perjantai 27. kesäkuuta 2014

Kesätaukoa eli 1x paimennus ja 1x tokotottis

Viimeiseen kahteen viikkoon ei ole mahtunut kuin kahdet treenit, muuten ollaan mökkeilty ja lomailtu. Viime viikon torstaina kävimme Päivin luona paimentamassa. Alamme Sätkän kanssa olla sellaisessa pisteessä, että voimme ihan oikeasti opetella paimennukseen liittyviä juttuja, ja sekös vasta on kivaa! Tällä kertaa Jonna oli myös paikalla koirineen, joten sain häneltäkin vinkkejä alkuopetuksiin (ja näin Magdan lampailla, se taitaa  olla tähän mennessä näkemistäni koirista tyyliltään lähimpänä Sätkää). Ekalla kiekalla Sätkä sai taas luopua lampaista "riittää"-käskyllä, ja hyvin oli homma jäänyt viime kerralta mieleen :) Nyt Sätkä lähti hakemaan mulle lampaita hyvällä tempolla, ei kiihdyttänyt ollenkaan.

Yritin myös saada Sätkää kuljettamaan lampaita, mikä osoittautui paljon vaikeammaksi kuin flänkeillä pyörittely. Päivin kanssa Sätkis teki paremmin, mutta mulla oli toimintatapa ihan hukassa. Kuljimme pitkin pyöröaitauksen seiniä, ja mun olisi pitänyt blokata Sätkältä flänkit ja äänellä vaatia etäisyyttä. Sätkähän ajautuu tällä hetkellä herkästi liian lähelle lampaita (ei osaa jarruttaa juoksusta), jolloin se jännittyy ja tekee syöksyn kohti lampuja ennen kuin peruuttaa pois. Näihin syöksyihin puututtiin kielloilla, ja varsinkin tokalla kiekalla Sätkä alkoi tarjota jotain kuljetuksentapaista. Kovin itsenäisesti se ei sitä kyllä tarjoa :D

Tokalla kiekalla teimme kuljetusten lisäksi sellaista treeniä, jossa minä seisoin lampaiden kanssa aidan vieressä ---> pyysin Sätkää kiertämään lampaiden ja aidan väliin kävellen samalla itse pois alta ---> peruutin takaisin aitaan ja käskin Sätkän tasapainossa maahan. Sätkää vähän jännitti lampaiden ja aidan väliin meneminen, mutta hyvin se silti selviytyi. Maahanmenotkin paranivat loppua kohden.

_____

Lauantaina käytiin Mariian kanssa vetämässä tottis-tokosetti Oulunkylän kentällä (minä pyörähdin ennen treenejä PK-kentällä ottamassa pari toistoa estenoutoa, hyvin sujui). Sätkis teki muistaakseni uutta luoksetulon stoppia (alkuopettelua etupään hypähdyksellä), tunnaria (ekalla kerralla kähmi suulla, kaksi jälkimmäistä sujuivat), kaukoja (20m matkalla tuli puoli koiranmittaa eteenpäin, aargh!) ja eteenmenon (helppo, vietiin Röhky yhdessä, keskityin lähinnä alustavaan seuruupätkään).

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Paukkutottikset 16, Team Ässien kisat ja paimennusta

Käytiin Veeran kanssa Viilarin kentällä vetämässä tottikset. Kenttä oli Sätkälle vieras, joten halusin testata paukkuja siellä kokeenomaisessa tilanteessa. Ennen liikkeitä Sätkä sai nähdä pyssyn (ei muuten paineistunut siitä normaaliin tapaan!), ja ilmoittautumisessa palkkasin koiraa nameilla (kun oli niin vai-ke-aa lähestyä Veeraa). Seuruun alussa Sätkä oli vähän paineistunut = lahnaseuraamista, ja ekasta paukusta se lätkähti maahan. Kutsuin tyynesti mukaan, ja tokaan paukkuun Pätkis ei reagoinut niin vahvasti. Mutta sitten. Täykkärin jälkeen Sätkä oli ehdottomasti sitä mieltä, että nyt olis hei aika purkaa painetta ja juosta Veeran luo, se kun on ilmeisesti mulle vihanen kun päästää noin vihasii äänii, mun pitäis salee rauhotella sitä. Tästä käytiin pieni tahtojen taisto, ja vaikka liikkumisemme ei mitään seuruuta ollut nähnytkään, saimme kuljettua kaavion läpi. Parin kokeilun jälkeen päädyimme siihen, että Sätkä ei enää reagoi suoraan paukkuihin kovin vahvasti, mutta niiden jälkeen se haluaisi nopeasti vapautua ja juosta Veeran luokse. Namipalkka ei auttanut, mutta tissikumi toimi hyvin (palloa ei voi heittää, koska sen saatuaan Sätkä yrittää varastaa).

