maanantai 28. heinäkuuta 2014

Virve Sormusen jälkikoulutus

Kävimme kolmen koirakon voimin Hyvinkäällä Virve Sormusen opeissa. Jälkien vanhetessa teimme esineruutua, jota en ollut mukana tallomassa. Sätkä oli melko samanlainen kuin viimeksi: se lähti ruutuun ihan ok, mutta vaihtoi nopeasti moodia sellaiseen epämääräiseen ravailuun ja kävelyyn. Kaksi esinettä löytyi, mutta molempien palautuksessa oli ongelmia (Sätkä tiputti esineet matkalla). Vika esine ei millään meinannut löytyä, joten Virve kävi näyttämässä sitä ja yritin lähettää Sätkän hakemaan. Ajatus oli ihan muualla, joten kutsuin pois ja vein autoon. Virve suositteli opettamaan suorat pistot, jotta ruudun suorittaminen nopeutuisi.

Suoritin ajomatkalla vähän omaa pohdintaa ja päädyin siihen, että Sätkä on ruudussa liian paineistunut. Tavallaan itsestäänselvä vastaus, mutta en ole aikaisemmin tätä tajunnut, koska Sätkä ei ole ennen näyttänyt paineistumista passivoitumalla noin rajusti. Tänä keväänä olen lakannut kehumasta koiraa, kun se on löytänyt esineen, ja odottanut siihen saakka että esine on mulla - kokeenomaisesti. Sätkä on ilmeisesti ottanut tästä sen verran painetta, että se ei enää uskalla tuoda esineitä, ja sen myötä etsimismotivaatiokin on laskenut. Seuraavat esinetreenit saavat siis olla superhelppoja ja motivoivia ilman turhia jäykistelyjä!

Sitten jäljelle, joka oli vieraan talloma, 1,5h vanha ja 600m pitkä kuudella kepillä, kahdella piikillä  ja kahdella tai kolmella suoralla kulmalla. Jälki lähti 20m janan alun jälkeen, ja Sätkis suoritti janan hienosti. +27C helle hidasti Sätkän vauhtia alusta alkaen, mutta kaikki kepit löytyivät vitoselle saakka. Väli 4-5 oli kuitenkin sen verran työlään näköinen (koira läähätti ja kulki siksi nokka irti maasta ---> sillä oli vaikeuksia pitää huolta jäljestä), että päätin lopettaa vitoselle. Sätkä suostui juomaan vain yhdellä kepillä, joten jatkossa voisin Päivin vinkistä sekoittaa kissanruokaa veteen. Kaikki kulmat olivat vähän pyörimistä, ja Virve ehdotti, että alkaisin vaatia kulmiin tarkempaa työskentelyä esim niin, että tekisin itse jäljet ja koiran mennessä kulmasta yli pysähtyisin odottamaan, että se palaisi takaisin jäljelle. Muutenhan Virve tykkäsi Sätkän työskentelystä (mun työskentely taas sai noottia, kun koiran jäljestäessä luotin sokeasti liinatuntumaan ja keskityin poimimaan matkalla olleita mustikoita vauhdista :D). Metsässä olleeseen marjastajaan ja hänen räkyttävään koiraansa Sätkä ei reagoinut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti