tiistai 29. heinäkuuta 2014

Viikon treenimuistelmat (paukut 18)

Maanantaina tokoilimme Purinalla Erikan ja koirien kanssa. Pätkälle liikkuroitiin monta ohjattua, joita varioitiin laittamalla noudettava kapula mm. kentän ulkopuolelle betonikorokkeelle sekä putkensuulle. Putkijuttu oli vaikea, koska kapula ei meinannut löytyä, mutta Sätkis luki korjauksia kivasti, vaikka niitä ei koskaan olla opeteltu. Muuten kaikki oli heleppoa. Treenattiin myös niitä seuruun käännöksiä namikäden avulla, näin sujui hyvin. Kaukojen m-s-vaihdon painonsiirtokin alkaa sujua ilman apunamia. (Lopuksi Sätkis sai tehdä putkiagilitya, koska se oli niin söpö.)

Tiistaina kävimme taas Saran ja Narrin kanssa Oulunkylässä tottistelemassa. Sätkä sai olla autossa sillä välin, kun ammuin Narrille 150m päästä. Näitäkin voisi treenata enemmän, jotta koiralle tulisi rutiinia auton ulkopuolelta kuuluviin paukkuihin. Nyt se oli selvästi vähän paineistunut, mutta autosta se tuli silti hyvillä mielin (auto on aikanaan ollut sen turvapaikka paukuilta), ja seuruutus kentälle sujui, kun vähän vaadin. En tarkalleen muista varsinaisia treenejä, mutta Sätkä taisi tehdä vinoestenoutoa, seuruuta, paikkamakuuta ja eteenmenon - oli niin kuuma, että treenattiin aika lyhyesti.

Illemmalla ajelin Päiville paimentamaan. Kuuman kelin takia treenasimme kävelyä, joka on osoittautunut Sätkikselle ihan mahdottomaksi jutuksi. No, nyt napsautimme liinan kiinni pantaan ja lähdimme treenaamaan poispäinajoja "walk on" -käskyllä. Ja vau, mikä muutos Sätkässä tapahtui! Se hidasti vauhtia, painui matalammaksi ja malttoi lopulta pitää eläimiin riittävän etäisyyden. Ihan yksittäisiä kertoja koira yritti karata flänkeille, mutta pääasiassa sain vain kävellä perässä liina löysällä. Kova aivotyö aiheutti tavallista suurempaa häiriöherkkyyttä, ja ihan lopussa Sätkä väsyi niin paljon, että jäi jumittamaan. Maahanmenot paranivat, kun Päivi kävi vähän tekemässä Sätkän kanssa ja kertoi liinalla, että kyllä, "maahan" ei ole mikään vapaaehtoinen juttu. Ihan lopuksi Sätkä sai palkkansa maltista, kun lähetin sen joitain kertoja hakemaan mulle lampaat :) Ja nyt se meni maahan kauempanakin & käveli käskystä kohti lampaita, vau!

Perjantaina suuntasimme Veeran kanssa Vaakkoihin juosuttamaan viestiä. Kuuman sään takia peruin suunnitelmani treenata pitkää matkaa ja päätinkin panostaa jälkeen, jota Sätkä ei oikein vielä osaa. Veera lähti Rinnan kanssa 100 metrin päähän pisteelle B, Sätkä jäi A:lle.
A-B 100m: Seurautin 10m lähetyskohtaan ja odotin 10s ennen käskyn antamista. Sätkä lähti niin kovaa, että sotkeutui omiin jalkoihinsa ja kaatui, mutta se nousi salamana ja pinkaisi hyvin Veeran luokse.
C-A 200m: Lähti hyvin Veeran päästä.
A-D 300m: Taas 100m jälki, tällä kertaa ilman Rinnan apuhajua. Nyt koira sai odottaa perusasennossa 20s ennen käskyä, hyvin lähti silti ja hyvin löysi Veeran.
E-A 350m: Vieressä oli kuulemma ollut joku oja, jossa koirat olivat saaneet uida. Ekalla lähetyksellä Sätkä oli sitten pinkaissut vain uudestaan veteen, jee! Tokalla lähti hyvin.
A-X 250m: Taas hyvä lähtö, juoksu ja löytö.
X-A 250m: Tähänkään suuntaan ei ongelmaa.

Koirat juoksivat pääasiassa vuorotellen, joten taukoa tuli hyvin ja kumpikaan ei läähättänyt tavallista enempää. Parkkiksella oli ihan hulluna autoja, ja meidän ratamme läheisyydessä liikkui sekä koiria että ihmisiä. Ne eivät putkiaivo Sämpylää kuitenkaan haitanneet! Sätkä jäljesti ongelmitta molemmat 100m pätkät, joten jälkeä voisi alkaa pidentää siihen 300 metriin. Pidentää voisi myös lähetyspaikalle seuruuta ja juoksumatkoja, Sätkän pisin taitaa olla 500m? Tärkeintä olisi kuitenkin treenata välillä muiden koirien kanssa!

Lauantaina tokoilimme Mariannen ja Ginin kanssa Oulunkylässä. Pätkis treenasi kaukojen m-s-vaihdon etujalkojen siirtoa (nyt se tarjoaa sitä joka kerta!), häiriökäskytyksiä (edistyy, edistyy, enää Sätkä ei jumita ja sulje myös mun käskyjä pois) ja häiriöseuraamista (tätä ei olla treenattu vähään aikaan ---> mm. heitetyt lelut tuottivat vähän vaikeuksia).

Sunnuntaina lähdimme mökille. Sätkä lähinnä ui, ui ja ui, mutta kävimmepä myös isän kanssa metsässä ottamassa parit hajunhaut hakua ajatellen. Alue oli siis tallaamaton, isä meni pressun kanssa piiloon takakautta. Ekalla kerralla Sätkä oli taas vähän hukassa, ja ilmeisesti lähestymissuuntakin oli huono, sillä haju löytyi vasta kolmen metrin päästä ukosta. Lähetys "keskilinjalta" oli hyvä, S eteni suoraan ukolle ja jäi hyvin leikkimään, vaikka odotin jonkin aikaa ennen kuin lähdin itse ukolle. Toka haju löytyi selvästi nopeammin, ja loppuosa sujui jälleen ongelmitta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti