tiistai 29. heinäkuuta 2014

Viikon treenimuistelmat (paukut 18)

Maanantaina tokoilimme Purinalla Erikan ja koirien kanssa. Pätkälle liikkuroitiin monta ohjattua, joita varioitiin laittamalla noudettava kapula mm. kentän ulkopuolelle betonikorokkeelle sekä putkensuulle. Putkijuttu oli vaikea, koska kapula ei meinannut löytyä, mutta Sätkis luki korjauksia kivasti, vaikka niitä ei koskaan olla opeteltu. Muuten kaikki oli heleppoa. Treenattiin myös niitä seuruun käännöksiä namikäden avulla, näin sujui hyvin. Kaukojen m-s-vaihdon painonsiirtokin alkaa sujua ilman apunamia. (Lopuksi Sätkis sai tehdä putkiagilitya, koska se oli niin söpö.)

Tiistaina kävimme taas Saran ja Narrin kanssa Oulunkylässä tottistelemassa. Sätkä sai olla autossa sillä välin, kun ammuin Narrille 150m päästä. Näitäkin voisi treenata enemmän, jotta koiralle tulisi rutiinia auton ulkopuolelta kuuluviin paukkuihin. Nyt se oli selvästi vähän paineistunut, mutta autosta se tuli silti hyvillä mielin (auto on aikanaan ollut sen turvapaikka paukuilta), ja seuruutus kentälle sujui, kun vähän vaadin. En tarkalleen muista varsinaisia treenejä, mutta Sätkä taisi tehdä vinoestenoutoa, seuruuta, paikkamakuuta ja eteenmenon - oli niin kuuma, että treenattiin aika lyhyesti.

Illemmalla ajelin Päiville paimentamaan. Kuuman kelin takia treenasimme kävelyä, joka on osoittautunut Sätkikselle ihan mahdottomaksi jutuksi. No, nyt napsautimme liinan kiinni pantaan ja lähdimme treenaamaan poispäinajoja "walk on" -käskyllä. Ja vau, mikä muutos Sätkässä tapahtui! Se hidasti vauhtia, painui matalammaksi ja malttoi lopulta pitää eläimiin riittävän etäisyyden. Ihan yksittäisiä kertoja koira yritti karata flänkeille, mutta pääasiassa sain vain kävellä perässä liina löysällä. Kova aivotyö aiheutti tavallista suurempaa häiriöherkkyyttä, ja ihan lopussa Sätkä väsyi niin paljon, että jäi jumittamaan. Maahanmenot paranivat, kun Päivi kävi vähän tekemässä Sätkän kanssa ja kertoi liinalla, että kyllä, "maahan" ei ole mikään vapaaehtoinen juttu. Ihan lopuksi Sätkä sai palkkansa maltista, kun lähetin sen joitain kertoja hakemaan mulle lampaat :) Ja nyt se meni maahan kauempanakin & käveli käskystä kohti lampaita, vau!

Perjantaina suuntasimme Veeran kanssa Vaakkoihin juosuttamaan viestiä. Kuuman sään takia peruin suunnitelmani treenata pitkää matkaa ja päätinkin panostaa jälkeen, jota Sätkä ei oikein vielä osaa. Veera lähti Rinnan kanssa 100 metrin päähän pisteelle B, Sätkä jäi A:lle.
A-B 100m: Seurautin 10m lähetyskohtaan ja odotin 10s ennen käskyn antamista. Sätkä lähti niin kovaa, että sotkeutui omiin jalkoihinsa ja kaatui, mutta se nousi salamana ja pinkaisi hyvin Veeran luokse.
C-A 200m: Lähti hyvin Veeran päästä.
A-D 300m: Taas 100m jälki, tällä kertaa ilman Rinnan apuhajua. Nyt koira sai odottaa perusasennossa 20s ennen käskyä, hyvin lähti silti ja hyvin löysi Veeran.
E-A 350m: Vieressä oli kuulemma ollut joku oja, jossa koirat olivat saaneet uida. Ekalla lähetyksellä Sätkä oli sitten pinkaissut vain uudestaan veteen, jee! Tokalla lähti hyvin.
A-X 250m: Taas hyvä lähtö, juoksu ja löytö.
X-A 250m: Tähänkään suuntaan ei ongelmaa.

Koirat juoksivat pääasiassa vuorotellen, joten taukoa tuli hyvin ja kumpikaan ei läähättänyt tavallista enempää. Parkkiksella oli ihan hulluna autoja, ja meidän ratamme läheisyydessä liikkui sekä koiria että ihmisiä. Ne eivät putkiaivo Sämpylää kuitenkaan haitanneet! Sätkä jäljesti ongelmitta molemmat 100m pätkät, joten jälkeä voisi alkaa pidentää siihen 300 metriin. Pidentää voisi myös lähetyspaikalle seuruuta ja juoksumatkoja, Sätkän pisin taitaa olla 500m? Tärkeintä olisi kuitenkin treenata välillä muiden koirien kanssa!

Lauantaina tokoilimme Mariannen ja Ginin kanssa Oulunkylässä. Pätkis treenasi kaukojen m-s-vaihdon etujalkojen siirtoa (nyt se tarjoaa sitä joka kerta!), häiriökäskytyksiä (edistyy, edistyy, enää Sätkä ei jumita ja sulje myös mun käskyjä pois) ja häiriöseuraamista (tätä ei olla treenattu vähään aikaan ---> mm. heitetyt lelut tuottivat vähän vaikeuksia).

Sunnuntaina lähdimme mökille. Sätkä lähinnä ui, ui ja ui, mutta kävimmepä myös isän kanssa metsässä ottamassa parit hajunhaut hakua ajatellen. Alue oli siis tallaamaton, isä meni pressun kanssa piiloon takakautta. Ekalla kerralla Sätkä oli taas vähän hukassa, ja ilmeisesti lähestymissuuntakin oli huono, sillä haju löytyi vasta kolmen metrin päästä ukosta. Lähetys "keskilinjalta" oli hyvä, S eteni suoraan ukolle ja jäi hyvin leikkimään, vaikka odotin jonkin aikaa ennen kuin lähdin itse ukolle. Toka haju löytyi selvästi nopeammin, ja loppuosa sujui jälleen ongelmitta.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Kahelipaimennusta ja paukut 17 + tokot&tottikset

Käytiin perjantaina taas paimentamassa. Sätkällä keitti vähän yli, joten varsinkin alku meni lähinnä tahtojen taisteluksi ja säätämiseksi. Keskityimme jälleen kuljetuksiin, joiden kanssa tilanne on tällä hetkellä se, että Sätkä on saanut idean päästä kiinni, mutta vauhtia on vielä liikaa (=ihminen joutuu hölkkäämään kuljetusten onnistumiseksi). Yritin myös käyttää suuntakäskyjä aina tilaisuuden tullen. Ihan jees treeni, mutta noille huonontuneille maahanmenoille on kyllä pakko tehdä jotain!

_______

Lauantaina sitten Saran ja Narrin kanssa tokoa & tottista. Alkuun kävimme ampumassa Narrille, ja mulla oli Sätkä mukana ampumistilanteessa. Ekan paukun aikana Sätkä oli paikkamakuussa, eikä se vaikuttanut reagoivan 5m päästä ammuttuun paukkuun. Sitten tein vähän tyhmän vedon ja pyysin Sätkän sivulle ennen tokaa paukkua ---> Sätkä paineistui eikä tullut lähelle. Käskin sen sitten kauempaa maahan ja ammuin toisen paukun, näin ok. Tämän episodin jälkeen Sätkä oli melko paineistunut eikä olisi halunnut tulla sivulle, mutta sain sen todella nopeasti palautumaan ---> seuraamaan ja repimään tissikumia.

Kentällä Sätkis sai noutaa kevyttä kapulaa metrisen ja vinoesteen yli. Erityisesti metriseen olin tyytyväinen, sillä Sätkä ei epäröinyt kertaakaan. Vikalla toistolla se kolautti mennessä takajalat esteeseen aika pahasti, mutta uskalsi silti hypätä takaisinpäin. Loppuun lähetin sen vielä lelulle esteen yli, ja tyttö hyppäsi takaisinpäin ihan omia aikojaan. Vinoesteellä Sätkis hämääntyi eteenmenoa tehneestä Narrista, mutta sain korjattua.

Sitten siirryimme toiselle kentälle tokoilemaan. Sätkis teki palauttavaa treeniä eri liikkeissä. Ensin kierrätin maalin ympäri ja heitin stoppipalloa, sitten otin ihan kokeenomaisesti liikkurin kanssa luoksetulon alkuosan. Ekalla kerralla Sätkä juoksi käsimerkistä läpi (mikä lie aivopieru, ei se koskaan noin toimi), tokalla stoppi oli hyvä ---> seisotin pitkään liikkurin "kutsu"n jälkeen ja palasin palkkaamaan. Ruudun palkkasin, kun ei ennakoinut maahanmenoa pitkänkään seisotuksen jälkeen.

Ohjatun halusin ottaa kokeenomaisesti ja samalla puolella kuin kokeessa oli. Sätkä teki lähes identtisen suorituksen: hyvä merkki, hyvä lähtö kapulalle, hyvä nosto, ja sitten hyytyminen keskikapulan kohdalla - mutta nyt S ratkaisi tilanteen oikein eikä vaihtanut kapulaa! Jes! Palkkasin vielä pari merkkiä, eka oli hidas. Tasamaametalli ei oikein ottanut sujuakseen. Sätkä kyllä lähti hyvin kapulalle, mutta se tiputteli kapulaa monta kertaa tuonnin aikana, eikä korjannut useasta yrityksestä huolimatta. Sitten bongasinkin ikenissä olleen haavan, eipä ihme siis... Palkkasin myös pari suoraa eteentuloa.

Lopuksi teimme vielä häiriökäskyjä perusasennossa. Sätkä ratkaisi tilanteen samoin kuin viimeksi eli painamalla kuononsa tiukasti mun kämmentä vasten ja ignooraamalla sekä häiriökäskyt että mun käskyt. Toistoilla saatiin onnistumisia. Sitten yksi siirtymä ---> megapalkka.

Virve Sormusen jälkikoulutus

Kävimme kolmen koirakon voimin Hyvinkäällä Virve Sormusen opeissa. Jälkien vanhetessa teimme esineruutua, jota en ollut mukana tallomassa. Sätkä oli melko samanlainen kuin viimeksi: se lähti ruutuun ihan ok, mutta vaihtoi nopeasti moodia sellaiseen epämääräiseen ravailuun ja kävelyyn. Kaksi esinettä löytyi, mutta molempien palautuksessa oli ongelmia (Sätkä tiputti esineet matkalla). Vika esine ei millään meinannut löytyä, joten Virve kävi näyttämässä sitä ja yritin lähettää Sätkän hakemaan. Ajatus oli ihan muualla, joten kutsuin pois ja vein autoon. Virve suositteli opettamaan suorat pistot, jotta ruudun suorittaminen nopeutuisi.

Suoritin ajomatkalla vähän omaa pohdintaa ja päädyin siihen, että Sätkä on ruudussa liian paineistunut. Tavallaan itsestäänselvä vastaus, mutta en ole aikaisemmin tätä tajunnut, koska Sätkä ei ole ennen näyttänyt paineistumista passivoitumalla noin rajusti. Tänä keväänä olen lakannut kehumasta koiraa, kun se on löytänyt esineen, ja odottanut siihen saakka että esine on mulla - kokeenomaisesti. Sätkä on ilmeisesti ottanut tästä sen verran painetta, että se ei enää uskalla tuoda esineitä, ja sen myötä etsimismotivaatiokin on laskenut. Seuraavat esinetreenit saavat siis olla superhelppoja ja motivoivia ilman turhia jäykistelyjä!

Sitten jäljelle, joka oli vieraan talloma, 1,5h vanha ja 600m pitkä kuudella kepillä, kahdella piikillä  ja kahdella tai kolmella suoralla kulmalla. Jälki lähti 20m janan alun jälkeen, ja Sätkis suoritti janan hienosti. +27C helle hidasti Sätkän vauhtia alusta alkaen, mutta kaikki kepit löytyivät vitoselle saakka. Väli 4-5 oli kuitenkin sen verran työlään näköinen (koira läähätti ja kulki siksi nokka irti maasta ---> sillä oli vaikeuksia pitää huolta jäljestä), että päätin lopettaa vitoselle. Sätkä suostui juomaan vain yhdellä kepillä, joten jatkossa voisin Päivin vinkistä sekoittaa kissanruokaa veteen. Kaikki kulmat olivat vähän pyörimistä, ja Virve ehdotti, että alkaisin vaatia kulmiin tarkempaa työskentelyä esim niin, että tekisin itse jäljet ja koiran mennessä kulmasta yli pysähtyisin odottamaan, että se palaisi takaisin jäljelle. Muutenhan Virve tykkäsi Sätkän työskentelystä (mun työskentely taas sai noottia, kun koiran jäljestäessä luotin sokeasti liinatuntumaan ja keskityin poimimaan matkalla olleita mustikoita vauhdista :D). Metsässä olleeseen marjastajaan ja hänen räkyttävään koiraansa Sätkä ei reagoinut.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Eka EVL1