Tottiksen loppuosa sujui seuraavanlaisesti: Istumisen Sätkä teki maahanmenona ekalla yrittämällä, toka hyvä. Maahanmeno & luoksetulo hyvä. Tasamaanoudossa kapula vähän pyöri suussa. Hyppynouto 70cm hypyn yli oli hyvä, samoin estenouto matalan vinoesteen yli. Eteenmeno oli muuten hyvä, mutta Sätkä ei löytänyt kentän reunan heinikkoon piilotettua Röhkyä ja alkoi kaarratella. Muistaakseni tokalla lähetyksellä Röhky löytyi?
Ammuin Rinnalle seuraamisessa kaksi paukkua, joiden aikana Sätkä oli paikkamakuussa. Tämä oli eka kerta, kun minä ammuin sille, eikä se yhäkään paineistunut. Paikkamakuussa se jostain kumman syystä kestää paukut tosi hyvin.

Loppuun vielä liikkuroitua ohjattua noutoa. Kapulat olivat piilossa urassa. Oikealle Sätkä lähti hyvin, vähän jopa turhan suurella kaarella (flänkit vahvempia tähän suuntaan), mutta vasen oli vähän hankalampi. Lopulta sekin sujui.

_____

Illalla Sätkis sitten kisasi Sannan kanssa Purina Openissa. Parivaljakon tuloksena yksi HYLkäys ja yksi 10. Meno näytti tosi hyvältä, nuo kaksi sopivat hyvin toisilleen :)

_____

Torstaina käytiin Päivin luona paimentamassa. Sätkä oli paljon tuhmempi kuin viimeksi, ja lopettaminen tuotti ekalla kierroksella vaikeuksia. Tokalla kiekalla puutuimmekin sitten juuri tähän ja teimme lähinnä sitä, että käskin Sätkän tasapainossa maahan, kävelin pois lampailta ja kutsuin Sätkän luokseni, jonka jälkeen lähetin sen hakemaan lampuja. Ideana iskostaa se "riittää"-käsky piskin aivoihin. Alkuun Sätkä reagoi "tule riittää"-käskyyn syöksymällä omia aikojaan lampaille, mutta kun tarpeeksi usein syöksyin blokkaamaan sen menon kepukkani kanssa, alkoi pieni paimen ymmärtää, että lampaista voi välillä luopuakin. Lähetin sen takaisin lampaille välillä niin, että seisoin selkä lampaisiin päin, välillä perusasennosta. Vahvistimme myös "away"-käskyä pyörittämällä Sätkää oikealle.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Onnistumisia tokossa & tottiksessa ja paukut 15

Sunnuntaina vedettiin toko-tottissetti Saran kanssa Oulunkylän isolla kentällä. Sätkis aloitti evl-ruudulla: ekalla yrittämällä vähän takareunasta yli, sitten yksi hyvällä paikalla ---> palkka seisomisesta, ja loppuun vielä kokonainen ruutu käskytettynä, hieno oli! Zetasta tehtiin monin tavoin helpotettu versio, koska välillä on hyvä palkkailla niitä ah-niin-varmoja perusjuttuja. Järkkä oli s-m-i, joista seisomiseen jätin takaisintullessa etupalkan & vapautus takana ollessani, maahanmenosta otin namilla mukaan seuraamaan ja istumisen palkkasin suoraan, koska se oli viimeksi hankala. Ohjattua otettiin taas kieltoidealla = kielsin voimakkaasti keskikapulalle menosta ja otin aina uusiksi. Parin väärän yrityksen jälkeen Sätkis skarppasi ja haki hienosti reunoja.

