pirjon kimppiksen rataa, ja ihanasti Pirjo jäi omien treeniensä jälkeen neuvomaan meitä. Esteosaamisessa ilmeni yllättäviä ongelmia: 1. kepeillä ei jyrkkiä puolenvaihtoja koiran ollessa vikassa välissä, ja muutenkin Sätkä voisi palata keppihäiriötreeneihin ja 2. Sätkä himmailee puomin alastulolla, miksi?

Perjantaina TAAS agilitya, Sätkän onnenviikko! Kävimme Jonnan kanssa treenaamassa vähän omia koiriamme ennen mölliryhmää. En tutustunut kentällä olleeseen rataan etukäteen, ja se tietenkin kostautui epämääräisyytenä ja huonona yhteistyönä. Siperia opettaa. Yritin korjailla Sätkän puomihimmailua vapauttamalla etupalkalle ennen 2on2offia, katsotaan tuottaako tulosta vai pitääkö vain suosiolla siirtää aina putki puomin lähelle.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Vähän niinkuin leiri (paukut 22)

Myö vietettiinkin sitten kunnon treeniviikko! Maanantaina tokokoe ja HAUn tokot, tiistaina jälkeä, esineitä ja aksaa, keskiviikkona tottikset, viesti ja jälki ja torstaina vielä viestiä. Lisäksi Sätkä pääsi perjantaina demoilemaan sekä mun kouluttamalle ryhmälle että mentoroitavalle Johannalle, joten tylsää ei pikku borderscolliella ole ollut. Energiaa siinä tästä kaikesta huolimatta on kuin vähän suuremmassa kylässä, huoh...

Tiistaina Kaitalammella Veeran kanssa. Esineruutu oli 50x40m kivikkoisessa rinteessä. Halusin ottaa vain yhden esineen & kehua Sätkää paljon, se kun on viime aikoina ollut niin paineistunut esineruudun tuomisvaiheesta. Sätkä lähti hyvin työskentelemään, vauhtia oli ja koira irtosi taakse. Takakulmassa ollut panta löytyikin melko pian, ja siitäkös pistettiin bileet pystyyn! Jatkossa voisimme jatkaa yhden esineen periaatteella, mutta minä voisin taas olla hiljaisempi tuomisvaiheessa.
Jälki oli alo-tyylinen: 500m, reilun tunnin vanha, kuusi keppiä ja kahdestaan koiran kanssa jäljellä. Maasto oli selvästi alokasluokkaa hankalampaa. Janalla sattui pieni stiplu: jälki loppui melko lähelle janaa, joten Sätkä vain lyhyesti merkkasi jäljen alun, sai hajun kutoskepistä ja pinkaisi nostamaan sitä. Oikea ratkaisu koiralta siis, Veera vain oli mogannut :D No, päästiin myö kuitenkin jäljellekin. Sätkä teki tasaisen varmaa työtä ja nosti viisi ekaa keppiä. Ojan kohdalla se itsevarmasti ajatteli, että ojanylityksiähän me taas treenataan, ja yli mentiin vaikkei pitänyt. Hyvin nopeasti palasimme kuitenkin takaisin jäljelle, jonka kutoskepin olin nakannut sivuun ---> Sätkä meni ohi. Bongasin sen kuitenkin itse ja heitin koiran eteen, jotta sain sille loppupalkan. Parkkiksella aikaa oli mennyt 12min, joten ei meillä mitään hätää ole :)
Lopuksi vielä Purinalle ekoihin huippistreeneihin, jotka veti Pirjo. Teimme kivaa, helppoa taidontarkistusrataa, josta Sätkä selvisi tosi kivasti, hyppäsi rennosti ja irtosi hyvin. Pirjon kommentteja: hyvät kontaktit, erinomainen radanlukutaito. Ehkä turhan itsenäinen päätöksenteko. Ylipäätään kivannäköistä. Ainoa ongelma taitaa olla se kokoaminen, joka valitettavasti on kolmosissa aika iso juttu. Tällä kaudella keskitymme siis hidastamiseen ja ohjaukseen reagointiin, hyppykaarta voi välillä lyhentääkin ;) Sätkä ei saa juosta kokoavista ohjauksista läpi. Vauhti saattaa alkuun kärsiä, mutta sen palauttamisen ei pitäisi olla mikään ongelma.