Nyt on EVL korkattu! Kyseessä oli sekä Sätkän että mun eka erivoikoe, ja jännitys oli sen mukainen. Kamalan ihanaa, että me kilpailemme tokon korkeimmassa luokassa, huh! Tuomarina kokeessa oli Riikka Pulliainen, joka kehoitti kilpailijoita palkkaamaan koiriaan reilulla sosiaalisella palkalla ja vaikka temputtamalla. Muutenkin tuomari oli oikein mukava ja reilu, tosin hiukan liian lepsu. Luokassamme oli neljä koirakkoa, joista me olimme Sätkän kanssa ekoja. Paikkisten jälkeen yksilöliikkeet oli jaettu kahteen osaan, mikä oli mulle uusi kokemus.
  • Paikkaistuminen 9,5 - Oli kerran liikuttanut etutassuja = vino palatessani.
  • Paikkamakuu 10 - Mokasin hyväksymällä huonon alkuperusasennon ---> Sätkä meni vinoon maahan ja tiputti heti lonkalle. Se ei kuitenkaan reagoinut muiden käskytyksiin, jes!
  • Kaukot 9 - Tuli aavistuksen eteen s-i-vaihdossa.
  • Tunnari 6 - Olisi pitänyt olla nolla, sillä vaikka väärät eivät nousseet irti maasta, kävi pari niistä Sätkän suussa.
  • Hyppynouto 8 - Vino eteentulo, ja Sätkä olisi kuulemma voinut nostaa kapulan nätimmin.
  • Ohjattu nouto 0 - Pahus! Merkki oli hyvä, ja Sätkä lähti kivasti hakemaan oikeanpuoleista kapulaa. Paluumatkalla se jostain syystä päätti kuitenkin tiputtaa ja vaihtaa keskikapulaan, ja koska en ole vielä opettanut sitä korjaamaan, kielsin vain napakasti ja kutsuin pois. 
  • Zeta 10 - Tämä oli hieno! Järkkä m-s-i, ja istumisen vauhdikkuus sai erityiskiitokset tuomarilta.
  • Seuraaminen 8,5 - Jesssssssssssssssssssssssss! Olen vieläkin aivan äimän käkenä, sen verran hienoa kisaseuraamista Sätkä väläytteli. Seuraaminen oli aivan samanlaista kuin treeneissäkin, matkalaukkukoira oli poissa! Kontakti säilyi läpi pitkän seuraamisen, ja asenne ja tarkkuus olivat kohdillaan. Tuomarikin kiitteli kovasti, mutta rokotti parista vinosta perusasennosta ja oikeastaan kaikista käännöksistä, jotka olivat meille tyypillisiä roiskaisuja. Jatkossa voisin tehdä käännöksen loivemmin ja rauhallisemmin, jotta koira ei joutuisi ylityöskentelemään ja voisi siten helpommin säilyttää kontaktin.
  • Luoksetulo 9 - Tykkäsin! Liukujarrutuksista jäi ihan jäljet hiekkaan, mutta liukumatkat vain olivat vähän liian pitkät :D
  • Ruutu 10 - Se oli supermakee :) Vauhdikas ja näyttävä, mutta kuitenkin tarkka, kyllä Sätkä osaa.
  • Yhteensä 258p, EVL1 ja sija 2/4
Sieltä se eka ykkönen napsahti. Kaksi pistettä yli rajan, mutta kukas niitä myöhemmin kyselee ;) Mulla oli kehään mentäessä sellainen asenne, että myö tehdään vain taitotsekki ja ettei ykköstulos ole mitenkään realistinen tavoite. Ilmeisesti armoton voittajaluokan tahkoaminen on kuitenkin tuottanut tulosta, sillä osaan nykyään tukea Sätkää kisatilanteessa ja auttaa sitä pitämään pään kasassa, yhteistyötä parhaimmillaan! Liikkeiden välillä Sätkä haukahti pari kertaa, mutta tuomari ei tästä välittänyt.

Ihana pieni Sämppäni <3 Vielä ykköstäkin tyytyväisempi olin seuraamiseen, jonka kanssa on tehty paljon duunia ja joka alkaa lopulta olla epäkoomailutasolla. Nyt pitää vain hioa pienet jutut kuntoon ja lähteä tavoittelemaan niitä kahta seuraavaa ykköstä.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Janat & haut

Viime torstaina päästiin Veeran siivellä hakuilemaan Sipooseen. Ennen treenejä lämppäsimme koiria janatreenillä, jollaista Sätkä ei ollut aikasemmin tehnyt. Sätkä nosti jäljen kolmesta kohtaa, lähetysmatkat tällä kertaa aina reilu liinanmitta eli 15m. Keppi löytyi 10m nostokohdan jälkeen. Jälki ei kauaa kerennyt vanheta. Sätkä lähti joka lähetyksellä hienosti suoraan ja nosti jäljen oikeaan suuntaan & palautti kepit, joten olin varsin tyytyväinen. Vikalla janalla reitti oli aavistuksen viisto, mutta kohta olikin hankala, sillä samaan suuntaan mennyt polku veti puoleensa.

Itse hakutreeneissä Sätkis teki tasan samaa kuin leirillä eli hajunhakuja niin, että hajun löydyttyä vein Sätkän vähän taaksepäin ja lähetin kohti maalimiestä. Ukkoja oli neljä, kaksi molemmilla puolilla keskilinjaa, ja toinen oli molemmilla kerroilla pressun alla. Ekalla kahdella ukolla Sätkä ei ollut ollenkaan varma mitä oltiin tekemässä, joten se ratkaisi tilanteen juoksemalla. Kaksi vikaa ukkoa olivat hyviä. Teimme taas niin, että Sätkä jäi leikkimään maalimiehen kanssa siihen saakka, kunnes ehdin itse paikalle.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Kehitysaskelia paimennuksessa

Sunnuntaina kävimme Päivin luona paimentamassa, matkassa mukana Tiia ja Gava, joka on muuten lampailla aika vakuuttava pikku vaavi! Sätkän kanssa saimme aikaiseksi tosi hyvät treenit. Mukana oli pari uutta lammasta, sellaisia pieniä karitsantinttaroita. Alkuun Sätkä ei yllättäen uskaltanut oikein mennä lampaiden ja aidan väliin, mitä ei ole aikaisemmin tapahtunut? Jonkin ajan kuluttua se kuitenkin rohkaistui ja unohti moiset jännitykset. "Riittää"-käsky toimii nyt kuin unelma, ja paljon tulikin taas lähetettyä Sätkää pyöröaitauksen toisesta päästä lampaita hakemaan. Päivi oli sitä mieltä, että vaikka Sätkä ei flänkin alussa luovukaan lampaista, malttaa se silti avata flänkit siististi, joten siihen ei tarvitse puuttua. Miksi korjata jotain, joka ei ole aiheuttanut ongelmaa? Kerran jouduin vääntämään koiran kanssa kättä oikealle lähetyksestä, Sätkis kun olisi halunnut leikata vasemmalle, mutta sain tahtoni läpi.

Joku lamppu on syttynyt koiran päässä noiden kuljetuksien suhteen. Sätkän flänkit ovat vahvempia vasemmalle, ja siihen kierrokseen se nyt myös malttoi kuljettaa lampaita. Olin vähän monttu auki, kun koirani yhtäkkiä jarrasikin ihan kävelyvauhtiin ja kulki siististi lampaiden takana pitkin pyöröaitauksen reunoja! Oikeaan kierrokseen jouduin yhä huomauttelemaan paljon flänkille valumisesta. Parempien kuljetusten hinta oli tällä kertaa harvinaisen huonot maahanmenot. Mutta hei, ensi kerralla saatamme kokeilla jo avoimella! Katsotaan josko Sätkän aivot pysyisivät paremmin kasassa kuin viime vuonna...

Oli muuten hauska katsella Gavan lammaskokeilua, se kun on lähtökohdiltaan ilmeisesti aika erilainen kuin Sätkä. Sätkällä ei ole paljoa silmää, ja se mieluummin liikuttaa lampaita kuin pitää niitä paikoillaan. Gava taas meni ihan kyyryyn ja halusi vain pitää lampaita aitaa vasten.