Loppuun Sätkis teki vielä PK-seuruukaavion parin välipalkkanamin avustamana (tykkäsin tosi paljon asenteesta!) ja pitkän eteenmenon ylläripalkalle. Sätkällä oli vähän vaikeuksia pysyä nahoissaan alustavalla seuruupätkällä ja itse eteenmeno oli hiukan banaani, mutta kauneusvirheet eivät mua haitanneet, sillä Sätkä uskalsi tykittää kauas palkasta tietämättä :)

______

Tänään sitten toko-tottisteltiin Veeran kanssa Oulunkylän PK-kentällä. Pätkis aloitti luoksetulon stopilla, joka on treenin puutteen vuoksi huonontunut viime aikoina. Nyt otin sekä jättöluoksetuloja että puunkiertoluoksetuloja & lähinnä heitin palloa suoraan taakse. Seassa oli pari hyvää, mutta takapakkia on tullut. (Bongasin muuten videon, jossa koira tekee mun makuun ihan sairaan mageita stoppeja: VIDEO Miten mä saan tollaset?!) Sitten palloteltiin Veeran kanssa Sätkää edestakaisin 70cm hyppyä. Pallojen kanssa oli vähän vaikeuksia, mutta namit toimivat hyvin ja Sätkällä oli rento tekniikka.

Paikkamakuu oli Sätkälle vai-ke-a! Tilanne oli kyllä ihan mahdoton, koska mun tehtävä oli heittää Rinnalle liikkeestä seisomisesta narupalloa :D Perkelettä tuli huudettua jonkin verran, ja lopulta Sätkä kesti niitä heittojakin. Sitten tehtiin taas liikkuroitua ohjattua. Ekalla kahdella kerralla Sätkä lähti keskikapulalle (haettava kapula oli huonosti näkyvissä kummun takana), ja niistä karjaisin sen vihaisesti pois, jonka jälkeen Sätkä haki hyvin sekä piilossa ollutta oikeaa kapulaa että helpompaa vasenta. Merkit olivat varmoja mutta vähän hitaita.

Lopuksi vielä ammuttiin. Tämä oli eka kerta sen harkkatottisepisodin jälkeen, ja tiukan puntaroinnin jälkeen päätin olla palaamatta treenissä taaksepäin. Valinta oli oikea, sillä Sätkä vastasi treeniin tosi hyvin! Veera ampui 10m päästä piilosta kaksi paukkua seuraamisen aikana ja yhden paikkamakuussa. Molempien seuruupaukkujen kohdalla Sätkä käänsi päätä ja jäi askeleen jälkeen, ekan korjasin uudella "seuraa"-käskyllä ja tokan Sätkä korjasi itse. Seuraaminen oli ihan normaalia = jeeeee! Paikkamakuussa olin selin koiraan, Sätkä ei kuulemma ollut reagoinut. Tiedä sitten minkä verran vaikutusta oli sillä, että oltiin tutulla paukkukentällä, minkä verran sillä, että Sätkä tällä kertaa näki pyssyn ennen ampumista ja minkä verran sillä, että mä olin rennompi? Olin kuitenkin tosi tyytyväinen tähän treeniin, meillä on vielä toivoa!

Loppuun halusin vielä treenata jotain kivaa, jotta Sätkälle jäisi toimintamoodi päälle. Otimme siis noutoa matalalla vinoesteellä. Alkuun Sätkä ei oikein muistanut, että este tullaan myös takaisinpäin, mutta onneksi se oli helppo palauttaa mieleen. Yksi toisto jyrkällä vinoesteellä oli hyvä.

Orastavaa agiyhteistyötä

Lauantaina meillä oli Sätkän kanssa kolme starttia KAT:in kisoissa. Kaikki radat olivat tosi kivoja, sellaisia Sätkälle sopivia pyörityksiä. Ekalla radalla olisi ollut kiva "ohita eka putken suu, mene siihen kauempaan päähän" -kohta, jollaisia Sätkä tekee tosi vähäeleisellä ohjauksella, mutta valitettavasti Sätkä teki elämänsä ekan lentokeinun (kisantilanteessa siis), ja keskeytin tietenkin siihen. Olisi ollut kiva päästä brassailemaan sillä putkijutulla, se kun tuotti muille koirille paaaaljon vaikeuksia ;) Tuloksena kuitenkin HYL. Tokalla radalla Sätkä tiputti yhden riman, mutta nollia ei tehnyt kukaan muukaan, joten sijoituimme kolmansiksi. Olimme alle 3s hitaampia kuin nopeimman ajan tehnyt koirakko, vaikka seisotin Sätkää (tällä kertaa onnistuneella) keinulla kehuen kaikessa rauhassa. Tulos siis 5. Hyppyradalla olin hienosti suunnitellut takaaleikkaavani, mutta Sätkä meinasikin flänkata edellisen hypyn ---> linja oli todella huono ja kielto tuli ylimääräisistä pyörähdyksistä. Lopussa tuli mun mielestä kaksikin rimaa alas, mutta tulostaulu näytti kuitenkin 10 ratavirhettä, joten toinen sitten vissiin vain kolisi? Nyt hävisimme nopeimmalle ajalle reilu 3s ylimääräisitä kierroksista & kalastelusta huolimatta.