Keskiviikkona suuntasimme aamusta Kauklahteen tottistelemaan Veeran ja Tiinan kanssa. Sätkä ja Rinna tekivät parina kokeenomaisen tottiksen, Tiina ampui. Oli kiva saada Sätkälle vieras ampuja ja nähdä, että siitäkin nykyään selvitään :) Sätkä oli melko paineistunut ilmoon mentäessä (olin näyttänyt pyssyä), mutta kokosi jälleen itsensä seuruuseen. Paukkuihin se reagoi sivuhypähdyksillä, mutta muuten seuruu oli muistaakseni yllättävän hyvää, jouduinkohan henkilöryhmässä huomauttamaan eteen valumisesta? Liikkeestä istuminen hyvä. Luoksetulossa tuli vähän vinoon eteen, muuten jees. Kapuloille mentäessä piti taas huomautella valumisesta, ja sitten taivas repesi. Voi kun kiva, sain siis painetreenit lisäksi kaatosadetreeniä, Sätkän kaksi suosikkia... Paineistuminen & sade näkyi (taas) kapulan pyörittelyssä luovutusvaiheessa, niistä piti kaikilla kolmella kerralla huomauttaa ja ottaa uusiksi. Eteenmenon maahanmenoon Sätkä tarvitsi kaksi käskyä, lelu olisi pitänyt löytää. Tässä vaiheessa juoksimme sitten katoksen alle suojaan, tosin ei siitä enää mitään hyötyä ollut. Sade kuitenkin loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, ja paikkamakuu sujui Sätkän osalta muistaakseni hyvin. Summa summarum, kyllä siitä ehkä sittenkin PK-koira väsätään!
Vaatteidenvaihdon kautta sitten maastoon. Sätkälle tehtiin oikein kivaa treeniä: viestissä juoksutettiin lyhyttä matkaa eli B-A 100m, A-C 500m, C-A 500m. Muistan vain, että molemmat koirat juoksivat hyvin ja että hallintaa pitää treenata lisää - ai niin, ja Sätkä yrittää perille päästyään varastaa odottavalle palkalle, hyi!
Jälkeä Sätkä ei varsinaisesti tehnyt, mutta janoja oli edelliskerran jälkeen syytä treenata. Eka jana oli n. 20m pitkä pienellä maastoavulla, Sätkä eteni hyvin suoraan ja tsekkasi aika pitkälle takajälkeä ennen ympäri kääntymistä. Siinä hässäkässä ohitimme ekan janan kepin ja jäljestimme tokan janan kepille, joten siirryimme siitä kolmannelle janalle. Jälki lähti nyt 40m päästä, taas suora eteneminen ja pieni varmistelu nostokohdassa, nyt kuitenkin paremmin.

Torstaina vuorossa oli pidemmän matkan viestitreeni uusissa maastoissa Kattilajärvellä. Sätkä sai siis toisen tsäänssin kokeilla alon viestimatkaa, vaikka edellisten alotreenien jälkeen olemme treenanneet vain huikeat kaksi (lyhyttä) kertaa. Jälleen kerran Sätkä juoksi ekat 1000m hyvin, mutta C:lle juostessa oli ongelmia. En kuitenkaan osaa sanoa mitä, tiedämme vain, että Sätkä juoksi väliä A-C yli vartin, kun Rinna kiskaisi sen noin kolmeen minuuttiin. Perille päästyään koira oli kuulemma läähättänyt, mutta mitenkään kuoleman kielissä se ei kuitenkaan ollut. Liekö sitten eksynyt vaiko vain pallotellut radalla edestakaisin? No, ei kai auta muu kuin olla tyytyväinen siihen, että koira lopulta ratkaisi tilanteen oikein ja juoksi Veeralle. Näistä oppii.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Punainen kortti

Koetta edeltävänä iltana kenraalit Mariannen ja Ginin seurana: ohjatussa lähinnä merkin palkkaamista (ei mennyt lankaan, vaikka liikkuri houkutteli kapuloille), tunnarissa palautui kyllä oma, mutta molemmilla kerroilla turhaa varmistelua.