Tiian kuvia:

Täältä mä nää sulle haen...
...ja näin mä näitä sulle pidän!
Nää maahanmenot on maailman turhin juttu.



Moi, kaverit!

Tokokenraaleja

Sätkä korkkaa ensi lauantaina eeveeällän. Jaiks! Ihan emme ole vielä valmiita ykköstulosta tavoittelemaan, mutta eipä kai siitä haittaakaan ole, että käydään tekemässä taitotsekkiä.

Viime perjantaina käytiin Tiian ja Ruutin&Gavan kanssa tokoilemassa. Aloitimme paikallaoloilla, joista Sätkä suoriutui hyvin, vaikka paikkamakuun aikana pojat potkivat palloa vieressä. Sätkä ei reagoinut Tiian lukuisiin "maahan"-käskyihin, mutta "sivu"-käskyjä oli vaikeampi olla huomioimatta. Sitten teimme liikkuroituna ja kisamaisesti ohjatun, ruudun ja kaukot. Ohjatussa jouduin kerran kieltämään & kutsumaan takaisin, uudella yrittämällä Sätkis teki hyvin. Ruutuun Sätkä meni matkalla olleista häiriömerkeistä huolimatta hyvin, mutta stoppikäskystä se ennakoi maahanmenoa. Nostin ylös ja kehuin, jonka jälkeen uusi yritys ja palkka, kun jäi itse seisomaan. Kaukot kusivat huolella, sillä vaihdot eivät onnistuneen läheltä eivätkä kaukaa. Huoh. En muista teimmekö muita treenijuttuja, mutta ainakin Sätkä sai lopuksi pyöriä kentällä ihanan Gava-vauvan kanssa. Leikiksi ei sitä Sätkän osalta voinut kutsua, mutta kyllä ruotsalainen ruotsalaisen tuntee ;) Tiia otti kuviakin:

Sinne män ruotsalaiset.


On sillä ainakin matkaavoittava askel!

Maanantaina sitten HAUn tokoihin, paikalla meidän lisäksi Veera ja Pirjo. Sätkis teki yhden näpsäkän ruudun alkuosan (palkkasin, kun ei ennakoinut maahanmenoa), yhden näpsäkän käskytyshämyn (makasi ruudussa, mä käppäilin kisamaisesti ja liikkuri huuteli "käsky"jä, palkkasin lopuksi kun ei ennakoinut sivulletuloa), pari näpsäkkää merkkiä (palkkasin suoraan merkistä kerran ruudun jälkeen ja kerran ohjatun jälkeen), kaksi näpsäkkää ohjattua (molemmat suunnat onnistuivat ilman kommervenkkejä, juhuu!!), huonoja tunnareita (taas se lähmi, vika oli ok) ja vaikeita käskytyshäiriöitä (Veera käski vieressä maahan ja sivulle, ja ai että kun Sätkän oli vaikea olla kuuntelematta, sen verran tiiviisti painautui nokka kiinni mun kämmeneen :D).

Sätkis on joutunut taas tiukkaan kuriin. Haahuilut ovat lisääntyneet, joten olemme palanneet siihen sääntöön, että jos Sätkä ei ekalla käskyllä tule sivulle/luokse/nosta kontaktia, joutuu se samoin tein autoon jäähylle. Tämä toimii yhä tosi kivasti, sillä päästyään autosta Sätkä yrittää aina tosi kovasti ja pörrää ympärillä.

Ps. Vähän jo jännittää! Eeveeällä, hui!

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Shepmate's kesäleiri 2014

Mariia ja Redi kaipasivat matkakumppaneita Kannuksen leirille, joten myö lähdimme Sätkän kanssa kuokkimaan. Olimme leirillä neljä yötä, ja alun stressailun jälkeen Sätkä oppi rentoutumaan jäädessään Redin kanssa kaksin huoneeseen. Auton takapenkiltä agilityn seurailu taas ei ollut se paras idea, siitä todisteena pienet tuhonpoikaset... Treenailtua tuli rauhalliseen tahtiin mutta paljon! Lajilistaan kuuluivat toko, tottis, aksa, paimennus, esineruutu, viesti ja haku. Jälkeä piti treenata pariinkin otteeseen, mutta päädyinkin sitten käymään kolmissa hakutreeneissä, sitä kun ei muuten päästä treenaamaan.