Kaiken kaikkiaan olin oikein tyytyväinen mun ja Sämpyn yhteistyöhön, joka paranee koko ajan. Saumatonta se ei vielä ole, mutta ei se haittaa. Lauantaisilla radoilla ihmettelin lentokeinua (Sätkä ei ole ikinä kokeillut tuollaisia "kankaisia" kontakteja, olisiko se voinut vaikuttaa?) ja tippuneita rimoja, joita harvemmin tulee vastaan. Niin, en oikein itsekään usko sitä: joudun todella ihmettelemään Sätkän rimantiputtelua! Pitkälle on tultu niistä ajoista, kun Sätkä pääsi ehkä kolme estettä eteenpäin ennen vakiotiputusta.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Eeveeäl-tokoa & vuoden ekat paimennukset

Kaikki kuvat by Tiia Hämäläinen.

Päivällä pyörähdettiin Espoossa Tiian & Miian kanssa treenaamassa. Aloitimme paikkaistumisella, joka sujui hyvin. Myös paikkamakuu oli lähes täydellinen (kaikki kolme ohjaajaa kävivät piilosta kiertämässä koiria), mutta juuri ennen perusasentoja kentän laidalla ollut Rasmus nousi haukkumaan kentälle tulijoita ---> Ruuti lähti rivistä haukkumaan, ja lopulta Sätkäkin sortui nousemaan. Uudella lähestymisellä ok.

Sätkä teki tunnaria kiihdyts-rauhoitus-taktiikalla eli maalinkierron kautta. Odotin sitä taas kapuloilla, jossa tökkäsin namia nokkaan hokien "rauhassa". Näitä joku neljä toistoa. Sitten liikkuroitua eeveeällää. Ohjattu nouto tuotti vaikeuksia, kun Sätkä yritti useaan kertaan lähteä keskikapulalle. Kielsin näistä aika voimakkaasti, ja loppuun saatiin kaksi onnistunutta noutoa. Zetassa ongelmaa tuotti yllättäen ekana vuorossa ollut istuminen, joka onnistui vasta kolmannella yrittämällä. Loppuosa sujui hyvin. Seuraaminen oli aikas kivaa, vaikka Sätkä alkuun edistikin.

Tauon jälkeen aloitettiin kaukoilla, joissa Sätkä tuli vähän eteen s-i-vaihdossa ja tarvitsi kaksoiskäskyn m-i-vaihtoon, ne tyypilliset ongelmat siis. Luoksetulon stopit olivat mun makuun vähän löysät, mutta näitä en olekaan pitkään aikaan treenannut. Ruudun löytyminen tuotti vaikeuksia, kun se oli kehänauha-tötteröhärpäkkeen vieressä. Lopulta Sätkällä kuitenkin sytti lamppu ---> palkkasin kun ei ennakoinut maahanmenoa.

Ihan lopuksi otin vielä omia aikojani metallinnoutoa, jossa Sätkältä puuttui potku. Ihan ihme juttu, mutta eipä kai näistä yhden kerran kömmähdyksistä kannata huolestua :) Kaiken kaikkiaan EVL on siis ihan kivalla mallilla, myö tarvitaan vain rutiinia ja pientä hiomista.


Aina ei huvita tuoda...
...joten sitten vähän hetsataan...
...jonka jälkeen asenne onkin toinen!
Sitten tuodaan...
...ja päästään leikkimään MS:llä!

Illalla ajeltiin Päivin luokse paimentamaan. Sätkä teki kaksi kierrosta pyöröaitauksessa, ja mä olin ihan yhtä pihalla kuin ennenkin. Varsinkin tokalla kiekalla Sätkä oli kuitenkin tosi kiva, teki pulleita flänkkejä eikä kuumunut. Vaikeissa tilanteissa se kyllä vähän syöksyili, ja lopettaminen tuotti vaikeuksia :D



Jännittävät hyllyt 4-vuotiaalta Sämpylältä

Startattiin Sätkän kanssa ekaa kertaa yhdessä kakkosluokassa Purina Openin radoilla. Eipä siinä sen kummempaa kuin että mokattiin Sätkän kanssa helpot radat, kun mua jännitti niin pirusti. Opin myös, että kyllä, Sätkää ohjataan yhä takaapäin, mun pitää vain hyväksyä se. Jos voin takaaleikata, takaaleikkaan. Eli siis 2x HYL.

Sätkä täytti samaisena päivänä neljä vuotta, mikä tarkoittaa, että se on virallisesti aikuinen. Sen takia ne varmaan ottivat Rommin kanssa yhteen ja Sätkä oli hiljaa agikentän laidalla? Mutta ei kyllä muuta voi sanoa kuin että on tuo melkoinen kultakimpale <3 Nelivuotiaana Sätkä on yhä pentumaisen hölmö ja leikkisä, mutta sen keskittymiskyky on kasvanut huimasti. Työmoottoria löytyy vaikka muille jakaa, eikä treenaamisesta voi koskaan saada tarpeekseen. Sätkä tekee toistoa toiston perään pienentämättä koskaan vaihdetta, ja se lähes poikkeuksetta raivostuu joutuessaan lopettamaan. Vaikka virekovuutta löytyy, on Sätkä ohjaajanöyrä ja erittäin kuuliainen koira - ne mun perkeleet liittyvät lähes poikkeuksetta pallonkyttäämisiin. Sätkä on myös erittäin sitkeä, taistelutahtoinen ja nopea, joten mulla taitaa olla käsissäni aika cool harrastuskaveri! Miinuksina mainittakoon ääniarkuus, turhan suuri vilkkaus ja pieni kurittomuus, joka on kyllä puhtaasti koulutuskysymys... Sämpylä kuitenkin aina ilahduttaa uusia tuttavuuksia elämänilollaan ja sillä hölmöllä virneellä, jonka se vetää naaamalleen kytätessään toiveikkaasti palloa/keppiä/ jotai muuta heittokelpoista. Kaikki on niin sikasiistiiiiiiiii!!!

Olen ihan tavattoman onnellinen siitä, että saan viettää aikaa tuon seinähullun pikku nusulin kanssa. Se saa mut hymyilemään joka päivä :) Yleensä ihmiset kertovat, miten heidän koiransa ovat ihan fiiliksissä oman ihmisen kotiintulosta, mutta meillä ilo on kyllä molemminpuolista. Ja nautin myös siitä, että Sätkä kestää jatkuvasti enemmän fyysistä läheisyyttä, ja sen saa nykyään välillä ihan kylkeenkin nukkumaan. Enpä olisi silloin Ruotsiin matkatessani osannut aavistaa, miten loistavan kaverin sieltä itselleni toisin. Todellinen Once in a Lifetime -koira tuo Sämppä <3

Tiia Hämäläisen ottama ihana kuva mun elämäni koirasta

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Esineitä&jälkee, esineitä&jälkee, esineitä&jälkee

Kolme päivää putkeen mentiin teemalla jälki&esineruutu seuraavanlaisin tuloksin:

Lauantaina Mariian kanssa Haltialassa. Esineruutu oli 25x20m, kohtuu kuivaa mäntymetsää ja pieni ylämäki. Sätkä näki tallomisen ja esineiden viennin (takareunassa kaksi, etukulmassa puun juurten välissä hankala kiekko). Koira teki hyvin duunia ja löysi nopeasti esineet, mutta molemmat takaesineet se tiputti matkalla. Puutuin näihin heti vihaisesti, ja viimeisenä löytynyt kiekko palautuikin kommelluksitta. Sätkiksen mielestä etsiminen taitaa olla selvästi palautusta hauskempaa, vaikka se saakin aina lelupalkan jokaisesta tuonnista.