__________

Sitten itse koe, johon en alkuun ollut tyytyväinen mutta josta jälkikäteen tajusin, että on mulla vaan hieno koira! Riitta Räsänen oli kiva tuomari, tiukka mutta reilu ja hyvin säännöistä perillä. Tässäpä koetarina:
  • Zeta 6,5 - Maahanmeno oli vino ja istumisen Sätkä seisoi. Tuomarilta erityiskiitokset kauniista seuraamisesta ja takapäänkäytöstä.
  • Luoksetulo 10 - "Tuosta vaudista todella hienot stopit."
  • Ohjattu nouto 8,5 - Sätkä olisi voinut mennä kapulalle siistimmin & olla pureskelematta lopussa. Luovutusasentokin oli aavistuksen vino. Kehuja tuli vauhdista ja siitä, että koira ei pysähtynyt merkillä omia aikojaan. Mutta hei, se ei ollut nolla!!!
  • Kaukot 9,5 - Kymppimiinus olisi kuulemma ollut oikea numero, sen verran näyttävät ja puhtaat vaihdot Sätkä teki (ja sen painonsiirron!). S-i-vaihdossa tuli kuitenkin sentin eteenpäin.
Eka kehä oli siis aika jees. Juuri ennen kuin menimme seuraavaan kehään sai Sätkä kuitenkin järveltä jonkun mielenkiintoisen tuoksun nenäänsä, joten ennen seuruuta se vain kurkotteli järvelle nokka pitkänä. Jes. Sama oli käynyt kahdelle muullekin evl-koiralle.
  • Seuraaminen 6,5 - Tuomari olisi halunnut antaa 9,5, mutta Sätkä ei istunut vikaa perusasentoa, joten numero oli automaattisesti enintään 7. Sain vinkin kävellä hitaat pätkät reippaammin, koska nyt Sätkä kulkee peppu alhaalla pysähtymistä ennakoiden. Seuraaminen oli sinänsä ok, mutta aina järvelle päin mentäessä Sätkä kurotteli nenäänsä, ja parissa kohtaa se unohtui niin pahasti, että jouduin hidastamaan vauhtia saadakseni sen mukaan.
  • Ruutu 0 - Merkillelähetys tapahtui ihan hypyn vierestä, ja Sätkä tietenkin meni merkille hypyn kautta. Ruutuun se taas juoksi niin kovaa, että mun stoppikäsky tuli myöhässä ja peppu oli ruudun ulkopuolella. No, tätähän Sätkä tekee aina nurtsilla, pitänee treenata :D
  • Metallinouto - Sätkä lähti kapulalle hyvin, hipaisi hyppyä palatessaan ja juoksi mun ohi ulos kehästä & tiputti kapulan suustaan heti kehänauhan ulkopuolella. Tästä sitten punainen kortti.
Metskussa kehänauha oli 20cm mun takana, joten paljoa ei vaadittu punaiseen korttiin. Sätkä saattoi paineistui epäonnistuneesta ruudusta (se tietää epäonnistuneensa, kun kutsun sen ruudusta pois liikkumatta paikaltani), jolloin se ei halunnut tulla lähelleni ---> koukkasi viime hetkellä mun ohi. Tai sitten sillä oli vain tosi kova kakkahätä, koska sen vatsa oli mennyt sekaisin edellisenä iltana antamastani rustoluusta. Olimme rampanneet ulkona koko yön, ja vielä koepaikallakin Sätkä oli vesikuralla. Kehän jälkeen sillä oli kova kiire puskaan.