Hakua Sätkä siis kokeili ekaa kertaa elämässään. Ekalla treenikerralla Sätkälle tehtiin näkölähtöjä (käännettiin kyllä selkä menosuuntaan ukon lähdettyä, ukko meni sivusta piiloon) ja yksi lähetys niin, että koira ei nähnyt lähtöä. Tokalla kerralla Sätkis sai lisäksi hakea pari haamua. Irtoaminen ei ollut ongelma, sillä Sätkis kävi tsekkaamassa alueen 50 metristä ennen ukon löytymistä. Vikalla kerralla teimme sitten puhtaasti hajunhakuja koira remmissä. Sätkän mielestä haku oli supersiistiä, ja se osoittikin hyviä taipumuksia lajiin. Oli kiva saada kokeneilta palvelus- ja pelastushakuihmisiltä vinkkejä myös tulevaisuuden varalle!

Viestiä treenattiin kerran. Lähdimme porukalla pellolle juoksuttamaan koiria, ideana tehdä aloitteleville helppoa juoksuharkkaa ja vähän kokeneemmille kohtaamistreeniä. Sätkähän on aloittanut viestiharkkansa Mariian toimiessa kakkosohjaajana, mutta "oikeat" treenit on tähän mennessä juoksutettu Veeralle. Mua vähän jännitti miten Sätkä lähtisi, mutta tyttönen vastasi virittelyyn todella nätisti ja ampaisi kyselemättä matkaan joka kerta. Mariia eteni B-pisteelle, ja Sätkä juoksi lopulta B-A-C-A-C-A. Väleillä A-C ja C-A Giusa juoksi Sätkää vastaan. Eka kohtaaminen tapahtui heti multa lähetyksen jälkeen, ja Sätkä reagoi kääntymällä takaisin. Ei kuitenkaan tarvittu kuin yksi "pois" ja Sätkä ratkaisi tilanteen kääntymällä menosuuntaan ja juoksemalla Mariialle. Mariian päässä tapahtunut kohtaaminen olikin sitten ongelmaton, Sätkä ei tainnut edes väistää :D

Aksaa ei tehty paljoa. Sätkä joutui lähinnä miettimään kokoamista kovasta vauhdista, paljon se yhä vaatii.

Esineruutu 50x50m oli ekaa kertaa sellainen, jota en itse ollut tallomassa. Maasto oli harvinaisen helppoa, sellaista tasaista kangasmetsää täydellisellä näkyvyydellä. Ruudussa oli jo pyörinyt monta koiraa. Otin Sätkälle ekaa kertaa lämppäesineen, koska ajattelin, että mahdollisen hakuharrastuksen myötä maastoja alkaa olla jo niin paljon, että virittely voi olla tarpeen. Tyhmästi otin koiran suoraan autosta ruutuun, minkä takia se tietenkin teki etsinnän lomassa tarpeensa... Ekat kaksi (helppoa) esinettä nousivat hyvin, mutta kahta vikaa ei Sätkä löytänyt (ripsari ja joku pieni muovipullo). Etsiminen oli lopulta niin tehottomat näköistä, että kutsuin Sätkän pois ja vein tyytymättömänä autoon.

Paimentamaan Sätkä pääsi kaksi kertaa, molemmat sellaisia lyhyitä pyörähdyksiä pyöröaitauksessa. Hansun lampaat olivat varsin liukkaita kavereita, ja Sätkä saikin niihin nopeasti tuntuman ja hidasti omaa vauhtiaan. Ekalla kerralla tein vähän samoja harkkoja kuin Päivin luona eli aitaa pitkin kuljettamista ja aidan & lampaiden väliin menemistä, tokalla kerralla taas keskityimme lampaista luopumiseen flänkillä (kävelin painostavasti koiraa kohti, jolloin se lähti flänkille tuijottamatta lampuja).

Tokoa/tottista tehtiin useampana päivänä. Mitään sen kummempaa en jaksa muistella, mutta ohjatussa on vielä paljon tekemistä (tehtiin häiriötreenejä), ruutu ei löydykään sataprosenttisesti, merkkiä voisi hioa, tunnarin vire on taas väärä, PK-esteille tarvitaan rutiinia ja seuraaminen on kehittynyt paljon.

Kaiken kaikkiaan hauska leiri osaavassa porukassa, kiitos!