Jälki oli 800m 2h vanha kuudella kepillä, ja Mariia oli kiemurrellut aika paljon. Haltiala ei myöskään ole sitä puhtainta maastoa, joten harhoja ja polkuja oli paljon. Janalla Sätkä ylitti jäljen ilman reaktiota eikä korjausyrityksistä huolimatta nostanut sitä, mutta sitten kävikin ilmi, että Sätkä oli koko ajan yrittänyt nostaa jälkeä siitä kohtaa, josta Mariia oli ylittänyt janan uudemman kerran. Kun annoi kouran tehdä oman duuninsa sujui jälki tosi kivasti & kaikki kepit nousivat. Ainoan hukkansa Sätkä korjasi luuppaamalla taaksepäin ja nostamalla jäljen taaempaa, hyvä!

Sunnuntaina Veeran kanssa Halkolammella. Esineruutu oli about 50x50m, avointa maastoa ja niin, että ruudun takapuolikasta ei nähnyt. Esineet olivat takareunassa, keskellä kummun päällä, edessä kannon päällä ja etusivussa kallionnypyllä. Sätkä teki taas hyvin töitä ruudussa, ja kaksi ekaa esinettä löytyivät nopeasti, tosin toisen luovutuksesta jouduin huomauttamaan. Kalliolla ollut nahkapanta oli ällö, ja tuodessaan sitä Sätkä yritti vaihtaa kannon päällä olleeseen lipokkaaseen, mutta pääsin puuttumaan tähän. Lipokkaan nostossa Sätkä olikin sitten kiellosta johtuen epävarma, joten kannustin suullisesti.

Jälki oli 1000m 2h vanha kuudella kepillä, suorien kulmien seassa yksi piikki (Sätkän eka, hyvin meni!). Koko jälkeä väritti mun armoton liinasekoilu... Janalla Sätkä lähti ensin takajäljelle, mutta yritti kääntyä heti ympäri, sotki vain samalla liinansa ryteikköön. No, sama toistuikin sitten koko jäljen ajan, kun Sätkä korjaili hukkiaan luuppaamalla ja liina jäi kiinni vähän kaikkeen, mikä selvästi hämäsi Sätkää. Itse se kyllä aina korjasi, mutta sujuvaa ei meno ollut. Näihin liinasotkuihin pitäisi keksiä joku toimintamalli. Eka keppi jäi hukan takia, mutra 2-5 nousivat hyvin. Pätkät 3-4 ja 4-5 Sätkis jäljesti Veeran kanssa, kun minä puhuin puhelimeen taustalla, no problem. Lukuisten hukkien takia Sätkä väsyi selvästi vikaalle välille, jonka aikana se oli selvästi tavallista häiriöherkempi ja nosteli päätään. 10m ennen vikaa keppiä Sätkä bongasi lähellä istuneen ihmisen koiransa kanssa, ja kun tätä oli pakko mennä tsekkaamaan, niin napsautin liinan irti ja palattiin autolle.

Maanantaina Saran kanssa lentokentän lähellä. Esineruutu oli 50x20m, varvikkoista metsää ja taas ylämäkeen. Sätkä ei nähnyt tallomista. Esineet olivat takareunassa, keskellä ja etuosassa, kaikki vähän piilossa. Sätkä meinasi ekalla lähetyksellä ampaista takareunaan, mutta saikin matkalla hajun edessä olleesta taskupeilistä ja palasi hienosti tarkentamaan. Toka esinekin löytyi nopeasti, mutta vikan kohdalla oli vaikeuksia. Taas kyseessä se ällö nahkapanta. Sätkä kyllä pyöri takaosassa ja selvästi tarkensi pantaan, mutta kun ei huvittanut tuoda! Onneksi muitakaan esineitä ei ollut jäljellä, joten lopulta Sätkä hiffasi, että hitto, ei kai tässä muu auta kuin ottaa toi! Aloin kehua jo tuontivaiheessa. Muiden esineiden tuonnit ja luovutukset olivat ongelmattomia.

Jälki oli 900m 1h vanha kuudella kepillä, taas suorien kulmien seassa yksi piikki (ja hyvin meni sekin). Janalla Sätkä nosti takajäljen, ja yllättäen emme kääntyneetkään ympäri, vaan Sätkä jäljesti tielle saakka. Tiellä sitten "oho, mitäs me täällä tehdään?" ja uusinta janalla. Nyt lähdimme oikeaan suuntaan, ja Sätkä oli ihan super! Vika keppi ei noussut, mutta tajusimme sen vasta, kun päädyimme tielle, josta Sara oli jäljeltä poistunut. Olisikohan sitten ollut joku pieni hukka siinä? Olisi ehkä pitänyt treenimielessä palata etsimään.