Hyvää: 
- Sätkä kykeni toimimaan, vaikka heti kehän toisella puolella oli käynnissä kaksi schapendoesien näyttelykehää yleisöineen. Tähän se ei olisi ikimaailmassa kyennyt vielä vuosi sitten.
- Ohjattu onnistui.
- Kaukojen painonsiirto on ujutettu koiran mieleen yllättävän pienellä vaivalla, ja nyt koko liike tuntuu helpommalta ja varmemmalta.
- Luoksetulo ei petä koskaan.
- Sätkä kykeni hengailemaan mun kanssa koko kokeen ajan kehän viereisellä nurtsilla stressaamatta ja hosumatta, kerran se jopa laski päänsä maahan.
- Sätkä suoritti monta liikettä tosi hyvin huolimatta kuralla olevasta mahasta.

Huonoa:
- Varsinkin tokassa kehässä Sätkä oli tosi poissaoleva & saatteli kapuloita mun kielloista huolimatta. Poissaolevuus tosin saattoi johtua mahasta.

Okei, ei niitä huonoja juttuja ollutkaan kuin yksi, ja sillekin löytyy ihan looginen selitys. Oikeastaan mulla oli taas ihan pirun hieno koira.

____

Illalla vielä HAUn tokot. Paikkamakuu oli muuten hyvä, mutta sivulletuloon koira tarvitsi kaksi käskyä. Sitten yritin ottaa vähän seuraamista, mutta Sätkä yritti koko ajan livetä kohti vieressä olleita aksaesteitä - tai niin ainakin kuvittelin. Lähdin sitten tyytymättömänä viemään sitä autoon ("no olitpa surkea, ei tolla asenteella saa olla hallissa, mennään autoon jäähylle"), ja raukkaparka joutui kesken matkan ripuloimaan halliin :( Eipä siis ihme, että oli vaikea keskittyä! Lopuksi otin sen kanssa vielä kivoja vauhtijuttuja, jottei kummallekaan jäisi paha mieli.

maanantai 11. elokuuta 2014

Long time no aksa, long time lots of viesti

Torstaina käynnistyi agikausi. Sätkällä oli takana piiiiitkä tauko, ja ai että, kun se oli fiiliksissä päästessään radalle! Mun täytyy kyllä innostua uudelleen tästä lajista, koira kun on niin totaalisen rakastunut hassuihin esteisiin :) Jos Sätkä saisi valita, olisi sen lajijärkkä seuraavanlainen:
  1. Paimennus
  2. Agility
  3. Viesti
  4. Jälki
  5. Toko
Mutta Sätkän suureksi harmiksi olemme viime aikoina treenanneet näin:
  1. Toko
  2. Viesti
  3. Paimennus
  4. Jälki
  5. Agility
Rata oli helppo 16 esteen pätkä, jossa lähinnä juoksin Sätkän takana ja huutelin käskyjä. Oma ohjaaminen oli vähän niin sun näin, ja Sätkäkin oli sen verran ruosteessa, että tiputti pari rimaa. Hauskaa kuitenkin oli, ja lopuksi Sätkä joutui vähän kertailemaan puomin suoritusta, sen verran paimenkyttäyksille se radalla meni.

Seuraavana päivänä team Käpylehmät (kyllä, Veera, meillä on nykyään nimi) suuntasi Halkolammelle höpöttelemään radiopuhelimiin viestittelemään. Veera käveli koirien kanssa 300 metriin, josta Sätkä tykitteli ensimmäisenä A:lle. Sätkä sai juosta myös tokan pätkän ekana (300m + 150m), hyvin meni! Yritin lähetyksessä jallittaa koiraa sanomalla "vie" juuri, kun se oli kääntänyt päänsä kohti parkkiksen ääniä, mutta Sätkä ei tästä hämääntynyt. Koirat saivat vielä juosta C-A eli yhteensä 1200m, maasto oli kuulemma hakkuuaukean jälkeen sisältänyt mm. suon ja jyrkän nousun.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Toka EVL1

Tänään tokokokeilimme Karkkilassa, tuomarina superkiltti Marita Packalen. Helle vaikutti Sätkään hidastavasti, mutta saimme silti yleisöltä kommenttia vauhdikkuudesta :D Yksilöliikkeet kahdessa erässä, ruudusta poikki.
  • Paikkaistuminen 10 - Hyvin meni, vaikka jättötilanteessa vierestä nousi suursnautseri omistajansa perään (Sätkä pelkää isoja, mustia koiria).
  • Paikkamakuu 10 - Sätkää ahdisti riiseni sen verran, että etutassu taittui alle ja piti nojata toiseen suuntaan.
  • Seuraaminen 9,5 - Eka suora tuntui paskalta, mutta sitten Sätkä ilmeisesti heräsi ja alkoi työskennellä mulle. Kontakti säilyi, perusasennot olivat suoria, koira oli hiljaa, paikka oli tasainen ja emme roiskineet käännöksiä, aika jees siis.
  • Zeta 10
  • Luoksetulo 10 - Sätkä unohti taas tulla eteen, sama juttu viime kokeessa?
  • Ruutu 10 - Muut koirat eivät löytäneet ruutua, mutta Sätkä oli vähän liiankin innoissaan menossa sinne, merkkikin kaatui siinä hässäkässä...
  • Ohjattu nouto 0 - "Liian pieni merkki", totesi Sätkä ja suuntasi suoraan kapuloille.
  • Metallinouto 10
  • Tunnari 10 - Kröh. Sätkä meinasi eka juosta kapuloiden takana olleeseen ruutuun, mutta bongasi onneksi matkalla kapulat ja jarrutti niille. Oma kävi kerran suussa, sitten pienet varmistelut ja lopulta ok tuonti, mitä nyt kerran pyöräytti kapulaa suussa.
  • Kaukot 9 - En tiedä mistä piste lähti, mun näkökulmasta Sätkis teki täydelliset kaukot painonsiirtoineen kaikkineen.
  • Yhteensä 284,5p, EVL1 ja sija 1/4
Noh. Ykkönen se olisi ollut tuomarilla kuin tuomarilla, joten turha kai liikoja voivotella löysää arvostelua. Olinhan jo valmistautunut siihen ennen koetta. Paikkaistuminen, zeta, luoksetulo ja metsku olivat kyllä ihan ansaittuja kymppejä, tunnari ja ruutu eivät niinkään. Mutta en valita, nyt on toka ykkönen plakkarissa ja viimeistä enää odotellaan. Okei joo, ja sitä typerää H:ta. Outoa, miten helposti nämä EVL-ykköset tuntuvat tulevan, voittajassa kun raadettiin hiki hatussa? Sätkä oli taas kiva kisakoira, teki tasonsa mukaisesti eikä kuumunut tai lässähtänyt liikaa. On se vaan niin ihana ja rakas pieni taskuraketti <3

Viestitreenejä ja paukut 20&21

Käytiin Veeran kanssa Keravalla viestikoulutuksessa. Teoriaosuus oli yllättävänkin hyödyllinen, koetilanne kun on meille molemmille vielä vieras. Seuraavanlaisia juttuja kävi muun muassa ilmi:

  • Pannan kannattaa olla sellainen, joka ei tipu koiran pään yli mutta jonka saa kuitenkin vedettyä pois, jos se jää matkalla kiinni johonkin. Sitten vain jesarilla pilleripurkkia kiinnittämään ;)
  • Koira kannattaa opettaa tulemaan suoraan syliin, jolloin pääsee nopeasti nappaamaan pannasta kiinni ja huutamaan "aika".
  • Nesteytys tulisi aloittaa viikkoa ennen kasvattamalla ruuan mukana tulevan nesteen määrää tasaisesti. Kisa-aamuna sitten 1-2 litraa tuntia ennen juoksua.
  • Vastaanottaja saa olla aktiivinen n. 50m matkalla.
  • Matkaa kannattaa pidentää melko nopeasti.
  • Myös A-pisteen ohjaaja voi "edetä" taaksepäin, jotta koiran mielenkiinto säilyy.
  • Tuomarin huutaessa minuutteja pitää ne kuitata tyyliin "kiitos".

Sitten metsään. Varsinaisissa kimppatreeneissä juoksutimme Rinnaa, ja muiden lopetettua kävimme vielä Sätkän kanssa lyhyesti treenaamassa. Veera käveli yksin 300 metriin ja Sätkä sai jäljestää sinne & juosta vielä takaisin mun luokse. Lisäsimme siis rohkeasti 200m Sätkän maksimijälkeen, helpotusta toi polku ja kimppatreeneistä jäänyt vahva hajutunneli. Molemmissa päissä Sätkä seurasi & odotti perusasennossa ennen lähetystä.

Helsingin päässä Veera vielä suostui käväisemään Ogelissa ampumassa Sätkälle. Halusin testata paukkuja seuruukaavion aikana, ongelmaksi kun on todettu Sätkän tarve purkaa paukkupaine juoksemalla musta poispäin. No, Sätkis selviytyi hienosti! Se oli tosi paineistuneen oloinen ennen seuruuta, mutta "seuraa"-käskystä tyttö skarppasi välittömästi. Eka paukku sai sen säpsähtämään, ja toka paukku oli susi, mutta pyssyn tyhjä naksuttelu paineisti Sätkää ihan yhtä lailla. Se kuitenkin jaksoi tsempata eli seurasi hyvin jopa täykkärin jälkeen, mitä nyt vähän vilkuili Veeran suuntaan. Seuruukaavion jälkeen leikittiin tissikumilla. Pari testikertaa vielä, ja saatan sittenkin ilmoittaa sen kokeeseen...
____

Seuraavana päivänä ajelimme Vaakkoihin viestittelemään koematkaa. Sätkän pisin matka tähän mennessä on ollut 500m, mutta me uskaliaasti kaksinkertaistimme tämän eli kokeilimme juoksuttaa B-A-matkan 1000m. Veera eteni ja Rinna juoksi ensin, sitten Sätkä. Pikku-Pätkä selviytyi matkasta hienosti! Rinna juoksi matkan kahdessa minuutissa ja Sätkä ilmeisesti samoja lukemia, joten vauhti ei ainakaan ole ongelma :D C:lle (1000m + 300m) homma ei sitten enää sujunutkaan. Sätkä ilmeisesti juoksi B:lle ja kääntyi ympäri (Rinna oli tehnyt omalla vuorollaan saman, joten Sätkä varmaan seurasi sen jälkiä, palasi ainakin tasan samasta kohtaa A:lle). En enää saanut sitä lähtemään, joten treeni loppui tähän.
Ja olihan tuo aivan liikaa vaadittu Sätkältä! Koira-raukka on juossut edellisenä päivänä ekaa kertaa 300m jäljen ja tehnyt sen polulla & monen koiran ja ihmisen hajutunnelissa. Ja senkin se juoksi ilman "epäjälkipätkää", nyt "epäjälkipätkä" oli kilometrin. Plus että vaikeassa kohdassa eli B-pisteellä odotti Rinnan uukkarijälki... Hehe, lähinnä voin siis olla tyytyväinen, että Sätkä juoksi edes sinne kilsaan!
____

Perjantaina treenattiin Saran ja Narrin kanssa Viilarissa. Sätkä joutui heti tulikokeeseen, kun otin sen autosta suoraan kokeenomaiseen tottikseen. Palkkasin ainoastaan ilmoittautumisessa, ja nekin namit vain sen takia, että Saraa olisi ollut kiva pusutella. Sätkä oli taas tosi paineistunut (näytän sille pyssyä aina ennen ampumista), mutta skarppasi heti, kun lähdimme seuruukaavioon. Koko setti meni yllättävän hyvin! Sätkä kesti ampumisen ja kykeni toimimaan sen jälkeen, vaikka ei heti päässytkään purkamaan painetta. Paine näkyi lähinnä kapulan pureskelussa. Ainoa isompi virhe oli oikeastaan vinoestenouto, jossa Sätkä palasi hypyn kautta. Eteenmenon päässä odottikin sitten Röhky <3
Tottiksen lisäski Sätkä tokoili parin tunnarin ja kaukojen m-s-painonsiirron merkeissä.